Heippa! Ollaan nyt siis Etnan kanssa Ähtärissä lomailemassa ja joulua viettämässä. Perjantaina pakkasin Etnan kimpsut ja kampsut autoon, että ne olisi lauantaita varten valmiina. Perjantaina Kuopioon iski hirveä lumisade ja toivoin vain, että yön aikana ei sada ja tiet ehditään auraamaan ennen meidän lähtöä. Lauantaina motari oli ihan sula, mutta tallin tiellä n. 5-10cm sellaista vesiloskaa, jonka päällä auto vain luisteli. Tallille suorin reitti on tosi mäkinen, joten totesin heti, etten tule pääsemään/uskaltamaan ajamaan siitä kopin kanssa. Onneksi tallilta pääsee myös vähän pidempää reittiä pois ja siellä ei ole mäkiä. Laitoin Etnan valmiiksi ja suoritin viimehetken pakkailut, jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan. Ja eipä se pidempikään reitti sen paremmassa kunnossa ollut, muutaman kilometrin matkaan meni noin 10minuuttia, nopeus 20km/h.. Jos yhtään lujempaa koitti ajaa, nousi renkaat sohjon päälle ja ohjattavuus katosi täysin. Onneksi ei ollut mikään kiire, joten ihan rauhassa sain junnata. Loppumatkan tiet olikin onneksi ihan hyvässä kunnossa. Ajettiin Ähtäriin suoraa ilman pysähdyksiä, matkaan meni neljä tuntia. Tallilla Etna pääsi "omaan" karsinaansa, eli samaan, jossa se oli ollut koko viime talven ja kesän. Se alkoi heti syömään ihan rennosti joten uskon, että se taisi tunnistaa paikan.
Olen käynyt Etnan luona nyt ihan normaalisti joka päivä, haava näyttää hyvältä ja turvotuskin on mielestäni vähän laskenut. Jouluaattona tikit saisi ottaa pois ja Etnaa saisi alkaa kävelyttämään, mutta taidan tehdä sen homman vasta perjantaina ja keskittyä torstaina joulun viettoon ja Etnalle porkkanoiden syöttämiseen. Etna on ollut kyllä tosi kiltisti myös "uudella" tallilla, vaikka vähän mietin mitä se tuumaa tallin vaihdosta ja edelleen jatkuvasta karsinalevosta. Viikonloppuna tiedossa olisi sairastarhan kyhäämistä, että Etna pääsisi vihdoin nauttimaan ulkoilusta. Palaillaan viikon loppupuolella toivottavasti ulkoilukuulumisten kera, hyvää joulua kaikille! :)
Etnan sairasloma on sujunut oikein mallikkaasti, jos nyt niin voi edes sairaslomasta sanoa. Pari ekaa päivää karsinalevossa oli vähän hankalia, Etna oli selvästi stressaantunut ja rauhaton. Sen jälkeen tamma jotenkin hyväksyi tilanteen ja on ollut oikein rennosti tallissa. Lauantaina vaihdoin ensimmäisen kerran siteen jalkaan. Samalla haavan ontelosta (joka siis tuli, kun luu poistettiin) piti vetää sorbact-naru pois, se oli ollut siellä estämässä kudosnesteen kertymistä onteloon. Siinä vaiheessa Etna vähän ilmaisi, että ei tuntunut kovin kivalta, mutta muuten tamma on ollut oikein mallipotilas ja leikkaushaava on näyttänyt hyvältä.
Vähän tekemistä lomalaiselle :)
Tänään Etnalta loppui lääkekuurit. Se sai siis metacamia, jolle jouduin tehdä aikamoiset herkkuateriat, että se meni alas. Penisilliiniä piti pistää suoraan lihakseen. Pari ekaa päivää ihana tallityöntekijä pisti ja mä sain katsoa vierestä kuinka homma tapahtuu. Sen jälkeen pistin loppukuurin itse ja hyi että, kuinka ensimmäinen pistokerta oli pelottava! Penisilliinin kanssa täytyy siis olla tosi tarkkana, koska sitä ei saa missään nimessä pistää verisuoneen. Verenkiertoon pistettäessä se aiheuttaa penisilliinishokin, joka voi pahimmassa tapauksessa olla hengenvaarallinen. Onneksi Etna on maailman helpoin pistettävä, joten sen puolesta ei aiheutunut jännitystä pistämiseen. Nyt onneksi pistäminen on ohi, sillä vaikka se alkoikin sujumaan jo hyvin oli siinä aina pieni jännitys mukana, mikäli joku olisikin mennyt pieleen.
Herkkupuuroa maustettuna Metacamilla.
