Tallipäivä videolla

Tässä pieni videokooste maanantain tallipäivästä. Käytiin Oton kanssa pitkällä maastokävelyllä ja lisäksi ratsastin kaksi ratsastuskoulun suokkia. Pääosin klipit on Otosta, sillä sitähän tämä blogi koskee. Tykkäättekö tälläisistä, teenkö lisää näitä joskus? Mulla ei ole nyt kameraa käytössä joten kuvasin puhelimella, häiritseekö laatu?

Ja muistakaa säätää mutterista laatua paremmaksi!

Kouluradan ratsastus

Olin siis sunnuntaina 17.11 koulukisoissa tuomarin sihteerinä ja ratoja seuratessani sekä kommentteja kirjatessa silmääni pistivät muutamat asiat jotka usein joko veivät pisteitä ratsukolta tai toivat pisteitä helposti. Postauksen kaikki kuvat ovat toukokuun 2011 koulukisoista, ellei toisin mainita.

Suoruus pituushalkaisijalla

Pituushalkaisijaa ratsastettaessa tuomarille muodostuu ensivaikutelma ratsukosta. Pituushalkaisijalta on helppo saada kohtuullisen hyvä numero, kunhan ratsastaa suoraan. Etenkään helpoissa luokissa ei muodolla ole suurta merkitystä, sillä se näkyy edestäpäin melko heikosti. Mikäli ratsukko tulee suoraa, tekee suoran pysähdyksen ja jatkaa pysähdyksestä suoraa ilman suurempia ongelmia, melko hyvä numero on taattu. Älkää siis pituushalkaisijalla hermostuko, mikäli hevonen nousee luotilinjan yläpuolelle, ei tuomari sitä kovin selkeästi näe (mikäli tuomareita ei ole useampia kuin yksi). Itselläni on ainakin taipumusta ahdistua pituushalkaisijalla jos nenä hieman nousee, jolloin unohdan keskittyä siihen, että hevonen säilyy täysin suorana. Eli siis hymyä kehiin ja hevoset suoriksi!

Voltti

Voltti on tehtävä, jossa voi erittäin hyvin omalla ratsastuksella vaikuttaa numeroon. Oikean kokoinen, symmetrinen voltti on täysin ratsastajan ratsastettavissa. Suunnittele siis hyvä reitti ja muista asettaa, jolloin voltista tulee tasapainoinen. Muista myös ratsataa voltilla tarpeeksi eteenpäin, ettei meno hyydy. Kisoissa joissa olin sihteerinä osoittautui usean ratsukon kohdalla voltit "tähtihetkiksi", niiltä monet saivat parhaimmat pisteet.

Siirtymiset

Monissa kouluohjelmissa siirtyminen voi olla yksi liike, eli numero tulee pelkästä siirtymisestä. Ratsastamme siirtymisiä jokaisella ratsastuskerralla takuuvarmasti - miksi ne osoittautuvat silti usein niin hankaliksi? Monet sortuvat kotitreeneissä katsomaan siirtymisiä hieman sormien läpi, joka kostautuu kouluradalla. Kotona treenatessa jokainen siirtyminen tulisi ajatella yhtenä tehtävänä, ihan samalla tavalla kuin vaikka pohkeenväistö. Tällöin siirtymisiin tulisi keskityttyä ja niistä olisi helppo saada kouluradoilla hyviä pisteitä. Sen lisäksi, että treeneissä siirtymisiä vähätellään, usealle käy niin myös kisoissa. Kouluradalla ollessa ajatus on aina seuraavassa liikkeessä, jolloin esimerkiksi ravista käyntiin siirtyminen on vain "muodollisuus" ennen pohkeenväistöä - todellisuudessa yhdellä siirtymisellä voi olla yhtä suuri painoarvo kuin kokonaisella pohkeenväistöllä.

