Talvikuvia

Pauliina oli yhtenä päivänä hieman kuvailemassa meitä, ja tässä olisi hieman tuotoksia! Keli ei ihan suosinut, mutta oli sentään lunta maassa. Nyt sitä onkin jo melkoisesti enemmän, pian päästään toivottavasti jo hankeen treenailemaan!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

Mikä/mitkä kuvista oli suosikkejasi?

Aluevalmennus 14.12

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös se niin mene.. Joulukiireet ovat yllättäneet, ja ehkä osittain myös laiskuus, enkä ole saanut aikaiseksi tulla kirjoittamaan tänne mitään. Jospa nyt asiaan tulisi poikkeus, sillä materiaalia olisi vaikka ja kuinka paljon, kerrankin!

Alunperin mun ei siis ollut tarkoitus hakea aluevalmennuksiin. Syksyn mittaan olen kuitenkin niin moneen kertaan todennut, että omalle tallille estevalmennuksen järjestäminen on niin vaikeaa, että ehkä kuitenkin olisi hyvä päästä edes jossakin hyppäämään valvovan silmän alle. Meidän alueella aluevalmennuksia esteillä pitää Pirkko Herd. Valmennukset järjestetään nyt talvella Lehtimäen lämmitetyssä maneesissa, aika luksusta!

Katsastukset oli tosiaan jo marraskuussa, mutta yhteistä taivalta meillä oli takana niin vähän, etten silloin uskaltautunut vielä mukaan. Kuulin kuitenkin, että hakijoita oli ollut vähemmän kuin paikkoja, joten päätin vähän jälkijunassa vielä hakea mukaan. Normaalisti valmennukset ovat kaksipäiväiset, mutta meillä oli eräät hautajaiset lauantaina, joten en päässyt kuin sunnuntaina paikanpäälle.

Verkkailtiin itsenäisesti askellajit läpi, Etna oli yllättävän fiksu, vaikka maneesi onkin melko erikoinen. Aloitettiin hyppääminen tulemalla jumppista, jossa oli aluksi vain puomeja ja yksi ristikko. Jokaisen toiston jälkeen esteitä tuli lisää tai niitä korotettiin. Lopuksi okseri oli 90cm. Etna punki välillä linjalla hieman sisään "väistäessään" katsomoa, mutta pääosin tuli suoraan ja tehtävä onnistui hyvin.

Kun jumppis sujui hyvin, jatkettiin siitä lävistäjällä oleville innareille. Ekalla kerralla Etna jännitti melkoisesti, mutta rohkeasti kuitenkin meni yli. Seuraavilla kerroilla meno oli huomattavasti rennompaa. Seuraavaksi tultiin innarit, joiden jälkeen jatkettiin päätyyn, jossa oli ympyrällä porttipysty. Pystyn edessä ja takana oli puomit. Ensimmäisellä kerralla Etna selvästi hieman katsoi tehtävää ja hidasti, mutta itse tehtävä sujui siitä huolimatta hyvin. Tälläiset tehtävät on Etnalle tosi hyviä ja ollaankin niitä nyt tehty aika paljon tämän valmennuksen jälkeen, sillä tälläisessä tehtävässä se joutuu oikeasti miettimään missä ne jalat meneekään.

Toiseen suuntaan aloitettiin ympyrätehtävästä, siitä mentiin innareille, joiden jälkeen olisi pitänyt päästä suoraan erittäin kapealle porttipystylle. Etna jäi vastalaukalle innareilla, joten se jäi painamaan ulos enkä saanut sitä kääntymään. Tulin kapealle uudelleen, ja pienen epäröinnin jälkeen tamma hyppäsi siitä yli. Etnalla ei varmaan koskaan ole hypätty mitään kapeita esteitä, joten rohkeasti tamma kuitenkin hyppäsi kun saatiin hyvä lähestyminen.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa ja tultiin ympyrä, jolta jatkettiin oksereista koostuvalle kolmoissarjalle. Tämäkin taisi olla tammalle ihan uusi juttu, en tiedä onko sillä hypätty edes kahta okseria koskaan peräkkäin. Toin tamman liian pienesti sisään, joten halutut askelmäärät ei toteutunut, ja muutenkin meno oli vähän haparoivaa. Toiseenkin suuntaan ensimmäinen kolmoissarjan ylitys oli melkoinen tyylinäyte, mutta tultiin heti perään uudelleen, jolloin tamma oli rennompi, sain sen sujumaan väleissä ja näin ollen välit oli sopivat.

