Paljon kuvia kuulumisten kera

Sunnuntaina otin kameran tallille matkaan, kuten lupailin. Tietenkään sää ei meitä suosinut, ja suurimman osan ajasta Otto oli turpa rullalla pää etujalkojen välissä yrittäen väistellä tuulta sekä lumisadetta. Noh, eipä kuvista kovin kummosia tullut, mutta oli siellä seassa muutama jossa hevonen on pää suorassa ja korvat hörössä.

Meidän tallilla on hevoset siirtyneet vapaaseen heinään. Tässä taidonnäyte Oton syömisestä, en tajua miksei se syö tuosta päältä. Siellä se on päivät pitkät paalin sisässä, eipähän tuule turvalle. Tuo kolo on siis älyttömän syvä, vaikkei ehkä siltä näytä :D

Kun olin saanut sormet jäädytettyä, käytiin tallissa heittämässä varusteet niskaan ja suunnattiin maneesiin.  Ajattelin mennä ilman satulaa, sillä oltiin menty pari päivää jo melko raskaasti, joten oli kevyemmän päivän vuoro. Innostuin myös laittamaan tavallisten kuolaimien sijasta hackamoret, joita lainasin yhdeltä tallilaiselta. Vähän epäilevin mielin lähdin maneesille, sillä oon kerran aiemmin mennyt Otolla hackamoreilla ja silloin se painoi kädelle tosi paljon. Lisäksi toivoin myös, ettei sillä olisi ylimääräistä energiaa kauheesti, sillä satulattomuus ja kuolaimettomuus ei välttämättä olisi paras yhdistelmä energiapommille.

Yllätyksekseni Otto toimikin superhyvin, aluksi vähän ihmetteli eikä uskaltanut tulla kunnolla tuntumalle, mutta muuttui erittäin miellyttäväksi ratsastaa! Tein ihan vaan perus taivutteluita ym. Lopuksi otin kännykällä pienen videopätkän meidän menosta, kun pitkään aikaan ei oo ollut mitään ratsastusmateriaalia. Yhden "pyrähdyksen" Otto teki laukassa (näkyy videolla) ja kerran pukitti, muuten oli aivan kiltisti ja laukassakaan ei kerännyt kierroksia. Pikku hiljaa huomaa Oton tulevan aina paremmin ja paremmin apujen väliin, loman jäljiltä kyseinen taito oli melko ruosteessa.

Vaihtakaa videon laatu HD:ksi! :)

Maanantaina ja tiistaina mulla alko koulu vasta 12, joten ehdin käymään molempina päivinä tallilla heti aamusta. Tiistaina oli aivan ihana auringonnousu!

 Torsaina Otolla oli hieronta ja lihakset olikin erittäin vetreässä kunnossa. Vain takana lautasilla oli pientä kireyttä, mutta etenkin etuosa ja kaula oli tosi hyvät.

Tänään laitoin piiitkästä aikaa kanget Otolle suuhun. Tarkoituksena ei siis ollut millään tavalla koota Ottoa, mutta niiden kanssa Otto on aina huomattavasti tasaisempi, ja koska en ole saanut harjoitusravissa Ottoa kunnolla avuille lomailun jälkeen kunnolla, ajattelin vähän helpottaa hommaa näin alkuun. Kankiohja ei siis ollut tuntumalla, mutta pelkkä kangen oma paino vaikuttaa Oton ratsastettavuteen suuresti.

Aloitin lihaksia avaavilla taivutuksilla ja väistöillä käynnissä ja jatkoin taivuttelua ravissa kolmikaarisella. Välillä Otto tuli vahvasti vasenta pohjetta päin kaarteissa, mutta parani muutamien toistojen jälkeen. Välikäyntien jälkeen tehtiin hetki harjoturavia ympyrällä tuntumaa hakien. Sen jälkeen otin pienet pätkät laukkaa, myöskin ympyröillä. Otto oli tosi hyvin kuulolla ja apujen välissä, joten en viitsinyt laukata pitkään. Otto laukkasi myös huomattavasti ilmavampaa laukkaa, joten täytyy aloitella melko varovasti, ettei lihakset kipeydy. Jäi kyllä älyttömän hyvä mieli ratsastuksesta, Otto toimi superhyvin ja ensimmäistä kertaa lomailujen jälkeen tuntui siltä, ettei kaikkea vanhaa olekaan unohdettu.

Haaste hevosenomistajille

Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.

