Keuruun kenttäkisat 13-14.8

Reilu viikko sitten suunnattiin kauden ensimmäisiin kenttäkisoihin Keuruulle! Kisat olivat kaksipäiväiset, lauantaina oli koulu ja rataesteet, sunnuntaina maasto. Meiltä ajoi tallilta tunnin verran kisapaikalle, joten käytiin molempina päivinä vain päiväseltään kisoissa. Lauantaina mun koulustartti oli vasta puolenpäivän jälkeen, joten aamulla saatiin lähteä ihan ihmisten aikoihin. Oltiin hyvissä ajoin perillä ja katseltiin muiden ratoja hetki. Kouluverkkaan varasin aikaa vajaa puoli tuntia, siten että ehdin verkata kunnolla mutta kuitenkin kevyesti, koska edessä oli kuitenkin tavallista raskaampi viikonloppu. Verkassa Etna tuntui ihan tosi hyvältä ja erittäin hyvillä mielin lähdin radalle.

Tanja Ukkoselle kiitos vesileimallisista kuvista!

 

Rata oli kaikenkaikkiaan aika tasainen. Ihan en parasta lennokkuutta ja napakkuutta Etnasta saanut esiin, koska se jää kuraisella ja vähän liukkaalla pohjalla aika herkästi vähän varovaiseksi. Siispä ravilisäykset oli hyvin mitäänsanomattomat, mikä on harmi, koska ne on hyvänä päivänä Etnan bravuuri. Lisäksi laukassa se jäi laukkaamaan aika varovaisesti ja suorin jaloin, mutta muuten laukkaohjelma oli hyvä. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen ottaen huomioon kuinka hankalia pari edellistä koulurataa on olleet. Prosentteja saatiin toiselta tuomarilta 64,00% ja toiselta 63,75%. Kouluosuuden jälkeen olin sijalla 4/25.



Sitten seurasikin pitkä odottelu, sillä meidän esteosuus oli vasta joskus kuuden ja seitsämän välillä. Etna pääsi koppiin lepäämään ja syömään, sillä välin mä kävin tutustumassa maastorataan ja kävelin esteradan. Otettiin kuitenkin hyvissä ajoin ennen estestarttia Etna pois kopista ja kävelemään. Verkassa oli aikamoista säätöä, koska kipassa oli ollut väärä järjestys ja luulin starttaavani 16. ratsukkona, kun yhtäkkiä huudettiin että olin valmistautuva ratsukko. hätäisesti aloin laukkailemaan ja otin pari verkkahyppyä, onneksi olin kävellyt ja hölkkäillyt jo hyvän tovin. Kun sitten pikaverkan jälkeen olin valmis menemään, oli mut siirrettykin viiden ratsukon päähän. Siispä seurasi melko pitkä odottelu ennen kuin pääsin hyppäämään. Esterata suoritettiin maneesissa, koska kenttä oli sateen vuoski hyvin liejuinen. Maneesissa sai ottaa pari verkkahyppyä ja sitten radalle. Rata itsessään oli aika simppeli, pysty-pysty sarja (joskin hyvin lyhyellä lähestymisellä), yksittäisiä esteitä ja 18m suhteutettu pysty-okseri. Pieni maneesi tietysti aiheutti monelle päänvaivaa, mutta Etna onneksi on näppärä pienessäkin tilassa. Rata sujui ihan hyvin, ykköselle ja sarjalle Etna pelasti hyvin kun ponnistuspaikka tuli turhan pohjaan. Suhteutetun ensimmäiselle pystylle jouduin pyytämään vähän kaukaa että pääsimme välin sujuen neljällä, jonka vuoksi hyppy jäi vähän matalaksi ja puomi tippui. Tuloksena siis 4 vp ja esteiden jälkeen sija 8/25.