Lopuksi tultiin vielä rata, joka sujui loppua lukuunottamatta hyvin. Kolmoissarjalta olisi pitänyt jatkaa suoraa viisi tai kuusi laukkaa kapealle pystylle, mutta sarjavälien ollessa Etnalle melko pitkät en saanut pakettia riittävän nopeasti kasaan ja ohi mentiin. Tamma myös hieman väsyi loppua kohden, ja kolmoissarjan kaikkien okserien ollessa 90cm meinasi vähän puhti jo loppua. Viimeisenä tultiin uudelleen vielä kolmoissarjalta kapealle, jolloin Etna viimehetkellä päätti hypätä kapean ja minä koitin kiikkua kyydissä. Videolla ei näy, mutta sen jälkeen tultiin kerran vielä kapea yksittäisenä, jotta tammalle jäi hyvä mieli.

Kaikenkaikkiaan olin tammaan hyvin tyytyväinen. Tehtävissä oli sille varmasti enemmän kuin tarpeeksi haastetta ja uusia asioita, mutta siitä huolimatta se yritti tehdä kaiken niin hyvin kuin osasi. Videolla näkyy kaikki mitä tulimme, joten siitä saa valmennuksen kulusta hyvän käsityksen. Vielä en tiedä pääsimmekö valmennuksiin, mutta jos pääsimme niin 10-11.1 olisi jo seuraava valmennusviikonloppu.


Tekstiä kuvittamassa on vanhoja kuvia.

Kuluneen viikon treenailut

Tällä viikolla treenit ovat sujuneet paremmin kuin hyvin, ollaan päästy kahdesti valmentajan valvovan silmän alle ja poikkeuksellisesti myös hypätty kahdesti. Tässä olisi meidän kuluneen viikon ohjelma.

Maanantaina oli Sallan kouluvalmennus, josta teinkin jo aiemmin postauksen. 

Tiistaina kävimme toisen tallilaisen kanssa kevyellä käynti-ravi maastolenkillä. Traktori hieman häiritsi pienen tamman elämää, mutta muuten lenkki sujui ongelmitta. 

Keskiviikkona Etna sai nauttia tämän viikon vapaapäivästä.

Torstaina hypättiin, koska tänään (sunnuntaina) oli estevalmennus, enkä halunnut mennä sinne parin viikon hyppytauon jälkeen. Tehtiin samantyylistä tehtävää kuin kuukausi takaperin ja kehityksen huomasi selkeästi! Erittäin palkitsevaa mennä tietyin väliajoin samoja tehtäviä, silloin huomaa kehityksen parhaiten. Rata tultiin n.80cm korkeudella, ja lopuksi tulin muutaman kerran pitkällä sivulla olleen okserin sekä lävistäjällä olleen pystyn 95cm korkeina. Tamma toimi hienosti, puomit pysyi pääosin kannattimillaan ja mitään suurempia mokia ei tullut. 

Perjantaina menin koulua, pyörin suurimman osan ajasta ympyrällä tehden pieniä temponmuutoksia joka askellajissa. Kovin suuria muutoksia etenkään lyhentäen en pysty tekemään, sillä Etna jännittyy niistä melkoisesti. Laukka oli yllättävän hyvä, etenkin vasemmalle sain sen hyvin avuille. Onhan se edelleen epätasainen pätkittäin, mutta parempaan suuntaan ollaan selvästi menossa! Aleksi tuli kuvaamaan meidän menoa, joten tässä pieni video treenistä. Kerrassaan mahtava könökuva tullut tuohon videoon aloituskuvaksi! :D

Lauantaina ratsastin vain kevyesti askellajit läpi taivutellen ja asetellen huolellisesti, tavoitteena rento ja elastinen hevonen. Maneesissa oli melko paljon hässäkkää, joka hetkittäin häiritsi ja rentous katosi, mutta pääosin Etna oli hyvä ja rento.

Tänään eli sunnuntaina suunnattiin Lehtimäelle aluevalmennuskatsastuksiin. Viralliset katsastukset oli jo marraskuun puolella, mutta niihin me ei vielä Etnan kanssa ehditty, koska yhteisiä hyppyreenejä oli ollut vasta muutamat takana. En oikeastaan ollut edes varma haenko valmennuksiin, mutta nyt kun treeniä on takana jo muutama kuukausi, uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Meillä on omalle tallille niin vaikea saada järjestettyä estevalmennuksia, joten olisi ihan kiva päästä silloin tällöin valvovan silmän alle hyppäämään. Katsastuksista on kuitenkin tulossa erillinen postaus, jossa kerron tehtävistä tarkemmin. 