Aluksi ajattelin, että nythän mun tallireissut on nopeita, kun ei tarvii muuta kun antaa lääkkeet ja tehdä ruoat valmiiksi. Todellisuudessa tallilla hurahtaa silti yleensä vähintään tunti tai pari vaikka en ratsastakaan. Päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin on kuulunut nyt sairaslomalla mm.:
-Lääkkeiden antaminen
-Kuumeen mittaaminen. Nyt mittailu on varmaan jo vähän turhaa, mutta etenkin leikkauksen jälkeen oli hyvä tarkastella lämpöä, nukutus on kuitenkin hevosen elimistölle aika iso juttu.
-Juottaminen. Juotan joka päivä etnalle sangollisen mellavettä, koska liikunnan puuttuessa juominen saattaa vähentyä rajusti. Lisäksi juominen ehkäisee mm. ähkyltä, jota myöskin liikkumattomuus saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa.
-Harjaus. Harjaan tamman lomailusta huolimatta päivittäin, sillä se nauttii huomiosta ja samalla tulee käytyä koko hevonen tarkasti läpi mahdollisten haavojen ym varalta.
-Kääreen vaihtaminen (ei ihan joka päivä, 2-3pv välein). Kääreeseen tulee reilusti haavataitoksia, ideaaliside, vanupatja ja liimapinteli, joten siinä on aina aikamoinen taiteilu. Samalla huuhtelen tarvittaessa haavan betadineliuoksella.
-Ruokien tekeminen. Koska Etnan väkirehut on tällähetkellä aika minimissä, niin tähän ei kovin kauaa aikaa kulu.
-Karsinan siivous. Koska Etna on 24/7 karsinassaan, niin siivoan yleensä karsinan tallilla käydessäni. Se siis siivotaan tallin puolesta aamuisin, mutta koitan helpottaa tallityöntekijöiden hommaa siivoamalla päivällä/illalla karsinan uudelleen.
-Rapsuttelu, herkkujen syöttäminen ja paijaus. Sitä tamma saa päivittäin roppakaupalla!
Tästä näkee vähän jalassa olevaa turvotusta. Leikkauksesta kulunut 5vrk.
Sellaista meidän elämä on tällä hetkellä, ruiskuja ja siteitä. Saa nähdä vaikuttaako kipulääkekuurin loppuminen tamman jotenkin, vai onko jalka jo kivuton. Torstaina Etna saa kengät takaisin jalkaan ja lauantaina lähdemme joululoman viettoon Ähtäriin. Etna menee asustamaan vanhalle kotitallilleen, joten paikat on tutut.
Loppuun laitan vielä videon penisilliinin pistämisestä. Videossa ei näy verta tai muutakaan sellaista, joten herkemmätkin mielestäni uskaltavat sen katsoa. ;)
Videolla siis ensiksi taputtelen lihasta, jotta se on varmasti rento. Sitten pistän neulan ja varmistan, ettei verta tule. Sen jälkeen asetan ruiskun paikoilleen ja vedän vielä vähän männästä taaksepäin, ikäänkuin tuplavarmistuksena, että verta ei näy. Sitten ruiskutan molemmat ruiskut tyhjäksi ja lopuksi poistan neulan lihaksesta. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta neulan iskeminen rakkaaseen hevoseen on aluksi hyvinkin kamalaa. :D
Mun piti tulla kirjoittelemaan mietteitä leikkauksesta ja meidän kuulumisia jo ennen leikkausta, mutta oon ollut kouluhommien kanssa niin kiireinen, että sen tekeminen vaan venyi ja venyi. Etna vain tarhaili viime viikon tiistain klinikkakäynnistä tähän päivään saakka leikkausta odotellessa. Kahdesti kävin ihan pienen lenkin taluttelemassa maastossa kun tamma alkoi vaikuttamaan siltä, että savu nousee pian korvista. Yllättävän lunkisti tamma kuitenkin lomailun otti, mitä nyt pari kertaa päästeli rodeoloikkia tarhaan päästessään.. Kävin joka päivä harjailemassa ja venyttelemässä tammaa, koska ylisosiaalisena tyyppinä se tulee hulluksi, jos se on monta päivää ilman minkäänlaista huomiota. Isoon tarhaan en Etnaa ole haavojen tulon jälkeen vienyt, vaan se on saanut olla tuollaisessa pikkutarhassa Savu-ponin kanssa. Niistä on tullut ihan bestikset ja uskon, että myös tarhakaveri on osittain vaikuttanut siihen, ettei loma ole tuon pahemmin tammalla noussut hattuun.
