Koulukisoja kaksin kappalein

Muutama viikko takaperin suunnattiin keskiviikkoiltana Virroille 1-tason koulukarkeloihin. Luokat oli meille oikein passelit, K.N.Special sekä HeB:0. Pääsin hyvissä ajoin verkkaamaan ja teinkin verkan oikein pitkän kaavan kautta, jolloin Etna yleensä alkaa toimimaan parhaiten. Etna tuntui verkassa tosi hyvältä, se oli terävä ja reagoi hyvin kaikkiin apuihin.

Radasta mulla ei ole mitään suurempaa kerrottavaa, kaikenkaikkiaan ihan onnistunut suoritus. Keskiaskellajit ei oikein lähtenyt, mutta tamma oli kuitenkin tasainen ja ehkä rennompi kuin koskaan radalla. Kentän pohja ei ollut kovin kehuttava, joten pientä kompurointia esiintyi, mutta sille ei voinut radalla tehdä mitään. Radalta tulin tyytyväisenä pois, ei mitään wow-fiilistä, mutta olo ei ollut myöskään pettynyt. Tulokseksi saimme 62,6%, joka oikeutti toiseen sijaan. Huonoimmat pisteet oli laukasta käyntiin siirtymisestä (4) ja sisääntulosta (5,5), parhaimmat jälkimmäisestä laukannostosta (7,5) ja jälkimmäisestä laukkaympyrästä (7,5). Odotin ehkä vähän parempaa tulosta, koska ollaan kyseiseltä tuomarilta saatu samasta radasta yli 60% tuloksia paljon huonommilla radoilla, mutta ilmeisesti taso oli tällä kertaa kovempi. Loppukommenteissa luki: "Ajoittain jännittyy niskastaan, muuten rennosti ja elastisesti liikkuva ratsu. Siististi & eleettömästi ratsastettu."

Seuraavaan luokkaan en saanut verkata ollenkaan, koska ratsastin tokavikana ekassa luokassa. Jouduin siis jäämään vikan ratsukon seuraksi kentälle ja toinen startti oli suoraan palkintojenjaon jälkeen. Rata oli ihan ok, se meni vähän kahlaten läpi enkä saanut ihan täyttä keskittymistä rataan, koska jouduin koko ajan miettimään mitä seuraavaksi tulee edellisen radan vielä pyöriessä päässä. Ja lopulta vielä unohdin tehdä pysähdyksen ja peruutuksen. Ratsastin päädyn yli toivoen, että tuomari pian viheltää ja huutaa että väärin meni. Lopulta en enää keksinyt mihin mennä joten pysähdyin ja kysyin mitä ihmettä seuraavaksi tulee. Sitten kun pääsin peruutuksen esittämään, ei siinä kyllä kehumista ollut, olisin voinut kyllä mielelläni vaikka skipata sen. :D Parhaat pisteet saatiin käyntiinsiirtymisestä lävistäjällä (7) ja askellajeista (7). Tulokseksi saatiin 60,6% ja toinen sija.

Saman viikon sunnuntaina lähdettiin käymään Alavudella 2-tason koulukisoissa. Verkkaan mennessä kuulin, että luokka on aikataulusta n. puoli tuntia etuajassa, joten ehdin verkkaamaan ehkä vartin ennen radalle menoa. Verkassa Etna oli aika hyvä, mutta jouduttiin odottamaan kisakentän laidalle pienelle alueelle edellisen suorituksen ajaksi, jolloin Etna nukahti täysin. Radalla se ei reagoinut pohkeeseen ollenkaan, ja muoto jäi vähän pitkäksi ja matalaksi. Pötkyteltiin siis rata läpi vähän hutaisten, eikä fiilis ollut järin hyvä radalta poistuttaessa. Tuomareilla oli melkoinen näkemysero, toiselta saatiin prosentteja 61,4% ja toiselta 55,8%. Huomautusta tuli takaosan toiminnasta ja jännittyneisyydestä, ja suoritukseen toivottiin tarmokkuutta lisää. Peruutus oli jälleen kamala, siitä huonoimmat pisteet (toiselta tuomarilta 5 ja toiselta 4,5). Parhaat pisteet saatiin raviohjelmasta, josta toinen tuomari oli antanut useita seiskoja mm. kolmikaarisesta.