Tiet

Yleisesti teiden huolellinen ratsastus etenkin helpoissa luokissa voi korottaa tulosta huomattavasti, joten niihin kannattaa todella panostaa. Radalta ei ole mikään kiire pois, joten miksi suotta laittaa kurvit suoriksi. Usein ratsastamalla esimerkikisi huolellisesti kulmaan saat lisäaikaa mikäli hevonen on poissa avuilta, siellä voit rauhassa ratsastaa sen kunnolla sisäpohkeen ympärille ja takaisin paremmin kuulolle. Koulukisoissa joissa olin sihteerinä, ei ollut suurempia kompastuskiviä teissä muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. A:n ohjelmassa oli sekä kolmi- että nelikaarinen kiemuraura, joilla ratsukot saivat muutamia huomautuksia kaarien ollessa erikokoisia. Usein ensimmäiset kaaret venyvät liian suuriksi, jolloin viimeinen jää liian pieneksi. Suurin ongelma näissä kisoissa teiden osalta tuntui kuitenkin olevan loivat kiemuraurat. Tietysti voi olla hyvin tuomarikohtaista millaiset kaaret ovat hänestä oikeaoppiset, mutta kirjoitin varmaan 85%:lle ratsukoista huomautuksen liian terävistä kaarteista. Tämä johtuu luultavasti samasta asiasta kuin kolmikaarisen huono tie, alusta alkaen ei muisteta ratsastaa tarpeeksi pulleaa kaarta, ja kun päästään keskihalkaisijalle tajutaankin, että on jo kova kiire takaisin uralle ja tästä syystä kaaresta tulee terävä.

Ohjelman tarkka noudattaminen

Olen itse aina hieman vähätellyt askelmääriä mitä tehtävissä määrätään tehtäväksi, esimerkiksi useissa helpoissa kouluohjelmissa on lävistäjällä käyntiinsiirtyminen, jossa käyntiaskelten määrä on saneltu. Olen jotenkin aina kuvitellut, että mikäli tekee tasaisen suorituksen, hevonen säilyy rentona ohjan ja pohkeen välissä eikä valahda etupainoiseksi, saa kyseisestä tehtävästä ihan hyvät pisteet vaikka käyntiaskeleita olisikin yksi tai kaksi liikaa. Tämä vääryys tuli kuitenkin varsin selkeästi korjattua, sillä vaikka monet tekivät erittäin nättejä siirtymisiä mutta jos askeleita tuli liikaa, numero oli melko varmasti korkeintaan 5 tai 5,5. Muistakaahan siis noudattaa kaikkia askelmääriä, sekunteja ja metrejä mitä ratapaperista löytyy - niillä todella on suuri merkitys.

Toukokuu 2012

Kuten näistä voitte havaita, lähes kaikki parantamisen kohdat ovat täysin kiinni siitä satulan päällä killuvasta kaksijalkaisesta. Tietysti prosentteihin vaikuttaa askellajit, hevosen kokoamisaste, apujen pehmeys ja monia
muita asioita, mutta oman suorituksen parantaminen ei tapahdu viikossa tai kahdessa ja nämä vinkit olivatkin vain lisänä sen perusratsastuksen parantamisen ohelle. Varmasti osalle nämä kaikki olivat tuttuja juttuja, mutta vaikka monesta tuntuu turhalta paasata jostakin siirtymisestä, niin totuus kuitenkin on se, että 12 kohdan kouluradassa se yksi arvostelun kohteena oleva siirtyminen saa melko suuren merkityksen.

Kertokaahan toki omia vinkkejänne, mistä olitte samaa mieltä kanssani ja mistä eri mieltä? Hyödyttikö tämä postaus yhtään ketään?

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, muistakaa hymyillä! Positiivinen ilme saa helposti tuomarin paremmalle tuulelle ja kahden vaiheilla oleva numero saattaa päätyä siihen parempaan, mikäli tuomarilla on positiivinen mieli.

Mietteitä tulevasta ja kuulumisia

Olin eilen seuramme järjestämissä koulukilpailuissa tuomarin sihteerinä. Mieleeni tuli, että mikäli haluaisitte, voisin tehdä postauksen esimerkiksi kouluratojen tyypillisimmistä virheistä, joista lähes jokainen ratsukko menetti pisteitä. Useimmat näistä virheistä olisi hyvin helppo korjata, mutta niiden merkitystä usein vähätellään ja tästä syystä pisteitä karisee. Oli erittäin mielenkiintoista seurata kilpailuita välillä tuomaripöydän takaa, näkökulma oli toinen ja näin ollen myös oivalluksia tuli. Myös muutamia helppoja onnistumisen paikkoja voisin eritellä, niitäkin tuli esiin. Kiinnostaisiko teitä tälläinen postaus?

