Klinikkareissua pukkaa

Ja niinhän siinä taas kävi, että kaks viikkoa ehdittiin treenailla kunnes tuli ongelmia. Sitä Etnan haavajalkaa kävi silloin viikkoja sitten katsomassa eläinlääkäri joka sanoi, että liikuntaa vaan niin jalassa lähtee nesteet kiertämään, hänen mielestä jalassa on vaan niin paljon arpikudosta, että se hidastaa nesteiden kiertoa. Saatiin siis lupa hypätä ja tehdä kaikkea mitä mieleen tulee. Alkuun Etna saattoi silloin olla vähän jäykkä siitä takasesta, mutta viimeistään laukkaamisen jälkeen oli normaali. Viime viikolla vertymisessä alkoi mielestäni kestää aiempaa kauemmin ja liikkuminen muuttui selvästi hankalammaksi. Edelleen tamma verkan jälkeen liikkui puhtaasti, mutta aloin epäillä onkohan sillä kaikki kunnossa. Kumosin kuitenkin ajatukset, koska aina liikunnan jälkeen jalka oli huomattavasti kuivempi ja verkan jälkeen Etna liikkui innokkaasti ja hyvin. 

(Kuvat (c) Petra Kataja-aho, kiitos! )

Lauantaina mulla piti olla valkka, mutta Etna ei tullut verkan jälkeenkään täysin normaaliksi, joten en osallistunut valkkaan. Suoralla liike oli normaalia, mutta kaarteissa muuttui hieman epäpuhtaaksi. Niinpä varasin heti klinikalle tiistaiaamuksi ajan, niin saadaan selvyys siihen mikä siellä oikein vaivaa. Eilen juoksutin tammaa, alkuun liike oli ihan tosi vaivalloista kaikin puolin, mutta lopuksi liikkui taas puhtaasti. Vaikka mahdollista on, että kyse on edelleenkin arvesta ja haavan parantumisprosessista, niin haluan käydä tarkistamassa asian klinikalla, koska mielestäni noin huono liikkuminen alkuun on täysin epänormaalia. 

Omia epäilyksiä on vähän kumonnut se, että eläinlääkäri joka Etnaa kävi katsomassa on hyvin kokenut ja kaikki joille hänestä mainitsin olivat sitä mieltä, että hän osaa hommansa tosi hyvin. Tekisi siis mieli vain uskoa häntä, mutta pahaa pelkään, ettei tässä ole pelkästään arpikudoksesta nyt kyse. 

Meidän piti lähteä viikonlopuksi Ähtäriin Etnan kanssa, koska olin ilmoittautunut Piia Pantsun valmennuksiin Lehtimäelle. Jouduin sen reissun nyt perumaan, täytyy toivoa että joku pääsisi meidän tilalle, tulee muuten kallis kotiviikonloppu. 

Tälläisillä fiiliksillä siis tähän viikkoon. Totesinkin yks päivä, että mun ei varmaan marraskuussa kannattaisi omistaa hevosta ollenkaan, kun silloin tapahtuu aikana kaikki paha. Toissavuonna Otto sai marraskuussa tuomionsa, viimevuonna Otto lopetettiin marraskuussa ja nyt tämä. No täytyy vaan uskoa, että paistaa se aurinko vielä joskus risukasaankin. 

Minun päivään sisältyi..

Herätys soi vähän ennen kahdeksaa, sängystä kävelen suoraa zombina keittiöön ja laitan puuron kiehumaan sekä kahvin tippumaan.

Seuraavaksi tartun kouluhommiin: vähän esseen kirjoittamista ja tenttiin lukemista.

Koska tarkoitus on lähteä ihmisten ilmoille, niin teen pikaisen siistiytymisen ja kymmenen aikaan lähden kotoa, suuntana Ikea. Olin luvannut hakea sieltä siskolleni muutamia juttuja, joten pikapoikkeaminen siellä. Meiltähän ei aja Ikeaan kuin n. 10minuuttia, joten reissu on aika pikaisesti tehty. Enpä ole koskaan aiemmin selvinnyt vartissa Ikeasta!

Sitten vielä Arnoldsista kahvi mukaan ja kotia kohti. Okei, poikkesin mä "vahingossa" Hööksissäkin. Oli pakko käydä hakemassa uudet chapsit, koska vanhat olin parsinut kasaan jo kahdesti ja niissä oli taas nyrkin kokoinen reikä saumassa.

