Onko 11 mun onnennumero?

Jep, eli nyt ajattelin tehdä "jatko-osan" Oton historia-postaukselle ja kertoa koeratsastuksista ja vähän muistakin hevosista joita kokeilin.

Syksyllä 2009 äiti soitti mulle kesken koulupäivän. Se oli jutellut meidän tallinomistajan kanssa puhelimessa ja saanut kuulla, että keväällä vapautuisi tallipaikka. Olin toki jo kauan haaveillut omasta hevosesta ja aika useesti siitä oli juteltukin. Jossain vaiheessa syksyllä jopa mun valmentaja soitti iskän siskolle (ne on tuttuja) ja pyys iskän siskoa puhumaan äitille ja iskälle järkeä. :D Kuitenkin aina olin saanut vastauksena kieltäytymisen. Puhelimessa äiti kertoi, että meille olisi varattuna tallipaikka ja voitaisiin alkaa etsimään tosissaan hevosta. En ollut uskoa korviani, nytkö se sitten toteutuisi?

Ensimmäisenä ajatuksena minulla ja monilla kavereistani oli, että hankkisin pienen ja sirpakan, ehkä 155cm korkean hevosen. Ikähaarukka olisi noin 7-13 vuotta.

Talvi meni ja sillon tällön kattelin myynti-ilmotuksia. Kauheen aktiivisesti en vielä etsinyt sillä tiesin, että karsina vapautuisi vasta kesäkuun alussa. Toukokuussa vihdoin lähettiin katsomaan kahta hevosta Seinäjoelle. Ensimmäinen oli muistaakseni 7-vuotias pienikokoinen hevonen (juuri ja juuri 148cm). Vaikka mulla oli kannukset ja raippa, se ei liikkunut MIHINKÄÄN. Muutamia hyppyjä otin, mutta kaikki oli niin työn ja tuskan takana, että ei kiitos. Samalla tallilla kokeilin myös 5-vuotiasta tammaa, joka oli myös pienikokoinen, ylsi juuri ja juuri hevosen mittoihin. Tietojen mukaan tämä oli ollut tuntikäytössä ratsastuskoululla, mutta epäilen suuresti. Aluksi sujui tosi hyvin ja heppa tuntui kivalta. Jossain vaiheessa se säikähti lintua ja sen jälkeen seuraavat 15 minuuttia oli pelkkää keulimista. Jep, ei tullut siitäkään mun hevosta. Pari viikkoa myöhemmin näin kyseisestä hevosesta myynti-ilmoituksen: "Myydään projektiksi 5-vuotias tamma. Vaatii ratsastajakseen ammattilaisen." Ja ihan pilkkahintaan. :D  

Seuraavaksi suunnattiin Ylöjärvelle. Siellä oli 12-vuotias tamma, ehkä 155cm korkea. Heppa tuntui tosi kivalta ja olisi ollut "fiksu ostos". Kävin testaamassa kyseistä hevosta kolmesti ja päätettiin jo että otetaan se. Mentiin ostotarkastukseen ja klinikan pihassa hevonen astui lastaussillalta hieman ohi kun sitä otettiin kopista ulos. Jalkaan ei tullut mitään näkyvää naarmua. Tarkastuksessa kuitenkin selvisi, että hevoselle oli tullut kyseiseen jalkaan jännevamma. Lisäksi muissakin jaloissa oli hieman huomautettavaa. Meille ehdotettiin vielä että oltaisiin ostettu se silti, oltais toki saatu ihan pilkkahintaan. En kuitenkaan halunnut aloittaa hevosenomistajuutta vähintään puolen vuoden kuntoutuksella ja kylmäilyillä, joten hevonen jäi sinne.

Tässä vaiheessa meinas iskeä epätoivo, oltiin jo niin lähellä ja sitten kaikki haaveet murskautui. Mutta ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia haasteita.

Seuraavaksi testailin muutamia tuttujen myynnissä olevia hevosia, Alavudella yhtä ja Virroilla kahta. Testasin myös yhtä estehevosta sekä käytiin Forssassa testaamassa kahta hevosta. Kaikki hepat oli ihan kivoja, mutta kaipasin jotain joka "kolahtaa". Välillä tuntui jo, että etsinkö jotain mitä en voi löytää.

Heinäkuussa eräänä sunnuntaina suunnattiin Ikaalisiin. Tarkoituksena oli seuraavalla viikolla lähteä Etelä-Suomeen katsomaan seitsämää eri hevosta. Äiti kysyi matkalla Ikaalisiin, että entä jos hevonen löytyy Ikaalisista, lähdetäänkö silti Etelä-Suomeen. Naurahdin ja sanoin että tuskinpa, mutta JOS löytyy niin sit voidaan unohtaa seuraavan viikon reissu.