Tämä haaste on tullut vastaan monissa blogeissa, taidan olla viimeisiä, jota tämän tekevät. Siksipä en nyt haasta ketään, mutta mikäli joku ei vielä ole tehnyt, niin saa toki tehdä! Kaivelin sekaan vähän aiheeseen sopivia/vanhoja kuvia, ettei aivan pelkkää tekstiä tarvitse selailla. 

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.

Otto on 18-vuotias kulomusta ruuna, josta puolet on friisiläistä ja puolet irishdraughtia. Erikoinen miksaus, mutta toimivaksi todettu! Säkäkorkeutta löytyy 169cm, vaikkei siltä vaikutakkaan silmämääräisesti, sillä säkä on erittäin korkea. Aluksi Otto saattaa vaikuttaa tylsältä ja persoonattomalta kaverilta, mutta veikkaan, että Ottoon tutustuneet tietävät kumota tämän väitteen. Otto on niin miestä kun vaan voi, esimerkiksi pussata ei saa ollenkaan. Tai ei pysty, sillä pää nousee taivaisiin pelkästä yrityksestä. Toisaalta ison kovan kuoren alla piilee neiti, joka inhoaa tuulta ja sadetta sekä pelkää minipossuja. Otto on erittäin sosiaalinen, mikäli huomio ei ole siinä, se tekee kyllä kaikkensa sen saadakseen. Tästä esimerkkinä "plussapallojen keräys" (Kaisan nimi kyseiselle toiminnalle :'D), eli Otto läpsyttelee huuliaan äänekkäästi yhteen mikäli valmennuksessa on liian pitkät välikäynnit, ratsastamaan lähteminen kestää liian kauan tai jotain muuta vastaavaa. Taso on tällä hetkellä sairastelun vuoksi laskenut, mutta syksyllä Otto osasi HeA:n asiat sujuvasti (myös kisoissa menty), sekä ollaan aluetasolla hypätty 115cm ratoja puhtaasti.

Kauhava, 2011

Hevoset vai ponit? Miksi?

Hevoset. Pienenä olin true ponityttö ja meninkin ensimmäiset 6 vuotta lähes pelkästään pikkuponeilla aloittaessa ratsastuksen niin pienenä, mutta vaikka nekin on mulle paljon opettaneet, olen silti saanut eniten hevosilta. Muutamat hevoset on nostanut mut tälle tasolle ja hevosten kanssa olen päässyt kiertämään kisakenttiä sekä valmentautumaan tositarkoituksella.

Ensimmäinen hevonen/poni jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?

Varmaan Bimi. Sitä ennen olin kyllä shettistamma Lilillä liikuttanut myös itsenäisesti paljon, sekä valmentautunut sillä, mutta Bimi oli ensimmäinen vuokra- ja ylläpitohevoseni. Billä pääsin myös kilpailemaan enemmän sekä tallin omissa kisoissa että muilla paikkakunnilla.

Bimi, 2009

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)

Täysin käyttötarkoituksesta ja hevosen kavioaineksesta riippuen. Ottoa ei voisi pitää ilman kenkiä edes tarhassa, koska sillä on tuota elopainoa niin paljon, että kavioihin kohdistuu jatkuvasti suuri rasitus. Painon lisäksi Oton kavioaines on melko pehmeää, joten kaviot halkeilee ja kuluu herkästi ilman kenkää. Kuitenkaan en näe järkeä pitää kenkiä esimerkiksi ponilla, jolla on vahvat ja terveet kaviot eikä liiku kovilla/liukkailla pohjilla. Oton kenkien koko oli ennen 4 tai 5 vähän vaihdellen, nyt muistaakseni aika pitkään ollut nelosen kengät.

2011

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Tämäkin käytöstä ja karvasta riippuen. Täydessä treenissä oleva paksukarvainen hevonen on mielestäni fiksua klipata, mutta pihatossa asuvaa ponia, jota silloin tällöin liikutetaan ei mielestäni kannata. Lisäksi näen myös turhaksi klipata hevosen ,jolla on melko ohut talvikarva, sillä usein klippaus näissä tapauksissa on ulkonäköseikka. Kuitenkin oma karva on aina parempi hevoselle kuin klipattu, mikäli se on käyttötarkoitukseen sopivan pituinen. Otto on yhden talven ollut karvallinen, ja toista tuskin ihan heti tulee. Alla oleva kuva varmasti havainnollistaa hyvin.

