Puskailua ja Otto 12w

Älkää luulko otsikon perusteella, että oon seonnut kun luulen, että Otto on nuorentunut 4 vuotta, ehei! Sain taas tietää Oton historiasta paljon lisää (Jennalle suurkiitos!) ja kuviakin löytyi. Siitä alempana lisää.

Eilen eli sunnuntaina käytiin viiden ratsukon voimin maastoilemassa! Käytiin yhellä hiekkamontulla laukkailemassa ja kiipeilemässä. Laitoin Otolle ihan normi kolmipalat suuhun. Menomatka sujui rauhassa kävellen ja ravaten. Otto meni ensimmäisenä koko menomatkan ja montulla kaikki laukkapätkät, muuten vaihdeltiin paikkoja. Kotimatka tultiin viimesenä. Montulle oli matkaa 7,2 kilometriä. Perille päästyä löydettiin tosi kiva mutkikas pikkutie, jossa oli hyvä ja pehmeä pohja. Laukattiin se edestakasin. Tiellä oli pieniä lätäköitä (n. puoli metriä pitkiä) ja Otto loikki jokaisen yli kuin mikäkin kenttähevonen, tuli vissiin Espanja-ajat mieleen. :D Poispäin mennessä hepat oli kaikilla hyvin (ilmeisesti ? :D) hallussa, mutta kun käännyttiin takas niin tais vähän jokaisen hevosen jarrut olla hukassa. Kaikki nauro ihan kippurassa, oli ihan huippua! :) 

Laukkasuoran jälkeen takasin päin tullessa.. Jarrut tallessa..? :D

Sit kiivettiin yks melko loiva mäki käynnissä. Sitten mentiin montun pohjalle ja muutamat kiipes laukassa yhen melko jyrkän rinteen ylös, minä tietenkin ekana. :D Ylös meno onnistui hyvin, mutta alastulokohtaa piti hetki etsiä mistä pääsee turvallisesti hiekkarinnettä alas. Lopulta mentiin vielä toisenkin kerran yhdelle toiselle hevoselle vetoapuna. Kun Otto tajus pääsevänsä uudestaan kiipeemään, se oikeen sinkas ylös ja "huipulla" veti köyrypukit. Toinen oli niiiin innoissaan! :D

Laukattiin montun pohjalta tietä pitkin pois lujaa! :D Lopuks mentiin vielä ottaa ravikisaa sellaselle suoralle. Tai no, yks hevonen osas ravata (sillä on ravitaustaa) ja loput neljä laukkas yli puolimatkaa, mutta lopulta saatiin näistä meidän ratsuistakin ihan hienoa ravia irti, kunhan niiden päät oli tasoittunut ryhmälähdön jäljiltä. Otolla ainakin oli vaan yks vaihde ja se oli laukka. Jarrut kyllä toimi, laukattiin välillä tyyliin käyntivauhtia, mutta raviin ei voinut ottaa. :D Lopulta taidettiin olla toisiksviimesiä maalissa. :D

Hirvikärpästen etsintää...

Sitten lähettiin kotia kohti, hieman eri reittiä kuin menomatkalla. Kotimatka oli 6,7 kilometriä pitkä. Yheltä matkalaiselta irtos kenkä kisailujen loppuvaiheilla luultavasti, joten kotimatkalla otettiin ihan pieni pätkä ravia ja muuten tultiin käynnissä. 

Kun oltiin ehkä 200 metrin päässä kotoa Otto alkoi hidastella kauheesti, ihmettelin mikä sille tuli. Annoin sen pysähtyä ja reppanalla oli vissiin ollut kauhee kusihätä koko loppumatkan, kauheet örinät päästi kun helpotti niin kovasti. Se oli vissiin kuvitellut selviävänsä kotiin saakka, mutta rakko petti viimesillä metreillä. :DD Kaikki montulla pyörimiset mukaan luettuna reissulle tuli matkaa varmaan yli 20km. Reissussa oltiin kolme tuntia 15minuuttia.

Tänään eli maanantaina pääsin tallille jo yheltätoista, kun mulla oli koeviikon viimeinen koe ohi (JES!). Käytiin käyntimaastossa, kierrettiin Kaarteen lenkki ja lisäks yks tie edestakasin. Oli vaan 7 astetta lämmintä ja ihan hirvee pohjoistuuli, olin ihan jäässä. :D Ihanan rentouttavaa kuitenkin oli. :) Otto kirjaimellisesti ei saanut katsettaan irti yhden pellon toisella puolella tarhoissa riehuvista ravureista. Hetken annoin sen niitä katsella, mutta sitten kun aloin epäillä että elääkö koko hevonen enää, kun se oli NIIN paikallaan, niin oli pakko käskee sitä eteenpäin. :D Lenkki kesti 45 minuuttia. 

Tyylipuhdas maastovarustus. :D

Toisten hevosten vahtaamista.

Otto ja Oton miehekäs viltti. :D

Näyttääpäs se harmaalta. Onneks ei oo tollanen oikeesti. :D

 Löysin siis monen sattuman kautta ihmisen, joka on liikuttanut Ottoa 4-5 vuotta sitten. Sain häneltä paljon kuvia ja tietoa, millanen Otto on ollut. Espanjasta tullessaan se oli ollut tosi lihasköyhä. Hiljalleen sitä oli alettu liikuttaa, mutta se oli ollut melko haastava ratsastaa, juossut vain alta pois. Se oli stressannut tosi paljon, aina ratsastuksen jälkeen korvista häntään hiessä. Pikkuhiljaa Otto oli rauhoittunut ja tullut mieluisammaksi ratsastaa. Harmillisesti Otto oli ennen mulle tuloa ilmeisesti melko vähällä liikutuksella toisessa kodissa, sillä mulle tullessaan se oli taas lihakseton. Paljon muutakin tietoa sain, mutta en ala tähän nyt kaikkea loruilemaan, on muutenkin jo ihan kilometripostaus. :D Nyt vähän kuvia, joita sain. Se on ihan hölmön näkönen kun sillä on noin lyhyt tukka! :D