Ikaalisissa kokeilin kahta hevosta. Ensimmäinen oli yli 170cm korkea 10-vuotias ruuna. Kyseinen hevonen oli tasainen suorittaja kaikessa, mutta sitä joutui ratsastamaan kauheesti jalalla, oli vähän käsijarru päällä-tyyppinen hevonen. Ei kolahtanut sekään.

 Sen jälkeen mentiin katsomaan toista hevosta. Ison tallin perällä, hienojen puoliveristen joukossa oli täysin paukamilla oleva luuska. Kyllä, luuska oli ensimmäinen sana joka mulle tuli tuosta otuksesta mieleen. Se seisoi takapuoli karsinan ovelle päin, tukka silmillä jalkaa lepuuttaen. Mielessä kävi, että kannattaako tuota edes kokeilla. Patit johtuivat allergisesta reaktiosta, hevosta oli ilmeisesti pistänyt aamulla laitumella ampiainen tms. Sille oli annettu cortisonia ja paukamat oli alkanut hieman laskea. Varustin hevosen ja vietiin se kentälle.
Myynti-ilmotuksessa oli lukenut, että menee ratana vähintään 110cm. Epäuskoisena katsoin kun tallin ratsuttaja verkkasi hevosen (talli oli siis myyntitalli). TUOKO hyppäisi esteitä. Mutta kyllä, ulkonkö voi pettää! Kuitenkin koko koeratsastus oli kaatua kengän irtoamiseen. Otolta irtos etukenkä puoliks ja sitä ei meinattu saada kokonaan irti, muttei sitä myöskään voinut iskeä takaisin kiinni. Lopulta kenkä saatiin irti ja pääsin ite testaamaan hevosta. Ja voi vitsi, en ollut koskaan uskonut miltä se voi tuntua. Se hevonen todella kolahti ja kovaa. Menin koulua hetken ja sitten hyppäsin erilaisia tehtäviä. Olin varmaan kuin Naantalin aurinko siellä selässä, en ollut uskonut että voisin vielä löytää etsimäni kaikkien kymmenen kokeillun hevosen jälkeen.

1. koeratsastus

Sovittiin heti kahden päivän päähän tiistaille uusi koeratsastus, sillä keskiviikkona joku oli tulossa kokeilemaan Ottoa, joten hevonen oli varattava ennen sitä mikäli halusin olla varma ettei muut osta sitä. Tiistaina menin sillä koulua ja testailin vähän miten asiat sujuu. Ratsastuksen jälkeen kirjoitettiin alustavat kauppakirjat ja maksettiin varausmaksu. Nyt se olisi vihdoin mun, mikäli ostotarkastus sujuisi.

2. koeratsastus

6.8.2010 se päivä koitti. Jännitin ostotarkastusta hirveesti, sillä edellisellä kerralla oli käynyt juuri niin kuin ei pitäisi. Mentiin aamulla Ikaalisiin, jotta nähtiin kuinka Otto menee koppiin. Pientä takertelua, mutta sinne se lopulta käveli. 9.00 meillä oli Teivon klinikalle aika. Otolle tehtiin normaali ostotarkastus (taivutuskokeet ym.) ja lisäksi otettiin muutamat röntgenkuvat. Ja muistan edelleen sen tilanteen, kun eläinlääkäri totesi hevosen olevan täysin terve. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla.

Uunituore hevosenomistaja erittäin edustavana, klinikan pihassa kotiin lähdössä.

Tässä ollaan just tultu tallille ja Otto pääsi laitumeen.

On se ehkä vähän muuttunut..? :D

Sitten ei muuta kuin hevonen koppiin ja kotia kohti, hevosenomistajana. Mukaan Otolla tuli satula, satulahuopa, suitset, vohveliloimi, riimu sekä naru. Kotimatka sujui hyvin ja tallilla laitoin hetken Oton talliin tutustumaan uuteen paikkaan. Harjailin sitä hetken ja sitten taluttelin ympäri pihaa näyttäen sille kaikki paikat. Lopulta vein sen laitumeen ja sinne se jäi tyytyväisenä syömään.Seuraavana päivänä käytiin Tampereella hööksissä ostamassa kaikki tarpeellinen, jotta päästiin alkuun. :)

Eka ratsastuskerta kotona 7.8.2010

Eka hyppykerta kotona. Ehkä sen hyppytyylikin on hieman parantunut..? :DD

Mitäs piditte tälläsestä postauksesta, oliko liian pitkä vai sopiva? :)