Mihin se kesä katosi?

Tein 22. huhtikuuta postauksen, johon listasin asioita, joita haluaisin menneenä kesänä toteuttaa. Kehnostihan siinä suoraan sanottuna kävi, asioista tuli suoritettua 2/6. No ehkä 2½, jos vähän lipsutaan. Tarkastellaanpas vähän tarkemmin mitä meidän piti tehdä ja mitä sitten lopulta tehtiin koko pitkä ja kylmä kesä:

1. Maastoesteet
Check, check ja vielä kerran check! Maastoesteitä tuli onneksi hypättyä melko paljon menneen kesän aikana, ja vielä olisi nyt syksyllä toiveissa päästä korkkaamaan uuden tallin maastikset, mikäli säät sen sallii. Ei se kesä ihan hukkaan mennyt!

2. Kenttäkisat
Pari harrasteluokkaa oli toiveissa - ja ne toteutui! Olen kyllä erittäin iloinen, että Etnasta on kuoriutunut oikea kenttähevonen tämän kesän aikana. Saas nähdä, mitä ensi kausi tuo kenttäratsastuksen osalta tullessaan!

3.Uitto
No eihän me uimaan päästy, mutta siitä voisi ehkä syyttää kelejä. Enkä olisi kyllä uskonut huhtikuussa, kuinka suuri haaste vesi Etnalle on. Kahlaamassa on kyllä käyty sitäkin enemmän ja Etnan vesikammo on selätetty ainakin näillä näkymin erittäin hyvin. Meinattiinhan me kerran uimaankin päästä, kun Etna säikähti kahluureissulla kaverin innokasta kuopimista vedessä: tamma hypähti vedessä taaksepäin, mutta ei tajunnut veden syvenevän, eikä ollut kaukana ettei tamma olisi kellahtanut veteen. Istuma-asennosta Etna onneksi sai tasapainoiltua itsensä ylös ja minäkin sain roikuttua kaulassa kiinni. Ehkä ensikesänä saadaan aikaiseksi lähteä kunnolla uimaan?

4.Maastoilu hiekkakuopilla
Tämän toteutus venyi ja venyi, ja kun lopulta oltiin kaksi päivää ennen muuttoa lähdössä maastoon, oli sään herrat toista mieltä. Ei pitäisi jättää mitään viimetinkaan! Onneksi muuten tuli kyllä kesän aikana maastoiltua reilusti, joten ihan pelkkiä kentän pölyjä ei tarvinnut hengitellä.

5. Laidunkuvat voikukka-aikaan
Eipä tullut otettua ei.. Ja taas voisin syyttää säätä, ei paljoa huvita kuvailla jos sataa vettä. Okei, olisi sieltä ehkä joku aurinkoinenkin päivä löytynyt, mutta kamera ei kyllä ole tänä vuonna kovin ahkerasti mukana kulkenut. Ihan ilman laidunkuvia ei kuitenkaan olla jääty tänäkään kesänä, sillä kuvailin Etnaa muuttoviikolla sekä laitumella että joen rannassa. Josta tulikin mieleen, että niitäkin kuvia voisi laittaa tänne esille, vai onko kesämuistelot veitsen kääntämistä haavassa näin syksyllä?

6. Ravirata
Eipä päädytty raviradalle ei, vaikka sitä jo kovasti suunniteltiinkin. Ehkä vauhdikkaat maastolenkit kuitenkin korvasivat raviratarallittelut..?

Tämän perusteella näyttää, ettei tehty mitään koko kesänä. Mutta tehtiinhän me, vaikka ja mitä!
Me:
-ratsastettiin usein aamuauringossa, koska halusin käydä ratsastamassa ennen töihin menoa
-kisailtiin, treenailtiin ja humputeltiin, kaikkia sopivassa suhteessa
-syötiin kesäherkkuja, kumpikin omiamme ihan riittävästi
-saavutettiin ensimmäinen yhteinen aluekoulusijoitus sekä ekat yhteiset kenttäsijoitukset
-otettiin kankikuolaimet satunnaiseen käyttöön
-hypättiin treeneissä isompia esteitä, kuin koskaan aiemmin

..ja mikä parasta, nautittiin ihan vaan toistemme seurasta. Jännä nähdä mitä tuleva talvi tuo tullessaan! Täytyisi ehkä jonkinlaista suunnitelmaa väsätä myös tulevaksi talveksi, jos se vaikka toteutuisi hieman paremmin.. :D

Pitkästä aikaa estekisoissa!

Viime viikonloppuna päästiin Etnan kanssa pitkästä aikaa suuntaamaan estekisoihin. Viimeksi oltiin oltu estekisoissa kesäkuun alussa, tietysti kenttäkisoissa oltiin rataesteitä hypätty, mutta sielläkin korkeutena oli ollut ainoastaan 80cm. Nyt sattui löytymään 1-tason estekisat n. 15min ajomatkan päästä, joten olihan sitä lähdettävä fiilistelemään kisatunnelmaa. Tällä kertaa toimin itse ensimmäistä kertaa kuskina, kun vihdoin sain kuukausi sitten aikaiseksi hankittua BE-kortin. Luokiksi valitsin 80cm ja 90cm, joissa molemmissa oli arvosteluna 367.1.