Sunnuntaina mun maaston startti oli 14.17, joten aamun Etna sai tarhailla kotona ja päivällä lähdettiin kisapaikkaa kohti. Maastorata oli aika kiltti, oikeastaan ainut hankala paikka oli heti jyrkän alamäen alla oleva punainen massiivinen laatikkoeste (näkyy videolla, tosin nyppylä näyttää paljon loivemmalta kuin mitä oikeasti on). Verkkailin rauhassa ja Etna tuntui tosi hyvältä, otin kaikille kolmelle verkkaesteelle muutaman hypyn ja ne sujui hyvin. Rata oli ehdottomasti meidän paras maastorata, Etna eteni hyvin, paikat osui ja meillä oli ihan mielettömän kivaa! Tekeminen tuntui helpolta ja kerkesin jopa vähän katsella kelloa matkalla ja taktikoida aikaa. Maaliin tultiin ilman estevirheitä ja ihanneajan sisään. Ei ollut onnen itku kaukana kun maaliviiva ylitettiin, oli ihan mieletöntä saada onnistunut suoritus kaikkien sairasteluiden ja vastoinkäymisten jälkeen. Lopulta kaiken kruunasi sijoittuminen, kun maaston jälkeen olin noussut sijalle 5! Hieman harmitti tuo yksi pudotus rataesteillä kun tajusin että ilman sitä oltaisiin oltu toisia, mutta mielettömän tyytyväinen olin  lopulta ihan sama mikä sijoitus lopulta oli. Lopputulos oli siis -58,2. Maailman paras tamma! <3

Videolla näkyy lähes kaikki esteet lukuuunottamatta ykköstä, vettä ja yhtä taloa. Kiitos Pauliinalle ja iskälle kuvailuista! Kypäräkamerakin mulla killui päässä, mutta tekniikka petti enkä harmillisesti saanut videota sillä maastosta.

Alavuden maastoestetreenit

Kaikki kuvat ja maasta kuvatut videot (c) Crista Mäkelä

Rästissä olisi niin monta kerrottavaa asiaa etten tiedä mistä aloittaisin, mutta edetään nyt loogisesti aikajärjestyksessä. Ennen Keuruun kenttäkisoja käytiin siis Alavudella hyppelemässä maastoesteillä ekaa kertaa tälle kesälle. Tarkoituksena oli päästä menemään mahdollisimman paljon erilaisia esteitä, jotta Etna näkisi taas mahdollisimman paljon mitä kaikkea maastoradalla voi tulla vastaan.

Ensimmäisissä hypyissä Etna kävi melkoisen kuumana ja vetikin esteen jälkeen usein ilopukit, jolloin sain olla kyllä heti alastulossa skarppina etten jäänyt neidin matkasta. Muutamien toistojen jälkeen alkoi homma sujua ilman ylimääräisiä riekkumisia ja tamma oli kyllä aivan huikea koko treenin ajan! Kaasu ja jarrut löytyi ja neiti ei yhtään ihmetellyt esteitä. Ainoastaan punainen talo aiheutti pienen kyttäyksen, mutta siihenkään ei tarvinnut sen suuremmin tammaa patistaa, kunhan tuin sitä loppuun saakka niin hyppäsi senkin oikein reippaasti. Se sama talo on aiheuttanut Etnassa ennenkin vähän jännittyneisyyttä, joku siinä Etnaa ihmetyttää tavallista enemmän.

Edettiin siis aika ripeästi esteeltä toiselle, aina yksi tai pari toistoa ja sitten uutta kohti. Aloitin muutamalla verkkaesteellä, siitä siirryttiin koivutukeille ja portaille, joita mentiin sekä ylös että alas. Portailla Etnan itseluottamuksen kasvun viime vuodesta huomasi ehkä selkeiten, ennen se hyppäsi alas vähän varovaisesti ja räpeltäen kahdella askeleella, nyt se loikki niin innoissaan alas että hyvä kun askelta kerkesi portaiden väliin ottamaan! Siitä jatkettiin ratapölkyille, haudalle ja lopuille montussa oleville esteille. Viime vuonna Etna meni montussa olevasta kapeahkosta ratapölkkytrippelistä tms. pari kertaa ohi aluksi, nyt siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi mentiin vedelle, jonne ensiksi menin luiskalta. Etna suoriutui kuin vanha tekijä, joten testasin vielä lopuksi hypätä veteen reunalta. Etna ei ollut koskaan aiemmin hypännyt veteen, joten tulin aluksi ravissa. Ja sinnehän se molskahti heti ensimmäisellä yrittämällä! Tulin vielä toisen kerran laukassa ja nyt tamma jo selkeästi innostui hommasta ja loiskautti isolla loikalla veteen. Muistaen viimevuoden ongelmat veteen menemisen kanssa, olin haljeta ylpeydestä kun tamma suoritti niin rohkeasti.. <3 Lopuksi kiivettiin vielä happomäki ja hölkkäiltiin loppuverryttelyt.