Poni <3

Vesileimattomat kuvat (c) Pauliina, kiitos! :)

Ruusukejahdissa

Viime viikolla osallistuimme kaksiin estekisoihin: ensiksi keskiviikkona kotitallilla pidettyihin 1-tason kisoihin ja sunnuntaina kävimme Kurikassa. Keskiviikon kisat olivat meidän ensimmäiset ulkokentällä pidetyt estekisat, ja sää onneksi suosi meitä. Verkkasin kumpaankin luokkaan normaaliin tapaan, riittävästi muttei kovin paljoo, ettei tamma väsy. Etna olikin ekassa verkassa aika kierroksilla, mutta hyppäsi kyllä hyvin. Myös rata sujui ihan kivasti, neloselle vähän kaukaa ja vitoselle nypin askeleen liikaa, mutta tamma kiipesi kiltisti yli. Muuten perusrata oli ihan ok ja uusintakin sujui puhtaasti.




 Luokka oli vapaakorkeus 80-110cm, joten suuntasin aika nopeasti uudelleen verkkaan ottamaan muutaman hypyn ennen seuraavaa rataa. Tamma oli ehkä hiukan väsynyt, koska verkassa vähän kolisteli, mutta puomit pysyi kuitenkin kannattimilla.

90cm rata tuntui omasta mielestäni tuhannesti huonommalta. Ykköselle vähän kaukaa, linja kakkoselta kolmoselle ihan hyvin. Neloselle ajoin tamman ihan liian pohjaan. Myös perusradan viimeiselle suhteutetulle otin yhden askeleen liikaa, mutta tamma selvitti mun mokailuista huolimatta radan puhtaasti. Uusinta oli rytmiltään ehkä vähän parempi, tokavikalle jouduin pyytämään turhan kaukaa, mutta muuten ihan ok. Menin maneesiin vähän loppuverkkailemaan, ja yllätyksekseni sijoituin molemmilla radoilla. 80cm radalla yllettiin sijalle 2/25 ja 90cm radalla sijalle 4/25.



Sunnuntaina hyppäsin Kurikassa jo tutuksi tulleet korkeudet, eli 80 ja 90cm. Koko päivän tuuli ihan järkyttävästi, ja aidat verkan ja kisa-areenan välillä kaatuili jatkuvasti. Verkkasin samaan tapaan kuin keskiviikon kisoissa: hevonen kunnolla ravissa läpi, sitten lyhyehkö laukkaverkka ja melko niukasti verkkahyppyjä. 80cm rataan olin tosi tyytyväinen. Uusinnassa ekassa kaarteessa olisi pitänyt edetä paremmin ja uusinnan toiselle esteelle paikka jäi vähän turhan kauas, mutta muuten edettiin mielestäni aika kivassa rytmissä. Menin luokan johtoon ja pysyinkin sielä ihan viimeiseen asti, kunnes luokan viimeinen ratsukko alitti meidän ajan. Olin joka tapauksessa tammaan tosi tyytyväinen, eikä toinen sija ollut ollenkaan pettymys, päinvastoin.



90cm verkkaan menin vähän turhan aikaisin, koska luokkaan olikin tullut kolme jälki-ilmoittautunutta. Verkassa tamma oli ihan super, hyppäsi tosi hyvin ja laukkasi erittäin ponnekkaasti. Radalla meinasi käydä vähän samalla tavalla kuin kotikisoissa, rytmi oli osan rataa vähän hukassa. Suhteutetun koitin ratsastaa viidellä, kun 80cm radalla tulin kuudella aika paljon pidättäen. Tamma ei venynytkään, joten otettiin vielä yksi miniaskel ennen jälkimmäistä pystyä, mutta hyvin tamma hoiti homman kotiin. Uusinnan ekalle tultiin vähän turhan pohjaan, kun tamma jäi ristilaukalle edelliseltä esteeltä. Kahdelle uusinnan vikalle esteelle taas paikka jäi turhan kauas, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Jälleen siis puhdas suoritus ja sijoituimme sijalle 4/25.


Nyt Etnalle tuleekin pieni ansaittu tauko estekisoista, niin hienosti se on viime aikoina hypellyt.

Miltä radat teistä näytti?

