Etna pääsi tällä viikolla jälleen vähän irtojuoksemaan, ja nyt hoksasin ottaa kamerankin mukaan. Vähän hölmösti tuli nyt nämä irtojuoksutuspostaukset näin peräkkäin, vaikka oikeasti aikaa on kulunut juoksutusten välissä yli 2kk. Annetaan siis kuvien puhua puolestaan!
"Ai sulla on kamera, no sitten täytyy näyttää nätiltä!"
"Olikos tämä mun parempi puoli?"
"Vai kenties tämä?"
Mitäs piditte kuvista, nousiko joku lemppariksi?
Loppuun vielä muutama kuva lauantailta, kun tein viimehetken treenejä ennen koulukisoja ja Eve tuli kuvailemaan. Tajusin vasta jälkikäteen kuvia katsellessa, että Pauliina oli mennyt Etnan koulusatulalla viimeksi joten jalkkarit oli liian lyhyet mulle.. Ei ihme, jos oli vähän vaikea istua. Sitä ei edes hoksaa ajatella tuollaista asiaa, kun viimeiseen viiteen vuoteen ei ole paljoo jalkkareita tarvinnut säädellä.
Evelle kiitoksia kuvista!
Askeleen venyessä venyy vielä muotokin turhan pitkäksi, mutta hiljalleen parempaan päin.. :) Kaksi ekaa kuvaa on napattu videolta, siksi kehno laatu,
Sunnuntaina meillä oli kotitallilla oman seuran 1-tason koulukisat. Luokkina oli C-, B- ja A-merkin kouluohjelma, joista ajattelin mennä pelkän B-merkin. Muutaman kerran ratsastin radan viikolla läpi ihan hyvällä menestyksellä. Hankalimmiksi kohdiksi ilmeni pituushalkaisijalta tehtävä voltti vasemmalle, sekä käynnistä laukannosto (ilman, että hevonen leviää kuin Jokisen eväät).
(c) Milja
(c) Milja
(c) Milja
Kisapäivänä menin hyvissä ajoin verkkaamaan, koska Etna on aina sitä parempi, mitä enemmän ehtii verkkailla. Alkuun tamma oli aivan sekaisin kun maneesissa oli normaalia enemmän hulinaa ja otti muutamat pukkilähdötkin laukassa. Aika nopeasti sain kuitenkin energian suunnattua työntekoon, kun verkassa olevien ratsukkojen määrä väheni. Radalle lähdin ihan ok fiiliksellä, verkassa oli ollut sekä hyviä että vähän epätasaisempia pätkiä.
(c) Sanna
(c) Sanna
(c) Sanna
Radan jälkeen fiilis ei ollut kovin tyytyväinen. Ensimmäinen ongelmakohta olikin voltti pituushalkaisijalta vasemmalle, kuten osasin ennakoida. Tamma veti itsensä pitkäksi ja humpsutteli vain menemään. Pituushalkaisijalle palatessa kontakti palasi ja keskiravi oli ihan ok, mutta olisi voinut olla näyttävämpikin. Saatiin siitä kuitenkin 6,5. Väistöissä pientä vastustelua, samoin ravissa suunnanvaihdossa. Ja menin vielä sekoilemaan käyntiinsiirtymisen kanssa, jonka piti tulla vasta L:ssä, mutta siirryin jo B:ssä. Mokan tajutessani otin äkkiä takaisin raviin ja tein siirtymisen oikeaan paikkaan. Miinusta ei siis tullut, mutta paperissa komeili numero 4. Molemmista väistöistä tuli 6, mutta mainintaa ohjan vastustamisesta. Laukannosto vähän levisi, mutta ei niin paha kuin olisi voinut olla, numeroksi saatiin 6,5. Ympyrällä jälleen vastustelua, mutta lävistäjä hyvin. Viimeinen pääty-ympyrä onnistui ihan hyvin ja paperissa komeili siitä 7,5. Viimeisen lävistäjän temponlisäyksen olisin saanut ratsastaa rohkeammin, mutta ennakoin vähän jo raviin siirtymistä, ja kriisin välttämiseksi ratsastin maltillisemmin.