Oton kuulumisia ei nyt ole erityisen paljon kerrottavana. Torstaista lauantaihin taluttelin sitä maastakäsin lyhyitä lenkkejä, jalka vaikutti hieman aralta joten en viitsinyt kyytiin nousta. Lauantain kävelylenkillä vapaat kyllä jo huomasi, muuten Otto oli erittäin rauhallinen, mutta erääseen aina niin jännittävään kohtaan tullessamme Otto pomppi kenguruna vierelläni välillä kaikki jalat ilmassa. Naru oli ihan löysällä ja mitään pakoreaktiota sille ei tullut, mutta pöllöili ja purki energiaansa loikkimalla mun nauraessa vieressä. Myös tarhaan päästessä se käveli muutaman askeleen verran jonka jälkeen seurasi neljä paikallaan kaikki jalat ilmaan-hyppyjä... Kyllä siinä oli naurussa pidättelemistä, mutta samalla kävi myös mielessä että kuinka raukan pää tulee kestämään pitkää kuntoutusjaksoa kun tavallisesti on tottunut liikkumaan kuudesti viikossa melko raskaasti.

Kesä 2012

Sunnuntaina päätin sitten kavuta kyytiin ja suuntasimme kentälle. Kyllä oli ihana nähdä Oton ilme kun kannoin satulaa sen luokse, se näytti olevan niin tyytyväinen jälleen päästessään "töihin". Kävelimme n. 15minuuttia kentällä asetellen huolellisesti molempiin suuntiin ympyröillä ja tehden uralla muutamat loivat avotauvutukset. Koko ajan Otto sai kulkea melko pitkällä kaulalla venytellen selkää. Ajattelin että Otolla olisi energiaa paljon ja tuulinen keli saisi sen vireämmäksi, mutta se oli ennemmin laiska kuin villi.. :D Kenttätyöskentelyn jälkeen suuntasimme maastoradalle, jossa kävelimme myös n. 15minuuttia. Maastossa liikunnan vähyys tuli hieman paremmin esille. Aluksi aina kotiinpäin käännyttäessä Otto meinasi vähän herpata ja steppaili jotain, mutta muutamien toistojen jälkeen se tajusi, ettei pääse talliin yhtään sen nopeammin ja näin ollen malttoi kävellä rennosti myös kotia kohti. Kovin hölmistyneeltä se kyllä vaikutti kun tulin alas, tuntui ihmettelevän kun mentiin vain käyntiä. Ratsastuksen jälkeen harjasin Oton, kylmäsin sen jalan, annoin kipulääkkeen ja käärin yöksi Back On Track- pintelipatjan fleecepintelillä sen jalkaan. Tyytyväisenä se jäi karsinaan, taisi tehdä hyvää päästä vähän enemmän töihin kuin pelkkää taluttelua.

toukokuu 2013, Pietarsaari alue-este

Tänään suunnitelmissa on tehdä ehkä hieman puomityöskentelyä, mikäli puomeja jaksan maneesiin kantaa, sillä mulla on Oton lisäksi kolme muutakin ratsastettavaa. Varmasti nyt tulee treenipostaukset vähenemään melko radikaalisti, sillä kukaan tuskin jaksaa tulla meitä kuvailemaan jos menemme vain käyntiä.. :D Ja sellaisia on tylsä myös lukea sekä kirjoittaa, koska päivät varmasti toistavat itseään suurelta osin. Pyrin kuitenkin päivittämään blogia ahkerasti ja kehittelemään esimerkiksi erikoispostauksia aina ajan salliessa. Onko jotain postausideoita joita haluaisitte minun toteuttavan?

Huonoja uutisia ja video

En ole postannut viimepäivistä mitään, kun asiat ovat olleet vielä ihan auki, enkä ole niitä blogissa halunnut vatvoa. Olen kuitenkin välillä maininnut siitä, että Otto on ollut alkuverkassa jäykkä. Tätä on siis jatkunut nyt satunnaisesti syksyn aikana ja kertaalleen jo kävimme yhdellä klinikalla Ottoa näyttämässä, mutta siellä käskettiin vaan jatkamaan liikutusta, vaikka he eivät edes tehneet mitään kokeita/testejä Otolle. Tunsin kuitenkin ettei kaikki ole normaalisti. Otto ottaa verkassa oikealla takajalalla lyhyempää askelta, mutta on vertynyt kuitenkin ihan hyvin ja tehnyt töitä mukisematta.