Yhteenveto:

Koulua: 2 päivää

Esteitä: 2 päivää

Vapaata: 1 päivä

Kevyttä ratsastusta: 2 päivää (joista toinen maasto).

Normaalisti viikon toinen estetreeni olisi puomityöskentelyä, mutta nyt oli sen suhteen normaalista poikkeava viikko. Muuten viikko oli hyvin tyypillinen treeniviikko.

Miltä meidän viikko teidän mielestä näyttää?

Minkälaisia treenejä te pyritte tekemään viikon aikana?

Sallan kouluvalmennus 8.12

Maanantaina pääsimme Etnan kanssa ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin Kaisan silmien alle, nimittäin Salla tuli pitämään kotimaneesillemme kouluvalmennuksia. Etnalla oli poikkeuksellisesti takana kaksi vapaata, koska olin itse reissussa viikonlopun, joten hieman arvelutti mitä valmennuksesta tulee.

Aloitettiin tekemällä melko nopea verkka pääty-ympyröitä hyödyntäen. Ohjeeksi sain ratsastaa paljon vaihdellen asetusta sisään ja ulos, jolloin saan Etnan tukeutumaan ohjaan paremmin. Verkka sujui ihan hyvin, ei mitään loistavaa, muttei myöskään katastrofaalista.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla avotaivutusta pituushalkaisijaa pitkin ja matkan varrelle tehdä voltteja tarpeen vaatiessa. Alkuun tulin ihan suosiosta kevyessä ravissa, mutta muutamien toistojen jälkeen istuin harjoitusraviin. Tämä tehtävä oli erittäin haastava meille, koska pelkästään suoraan ratsastaminen tuottaa välillä ongelmia. Etna ei ole vielä kovin hyvin apujen välissä, Sallan sanoin "raiteilla", jonka vuoksi linjan säilyttäminen avon aikana oli melkoinen haaste. Välillä vika oli toki myös kuskissa, kun katse on niskassa niin mites sitä nyt linjaa pystyisi tarkkailemaan..

 Välillä ravissa Etnalle iski ahdistus, jolloin se vänkäsi vastaan minkä kerkisi, mutta kun jatkoin ratsastamista niin tammakin antoi pätkittäin periksi. Laukkaa työstettiin niin, että tultiin ensiksi pituushalkaisija avoa, siitä käännyttiin voltin kaarelle, josta jatkettiin heti puolikkaan voltin jälkeen ympyrälle. Etenkin oikea laukka oli aluksi erittäin hankala, Etna vastusteli edestä minkä kerkisi ja samalla juoksi alta. Saatiin taas tehtäväksi ratsastaa paljon ulko-asetuksessa, jolloin sain ulkoavut läpi ja hevosen paremmin kuulolle. Muutaman askeleen ilonpilkahduksia löytyi, mutta paljon on työtä vielä edessä. Lopuksi saatiin laukata hetki voltilla, jossa Etna olikin huomattavasti parempi kuin isolla ympyrällä.

Yleisesti Salla kuitenkin kehui Etnan liikkeitä, nyt vaan tarvittaisiin lihasta, jotta liikkeiden "hallittavuus" parantuisi, Etna jaksaisi kantaa itsensä paremmin ja tamma tulisi paremmin apujen väliin. Hyvä mieli jäi valmennuksesta, vaikkei kaikki asiat kovin hyvin sujunutkaan, on se vaan niin kivaa päästä pitkästä aikaa treenailemaan kunnolla. Jatkossa en kuitenkaan ainakaan tarkoituksenmukaisesti tule pitämään kahta vapaapäivää putkeen, huomasi että kumpikin meistä suoritti nyt hieman normaalin tason alapuolella.


Videomateriaalista paljon kiitoksia Evelle.

Uuden karvakorvan esittely

Kuten osa jo tarkkasilmäisenä edellisten postausten kommenteista on huomannut, ei heppailulle ole tullut taukoa Oton poismenon jälkeen. Itseasiassa jo yli kuukautta ennen Oton lopetusta kuvioihin asteli uusi tuttavuus. Koko syksyn olimme kotona pohtineet välillä aktiivisemmin ja välillä hieman harvemmin hevoskuvioita, sillä tiedossa oli, ettei Otolla pystyisi enää treenata eikä kilpailla tavoitteellisesti, joka on kuitenkin aina ollut hyvin tärkeää minulle. Vaihtoehtoja pohdittiin laidasta laitaan, mutta tulevaisuus pisti sen verran kapuloita rattaisiin, että opiskelijana ei vaihtoehtoihin lukeutunut toisen hevosen ostaminen. Välillä ajatus haudattiin, mutta kerta toisensa jälkeen se nousi uudelleen pintaan. Lopulta vaihtoehto nimeltä ylläpitohevonen alkoi kuulostaa parhaalta ratkaisulta ja päätöksen syntymisestä alle viikon päästä meillä oli uusi hevonen tallissa. 