(c) Sanna
Kokonaisuudessaan siis hyviä pätkiä, mutta läpi radan pientä tuntuman vastustelua, joka laski omaa fiilistä aika paljon, kun Etnalla ei tuollasta yleensä ole tapana kauheasti tehdä. Radan jälkeen muille masistellessani huonosta ratsastuksesta sain ehdotukseksi mennä myös A:n. Vähän epäröin, koska en osannut rataa ja ajattelin sen olevan liian suuri harppaus vielä meille. Kiukutti kuitenkin sen verran paljon ja halusin päästä korjaamaan virheitä, että tuumasin etten menetä siinä yhtään mitään. Siispä paniikissa rataa opettelemaan. Suuri yllätys kuitenkin oli, kun meidät kuulutettiin palkintojenjakoon. Prosentteja oltiin saatu 63,26% ja se oikeutti sijaan 2/11. Loppukommenteissa luki:
"Istut siististi ja sinulla on kiva hevonen. Hevosen muoto vielä ajoittain epävakaa, mutta väläyttelee hienoja pätkiä."
Sijoittuminen vähän nosti fiilistä, mutta lähdin silti kokeilemaan onneani A:n radalle. Ja onneksi lähdin, sillä mielestäni rata oli paljon onnistuneempi kuin edellinen. Alkuradan voltit ihan ok, ei niin rentoja kuin olisi voinut olla. Ensimmäinen väistö oli tosi hyvä, siitä numero 7. Keskiravi taas vähän vaisu, numero 6. Toinen väistö myös ihan hyvä, mutta pituushalkaisijalle tultaessa vastustelua, joten numeroksi kuusi ja epätasaisuudesta maininta. Pysähdys I:hin vähän kättä vasten mutta aika hyvin tasan, peruutus oletusten mukaisesti yläkautta silmiin katsoen.. Naureskelin vain selässä, peruutuksia täytyy todellakin alkaa nyt harjoittelemaan! Keskikäynti ihan ok, numero 6,5. Ensimmäinen vastalaukka vähän epätasainen edestä, muuten ok. Paitsi että heti raviin siirtymisen jälkeen tamma rikkoi laukalle, joten numero 4 ja mainintana: "Tarkempi siirtyminen, nostaa laukan heti raviin siirtymisen jälkeen." Laukkavoltista saatiin 6,5 ja keskilaukasta 6. Raviin siirtyminen oli kamala, keskiravi ehkä päivän lennokkain. Keskikäynnistä jälleen 6,5, vastalaukassa jännittynyt niskasta ja numero 5,5. Voltista 5,5 ja keskilaukasta ympyrällä 6. Viimeinen lävistäjä oli mielestäni tosi hyvä, mutta samaan arvostelukohtaan sisältyi sitä edeltävä laukkapätkä uralla, joten numero jälleen 6. Raviinsiirtyminen hyvä ja pituushalkaisijalla huikea fiilis, numero 7. Pysähdykseen jouduin vähän korjaamaan etusia ja Etna jäi seisomaan aika lailla jalat haralle, mutta tuomari ei onneksi sitä näe. :D
(c) Sanna
(c) Milja
(c) Milja
Korjattavaa on ja paljon, mutta olin tosi tyytyväinen, että selvittiin näinkin hyvin treenaamatta rataa kertaakaan. Ja vielä tyytyväisempi olin kun kuulin prosentit: 61,11% ja sija 1/4. :)
Tuomarin kommentti: "Ratsastat siististi ja korrektisti. Harjoittele lisää siirtymisten pehmeyttä."
Käyntiohjelman keskiarvo: 65,0%
Raviohjelman keskiarvo: 63,0%
Laukkaohjelman keskiarvo: 56,3%
Näistä prosenteista on hauska verrata, kuinka erilaisia radat olivat. A:n prosenteissa näkyy selvästi se, että laukkaohjelma oli haastavampi ja vieraampi meille, joten prosentitkin sen mukaiset. A:n käyntiohjelman prosentit on kyllä vähän hämäävät, sillä ohjelmassa ei ollut kuin kaksi keskikäyntipätkää, joista molemmista saatiin 6,5%. Jos käyntiä olisi ollut enemmän (kuten B:ssä) olisi prosentit voineet olla alhaisemmat.
(c) Milja
(c) Milja
Kehuja hienolle tammalle radan jälkeen. :) (c) Milja
Kuvaajille tuhannet kiitokset! Ja lukijoille anteeksi, en osannut karsia kuvia enempää kun oli niin paljon kivoja.. :D Mitä mieltä olette, onko tälläinen pidempi analyysi kisoista hyvä, vai olisiko lyhyempi postaus parempi?