Eilen eli keskiviikkona meidän kengittäjä kävi ottamassa Etnalta kengät pois, koska ne pyydettiin irroittamaan ennen leikkausta. Eilen pesin myös tamman takajalat ja hännän saippualla puhtaiksi ja pakkasin kaikki tavarat valmiiksi autoon, sillä tänään meillä oli aikainen lähtö klinikalle. Olin aika rennoin mielin leikkauksen suhteen. Toki menin googlailemaan ja löytämään jostain tietoja, että joka sadas hevonen kuolee nukutukseen ja vaikka mitä muuta, fiksua toimintaa.. Googlailusta huolimatta suhtauduin leikkaukseen yllättävänkin rennoin mielin, kaikki muut taisi olla paljon enemmän kauhuissaan kuin minä. :D
Tänään tosiaan kello soi sitten 4.30, heitin vaatteet niskaan ja lähdin ajelemaan tallille. Tallilla nappasin ensimmäisenä kopin kiinni ja sen jälkeen suoritin Etnalle pikaharjauksen ja suojitin sen. Meidän tallilla hevoset saa aamuheinät neljältä, joten olin pyytänyt, että Etna saisi vain pienen määrän heinää. Väkirehuja se ei ollut saanut keskiviikkoaamun jälkeen ollenkaan. Kun kaikki oli valmista, lastattiin Aleksin kanssa Etna koppiin. Tai yritettiin, koska pitkästä aikaa tamma pisti kunnolla stopin päälle. Noin 10-15 minuuttia keskusteltiin että lähdetäänkö vai ei, mutta lopulta sain tahtoni läpi ja lähdettiinhän me. Matkalla heitin Aleksin kotiin, koska sillä oli koulupäivä, jatkoin siis matkaa yksin.
Olin ihan varma ettei olla ikinä perillä. Teistä oli suolattu vain pari pätkää, joten paikoitellen oli ihan superliukasta. Siihen lisättynä vielä pimeys ja kova tuuli, joka nyki yhdistelmää ihan mukavasti. Oikein ihanteellinen keli siis hevosen kanssa matkusteluun.. Epäilyistäni huolimatta päästiin kuitenkin perille, jossa äiti ja iskä oli meitä vastassa. Ne oli tulossa Jyväskylään kaupoille, joten ne tuli moikkaamaan meitä. Etna sai heti klinikalle päästyä rauhoittavan, jalasta ajeltiin karvat ja se pestiin jollain saippualla. Seuraavaksi sen suu pestiin ja sitten tamma lähti nukutushuoneeseen hoitajien kanssa. Koska nukutuksessa, leikkauksessa ja tokenemisessa arvioitiin kestävän noin kolme tuntia, lähdettiin käymään kahvilla ja parissa kaupassa Palokassa.
Klinikalla, hetkeä aiemmin Etnalle oltiin pistetty rauhoitus.
Lähdettiin klinikalta yhdeksältä ja tultiin takaisin puoli kaksitoista. Siinä vaiheessa Etna oli karsinassa tokenemassa ja näytti ihan hyvältä jo. Sain kuulla, että leikkaus oli sujunut oikein hyvin ja tamma olisi ihan pian kuljetuskunnossa. Olin etukäteen pohtinut kuinka hyvin Etna leikkauksen jälkeen jalalla kävelee, mutta kävely näytti lähes normaalilta, varmasti toki vahvojen lääkkeidenkin ansioista. Eläinlääkäri kertoi kotiutusohjeet ja antoi lääkkeet meille matkaan, jonka jälkeen suojitin Etnan ja heitin loimet niskaan matkaa varten. Tulomatkalla sillä oli fullneck fleeceloimi ja BOTin selänlämmitin, mutta koska nukutus ja rauhoitus aiheuttaa yleensä hikoilua, laitoin kotimatkalle fullneck fleeceloimen ja sen päälle vielä tavallisen fleeceloimen kosteutta siirtämään ja lämmittämään.
Valmiina kotimatkalle :)
Herätessään Etna oli kolhaissut ihan vähän toista takastaan johonkin, joten siihen oli tullut pieni naarmu, mutta muuten tamma oli selvinnyt nukutuksesta kolhuitta.
Kotimatka sujui huomattavasti mukavammin kuin menomatka, tiet oli sulat ja oli valoisaa. Saavuttiin tallille joskus vähän ennen puolta kolmea. Olin ensimmäistä kertaa ilman apukäsiä purkaessa Etnaa ulos traikusta, mutta oikein hyvin me selvittiin siitä Etnan kanssa kahdestaankin. Helppoahan se on sieltä ulos saada, vielä kun menisi sisäänkin yhtä helposti. :D Kotona vaihdoin tammalle kuivan loimen päälle ja putsasin toiseen takaseen tulleen pienen haavan. Pohdin myös jätänkö Etnalta nyt kokonaan väkirehut pois vai laskenko vaan sen annokset hyvin pieniksi. Päädyin ainakin aluksi siihen, että se saa nyt aamuin illoin 2-3dl progressia ja desin kivennäistä. Illalla lisäksi se saa pellavapuuron kuten normaalistikin. Tuosta määrästä sen ei virtaa pitäsi saada, mutta kivennäiset menee paremmin alas kun on jotain kyytipoikana. Eikä tule reppanalle paha mieli jos ei mitään saa.