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Talvella tarhassa yksin, kesäisin laitumella porukassa. Turvallisuussyistä, sekä melko pienten tarhojen takia on yksin.

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö? (Esim väri?)

Luonne. Jos ulkonäkö ratkaisisi, en olisi ostanut Ottoa, sillä lihaksettomana se oli aika, noh, miten sen nyt kauniisti ilmaisisi... Eksoottinen näky. :D Tietysti haluan, että hevonen on siistitty, joten sellainen ulkonäkö, johon voi itse vaikuttaa on mulle tärkeä, mutta kyllä mä enemmän luonteeseen perustan. Sanoinkin aina hevosta etsiessä, että sen täytyy jollain tapaa kolahtaa. Aloin jo epäilemään onko sellaista kolahduksen tunnetta olemassakaan, mutta kivutessani Oton kyytiin tajusin, että olihan se.

Millainen on hyvä hevosblogi?

Selkeä, ulkoasun ei tarvitse olla mikään tajunnanräjäyttävä, mutta siisti, ja värien tulee sointua yhteen. Lisäksi tykkään blogeista, joissa ei vaan selitetä "tein sitä ja sitten tein tätä", vaan myös mietitään vähän syvemmältä mitä on tehty ja miksi, ja mihin se on vaikuttanut. Videot on suuri plussa, samoin kuvat. En välitä niinkään kuvien laadusta, vaan erilaisuudesta. Onhan hyvälaatuisia kuvia ilo katsoa, mutta jos kuvissa on aina poseeraavan hevosen pää, ei kuvista saa oikeen mitään irti. Esimerkiksi Kaisan blogi ( Asparagus B.S.) on ehdottomasti yksi suurimmista suosikeistani, ja täyttää mielestäni kaikki huippublogin ominaisuudet.

Pahin tippumisesi?

En ole koskaan (kop kop) tippunut niin, että olisin oikeasti loukannut mitään. Pahin tilanne oli ehkä se, kun Otto kompastui esteen jälkeen ja kaatui. Lensin siinä rytäkässä onneksi kyydistä, koska Otto kävi ihan selällään. Muistan vaan, kun makasin hiekalla ja puolen metrin päässä Otto oli jalat taivasta kohden, hetki tuntui ikuisuudelta ja luulin jo se kellahtavan siitä mun päälle, sillä olin sillä puolella johon sen liike olisi luonnollisesti jatkunut. Otto kuitenkin päästi suuren öhinän ja vänkäsi itsensä toiselle kyljelle, liekö sitten tietoisesti vai sattumalta. Kavuttiin molemmat jaloilleen, hiekkaa kaikki paikat täynnä ja Oton satula naarmuilla, mutta selvittiin säikähdyksellä. Olin ilmeisesti tullut olkapää edellä maahan, sillä se oli muutamia päiviä melko kipeä tippumisen seurauksena, mutta parantui sitten itsestään.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

1 toppaloimi, 2 sadeloimea, 2 tallitoppista, 2 ohutta talliloimea, 1 villaloimi, 1 kaulakappaleellinen fleece, 1 kisaloimi (fleece) ja 1 normaali fleece. Eli 11 kappaletta. Jos mukaan lasketaan myös ratsastusloimet ja heijastinloimi, niin luku on 14. Ja viltit, joita on aika monta.

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

Silloin, kun Otto oli treenikunnossa liikutin sen kuudesti viikossa, yksi päivä oli täysin vapaa. Nyt kuntouttaessa liikutan 7 kertaa viikossa, koska ratsastukset on niin kevyitä, että energiaa ei kulu samalla tavalla kuin treenatessa. Hiljalleen päästään jälleen siirtymään tuohon kuuteen liikutuskertaan ja mä saan yhden tallivapaan, sillä rasituksen jälleen lisääntyessä tekee lepopäivätkin ihan hyvää. Otto ei tykkää kävelytyksestä, joten olen pitänyt vapaat sillä ihan kokonaan vapaina. Näin saan myös itse yhden päivän viikossa tallivapaata. Tallivapaa tulee välillä tarpeeseen, sillä joka päivä kun ajaa 60 kilometriä tallimatkoja, ja joskus vielä erikseen koulumatkoja 30km, on yksi kotipäivä silloin tälloin mukava.