Olen ihan täysin unohtanut lisätä tänne videota siitä, kun irtojuoksutin Etnaa joskus huhtikuussa. En tiedä oliko tamma ennen irtojuossut, mutta reaktioista päätellen tyyppi ei ihan hoksannut mitä olisi tarkoitus tehdä. Juoksutin eka liinassa tammaa muutaman kierroksen molempiin suuntiin ravissa, ettei ihan kylmin lihaksin tarvitse rallittaa. Kun sitten päästin Etnan irti, se jäi vain seisomaan paikoilleen. Kun sain hätisteltyä sen liikkeelle, se tutki maneesin kulmia varmaan 5 minuuttia, ilmeisesti löytyi hyvin mielenkiintoisia hajuja. :D
Lopulta sain tamman vähän hölköttelemään, mutta ei se edelleenkään oikein tuntunut tajuavan asian ydintä. Kunnes joku naksahti sen päässä ja tyyppi veteli maneesia ympäri ihan onnessaan ja yritti kovasti viskoa etusiaan ja pukitella, mutta se oli lähinnä huvittavaa räpellystä. Jonkin aikaa annoin Etnan iloita, kunnes se siirtyi käytiin ja otin sen kiinni. Kovin oli tyytyväisen olonen tamma!
Tuo videon alku kuvaa kyllä niin hyvin tamman ihmetystä, se aina vähän matkaa käveli ja sitten jäi tuijottamaan mua kysyvästi, että mitä tässä niinku pitäis tehä. :D
Tämä viikko on kulunut treenien osalta aika kivasti. Maanantaina treenailtiin koulurataa, koska meillä on oman seuran koulukisat sunnuntaina, ja keskiviikkona hypeltiin. Väsäsin kaikkea vähän erikoista esteiden alle, sarja tehtiin lainelankuista ja oli vesimattoa ja jos jotakin. Kas kummaa, tamma hyppäsi taas ihan sata kertaa paremmin kuin tavallisesti! Normaalisti Etna ei ole hypyissä etusillaan oikein skarppina, mutta jos esteen alla on edes vähän jotain niin kintut nousee niin paljon paremmin. Olin itse aika hyvin kartalla etäisyyksien suhteen ja hevonen toimi, joten oli oikein ilo hypätä!
Eilen käytiin maastossa vähän tuulettumassa. Alkumatkan tamma kyttäsi ihan kaikkea, siis meni kyllä kaiken ohi suoraan, mutta puhisi eikä meinannut oikein edetä. Reippaasti kuitenkin kapeakin silta ylittyi, Etna on kyllä siitä kiva, että vaikka se on jännittynyt niin se kuuntelee silti hirveän hyvin kuskia. Olin justiin selittämässä Millalle, että Etna on ollut viime aikoina maastossa villimpi kuin ennen, kun voimaa ja lihasta on enemmän. Noh, yhtäkkiä etna sitten hyppäsi paikoillaan, pukitti ilmassa ja sen jälkeen jatkoi taas käyntiä eteenpäin kuin ei mitään olisikaan tapahtunut! Ei se isosti pukita, mutta taisi olla pieni protesti että löpinät sikseen ja laukkaa- kiitos. :D Ja laukkaamaanhan pian päästiinkin, laukattiin yksi aika jyrkkä mäki ylös niin paljon kun hevosista lähti. Meidän viimeaikaiset maastoreissut on ollut melko rauhallisia, joten teki tosi hyvää antaa Etnan laukata niin lujaa kun se halusi, sillä sitä on vähän jurppinut kun olen koko ajan joutunut jarruttelemaan sitä. Ja ylämäki vähän hidasti sen vauhtia, niin kuskiakaan ei alkanut hirvittämään. :'D Maaston jälkeen Etna oli kyllä hyvin tyytyväisen olonen ja pääsi palkinnoksi vielä vähän syömään tuoretta ruohoa.
Loppuun vielä muutamia kisakuvia, joita on kertynyt kevään ajalta! :)
(c) Marjo Saarinen, Keuruu 3.5.2015
(c) Marjo Saarinen, Keuruu 3.5.2015
(c) Marjo Saarinen, Keuruu 3.5.2015
(c) Marjo Saarinen, Keuruu 3.5.2015
Niinisalo 2-taso 28.3.