Ratsastuspilatesta ja uimakoulussa

Enää en edes tiedä mistä olisi järkevä aloittaa, koska rästissä on postauksia ihan liikaa. Toukokuussa kävimme Tuurissa Aira Toivolan ratsastuspilatestunnilla. Reissu tuli vähän suunnittelematta, mutta onneksi päätin lähteä, sillä tunti antoi kyllä hurjasti ajateltavaa. Aloitimme peilin edessä sillä, että Aira kädestä pitäen asetteli mut oikeaan asentoon. Lantiota vähän eteen, ylävatsalihakset paremmin kasaan. Lonkat auki ja polvet irti, jolloin alapohje muuttuu tiiviimmäksi. Olin ihan varma, että oon aivan etukenossa, mutta peilistä katsoessa istuin ihan suorassa! Koko tunti oikeastaan perustui eri askellajeissa uuden istunnan säilyttämiseen keskiympyrällä. Välillä Aira käski palata vanhaan istutaan, jolloin Etna selvästi jännittyi ja askel ei ollut niin joustava. Laukassa etenkin täytyy varoa, etten lähde lantiosta työntämään, vaan istun hiljaa ja vaikutan enemmän pohkeella. Kaikenkaikkiaan istuin kuitenkin kuulemma hyvin, vielä kun lantio saadaan oikeaan asentoon niin hyvä tulee. Mulla on luonnostaan selkä vähän liikaa notkolla, joten yritän usein taakse nojaamalla saada tunteen, että olen pystyssä, vaikka todellisuudessa täytyisi kääntää lantio paremmin alle, että pääsisin rehellisesti istumaan lantion päälle. Videolta kyllä huomaa, että hartiat valuu eteen ja katse niskaan, kun mietin lantiota ja selkää, mutta siitä Aira ei ihme kyllä huomauttanut kertaakaan tunnilla. En tiedä rasittuiko tunnin aikana enemmän aivot vai lihakset, mutta hankalaa kyllä oli, kun piti muistaa tuhat asiaa samaan aikaan. Etna sai siis puksutella aika rauhassa menemään, mutta sekin liikkui ihan kivasti aina mun istuessa oikein.

Seuraavana viikonloppuna lähdimme käymään Alavudella maastoesteillä. Meillä on kyllä kotitallillakin hyvät maastoesteet, mutta esimerkiksi hauta on tosi kapea, joten halusin aloittaa Etnan kanssa vähän helpommista esteistä. Etna oli siis tätä ennen hypännyt vain yhden tukin ja ylös- ja alashypyt, joten aikalailla nollasta aloitettiin. Sopivasti vielä viereisellä motocrossradalla oli ajajia, joten alkuun tamman keskittyminen oli aika pitkälti niissä. Lähes kaikki esteet sujui hyvin, ensimmäinen hyppy oli aika jännittynyt aina, mutta useamman toiston jälkeen hypytkin muuttui rennommiksi. Tosi rohkea tamma kyllä oli, tultiin koivutukit, portaat ylös ja alas, ratapölkyt, hauta, pari ihan perus "aitaa", ratapölkyistä kasattu "trippeli", kapea, penkki ja vesi. Haudasta tultiin heti ekalla yli, rohkea tamma!

Ongelmia aiheutti oikeastaan vaan trippeli, jolta Etna hyppäs pari kertaa ohi, sekä vesi. Osasin odottaa, että vesi on hankala, mutta että niin hankala! Alkuun yritin selästä käsin käynnistä ja ravista veteen, mutta tamma tökkäs aina veden rajalle. Oltiin yritetty varmaan jo 15-20 minuuttia, kun tuumasin etten saa sitä selästä käsin veteen. En myöskään halunnut antaa periksi, koska seuraava kerta tulisi olemaan vielä vaikeampi. Niinpä tulin selästä alas ja kävelin itse veteen. No ei sekään ihan mennyt niinkun strömsössä, mutta paremmin kuitenkin. Lopulta tein niin, että vedin ohjista, ja aina kun Etna otti askeleen eteen löysäsin. Tässä vaiheessa Etna ei siis enää millään tapaa pelännyt vettä, kunhan jallitti meitä. Niinhän siinä sitten kävi, että lopulta tamma luovutti ja käveli tyynenä veteen. Varmaan lähemmäs tunti siihen meni, mutta olihan se sen arvoista! Pari kertaa kävelin maasta käsin uudelleen veteen, ja kunnes sujui niin nousin selkään. Ekalla kertaa selästä käsin mennessä tamma kyseli vähän että onko ihan pakko, mutta aika nopeasti kuitenkin meni veteen. Lopussa päästiin sujuvasti ravilla veteen ja hypättiin vedestä pois. 

Kokonaisuudessaan siis reissusta jäi hyvä fiilis, esteet ei tuottanut suurempia ongelmia ja vesikin selitettiin kärsivällisyydellä. Tämän jälkeen oonlähes joka päivä käynyt meidän tallin rannassa tutustumassa veteen. Ekalla kertaa keskusteltiin taas lähemmäs puoli tuntia mennäänkö veteen vai ei, mutta lopulta tamma uskaltautui veteen ja tällä kertaa ihan selästä käsin. :'D selvästi tammaa jännitti enemmän tuo joenranta kuin Alavuden vesieste, Alavudella se lähinnä vedätti mua, mutta nyt oli selvästi aika jännittynyt.Toisella kertaa ei tarvinnut kuin kahdesti kävellä rantaviivan vierestä ja sen jälkeen tamma jo käveli veteen! Sen jälkeen tamma onkin mennyt joka kerta suoraan veteen, kyllä siitä vielä kenttähevonen tehdään! :D