Löysin netistä ilmoituksen 7-vuotiaasta FWB-tammasta, jolla oli kisattu koulua muutamia startteja, mutta esteiltä kokemusta ei ollut hirveästi vielä kertynyt. Useiden sähköpostien jälkeen oli reissu Ouluun sovittu hevosta katsomaan. Matkaa meiltä Ouluun tulee noin neljä tuntia, joten otimme kopin perään, ajatuksena tuoda hevonen heti mukana, mikäli koeratsastus sujuu molempien osapuolien mielestä hyvin. 

Päivä oli sunnuntai, 5.10. Jännitti melkoisesti mennä ratsastamaan toisen hevosella tietäen, että kentän laidalta omistaja arvioi koko ajan ratsastustani ja yhteistyötäni hevosen kanssa. Koeratsastus ei sujunut mielestäni kovinkaan hyvin, koska hevonen oli hyvin erilainen kuin Otto ja muut hevoset, joilla olen mennyt. Sileällä hevonen jännitti ja oli hyvin tyhjä edestä, vasta lopussa sain sen pätkittäin rennoksi. Esteiltä sillä ei oltu hypätty koko kesän ja syksyn aikana kuin kahdesti, joten melkoista yli-innokkuutta oli havaittavissa, alussa esteelle tai puomille kääntäessä hevonen tykitti innoissaan ilman kontrollia, lopuksi saatiin muutama sujuva hyppy ehkä 60cm pystylle ympyrällä. Kuitenkin tykkäsin hevosesta, se oli aidosti innostunut työnteosta ja vaikkei yhteistyö kovin saumatonta ollutkaan, jaksoin uskoa että treenillä löytäisimme yhteisen sävelen. Myös omistaja oli samaa mieltä, joten teimme sopimuksen, pakkasimme tavarat sekä hevosen autoon ja lähdimme kotia kohti. 

                                

         

Niin siis minun ja Etnan tarina alkoi, nyt yhteistyötä on takana jo kaksi kuukautta. Paljon olemme toisistamme tänä aikana oppineet, mutta hurjasti on vielä opittavaakin. Etna on siis noin 160cm korkea, mutta näyttöä lähes ponilta pienen päänsä vuoksi. Sen emä on arabi ja isä trakehner, joten välillä tamma kuumuu nollasta sataan hyvinkin äkkiä. Etnuski on myös hyvin tammamainen, esteillä takaosa on välillä kovinkin kepeä, mutta hoitaessa se on oikea halinalle, joka rakastaa huomiota. Kouluratsastuksen puolella rentoutta löytyy jo roimasti enemmän ja meno on jo pätkittäin melko lupaavaa, vaikka väliin toki edelleen mahtuu epätasaisuuttakin. Etna on varsonut nuorena, ja sitä on koulutettu ratsastuksen saloihin kiirettä pitämättä. Esteillä me ollaan nyt treenailtu n. 70-80cm tasolla. estekisoissakin pyörähdettiin marraskuussa, kisat olivat Etnan elämän ensimmäiset estekisat. Tuloksena 60cm puhtaasti ja 70cm radalta tuli yksi puomi mukaan. Olin pikkutammasta kuitenkin hurjan ylpeä, se otti tilanteen hyvin lunkisti ja suoriutui hienosti tehtävistä. Myös yksi koulustartti ollaan keretty kisata, ohjelma oli Helppo C-tasoinen, tulos 63,5% ja toinen sija luokassa. 

                                      

                                      

               Tamma juuri tallille saapuneena. Tässä se näyttää vielä pienemmältä mitä "luonnossa".