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Ennemmin rohkea kuin varovainen, mutta en nyt ehkä uhkarohkeaksi sanoisi. En pelkää nousta hevosten kyytiin, oli se sitten nuori, arvaamaton tai villi. Kuitenkin pyrin tekemään kaiken aina järkevyyden rajoissa, minimoiden riskit. En ole koskaan pelännyt, vaikka esteet ovat nousseet isommiksi, olen myös hypännyt melko vierailla hevosilla suhteellisen isoja esteitä. Ilman satulaa olen hypännyt jotain metriä, ollut kenttäkisoissa ja laukannut täysiä maastossa. Edellämainitut asiat ei saa minua pelkäämään, joten uskoisin olevani keskiverto rohkea. Osittain varmaan johtuu myös siitä, että minulle ei ole sattunut mitään vakavaa hevosten parissa.

Tuonkin tippumisen jälkeen, jonka yllä selostin, nousin takaisin selkään ja treenit jatkui. Kaatumisen jälkeen minua ei pelottanut nostaa esteitä kisakorkeudelle (100-110cm), kompastuksen tapahduttua pienellä verkkaesteellä. En jää vellomaan asioita, sillä ei ne siitä pyörittelemällä miksikään muutu. 

Yhden kerran olen ainoastaan tullut hevosen selästä alas kesken ratsastuksen. Se tapahtui eräässä koeratsastuksessa, kun hevonen hyppi tikkuna pystyyn tein sitten selässä ihan mitä tahansa, tai olin tekemättä. Totesin, ettei se ole minun tuleva hevoseni ja tulin alas, sillä touhu alkoi käydä jo vaaralliseksi.

Tallipäivä kahdessa minuutissa

Kuvailin tänään talleilun ohessa puhelimella tälläisen videon, joka ei sisällä mitään suurta ja mullistavaa, mutta muun materiaalin puutteessa saa luvan kelvata. Vaihtakaa laatu HD:ksi!


 Otto on liikkunut hyvin viimeaikoina, eilen maneesissa oli hyppäämässä muutama muu ratsukko, joten allani oli tikittävä aikapommi. Ei tehty mitään ihmeellistä, koitettiin vaan pitää jalat maassa ja rentoutua. Lopulta se onnistuikin ja saatiin pienet pätkät kaikissa askellajeissa rentoa menoa.

Tänään oli pitkästä aikaa vähemmän pakkasta, joten puin oikein ratsastushousut jalkaan, jotta saisin vaikutettua Ottoon paremmin. Otto oli tuhannesti rauhallisempi kuin eilen, verkkailtiin rauhassa kaikki askellajit läpi tehden paljon käyntiä aina väleissä. "Tehtävänä" oli tänään vastalaukka, koska Oton laukka on huomattavasti voimattomampaa kuin ennen lomaa. Tehtiin siis vastalaukkaa koko maneesia ympäri pyöristäen päädyt. Mentiin kaksi kierrosta molempiin suuntiin, ja jo siinä ajassa Otto tuntui väsyvän melko paljon. Oikeassa kierroksessa ei ollut ongelmia, vasen oli selkeästi jäykempi, mutta hyvin suoriuduttiin siitäkin. Pikku hiljaa voimistellaan takaosaa, jospa se siitä sitten taas. :)

Tälläinen pikainen elossa-ilmoitus tällä kertaa, yritän huomenna muistaa ottaa kameran tallille ja kuvailla hieman. :)

Uljas musta jälleen vauhdissa!

Lauantaina suuntasin aamupäivällä tallille mahtavassa auringonpaisteessa! Pakkasta oli parikymmentä, ja hetken kadutti topparatsastushousujen jättäminen kotiin, mutta hyvin selvisin lopulta ilmankin. Tallille päästyä Pauliina oli jo laittanut Oton varusteita lukuunottamatta kuntoon - kiitos vielä! Itse siis tein vain Oton ruoat turpoamaan, heitin varusteet hummalle ja pian jo oltiinkin maneesissa.