Mun ensimmäinen luokka alkoi vasta 11 paikkeilla, joten aamulla ei ollut kovin aikainen lähtö. Etna aavisti heti kopin pihassa nähdessään, että johonkin ollaan lähdössä, ja harjaaminen olikin taas melkoinen operaatio tamman hyöriessä karsinassa kuin viimeistä päivää. Sain kuin sainkin tamman siistittyä, tavarat olin pakannut autoon jo edellisenä päivänä. Ei siis muuta kuin hevonen koppiin ja matkaan.

Postauksen kuvat (c) Kreeta Kerkkänen, kiitos! :)

Kisapaikalle päästyä lähdin heti ilmoittautumaan ja katsomaan ratapiirrustusta, Etna sai jäädä vielä koppiin odottelemaan. Radankävelyn jälkeen laitettiin varusteet päälle ja suunnattiin verkkakenttää kohti. Olin vasta 28. lähtijä, joten hetki vaan seisoskeltiin ja katseltiin muiden suorituksia. Menin verkkaamaan ihan hyvissä ajoin, verkkakentän pohja oli aika kurainen, joten Etna liikkui vähän varauksella. Kaikenkaikkiaan meidän verkka jäi aika mitäänsanomattomaksi, ratsastin itse vähän jarru päällä ja Etna oli pohkeen takana. Uskottelin kuitenkin itselleni tutun ja helpohkon korkeuden hoituvan ja ison kentän saavan tamman innostumaan.

Noh, rata olikin sellainen kuin verkka oli jo antanut ennakoida. Pidättäminen on vaan niin kivaa ja sitä rataa.. No oli siinä muutamia hyviäkin pätkiä, mutta pääosin ratsastin kyllä tilaan nähden ihan liikaa taaksepäin. Tamma onneksi pelasteli tilanteet viimeiselle esteelle saakka, jolle toin sen pohjaan ja Etnan etujalat jäi ihan suoraksi, puomihan sieltä sitten tuli. Tuloksena siis 0/4vp ja itseensä täysin tyytymätön ratsastaja.

Hetken ajatuksia nollailtua tulin siihen tulokseen, ettei tässä nyt itsesäälissä rypeminen auta, vaan parempi ratsastus. Niinpä lähdin tutustumaan 90cm rataan, joka oli hyvin samantyylinen kuin 80cm. Verkassa keskityin tekemään paljon temponmuutoksia ja etenkin laukassa etenemään kunnolla. Ja kas kummaa, verkkahypyt onnistui tosi hyvin ja erittäin hyvillä mielin suunnattiin kisakentälle.

Rata alkoi ihan hyvin, tiedostin edellisen luokan rytmiongelman ja nyt tajusin onneksi edetä paremmin. Kakkoselle vähän lähelle, sitten sujuen suhteutettu väli, että päästiin suunnitellulla askelmäärällä. 4,5 ja 6 sujui ihan hyvin, seiska oli sininen okseri, jolle ponnistuspaikka jäi vähän kauas. En tajunnut ottaa ajoissa kiinni, joten suunniteltu askelmäärä okserilta sarjalle jäi pahasti lyhyeksi. Olisi täytynyt ymmärtää jättää yksi askel suunnitelmasta pois suuren sisääntulon takia, mutta jäin vain pitämään, jolloin paikka oli pahin mahdollinen. Uskomattomalla tavalla tamma taas pelasti ja raivokkaalla ratsastuksella selvittiin kuin selvittiinkin sarjavälistä ehjin nahoin pois. Uusinta oli mielestäni hyvä, sarjan jälkeinen kaarre venyi suunniteltua pidemmäksi iloitessani tamman pelastuksesta, samoin toisessa kaarteessa tamma jäi vastustelemaan kääntäviä apuja ja menetettiin vähän aikaa. Olin kuitenkin enemmän kuin iloinen siitä, että tamma oikeasti innostui radalla ja oli ihan täysillä menossa mukana, kunhan vain itse muistan olla himmailematta turhaan.

Tuloksena siis puhdas rata ihan kohtuullisen hyvällä ajalla, joten jäätiin odottelemaan sijoittuisinko. Kuinkas ollakaan, luokan toiseksi viimeinen ratsukko kuitenkin tiputti meidät sijoilta, oltiin siis kuudensia ja viisi sijoittui. Tässä vaiheessa sijojen ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan harmittanut, koska olin niin iloinen, että sain kasattua itseni toiselle radalle ja oikeasti tehtyä ratkaisuja. Tietysti tuo kämmi sarjalla jäi harmittamaan, mutta taas kun saa lisää ratarutiinia niin toivottavasti moiset mokat jää pois.

Videossa oli musiikki, mutta youtube valitettavasti oli poistanut sen, joten nyt täytyy tyytyä mykkäversioon.