                  

            

Blogi tulee siis kokemaan melkoisen suuria muutoksia niin sisällöllisesti kuin ulkoisestikin, kunhan niitä kerkeän toteuttamaan. Mikäli innokkaita bannerin tekijöitä on, niin minulle saa ilmoittautua. Myös postausideoita saa heitellä, jos sellaisia tulee mieleen. :)

Oton tarinan viimeinen kappale

Noniin, suurimmasta surusta on selvitty, joten pieni katsaus kaikkeen voisi olla paikallaan. Oton jalan hankoside meni siis kesällä toistamiseen, jonka jälkeen aloitettiin kuntouttamaan, jälleen kerran. Parin kuukauden kävelyn jälkeen oltiin alettu ottamaan hieman ravia ja laukkaa mukaan hiljalleen, päivässä ehkä noin 10 minuuttia. Rasituksen lisäännyttyä Otto alkoi jälleen liikkumaan epäpuhtaasti ja oli jalastaan selvästi kipeä, vaikka sillä rasitusmäärällä ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa.

Varasin klinikalle jälleen ajan, takaraivossa tietenkin pelko ja jopa tieto pahimmasta. Jalka tutkittiin ja hankositeessä oleva arpeuma oli aktivoitunut ja levinnyt jo ylemmäs jalkaan. Samalla luun pintaan, johon hankoside kiinnittyy, oli tullut muutoksia. Ennuste toipumisesta oli erittäin heikko, koska todettu oli jo useampaan kertaan, että jalka on kuin herkkää posliinia, joka hajoaa pienimmästäkin virheliikkeestä eikä kestä rasitusta.

                                      

Tiesin, että seurahevoseksi Otosta ei olisi ollut sen luonteen takia, se kaipaa liikuntaa ja aktiviteettia. Myöskään terveys sitä tuskin olisi kestänyt, sillä liikunnan puutteesta siltä olisi tippunut lihakset, eikä suurikokoinen, iäkäs hevonen ilman vahvaa lihaksistoa pysy kauaa terveenä. 

Meni päiviä, jopa viikko, kun kävin tallilla itku kurkussa tietäen totuuden, mutta olin kykenemätön sanomaan sitä ääneen edes kotona. Lopulta oikea aika tuli ja pystyin tekemään elämäni raskaimman päätöksen. Maanantai aamuna 10.11 soitin eläinlääkärille kädet täristen ja itku kurkussa kuristaen. Aamupala jäi koskemattomana pöytään, samoin lounas. Päivä oli nyt lyöty lukkoon. Perjantai lähestyi liian nopeasti, mutta samalla toivoin, että kaikki olisi nopeasti ohi. Ristiriitaista. Viikko oli ehdottomasti elämöni raskain. Joka päivä joku tuttu kävi sanomassa Otolle hyvästit. Joka päivä mieleen tuli lauseita jotka alkoivat: "nyt teemme viimeistä kertaa tätä.."

Torstaina ratsastin Otolla viimeisen kerran. Kävimme maastossa, lempireitillämme. Otolla oli energiaa, annoin sen siirtyä hetkeksi raviin. Puhtaasti se ei liikkunut, mutta iloisesti korvat hörössä, joten annoin sen ravata pätkän. Käännyimme laukkatielle, jossa annoin oton laukata vapain ohjin vielä viimeistä kertaa. Normaalisti se olisi lähtenyt vain täysiä, mutta nyt se köyri onnessaan, aivan kuin tietäen, että nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti. Kuitenkin hidastaessani se ei yllättäen vastustellut ollenkaan, vaan siirtyi rauhassa raviin ja lopulta käyntiin.

Perjantaina suuntasin hyvissä ajoin tallille. Harjasin Oton oikein hienoksi, leikkasin häntää muistoksi. Kävimme pellolla syömässä tuoretta ruohoa, Otto sai ahmia sitä sydämensä kyllyydestä. Otin kuvia, halailin ja syötin herkkuja enemmän kuin koskaan. Lopulta tuli aika, koppi saapui pihaan ja Otto käveli luottavaisin mielin perässäni kyytiin. Olimme päättäneet haudata Oton omalle maallemme, jonne eläinlääkäri saapui heti kun olimme päässeet perille. Otto otettiin ulos, ja yhtäkkiä kaikki vain tapahtui. Kerkesin antamaan sille viimeisen banaanin, mutta aine vaikutti niin nopeasti, että sen syöminen jäi kesken. Hiljalleen pää vaipui alas ja lopulta Otto meni makuulleen. Oli kaunis auringonlasku, eikä mennyt varttiakaan saapumisestamme kun Otto oli jo nukkunut pois pää sylissäni. Painoin Oton silmät kiinni, halasin vielä viimeisen kerran. Tuska oli valtava, mutta samalla tunsin tehneeni oikein, nyt rakkaimpani oli vapaa kivuistaan.