Sitten koitan hieman savolaistua ja selailin läpi jonkun postilaatikkoon tupsahtaneen lehden. Lopulta on pakko tarttua taas koulukirjaan, jonka parissa vierähtääkin useampi tunti.

Jossain vaiheessa tajuan katsoa kelloa ja hoksaan, että myöhästyn pian koulusta. Niinpä pikaisesti pari pinaattilättyä naamaan ja koulua kohti.

Koulusta pääsin puoli viisi ja suuntasin kotiin. Koska on torstai eli meidän siivouspäivä, niin viikkosiivous odottaa vastassa. Hoidan oman osuuteni, lämmitän eilen tehtyä ruokaa ja sen jälkeen lähden ajelemaan tallille. Täytyy pitää pientä kiirettä jotta ehdin ratsastamaan, sillä maneesissa alkaa varaus puoli kahdeksalta.

Haen kaapista tavarat, teen Etnan ruoat ja laitan tamman kuntoon. Onneksi Etna on klipattu, joten harjaus sujuu pikaisesti ja olen suunnitellusti puoli seitsämän maneesissa.

Treenaillaan koulua, tamma on alkuun aika vastahakoinen ja jäkittää, mutta lopulta liikkuu tosi rennosti. Ravailenkin lopuksi  aika pitkään, koska Etna venyttelee tosi hyvin. Talutan loppukäynnit ja palataan talliin. Heti ensimmäisenä haen Etnalle sangollisen lämmintä melassivettä, koska tammalla on aina hurja jano treenin jälkeen ja kylmän veden juominen automaatista ei tee kovin hyvää. Sitten otan varusteet ja haen kylmäyssuojat pakkasesta. Takaisin tullessani Etna jo hörisee karsinassa ja kuvittelee varmaan saavansa iltaruoat. Heitän Etnalle suojat jalkaan ja botin selänlämmittimen selkään.

Sitten vuorossa onkin varusteiden putsaus. Olen opetellut putsaamaan kaikki varusteet joka käytön jälkeen. Putsaus sujuu päivittäin aika nopeasti, kun varusteet ei koskaan pääse kovin likaisiksi. Putsauslistalla on tällä kertaa suitset, kengät, chapsit ja suojat.

Kun varusteet kiiltää, menen vaihtamaan Etnalle talliloimen selkään ja annan sille iltapuurot. Otan samalla kylmäyssuojat pois ja huomaan, että se on saanut pienen hokin polkeman jalkaansa. Haava näyttää hyvin mitättömältä, joten putsaan sen vaan puhdistusaineella ja pistän vähän betadinevoidetta päälle.

'
Lopulta tamma saa botin tallisuojat jalkaan ja pienen kasan heinää. Yhdeksän aikaan pääsen lähtemään tallilta kotiin.

Kotona menen suoraa suihkuun ja vaihdan yökkärit päälle. Oon ihan hurahtanut mannapuuroon, joten keitän sitä iltapalaksi. Koska on torstai, niin loppuilta sujuu sohvalla löhötessä ja  paratiisihotellia katsellessa.

Maria Pyykösen kouluvalmennus

Reilu viikko sitten päästiin osallistumaan Maria Pyykösen kouluvalmennukseen. Verkattiin ensin itsenäisesti vähän käynnissä ja ravissa, ja kun Maria tuli niin siirryttiin pääty-ympyrälle työskentelemään. Aloitettiin käynnissä miettien paljon omaa istuntaa ja samalla tehden nopeita ja lyhyitä takaosan väistätyksiä ympyrän sisä- ja ulkopuolelle. Sain huomautusta omista käsistäni, koska ne lepattivat tyypilliseen tapaan kuin siivet. Lisäksi Maria sanoi Etnan olevan vähän kuin wc-ankka ja  kehotti ratsastamaan Etnaa matalammassa muodossa ja pidemmällä ohjalla, kuin mihin olen tottunut. :D Olen kyllä tiedostanut, että lyhyenä ollessaan Etna helposti vain laskee selän alas ja on näennäisesti niskasta kyllä pyöreä, mutta ei rento. Ohjia pidennettiin yhdellä nappulavälillä ja mun piti olla tosi tarkka, etten jää yhtään vetämään sisäkädellä. Koska Etna jää usein etenkin alkuun vähän tyhjäksi edestä, olisi paljon helpompaa vain kerätä ohjat lyhyeksi ja tiivistää se apujen väliin. Hetki oltiin aika hukassa, mutta kun tajuttiin jutun juoni niin Etna alkoi kulkemaan tosi kivasti. Maria painotti sitä, että Etnaa pitäisi treenata aika matalassa muodossa näin treenikaudella, jotta sen kaulan lihakset vahvistuisi sään etupuolelta. Vasta sitten sillä on voimaa kantaa itsensä rehellisesti kootummassakin muodossa. 