Niinisalo 2-taso 28.3. Kuva on sarjan a-osalta, kumpikohan vahtasi b-osaa enemmän? :DD
En edes tiedä mistä aloittaa, kun kerrottavaa olisi niin paljon. Postauksia odottaa luonnoksissa varmaan viisi, joistain puuttuu teksti ja joistain videokooste. Pääsykokesiin on tasan kaksi viikkoa, joten se selittää kaiken ajanpuutteen. Toivon, että pääsykokeiden jälkeen ehtisin postailemaan säännöllisesti myös meidän arkisemmista kuulumisista.
Puolitoista viikkoa sitten Eve tuli kuvailemaan meidän ihan normaaleita koulutreenejä. Olin siitä erittäin iloinen, sillä talven ajalta kaikki materiaali on videota. Syksyltä mulla taitaa olla muutama maneesista otettu koulukuva meistä, mutta siinä se. Kenttä oli sateen jäljiltä paikoitellen vähän kurainen, mutta kuvien vuoksi halusin silti mennä siinä. Verkkasin ympyröillä ja uralla ottaen suht nopeasti askellajit läpi, laukassa tein vähän vastalaukkaa. Etna tuntui kovin vastustelevalta, mutta ei onneksi näyttänyt videolta ihan niin pahalta. Verkan jälkeen tulin pituushalkaisijaa tehden X:ään ja G:hen volttikahdeksikot ja jälkimmäisen volttikahdeksikon jälkeen vielä pysähdyksen pituushalkaisijan loppuun. Aluksi käynnissä, sitten ravissa, lopuksi myös laukassa. Pätkiä meno tuntui ihan kivalta, mutta mun oli itse tosi vaikea istua hiljaa ja tiiviisti, joka tietysti heijastuu heti hevoseen. Suurimman osan ajasta tamma oli kuitenkin vähän vastusteleva ja epätasainen. Lopuksi tein vielä laukassa vähän temponmuutoksia, jotka onnistui aika kivasti.
Viime viikolla lähdimme käymään Virroilla, kun sinne saapui Ratsukellarin satula-auto. Haaveilin, että jos Etnalle löytyisi joku suht halpa ja istuva estesatula, voisin sille sellaisen ostaa, koska tuo tämänhetkinen Wintecin synteettinen satula on aika eksoottinen hypätä. Samalla oli tarkoitus katsoa, että koulusatula istuu hyvin. Ensimmäisenä laitettiin koulusatula kyytiin ja hyppäsin selkään. Otin molempiin suuntiin kaikki askellajit läpi. Tuomio oli melko yllättävä: satulan painopiste on liian takana, ja se vänkää molempiin suuntiin Etnan selkärankaa vastaan. Sovittaja oli sitä mieltä, ettei tuolla satulalla kannata Etnalla ratsastaa. Suunnitelmat siis sai aika yllättävän käänteen, ja hetken jo pelkäsin, että joudun pian hommaamaan sille myös uuden koulusatulan. Onneksi estesatula istui Etnalle ihan hyvin romaanin kanssa, joten ongelmallinen oli ainoastaan koulupenkki.
Kysyin huvikseni, että jos koitettaisiin Oton vanhaa koulusatulaa Etnalle. Olin ottanut sen mukaan, koska ajattelin, että voisin antaa sen sitten vaihdossa, jos uusi estesatula löytyisi. Koulusatula iskettiin tamman selkään, ja sovittaja tuumasi, että: "tämähän istuu hyvin". Olin ihan satavarma, että penkki olis Etnalle liian leveä, mutta eipäs ollutkaan. Romaanin kanssa satula oli paras, koska se on topattu hieman liian täyteen Etnalle. Ohjeeksi saimme mennä näillä nyt jonkin aikaa ja katsoa, kuinka tamman selkä alkaa muuttua. Kuulemma selkä voi muuttua paljonkin seuraavien viikkojen aikana, koska nyt Etna saa oikeasti pyöristettyä selkäänsä ja liikuttua kroppansa läpi. Ratkaisu oli myös mun kannalta kiva, koska saan jalat tuossa Oton vanhassa satulassa paljon paremmin kiinni. Estesatulan kanssa tehdään nyt niin, että mennään tuolla ja katsotaan muuttuuko selkä kuinka. Jos vielä uusi satula halutaan, niin kesällä voidaan sitten sitä alkaa sovittelemaan. Jossain vaiheessa myös tuo Oton vanha koulusatula topataan uudelleen Etnalle sopivammaksi.
Sellasta tällä kertaa, palaillaan toivottavasti mahdollisimman pian uusien kuulumisten kera!