Ensimmäisellä kertaa ravista varovainen laskeutuminen veteen..

...ja ilmeellä ylös!

Seuraavana olisikin sitten jonossa Keuruun kenttäkisojen postaus sekä Tuurin kisapostaus, joten pysykäähän kuulolla!

Kärpänen nenässä

Otsikko kuvaa meidän viikonlopun kisoja varsin kirjaimellisesti. Käytiin siis Vesilahdella 2-tason koulukisoissa sunnuntaina ja siitä reissusta ei kyllä jäänyt hirveästi kerrottavaa. Verkassa Etna väläytteli aika mukavia pätkiä ja lähdin radalle hyvillä mielin, mutta heti ulos kisakentälle päästyämme Etnalla lensi ilmeisesti kärpänen tai joku muu pörriäinen nenään, josta kiukustuneena se alkoi ravistelemaan päätään ihan hulluna. Ehdin hetken ravailla ennen pillin vihellystä ja hetkittäin tamma oli ihan ok, mutta yhtäkkiä aina riuhtaisi päätään kuin nenässä olisi edelleen ollut jotain, vaikka niin ei kyllä ollut. Sama meno jatkui läpi radan, muutamia ihan hyviä pätkiä saatiin mutta eipä ne tuomarit kauheasti Etnan sheikkausta arvostaneet. Prosentteja saatiin lopulta 59,00%. Tuomarit kehuivat taas kovasti Etnan liikkeitä ja tykkäsivät siitä, mutta jännittyneisyydestä ja keskittymiskyvyttömyydestä rokotettiin aika reilusti, kuten kuuluukin. Näin jälkikäteen tapaus jo vähän naurattaa, mutta startin jälkeen ei kyllä kauheasti huvittanut. Jos olisin tiennyt, niin en kyllä olisi lähtenyt 180km päähän hakemaan kärpästä nenään, niitä olisi löytynyt ihan kotoakin!

(c) Pauliina Nikkilä

Kisojen jälkeen maanantaina käytiin käyntimaastossa, tamma oli superinnokas vaikka frisbeegolffarit välillä meinasikin pienen tamman maailmaa järkyttää. Tänään treenailtiin kentällä koulua, Pauliina ratsasti ensiksi Etnalla ja sen jälkeen kapusin vielä hetkeksi itse kyytiin. Tehtiin ravissa ja laukassa vähän avoja ja lopuksi vielä vastalaukkaa. Etna oli oikein kivan tuntuinen, etenkin laukassa se antoi tänään työstää hyvin ja tuli mukavalle tuntumalle. Nyt täytyykin ottaa pieni kurinpalautus, kun tuntuu että neiti hienohelma kuvittelee voivansa tehdä vähän sitä mikä itsestä mukavalta tuntuu ja se sitten kostautuu kisoissa. Nyt siis vain selkeät raamit ja suunnitelma jokaiselle ratsastukselle niin hyvä tulee!



Huomenna lähdetään käymään Alavudella maastoesteillä, saa nähdä mitä Etna niistä tuumaa näin vuoden tauon jälkeen. Mikäli treenit sujuu suunnitellusti, olisi tarkoitus startata Keuruulla kenttäkisoissa harrasteluokka 13-14.8. Ahkeraa treeniä ja kisailua siis luvassa, nyt vain toivotaan että poni pysyy terveenä!