Kun käyntityöskentely alkoi sujumaan, alettiin tekemään ravissa samaa hommaa. Etna sai vähän noottia reagoinnin hitaudesta väistöissä. Aluksi meno tuntui suorastaan kamalalta, Etna hölkötteli pää pitkällä menemään. Tosi äkkiä se kuitenkin tuli taas raiteilleen ja esitti oikein kivoja pätkiä ravissa. Oikeaan kierrokseen sen lavat karkaa herkästi ulos, jonka takia myös asettaminen käy vaikeaksi. Maria painotti niissä tilanteissa mun ulkopohkeen käyttöä ja työstettiin myös aika paljon vasta-asetuksia, että saatiin Etna suoraksi. Ja kappas, kun tamma oli suora, myös "jäykempi" kierros oli ihan helppo nakki. Ongelma on siis ollut ennemminkin mun liian vahva oikea käsi ja liian heikko vasen pohje kuin se, että Etna olisi oikealle jotenkin kankeampi. 

Ympyrältä siirryttiin ravissa koko uralle ja tehtiin muutamia avotaivutuksia. Etnalle avot on suht helppoja jos kuski on kartalla, ja ne sujuikin tänään ihan kivasti.

Ravityöskentelyn jälkeen otettiin laukannostoja ja avoja laukassa pitkällä sivulla. Laukassa Etna jää usein vähän pohkeen taakse, joten Maria pisti meidät liikkumaan oikein kunnolla eteen ja ajattelemaan samalla tavalla kuin ravissa: tasainen sisäohja joka ei vedä, aktiivinen ulkopohje ja tarvittaessa ulko-ohjasta puolipidätteet. Ja kappas, tamma esitti myös laukassa pari tosi kivaa pätkää! Ei se siinä edelleenkään niin hyväksi tullut kuin ravissa, mutta huimasti parempi kuin aiemmin. Kun tajusin vihdoin olla vetämättä sisäohjasta, Etna alkoi itse hakeutua hyvin tuntumalle eikä jäänyt yhtään tyhjäksi edestä. 

Tunnin jälkeen oltiin molemmat aika puhki, koska tämä oli oikeastaan eka kunnon koulutreeni impparisaikkujen jälkeen. Lisäksi Maria painotti koko ajan hyvää eteenpäinpyrkimystä, joten mä jouduin ihan toden teolla istumaan, että pysyin matkassa. Etnan liikkeet ei ehkä näytä kovin hankalilta istua, mutta jokainen, joka sillä on mennyt on ollut enemmän tai vähemmän kauhuissaan. :D

Materiaalit on eiliseltä, kun ihana Sohvi tuli meitä kuvailemaan. Tein aika perushommia, ympyrällä vähän siirtymisiä ravi-laukka sekä myötä- ja vasta-asetuksia. Tamma tuli aika kivaksi ja liikkui hyvin letkeästi eteen. Koitin ratsastaa sitä kuin Marian valmennuksessa, vähän matalampana mutta aktiivisena. Pätkittäin menossa vielä näkyy, että mun tatsi ei oo ihan huippuluokkaa ja tamma pääsee vähän katoamaan apujen välistä. Aika hyvin oon kuitenkin oivaltanut miten saan sen pitkästä ohjasta huolimatta apujen väliin takaisin. Pahimmat hetket on ehkä laukasta raviin siirryttäessä, koska silloin mun on kaikkein vaikein istua ja Etna lähtee vähän juoksemaan alta. Tuo mun istunta on kyllä päässyt repsahtamaan aika hirveäksi varsinkin jos en kiinnitä huomiota siihen, pitäis varmaan seuraavat kymmenen treenikertaa keskittyä sitten siihen pelkästään.. No onneksi kisakauteen on vielä pitkä aika! :D