Eilen sitten suuntasimme Teivon klinikalle, jossa Otolle tehtiin aluksi taivutuskokeet. Muissa jaloissa ei ollut mitään huomautettavaa, mutta oikea takajalka reagoi pienesti. Kyseinen jalka oli myös hieman muita paksumpi. Se ultrattiin ja vika löytyi. Otolla on joskus aiemmin vaurioitunut oikean takajalan hankoside, joka on paksuuntunut ja nyt alkanut oireilemaan. Vamma ei ole akuutti ja toipumisennuste on melko hyvä, mutta vakavasti se on otettava ja edettävä nyt päivä kerrallaan. Nuljuluusta (luu johon hankoside kiinnittyy) otettiin vielä röntgenkuvat, mutta se ei ollut vaurioitunut. Lopuksi oikean takajalan alanivel lääkittiin ja pääsimme suuntaamaan kotimatkalle. Otto syö nyt kipulääkekuurin ja on ollut tämän päivän karsinalevossa (nivelen lääkitsemisen takia), huomisesta eteenpäin se saa tarhailla normaalisti. Kuntoutus alkaa nyt kuukauden kävelytyksellä, jonka saa suorittaa joko maasta tai selästä käsin. Myös puomeja ja hangessa voi mennä. Kuukauden kuluttua aletaan lisäämään muutama minuutti kerrallaan ensiksi ravia ja sitten laukkaa. Kolmen kuukauden kuluttua meillä on kontrolli, siihen saakka täytyy liikunnan olla kevyttä. Mikäli kontrollissa kaikki on hyvin, voidaan alkaa liikuttaa raskaammin ja miettiä hyppäämistä. Kokoajan on kuitenkin tarkkailtava, ettei jalan tila mene huonommaksi. Normaaliksi se koskaan tuskin tulee rakenteellisesti, mutta rasitusta kestäväksi pitäisi tulla, vamma ei ole niin pahanlaatuinen.

Sievä pieni esteratsuni ultrausta odottelemassa.. Lääräri joutui laittamaan Oton hännän kahdelle solmulle, kun se on niin paksu ettei sitä saa yhdelle. :D

Tälläistä tällä kertaa, johan meillä sitä hyvää tuuria ja terveitä päiviä olikin aika paljon... En jaksa nyt tämän pidemmästi selittää tästä asiasta kun en ole itsekkään ihan kaikkea vielä sisäistänyt, mutta kysykää ihmeessä mikäli jotain kysyttävää jäi.

Tässä vielä video jota lupailin. Jätin tuohon alkuun pienen pätkän ihan alkuravien alusta, josta huomaa Oton epäpuhtaan liikkeen. Suurta ontumista se ei ole, mutta taustalla olikin melko vakava juttu.

Päiväni puoliksi kuvina

Yritin kovasti tehdä päiväni kuvina-postausta teille, mutta jossain vaiheessa päivää unohdin täysin kuvata, joten tästä puuttuu kuvat siitä, mitä tein illalla. Toivottavasti kuitenkin jaksatte lukea tämän :)

 Herätys soi 8.49, koska koulu alkoi 9.45. Seuraavaksi sängyn petaus, pukeminen, koulu- ja tallitavaroiden pakkaus sekä muut aamutoimet.

Kanien saatua ruoat pääsin starttaamaan kouluun 9.15

Koulua mulla oli vain yksi vaivainen tunti. Kävin tunnin jälkeen syömässä koululla ja lähdin ajamaan tallille. Ennen Oton ratsastusta kävin kuvaamassa muutaman kilometrin päässä Even ratsastusta.

Kuvassa oleva kamera ei oo mun.

 Seuraavaksi suuntasin tallille, jossa laitoin Oton kuntoon ja lähdin kouluilemaan sen kanssa maneesiin. Tehtiin aluksi ihan muutamat väistöt uralla ja sitten lävistäjillä siirtymisiä ravi-käynti-ravi sekä laukka-käynti-laukka. Päätyihin tein tarvittaessa ympyrät. Otto teki tosi hyviä siirtymisiä, etenkin ravin ja käynnin välillä siirtymiset oli tosi hyviä ja pehmeitä. Lopuksi ravailin vielä hetken harjoitusravissa ympyröillä ym. Eve meni Otolla loppuravit ja käynnit. Ratsastuksen jälkeen hoidin Oton ja laitoin varusteet paikoilleen jonka jälkeen lähdin ajelemaan kotiin 14.35.

