Viikko sitten käytiin Etnan kanssa iltasella pyörähtämässä Alavudella maastoesteillä. Pääsin töistä vasta puoli viisi, joten siitä sitten äkkiä pakattiin hevonen koppiin, ettei ihan yömyöhään menisi. Matkalla satoi vettä kaatamalla, mutta perillä sää oli onneksi koko ajan ihan poutainen. Varustettiin tamma ja lähdin verkkailemaan, samalla kiersin radan ja katsoin, että pohja ja esteet on kunnossa. Otin muutamia verkkahyppyjä, mutta ajatuksena oli treenata kenttäkisoja varten, joten parin verkkahypyn jälkeen lähdin suoraan radalle sen kummemmin esteitä Etnalle näyttelemättä.
Rataan kuului aika paljon eritasoisia esteitä aina pienistä tukeista tuttarin esteisiin, koska valitsin meille sopivia esteitä, joista sai hyvän radan aikaan. Radan kruunasi Alavuden kuuluisa maitohappomäki, joka on kyllä joka kerta yhtä kamalan näköinen. Iskin GoPron päähän, joten tekin pääsette vähän paremmin näkemään millainen rata mentiin. Mulla tosiaan oli viimeksikin kamera päässä, mutta kesken kuvauksen siitä loppui akku, joten mitään materiaalia ei ollut tallentunut. Postissa on tulossa kunnollinen kiinnitysremmi kameralle, mutta nyt mentiin vielä jesarivirityksellä, joten kuvakulma ei ole ihan mitä parhain.
Kaikenkaikkiaan fiilis oli tosi hyvä. Muutamille toin huonosti, esimerkiksi haudalle toin vähän puolikkaaseen askeleeseen, mutta pääosin paikat osui kohdilleen ja Etna hyppäsi kyseenalaistamatta kaikki esteet. Vesi oli ainut este, joka mietitytti etukäteen. Ei oltu menty kunnon vesiesteeseen kertaakaan sen ensimmäisen kerran jälkeen, kun tunti tammaa sinne houkuteltiin. Luotin kuitenkin, että meidän jokikahlailut olisivat ajaneet saman asian, ja tamma menisi suoraan veteen. Ja niinhän siinä kävi, että pienen kannustuksen avulla tamma meni ensimmäisellä yrityksellä veteen. Hurraa! Veden jälkeen rytmikin parani huomattavasti, meno oli sujuvaa ja helppoa. Viimeinen ylämäki vei voimat, mutta hienosti tamma silti jaksoi sen painella ylös saakka. Hurjien taputusten saattelemana lopetettiin treenit hymyissä suin. Ravailin ja kävelin tamman kanssa vielä n. 20minuuttia radan jälkeen, jotta maitohapot lähtisi kunnolla liikenteeseen. Sitten pakattiin hevonen koppiin ja suunnattiin kotiin.
Hyvien treenien siivittämänä päätin ilmoittautua Alavuden kenttäkisoihin, jotka on tulevana sunnuntaina. Mulle itselle tuli sen leikkauksen takia 2,5 viikkoa taukoa ratsastuksesta, joten vähän jännän äärellä ollaan kuinka hyvin ehdin saamaan homman haltuun ennen kisoja. Tamma on ollut sileällä aika hankala viime aikoina, selvästi testaa että onko ihan pakko. Jokaisen (huimat kolme kertaa oon ehtinyt tauon jälkeen mennä koulua :D) ratsastuskerran lopussa tamma on kyllä alkanut toimimaan, mutta vähän hirvittää saanko sen kisoissa verkattua kunnolla avuille, vai onko koulurata ihan katastrofi. Siellä en kuitenkaan voi verkata 45min kouluradalle, sillä kisa on yksipäiväinen ja iltapäivästä pitäisi vielä jaksaa painella maasto-osuudella. Pitäkäähän peukut pystyssä meille!