Kyllä näillä eväillä pitäisi selvitä hetken aikaa. :D
Lähtiessäni juotin vielä tamman ja annoin sille pienen tukon heinää. Etna oli nyt jo aika rauhaton, kun oli yksin sisällä, saa nähdä miten me tulevat viikot pärjätään. Määräyksenä oli siis nyt kaksi viikkoa pelkkää karsinalepoa, jonka jälkeen voi alkaa talutella ja laittaa sairastarhaan mikäli ei riehu siellä. Jalkaan täytyy vaihtaa käärettä 2-3 päivän välein ja tikit saa poistaa 14vrk kuluttua. Sen jälkeen pidetään vielä muutama päivä sidettä, mutta sitten kun tikkien "reiät" on umpeutunut niin kääreen saa jätttää pois. 5vrk täytyy pistää lihakseen penisilliiniä ja lisäksi tamma syö metacamia. Tuon kahden viikon seisotuksen jälkeen kävellään 4 viikkoa, jonka jälkeen käydään kontrollissa. Sen jälkeen aloitetaan varovasti lisäämään liikuntaa, mikäli kaikki on kunnossa. Liikuntaa lisäillään rauhassa noin 4viikkoa, jonka jälkeen saadaan palata normaaliin treeniin.
Sellainen lääkäripäivä meillä. Nyt toivotaan tammalle vain pitkää pinnaa (ja mulle vähän kanssa :D) ja jalan normaalia parantumista.
Tänään aamulla käytiin Etnan kanssa Kuopion Animagissa, kyllä on luksusta kun klinikalle ajaa 10 minuuttia! Oltiin hyvissä ajoin perillä ja odoteltiin hetki lääkärin saapumista. Tutkimus aloitettiin juoksutuksella, jossa oikea takanen oli vähän jäykkä (eli siis se haavajalka) ja vasen etunen ontui hieman sisäjalkana. Taivutuksessa etujalat oli ok, oikea takajalka reagoi 2/5. Siirryttiin sisätiloihin ja Etna sai vähän rauhoittavaa, koska seuraavaksi suunnattiin röntgeniin. Eläinlääkäri epäili taivutusten perusteella puikkoluussa olevan ongelmaa. Heti kun kuvat saatiin näkyviin lääkäri totesi puikkoluun olevan poikki. Siis katkipoikki. Siinä vaiheessa oli vähän järkyttynyt olo, lääkäri alkoi puhumaan leikkaamisesta ja kaikki tuntui aika epätodelliselta.
Tympääntyneenä klinikalla..
Koska katkennut puikkoluu olisi saattanut vaurioittaa myös hankosidettä, otettiin lopuksi vielä ultra. Kun lääkäri sanoi hankkarin olevan kunnossa, tuli melkoinen helpotus. Jos mulla olis mennyt jo toiselta hevoselta oikean takajalan hankkari niin olisin ehkä alkanut harrastamaan vaikka postimerkkien keräilyä. Puikkoluun päät eivät siis ole kunnolla kohdakkain, joten jalka täytyy leikata ja puikkoluusta poistetaan koko alaosa aina katkeamiskohtaan saakka. Luun päät koskettivat ihan vähän toisiaan ja ne olivat alkaneet vähän jo luutua, mutta siihen luultavasti tulisi suuri luuliika ellei sitä leikattaisi. Luuliika taas hankaisi hankosidettä ja varaana olisi hankkarivamma. Puikkoluu on siis vain jäännös hevosella eli sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, joten sen poistamisesta ei aiheudu ongelmia.
Onni onnettomuudessa siis että lähdettiin tutkimaan jalka kunnolla vaikka oireet olikin joidenkin mielestä aika mitättömät, sillä lääkäri sanoi, että jos vielä pari viikkoa oltaisiin katseltu ja liikutettu normaalisti niin hankkari olisi saattanut olla jo vaurioitunut.
Leikkausaika varattiin Etnalle ensiviikon torstaille ja leikkaus tehdään Laukaassa. Ilmeisesti leikkaus on aika simppeli ja on hyvin epätodennäköistä että mikään menisi vikaan, vaikka ainahan leikkaus on iso juttu. Saadaan kuitenkin tulla vielä samana päivänä kotiin ja toipumisaikakaan ei ole kovin pitkä, Etna saattaa olla kunnossa jo parin kuukauden päästä leikkauksesta. Mikäli luutuminen tapahtuu normaalisti, niin jatkossa tämän ei pitäisi vaikuttaa käyttöön mitenkään. Yllättävän positiivisin mielin siis, oon joutunut niin paljon viime vuosina kuntouttamaan hevosia, että pari kuukautta ei tunnu missään kunhan vammasta ei jää mitään pysyvää haittaa.