Kotiin saavuin 15.00. Söin, kävin suihkussa ja lähdettiin Aleksin kanssa käymään keskisellä. Keskiseltä en ostanut mitään kummempia. Illalla ei tehty mitään erikoista, katsottiin vaan telkkaria kotona.

Ratsastuskuvista kiitos Evelle, videon ratsastuksesta saatte seuraavaan postaukseen. :)

Koulukiemuroita

Eilen keskiviikkona menin pitkästä aikaa kunnolla koulua Otolla, viime kerrasta olikin kulunut lähes viikko. Alotin verryttelemällä molempiin suuntiin hieman uran sisäpuolella huolehtien suoruudesta ja siitä, ettei Otto nojaile ulkopohjetta päin. Muutamien kevyiden päivien jälkeen Otto tuntui reagoivan apuihin joko liian rajusti tai ei ollenkaan. Hetken verkkailtua löytyi sopusointu ja meno helpottui, kun ei tarvinnut jokaisella kerralla pohjetta käyttäessä miettiä reagoiko hevonen ollenkaan vai sinkoaako se paniikissa eteenpäin.

 Verkan jälkeen alotin tekemällä käynnissä pysähdykset syvälle jokaiseen kulmaan niin, ettei Otto lähde kääntymään sisäpohjetta päin ennen pysähdystä ennakoiden kääntymistä. Pysähdyksessä hevosen tuli pysyä pyöreänä ja mikäli niin ei ollut, ratsastin pohkeella pysähdyksessä sen pyöreäksi, kättä käyttämättä. Pysähdykset onnistuivat joka kerta hyvin suoraan, aluksi pyöreyttä joutui hakea hetken, mutta muutamien toistojen jälkeen Otto hoksasi jutun juonen ja homma alkoi toimia. Sitten jätin pysähdykset pois ja tein pitkät sivut avotaivutusta, jossa ei ollut ongelmia. Käyntityöskentelyn jälkeen tein ravissa aika vapaasti monenlaisia koukeroita, ei mitään kovin erikoista. Parit avot ja lävistäjät sekä voltteja & ympyröitä. Välillä Otto meinasi jäädä pohkeen taakse, muuten toimi ihan perus kivasti.

vastalaukkaa.

Ravin jälkeen otin laukkaa, jossa tein aluksi muutamat vastalaukat ympyröillä ja uralla, oikea laukka on hieman voimattomampaa, mutta ero ei ollut suuri. Viimeiseksi tein vielä kolmikaarista, ensiksi pelkästään ravissa muutamaan kertaan, Otto innostui niin että välillä sai oikein pidätellä että kerkesin kääntelemään. :D Ravin jälkeen tein laukassa tehden käynnin kautta vaihdot aina pituushalkaisijaa ylittäessä. Otto siirtyi yllättävän hyvin käyntiin verrattaessa esimerkiksi viime talveen, jolloin se oli melko hankalaa meille. Laukannostoissa ei ollut ongelmaa, hieman enemmän energiaa niissä olisi voinut olla. Välillä siirtyminen käyntiin tuli muutaman raviaskeleen kautta mikäli en itse keskittynyt täysillä, mutta jos minä tein asiat oikein niin sillon saatiin ihan kivoja siirtymisiä. :) Loppuun keventelin muutaman kierroksen ravissa ja Otto sai venytellä eteen-alas. Kokonaisuudessaan ratsastin n. 1h 10min.

 Kuvista ja videosta Evelle kiitoksia. :)



Ja hei mikäli joku ei tiedä, niin oon instagramissa nimellä ellakatariinaa, sinne yleensä päivittelen ensimmäisenä kuvia ym. :)

Viikkokatsaus

Viikko on vierähtänyt huimaa vauhtia, koeviikko on nyt selätetty ja paljon muutakin on tapahtunut.