Kotimatka sujui hyvin ja kotiintuomisina oli peräkontti täynnä yltä päältä rapaisia varusteita. Motivaatio kisaamaan on suuri, joten varmaan parin viikon päästä taas startataan joissain kisoissa! :)

Video tallireissusta

Kuvailin tuossa yks ilta vähän videopätkiä ihan tavallisesta tallireissustani. Kaikki klipit on siis puhelimella melko pimeässä kuvattu, joten laatu ei päätä huimaa. Pääsin viimeiseltä luennolta vasta puoli seitsämän, jonka jälkeen suuntasin tallille. Etnalla oli ollut melko rankkoja treenejä pari edellistä päivää, joten tyydyin vaan juoksuttamaan tamman. Tehtiin paljon siirtymisiä, joissa Etna toimiikin aikas kivasti! Lopulta kentällä ei meinannut eteensä nähdä, joten palattiin suosiolla talliin. Pitäisi vissiin etsiä kentän valojen katkaisija jostain, kun alkaa pimeys häiritä treenailuja.. :D

Kurarallia!

Muutama viikko sitten päädyimme Etnan kanssa vähän sattuman kaupalla estevalmennukseen. Tulin just tallille kun valmennus oli alkamassa ja siitä oli toinen ratsukko joutunut viime tipassa perumaan, niin mentiin ihan extempore siihen tilalle. Juoksujalkaa siis tamma tarhasta ja kuntoon, onneksi se ei ollut ihan kuran peitossa (kuten kaikkina muina päivinä on ollut..)

Aloitettiin verkkaamalla askellajit läpi, sain huomautusta lähinnä liian pitkistä ohjista, joiden takia joudun vääntämään käsiä ranteista mutkalle. Hups! Hyppääminen aloitettiin pituushalkaisijalla olleella ristikolla, jonka edessä ja takana oli puomit. Se sujui ihan hyvin, omaa ylävartaloa pitäisi tarkkailla, etten tuuppais ylävartalolla hyppyyn ennen hevosta. Sitten alettiin tulemaan pientä rataa, joka näkyy paremmin videolla. Rata siis sisälsi kaarevan linjan, jonka väliin tehtiin voltti, suoran linjan innareilta okserille, sarjan ja pari yksittäistä estettä. Mitään kovin suuria mokia ei tullut, pari kertaa toin kamalan huonosti tamman sarjalle, mutta hienosti se pelasti niistäkin tilanteissa. Käteen täytyisi kiinnittää huomiota, että annan varmasti riittävästi Etnalle hyppyyn tilaa, koska se hyppää herkästi vähän väärin päin. Ei selkä notkolla siis, mutta ei myöskään kovin pyöreästi.

Lopuksi tultiin vielä useamman kerran innarit-okseri suhteutettu, nyt okserin eteen ja taakse oli lisätty puomit. Ratsastin herkästi liian paineella viimeisen askeleen, jolloin tamma kyllä hyppäsi puhtaasti, mutta ei kovin pyöreästi. Sain ohjeeksi sujua vähän innareiden jälkeen, jolloin pari viimeistä askelta ennen okseria sain rentoutua. Näin tullessa Etna hyppäsi kyllä pyöreämmin, mutta samalla myöskin huolimattomammin, kun mä en ollutkaan "nostelemassa" sen jalkoja. Este oli lopuksi jo 110cm ja vaikka se putosi viimeisellä kerralla, en tullut enää uudelleen, koska Etna teki kuten haluttiin eli pyöreämmän hypyn. Kyllä ne jalat sieltä (toivottavasti) jossain vaiheessa alkaa nousemaan.

Ollaan päästy treenailemaan nyt aika monipuolisesti, etenkin uusia (ihania!) maastoja on tullut koluttua aika paljon läpi. Tallilla on siis muutamia reittejä, jotka on suunniteltu vain hevosia varten, joten pohjat on kyllä tosi hyvät. Sileellä Etna on ollut jotenkin tosi hankala nyt koko tämän ajan kun ollaan uudella tallilla oltu, vain pari oikeasti onnistunutta koulutreeniä on takana. En tiedä johtuuko keskittymiskyvyttömyys jättisuuresta kentästä, koska tamma on ollut aika villi, Tai sitten uusia maisemia on niin paljon kivempi katsella kuin keskittyä työntekoon.. No ehkä se siitä tasaantuu hiljalleen, toivotaan niin. Muuten Etna on kyllä kotiutunut loistavasti, sillä on ihana oma ponilauma, joka sisältää siis kolme ponia ja Etnan.. Pieni kunnianloukkaus tammalle. :D Etna sai myös tallityöntekijältä tittelin "tallin positiivisin tyyppi", kun se on aina korvat hörössä niin iloisena.. Tai sitten vaan ihan kuutamolla omissa sfääreissään. :D

Viikonloppuna pyörähdettiin 1-tason estekisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm, mutta niistä sitten lisää pian, ettei tästä tule liian pitkää stooria. Kuulemisiin!