Mentiin ensiksi siis maneesissa kaikki askellajit läpi, Otto oli totisesti myös huomannut kirpeän pakkassään. Alkukäynnit ja ravit sujui kivasti rauhallisissa merkeissä, tehtiin käynnissä kolmikaarista ja ravissa lävistäjäkahdeksikkoa tehden käyntiin siirtymisiä lävistäjien keskellä, hakien nopeaa reaktiota ja herkkyyttä. Laukassa Otto testasikin minua sitten oikein kunnolla! Toisessa päädyssä ei olisi voinut ollenkaan laukata, ja aina maneesin keskellä Otto lähti hulluna punkemaan toiseen päätyyn. Siinä se ei onnistunut kertaakaan, joten sitten suututti ja tuli kiukkuloikkia. Muutaman kerran herran karvaiset jalat meni askelissa sekaisin, josta seurasi kompurointia. Hyvin itsekurinen hevonen tietysti suuttui itselleen, ja jälleen seurasi kiukkuloikkia. Ja auta armias mikäli hiekkaa lenti maneesin potkulevyihin rasahdellen - mahtava tekosyy tehdä... Mitäs muutakaan kuin loikkia! Tästä kaikesta huolimatta en voinut kuin nauraa kyydissä, sillä Ottohan ei osaa loikkia kunnolla, joten kyydissäpysymisen kanssa ei ole ongelmia - tai ei ainakaan vielä ole ollut. 

             

Kun saatiin molempiin suuntiin rauhalliset pätkät laukkaa, ravailtiin loppuravit, jonka jälkeen heitin loimen niskaan ja lähdettiin vielä hieman maastoilemaan. Käveltiin kaarteen lenkki yllättävän rennoissa tunnelmissa, ainoastaan sikalan kohdalla piti hieman jännittyä. Vaikka "pitkään" aikaan ei oltu maastoiltu, niin Otto ei kerännyt turhaa pulttia, vaan pitkin ohjin saatiin mennä koko lenkki. Yhteensä ratsastelut kesti 1h 20minuuttia, josta 35minuuttia pyörittiin maneesissa. 

Kuuraparta :)

Ollaanko me jäässä? -Joo!
Oliko meillä kivaa? -Joo!

 Oton jälkeen ratsastelin lauantaina vielä Pullen sekä Bellan maneesissa. Tänään oli Oton lisäksi luvassa myös Arvidin kanssa maastoilua, joten lähdin vielä valoisan aikaan ajelemaan tallille. Pakkanen oli hieman hellittänyt, mennessä oli vaan -15 astetta, mutta tullessa auton mittari näytti jo -19 astetta. Arvidin kanssa kierrettiin "Kahden sillan lenkki", johon menee n.45 minuuttia. Tiet oli edelleen melko kovia, joten edettiin melko rauhalliseen tahtiin. Nyt oli myös topparatsastushousut matkassa mukana, joten reidetkään ei päässyt paleltumaan. Oikein mukava maastolenkki oli, ja heppa käyttäytyi erittäin asiallisesti.

Arvidin jälkeen vuorossa oli Otto. Jo harjatessa Otto oli ihan ylisosiaalinen ja erittäin huomionkipeä, joten touhusin sen kanssa karsinassa melko kauan. Lopulta heitin varusteet niskaan ja suunnattiin maneesiin, sillä ulkona oli jo pimeetä. Menin vaan ihan normaalisti kaikki askellajit läpi rauhalliseen tahtiin, tehden paljon käyntipätkiä väliin, kuten eläinlääkäri suositteli. Tänään Otto oli huomattavasti rauhallisempi kuin eilen, saldona vain yksi pyrähdys laukassa - hyvä Otto! Muutenkin ratsastuksesta jäi tosi hyvä mieli, Otto oli tasanen ja kulki kivalla kaulalla sopivassa tempossa.

Ostin Otolle "käytettynä" (siis paketissa oleva koskematon loimi, mutta yksityiseltä ostettuna) uuden talliloimen, sillä mulla oli sille vain yksi tallitoppis, joten en ole voinut pestä sitä ollenkaan pakkasilla, koska vaihtoloimea ei oo ollut. Normaalisti nämä loimet maksaa 120-130€, mutta sain tämän 70€:lla. Loimi istuu tosi hyvin, jopa paremmin kuin mun Bucasin loimet, ja vaikuttaa materiaaliltaan erittäin hyvältä. Ainut miinus on loimen melko vaalea väri, sillä lika näkyy erittäin selkeesti, muuten värissäkään ei olisi mitään moitittavaa- onhan se hienon näköinen! ;)

Napsin Otosta muutamia kuvia uusi loimi päällä, mitäs pidätte? Kuvat on otettu ratsastuksen jälkeen, siitä johtuu suun kuolaisuus. :D

Minipostaus poneilusta!