Etna on nyt pitänyt viikon verran öisin Back on Trackin tallisuojia. Kolmannen yön jälkeen mua oli vastassa kaksi ehkää ja kaksi silputtua suojaa.. Etnalla oli vissiin ollut tylsää ja se oli päättänyt pitää yöllisen askartelukerhon. Muutama voimasana meinasi päästä ilmoille kun nämä näin, puolitoista tuntia niitä parsin kasaan ja nyt ne on taas ainakin pari yötä saaneet olla rauhassa jalassa. Toivotaan, että Etnan askartelu-ura oli siinä.

Operaatio klippaus

Heipähei! Meillä treenit on sujunut loistavasti ja estevalmennuksesta onkin tulossa postausta kunhan saan kuvat itselleni. Etnahan oli pitkään kevyellä liikutuksella jalkojen takia, joten sen karva kasvoi vähän huomaamatta, ja nyt kun päästiin taas tositoimiin se on ollut kuin uitettu koira treenien jälkeen. Niinpä maanantaina kaivoin klipperin kesäsäilöstä ja Etna pääsi karvoistaan. Pohdin klippaanko kokonaan vai puoliksi, mutta lopulta päädyin klippaamaan kokonaan (poissulkien jalat, pää ja satulan kohta). Syitä kokoklippaukseen oli siisteys, helppohoitoisuus ja loimitus. Joistakin loimitus syynä kokoklippaukseen saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, mutta koska Etna oli viime talvena kokonaan klipattu, on mun loimivarasto hankittu sen mukaan mitä kokoklipattu hevonen tarvitsee. Vähän jännityksellä aloittelin klippausta, koska muistan viime vuonna Etnaa klipatessa ajatelleeni, että onneksi tämä ei oo mun hevonen niin mun ei enää ikinä tarvi tätä klipata... Ja kuinkas kävikään, olin jälleen saman homman parissa! 

Aloitin klippauksen kyljestä ja tamma ei tuumannut mitään. Viimevuonnakin kyljet oli ihan ok, mutta niska ja pepun päältä ottaminen oli ongelmallisempaa. Kaikeksi hämmästyksekseni tamma seisoi ihan tyytyväisenä ja sain klipattua lähes niskaan saakka ilman pienintäkään häsläämistä. Niskassa ongelma oli ennemminkin se, että kurottelin  maasta klipperillä ylös, kuin itse klippaus. Niinpä hain jakkaran ja homma hoitui helpommin kuin uskalsin kuvitellakaan! Välillä tamma tietysti heilutti päätään, mutta ottaen huomioon etten saanut viime vuonna klipattua niskaa ollenkaan, oli tämä oikea työvoitto. En tiedä luottaako tamma nykyään muhun enemmän vai mistä homman helppous johtui, mutta oli kyllä ihana klipata kun ei tarvinnut miettiä millä sekunnilla tyyppi sekoaa. 

Kuten aiemmin jo taisin mainitakin, meillä kävi satula-auto viime viikolla. Autossa oli kaksi Etnalle sopivaa estesatulaa, joten  testasin ne ratsain. Molemmat oli hyviä, mutta toisessa pääsin mielestäni lähemmäs hevosta etenkin kyljistä, joten valitsin sen. En tiedä onko uusi satula niin paljon istuvampi kuin edellinen, vai onko vaan hyppytauko ja kevyt jakso tehnyt tehtävänsä, sillä tamma hyppäsi satulaa testatessa sekä viime viikon estevalmennuksessa paljon pyöreämpiä hyppyjä kuin aiemmin. 

Etna hierottiin eilen, edellisestä kerrasta oli 1,5kk. Positiivista palautetta tuli, edelliseen kertaan nähden tamman selkä oli parempi. Viimeksi siis moitteita tuli siitä, että pitkät selkälihakset oli koko matkalta jumissa ja samoin lavat. Nyt  ainoastaan lanneselkä oli jumissa ja lavat hieman, mitkä onkin Etnalle ne tyypillisimmät jumikohdat.