Huh kun aika menee nopeasti! Kesä on ihanasti vihdoin ja viimein täällä ja mun viikonloput onkin elokuun lopulle asti täyttynyt vähän liiankin täyteen. Pari viikkoa sitten käytiin Vaasassa 2-tason koulukisoissa ja sieltä tultiinkin yllättäen ruusukkeen kera kotiin! Luokka oli HeB:3, eli mun elämäni ensimmäinen pitkän radan kouluohjelma. Tavoitteena oli rikkeetön ja tasainen rata ja tavoite täyttyi aika mukavasti. Hieman Etna edelleen hyytyi aitojen sisäpuolella, mutta hyviäkin pätkiä saatiin, etenkin nelikaarisen sain ratsastettua hyvin, vaikka alkurata oli vähän pusertamista. Tuomareiden kommentit oli hyvin positiivisia ja tsemppaavia. Jäätiin odottamaan radan jälkeen tulosta ja olin tippua satulasta, kun tulos lopulta kuulutettiin. 64,21%!! Menin sillä hetkellä luokassa toiseksi, luokka oli noin puolessa välissä. Käytiin siis juottamassa Etna autolla ja tultiin takaisin jännittämään, sijoittuisinko luokassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuusi sijoittui ja me oltiin viidensiä, osallistujia luokassa oli 23. Taas oli aika iso näkemysero tuomareiden välillä, toiselta saatiin 66,6% ja toiselta 61,8%. Kokonaisuudessaan kuitenkin toinen tuomari oli vain antanut n. ½ pistettä vähemmän joka liikkeestä, jolloin erosta tuli aika suuri, mutta nyt ei ollut mitään räikeitä eroja yksittäisten liikkeiden pisteissä. Onnesta soikeana lähdettiin kisoista kotia kohti, kannatti ajaa niin pitkälle. :D
"Vähän" myöhässä nyt tulee selostus, mutta toukokuun viimeisenä päivänä oltiin Kaisan koulutunnilla, ja päästiin kokeilemaan Etnalle kankia ensimmäistä kertaa sen elämässä. Lainasin tutulta kanget testiin ja Kaisa katsoi, että säädöt on varmasti kohdillaan. Aloitettiin hyvin varovaisesti pitäen kankiohjan ilman tuntumaa. Etna ei tuumannut uudesta suitsituksesta mitään, joten päästiin jo verkassa hyvin työstämään sitä myötä- ja vasta-asetuksilla. Varsinaisena tehtävänä tehtiin neliötä, jonka sivut mentiin avossa ja kulmat käännettiin ulkoavuilla takaosakäännöksen tavoin. Alkuun tamma jäi niskasta vähän jännittyneeksi eikä ollut ihan suoraviivaisesti apujen välissä, mutta jo pian tehtävä sujui aika kivasti. Ravissa Etna tuntui hyvältä, mutta videolta katsottuna on ihan liian jännittynyt niskasta. Onnekseni voin todeta, että reilussa kuukaudessa tamma on kyllä rentoutunut tosi kivasti niskan seudulta ja alkanut pyöristää paremmin koko ylälinjaa. Laukassa tehtiin ihan miniavoa ja lopuksi laukattiin ihan vain suoraan ja kulmat pyöristäen. Vähän meinasi Etnalta puhti loppua ja laukka pyöri välillä hieman heikosti, mutta hyviäkin pätkiä saatiin. Lopuksi pääsin vähän fiilistelemään ravissa ympäri kenttää, ja aika mageeta ravia sieltä saatiinkin ulos!
verkkailua
Ostin pari viikkoa sitten Facebookin hevostarvikekirppikseltä Etnalle omat kanget, joilla on nyt päästy kaksi kertaa treenailemaan. Kanget tulee siis olemaan maksimissaan kerran viikossa käytössä ihan vain helpottamassa työskentelyä, sillä esimerkiksi niiden kanssa laukan kokoamista on paljon helpompi harjoitella kun Etna on itse skarpimpi, ja näin ollen laukka vahvistuu nopeammin. Kangilla meneminen on kyllä myös vaikuttanut nivelillä ratsastamiseen, koska Etna on alkanut pyöristää itseään oikein ja on nykyään huomattavasti ryhdikkäämpi kuin ennen.
Pari päivää sitten Etna säikähti jotain kun oltiin kahlaamassa tallin rannassa, ja hyppäsi varmaan yli metrin ilmaan ihan yhtäkkiä. Onnistuin roikkumaan kyydissä, mutta talliin tultaessa huomasin, että siltä vuotaa verta vej polven alapuolelta, jalan sisäreunasta. Haava oli tosi pieni, mutta ilmeisesti sopivasti verisuonen kohdalla, koska verta tuli aika paljon. Menin letkulla kylmäämään ja huuhtelemaan jalkaa, ja yöksi laitoin siihen betadinehauteen. Eilen haavan kohta oli vähän nesteinen ja puristusarka, mutta Etna liikkui iloisesti eikä arkonut sitä yhtään. Käytiin varulta kuitenkin vain kävelemässä maastossa, että jalka saa parantua rauhassa. Liikutuksen ja kylmäyksen jälkeen nesteet oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja jalka näytti lähes normaalilta. Nestettä on siis vain haavan ympäristössä, joten mitään vakavampaa tuskin on kyseessä. Kaiken hyvän lisäksi olin itse tänään pienessä leikkauksessa, joten tikkien vuoksi en saa ratsastaa 12 päivään. Onneksi ihana Pauliina auttaa ainakin tämän viikon liikutusten kanssa, niin tamma ei ihan joudu tylsistymään. Minä voinkin olla sitten asia erikseen, en oo ollut varmaan 7 vuoteen yli viikkoa ratsastamatta.. Onneksi kuitenkin pääsen edes käymään tallilla. :D
Loppuun vielä kuvia kesäkuussa olleista estekisoista, kuvista kiitos Ellinoora Luokkakalliolle ja Roosa Rintamäelle. :)
Sellaista tällä kertaa, nyt onkin sitten taas kuulumiset ajan tasalla. Kisoista meillä on nyt pieni loma, seuraavat on vasta elokuun alussa. Ollaan kuitenkin treenailtu aika ahkeraan ja treenit jatkuu samaan malliin heti kun pääsen takaisin satulaan.