 Muutama viikko sitten pääsin hyppäämään Bella-ponilla, joka ei sinänsä ole mikään suuri uutinen, mutta sain siitä myös kuvia ja siksi kerron siitä myös teille! :) Tehtiin tehtävää, jossa tuli melko paljon kääntämistä, ja monet esteet tuli erittäin nopeasti käännöksen jälkeen, jolloin kuskin täytyi olla hyvin hereillä.

Alla oleva kuva on näyttää erittäin sekavalta, mutta suosittelen ottamaan siitä selvää, mikäli olet estetehtävää vailla, tuossa on haastetta etenkin pienessä maneesissa, kuten meillä! Pääsee kääntämään, mutta myös pitkiä teitä löytyy.

Aloiteltiin pienemmillä esteillä, ensin yksittäisiä molempiin suuntiin muutaman kerran verkkaesteinä. Sitten tultiin kuuden esteen rata muutamaan kertaan hieman eri korkeuksilla (kuvassa esteet 1-6). Sen jälkeen rataan lisättiin vielä kolme estettä (kuvassa oleva rata). Lopuksi esteet olivat ehkä 90cm, osa saattoi olla suurempiakin, en yhtään osaa sanoa, koska kaikki näyttää pienen ponin selästä niin erilaiselta kuin Oton kyydistä. Lopuksi pari kertaa toin yhdelle okserille liian pohjaan, mutta poni urheasti pomppasi siitä huolimatta.

 Kokonaisuudessaan Bella toimi hyvin, alkuun oli hieman hidas pohkeelle, mutta esteiden noustessa parani huomattavasti. Tämä oli vasta toinen kerta kun bellalla hyppäsin kunnolla, joten alkuun aina hirvittää osaanko tuoda sitä isommilla esteillä oikeaan ponnistuspaikkaan laukan ollessa ihan eri maailmasta kuin Otolla, mutta mielestäni ainakin onnistuin suhteellisen hyvin muutamaa edellämainittua mokaa lukuunottamatta. Omassa istunnassani on paljon vielä petrattavaa, en oo ihan rutinoitunut poniratsastaja vielä! :D

Postauksen kuvista kiitokset Pauliinalle! :)

Myrskyä tyynen edellä

Huhheijjakkaa, ei voi muuta sanoa!

Tänään siis lastattiin aamulla 9.00 Otto koppiin ja suunnattiin auton nokka kohti Teivon klinikkaa. Oltiin klinikalla hieman etuajassa, joten vietiin Otto tyjään karsinaan odottelemaan meidän vuoroa.

Ensiksi Otto pääsi hoitohuoneeseen ja eläinlääkäri kyseli kuulumiset ja tunnusteli kaikki jalat läpi. Sen jälkeen tuikattiin meidän pitkätukalle hieman rauhoittavaa ja suunnattiin ulos, jossa juoksutin ensin ravissa ympyrällä molempiin suuntiin muutaman kierroksen verran. Sen jälkeen juoksutin suoralla ja eläinlääkäri taivutti jalan. Ja taas juostiin. Onneksemme Otto liikkui hyvin, muutaman askeleen kuulemma taivutuksen jälkeen vähän jäykempi, mutta se on kuulemma harmitonta ja johtuu siitä hankositeen arpeumasta.

Juoksemisen jälkeen siirryimme takaisin sisälle hyytävästä pakkasesta ja menimme takaisin hoitohuoneeseen. Siellä Oton jalasta klipattiin karvat, jotta se saatiin ultrattua. Pitelin selkä vääränä Oton toista takajalkaa ilmassa, samaan aikaan yritin katsoa ultrakuvaa ja kuunnella mitä lääkäri sanoo. Hankositeen paraneminen oli edistynyt hyvin; neste ja turvotus oli vähentynyt vaurioalueelta reilusti ja uusia säikeitä oli jo kasvanut. Kuitenkin edelleen kudos oli kohtalaisen arpeutunutta, eikä säierakenne ollut täysin normaali.

Kengityksessä

Nyt siis jatketaan liikutusta edelleen hiljalleen lisäten, pitäen kuitenkin liikutuksen n. kuukauden verran kevyenä mutta pitkäkestoisena. Kuukauden kuluttua saa alkaa treenailla koulua ja puomeja täysin normaalisti, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Nyt jo saa käynnissä tehdä kaikkea mitä keksii. Kun perusratsastusta on pystytty tehdä noin 2-3 kuukautta (huhti-toukokuulle), niin saa alkaa hyppäämään. Siis jos kaikki on sujunut hyvin.