(Tyyppi vahtii tarkalla silmällä kun kerään esteitä. :D)

Pahoittelut näistä viime aikaisten postausten laadusta, koitan saada mahdollisimman pian ratsastuksestakin jotain materiaalia. Treenipostausta on tulossa ainakin siitä viime viikon estevalmennuksesta. Myös kouluvalkasta voin kirjoitella jos haluatte? siitä ei kyllä valitettavasti ole mitään kuva- tai videomateriaalia. Mitä mieltä ylipäätänsä olette, onko tällaiset puhelimella kirjoitetut pikaiset ajankohtaiskatsaukset turhia? 

Takaisin treenien pariin!

Etna sai silloin vajaa 3 viikkoa sitten suurehkon haavan jalkaansa, josta teille kerroinkin jo. Siinä on myös syy miksi en ole tänne mitään kirjoitellut aikoihin, sillä jalka ei ottanut parantuakseen, joten ei olla päästy treenailemaan. Jalka turposi kuin pullataikina ja oli muutaman päivän ihan sen oloinen, että turvotuksesta pinkeänä ollut iho ratkeaa hetkenä minä hyvänsä. Kävin kahdesti päivässä kylmäämässä ja kävelyttämässä tammaa, jolla saatiinkin suurin turvotus laskemaan. Jatkoin samaa hommaa yli viikon, jalka oli päivä päivältä hieman parempi, mutta pysyi edelleen hyvin paksuna. Puolitoista viikkoa vain käveltiin, jonka jälkeen aloin hiljalleen ravuuttamaan tammaa. Haavat oli parantunut jo hyvin, mutta turvotusta oli edelleen ja liike normaalia jäykempää. Kuitenkin liikkuminen parani mitä enemmän sitä teki ja samalla myös turvotus aina laski hetkellisesti, joten seuraavat 1,5 viikkoa liikutin Etnaa kevyesti kaikissa askellajeissa. Vaikka liikkuminen parantui aina alkukankeuden jälkeen, en silti ollut ihan varma onko tammalla kaikki kunnossa. 

(Metsäkävelyllä tamma ihastui sammaleen makuun, ja olisi halunnut syödä sitä jatkuvasti.. Ps. Jos joku tietää, miten bloggerin sovelluksella saa kuvat isoiksi ja lisättyä kuvatekstit, niin saa kertoa!)

Pohdittiin tallilla pitäisikö jalka kuitenkin tutkituttaa, ettei siellä ole esimerkiksi luun pintaan tullut jotain vauriota. Kovin skeptinen olin koko ajan että siellä mitään sellaista olisi, koska haava oli ollut ihan pintanaarmu. Epäilin, että tuon jalan imusuonisto on vain saanut niin monesti kolhua, ettei nesteet pääse kiertämään jalassa kuten tavallisesti ja siksi jalan turvotus ei laske. Halusin kuitenkin varmistuksen, koska on hyvin epätavallista, että imppari kestää kolme viikkoa. Eilen tallilla kävi eläinlääkäri tutkimassa jalan. Onneksi tekemäni "diagnoosi" oli ihan oikea ja jalasta ei löytynyt mitään vakavaa. Lääkäri epäili, että vanhat arvet saattaa haitata imusuoniston toimintaa ja mahdollista on, että sieltä on nyt katkennut joku imusuoni, eikä nesteet pääse kiertämään kunnolla. Lääkkeeksi määrättiin vain paljon liikuntaa ja yöksi Back on Trackin tallisuojat, niin nesteet lähtee hiljalleen paremmin liikkeelle. Varmistin vielä erikseen, että onko hyppääminen sallittu ja koska lupa saatiin, on meillä tänään luvassa uuden estesatulan sovitusta. Pitäkäähän peukut pystyssä, että hyvä (ja sopivan hintainen..) löytyisi! 

(Syksyn ihanuus.. Maastoilua pilkkopimeässä otsalampun kanssa!)

Pari valmennusta meni sivu suun sairastelun takia, mutta nyt on luvassa tehokasta treenailua ja meille sopivan valmentajan etsimistä. Lähiaikoina on siis tiedossa paljon uusia valmentajia ja toivottavasti myös paljon onnistuneita valmennuksia ja oivalluksia. Kuulemisiin!