Viimeviikon keskiviikkona meillä oli Kaisan koulutunti. Verkassa Otto oli takaa hieman jäykkä, joten verkkasin rauhassa askellajit ensiksi läpi. Sitten teimme lävistäjäkahdeksikkoa niin, että lävistäjät mentiin pohkeenväistössä. Pohkeenväistön sisällä tehtiin siirtymisiä käynnistä raviin ja lopuksi niin, että väistössä tuli maneesin keskellä muutama väistöaskel käyntiä, muuten ravissa. Meidän maneesi on melko lyhyt, joten aluksi ei tarvinnut väkisin yrittää päästä kirjaimeen, koska etenkin raviin siirtyessä tulee helposti muutamia "loivempia" väistöaskeleita. Päätyihin tein aina tarpeen vaatiessa ravissa ympyrän. Lopuksi vielä tehtiin laukassa kulmankatkasuita, eli päädystä käännettiin keskeltä lyhyttäsivua pitkän sivun keskelle (josta siis oltiin tulossa) ja jatkettiin hetken aikaa vastalaukassa. Otto väisti oikeaa pohjetta paremmin, koska saan itse pidettyä sen niin päin paremmin apujen välissä. Siirtymisiin Otto reagoi hyvin. Ravissa kaikenkaikkiaan meno oli aluksi vähän epätasaista, mutta kun Kaisa sai iskostettua mun päähän että pitää vaan antaa tasainen tuki, niin parempia pätkiä alkoi tulemaan. Laukassa Otto toimi erittäin hyvin.

Kuvat ja video on parin viikon takaa, Pauliinalle kiitos kuvailuista! :)

Näin meillä verkkaillaan :D

Mietin kauan julkaisenko tätä videota, emme ole ollenkaan parhaillamme, mäkin heilun tuolla kyydissä kuin heinämies. Mutta olkoon, kerrankin kun sain materiaalia.

Torstaina Aleksi ratsasti Otolla, meni kaikki askellajit läpi.

Perjantaina mentiin maneesissa koulua. Ajattelin ratsastaa Oton hyvin läpi ja yrittää saada sen tasaisemmaksi joten laitoin Otolle gramaanit, joita en ole varmaan vuoteen sillä pitänyt. Muistelin että se tulee tasaiseksi niillä, vaikkei ne edes ole kunnolla kädessä, Otto on niin herkkä että se reagoi jo niiden painoon. Noh, tasainen se olikin, mutta painoi kädelle kun synti. :D Olen joskus aiemminkin tuumannut etten enää käytä tuolla hevosella gramaaneita, ja nyt tuli taas muistutettua itseäni siitä. Menin gramaanien kanssa n. 15minuuttia ja sitten otin ne pois, kun meno oli käsille kaikkea muuta kuin mukavaa. Sen jälkeen Otto olikin aika hyvä, tein voltteja ja ratsastin uran sisäpuolella suoraan. Kuullostaa helpolta, mutta todellisuus on välillä hieman toista.. Aluksi Otto oli jälleen hieman jäykkä, mutta vertyi. Voin vaan taas todeta, että Ottoa ei apuohjilla toimimaan saa. Tulipahan testattua. :D

Perjantaina käytiin myös Pauliinan ja Petran kanssa kattomassa Elastista kun se esiintyi Clubilla, Elastinen oli hyvä ja ilta yö oli erittäin onnistunut! Alla pientä videopätkää muutamasta kappaleesta. Puhelinlaatu ja heiluva käsi, mutta mitä pienistä :D

Lauantaina Otolla oli vapaapäivä.

Sunnuntaina Aleksi meni Otolla maneesissa askellajit läpi, jonka jälkeen itse kävin päästelemässä hieman pellolla höyryjä. Otto olikin aika villinä, ekan kerran laukannostossa vaan vinkas ja sit mentiin päätä ravistellen. :D Yllättävän hyvin kuitenkin pärjäsin, vaikka oli vain kolmipalat suussa. Alla muutama kuva peltoilusta, valitettavasti laatu on heikkoa kun kamera oli hieman takkuillut.

Maanantaina Otto sai kevyen ravailupäivän, sillä mulla oli neljä ratsastuskoulun hevosta liikutettavana. Yli 700 kaloria paloi ratsastuksissa ja huippusyke oli siellä 160 paikkeilla, vaikken tehnyt kenenkään kanssa mitään kauhean raskasta.

Siinä oli Oton viikko, vähän normaalista poikkeavaa, mutta joskus näinkin. :) Ulkoasuun tuli jo hetki sitten muutoksia. Vielä en tiedä onko tämä pysyvää koska itse en ole täysin tyytyväinen, mutta ainakin väliaikaisesti näin. Mitä mieltä olette, pidänkö tämän vai muutanko tässä jotain/teen kokonaan uuden? Kommentoikaa! :)

Haluatteko muuten nämä kuvat tässä koossa vai vielä suurempina..?