Kyselin sitten lääkäriltä mitä mieltä se on, onko Otosta vielä joskus hyppäämään tuolla tasolla mihin me syksyllä pääsimme. Tietenkään kukaan ei voi 100% mitään sanoa, mutta ainakin jos kaikki hyvin menee niin sen pitäisi olla täysin mahdollista. Tietenkin aina sitten täytyy tarkkaan miettiä millä pohjalla uskaltaa kääntää uusinnassa reippaasti, ei saa sen suhteen ottaa yhtään riskejä.

Aamuratsastus suoritettu ennen koulun alkua maanantaina, eikä kello ole edes kahdeksaa!

Ja nyt te varmasti mietitte, miksi Otto sitten oli viime viikolla niin huono. Noh, kun päästiin klinikalle niin eläinlääkäri kysyi ensimmäisenä kuultuaan Oton olleen huono, että milloin se on viimeksi kengitetty, Ja kappas, kengitys oli vain muutamia päiviä ennen epäonnistunutta koulutuntia.. Eihän sitä voi varmasti sanoa johtuiko se siitä, mutta luultavasti. Ja kyllä, aina toitotetaan kuinka kengitys voi vaikuttaa liikkeeseen, etenkin nyt kun Otto sai erilailla hokit kuin ennen, mutta eipä tullut mieleen. Mielessä pyöri tietysti vain tuo oikea takajalka, eikä sitten käynyt mielessäkään mikään kengitys. Mutta oli tää klinikkakäynti kyllä muutenkin ihan hyvä tähän väliin, nyt voi taas hyvällä mielellä kuntouttaa kun on kuullut ammattilaiselta sen liikkuvan hyvin.

Ja ilouutisten lisäksi sain tänään postissa synttärilahjani! Tosiaan synttärini on vasta helmikuulla, mutta sopivaa tarjousta ei vaan voinut ohittaa, joten vinkkasin äitille, että siinä olis sopiva lahja. :D Kyseessä oli siis Equilinen Cassia housut x-grip kokopaikoilla, mustana. Voi sitä onnen tunnetta kun ne sai vetää jalkaan, aivan kuin olisi juoksutrikoot jalkaan laittanut! Istuu täydellisesti, venyy ja paukkuu, mutta silti niin tukevat. Toki ne on ihanan ohuet, joka siis tarkoittaa sitä, etten voi käyttää niitä ennen kuin kelit lämpiää.. Noh, kevättä odotellessa! :D

Ja viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä haluan kiittää teitä, sillä olette jaksaneet kommentoida viimeisimpiin postauksiin eritätin ahkerasti, se piristää aina paljon päivää, kiitos!

Huoneen esittely videolla

Vähän normaalista poikkeavaa postausta, joku tälläistä joskus toivoi ja nyt oli aikaa toteuttaa. :) Mitäs piditte?

P.s. Otto oli tänään huippu! Liikkui hyvin ja päästiin jopa laukkaamaan kierros ympyrällä molempiin suuntiin, ei oo ehkä koskaan ollut niin ponnekas laukka! Se oli siis torstaina ja perjantaina selvästi kipeä ja jäykkä, lauantaina kävelytin ja tänään oli yllättäen tosi hyvä. Huomenna sen sitten näkee, miten liikutus on vaikuttanut, mutta tällä hetkellä vaikuttaa vähän liiankin hyvältä. Torstaille on joka tapauksessa varattu klinikalle aika, siihen asti liikutellaan entiseen tapaan, mikäli liike pysyy puhtaana. Täytyy toivoa, että tää oli vaan hetkellinen takapakki, mutta ei toki liikaa saa elätellä toiveita, muuten takaiskut on entistä suurempia.

Mutta voi sitä tunnetta, kun pääsee 3kk tauon jälkeen laukkaamaan omalla hevosella, mieletöntä. :) Nauttikaa siis ihmiset jokaisesta valmennuksesta, hypystä ja laukka-askeleesta omien karvakorvienne kanssa, koska mikään ei ole ikuista.

Kuvapostaus osa 2

Kuvassa vain osa kalustosta

erittäin kärsineet geelikynteni :'D

hiekkarannalla auringonlaskussa rakkaan ihmisen kainalossa, täydellistä <3

Mars-sulkaa, nam!

Valmentautumista..

En viitsinyt ottaa kuvia muutamista asioista, kuten tallin käytävä sekä satulahuone, sillä en halua esitellä täällä blogin puolella tallia sen suuremmin.