Paluu maailmankartalle osa 364

Helou! Nykyään mun on varmaan turha enää pahoitella taukoja kun näistä on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Kirjoittelen silloin kun on aikaa, motivaatiota ja materiaalia, joka voi tarkoittaa kolmea kertaa viikossa tai kerran kolmessa kuukaudessa. Nyt kuitenkin olisi kuulumispommin aika, joten eiköhän mennä suoraan asiaan!

Kesäkuu eleltiin tasaisesti ja treenailtiin koulua sekä pieniä estetehtäviä, Etna oli ihan kohtalaisen hyvä ratsastaa ja muutamiin valmennuksiinkin päästiin. Kesäkuun loppupuolella käytiin klinikalla kontrollissa ja halusin samalla tutkia koko hevosen läpi, kun välillä Etna mielestäni liikkui edestä vähän oudosti, ei ontunut tai muuta, mutta etenkin tiukoissa kaarteissa se oli vähän haluton ja edestä saattoi tahdittaa askeleen tai parin ajan. Leikattu takajalka sai hyvän tuomion, taivutuksessa nolla ja ultra puhdas. Etusista reagoi molemmat vuohisnivelet 1/5 taivutuksiin, joten ne kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt muutoksia, mutta nivelet lääkittiin siitä huolimatta varulta. Ilmeisesti kyseessä oli vain jonkinlainen rasitus. Siispä seurasi kaksi viikkoa kävelyä ja viikko kevyesti palautumista tavalliseen treeniin. Sen jälkeen saatiin kuitenkin lupa normaliin hyppäämiseen ja treenaamiseen myös esteillä.

Hyppyjä kesäkuulta.

Sen jälkeen olin onnellisena päässyt ehkä pari viikkoa treenaamaaan ja suunnitellut jo ensimmäisiä kisoja, kun Etna sai uudesta kivennäisestä allergisen reaktion ja sen suupielistä sekä huulista lähti nahat ja viikkoon en pystynyt sille kuolaimia laittamaan suuhun. Olin kuitenkin päättänyt, että kisoihin mennään, joten kahden päivän treenillä suun parannuttua lähdettiin Kauhajoelle 3-tason koulukisoihin. Ilmoittautuessa suu oli vielä auki, mutta vähän riskillä luotin siihen että se ehtii parantua, ja niin onneksi kävikin vaikkei treeniaikaa suuremmin jäänytkään.

Kuvista Minna Etelämäen ottamat ovat sunnuntailta, muut lauantailta.

(c) Minna Etelämäki

(c) Minna Etelämäki

Kauhajoella ensimmäisenä päivänä menin HeB Lasten esiohjelma A:n. Verkassa Etna tuntui ihan tosi hyvältä, mutta ulos kisakentälle siirryttäessä jännitys vei parhaan draivin. Hieman E kyttäili reunoja ja liikkeestä hävisi paras rentous ja jousto, mutta muuten rata oli ihan ok ottaen huomioon 11 kuukauden tauon kouluradoilta. Hetkittäin raviohjelma oli vähän turhan kiireinen ja laukkaohjelmassa jäi vähän puksuttelumoodi päälle. joten niihin koitetaan jatkossa keskittyä radoilla. Tuloksena 62,2%. Sunnuntaina kisoissa ratsastettiin Pohjanmaan joukkuemestaruudet, jossa ratsastin seuramme joukkueessa, tällä kertaa ohjelmana HeB Lasten esiohjelma B. Etna oli jo verkassa vähän kiukkuisen oloinen, väsynyt kuuman ja rankan viikonlopun jäljiltä sekä vähän ahdistunut väenpaljouden takia. En saanut sitä kunnolla pehmeälle tuntumalle ja sama teema jatkui radalla, pätkiä tamma oli ihan ok, mutta suurimman osan ajasta vähän vastusteli eikä tullut niin nättiin muotoon mitä olisi parhaimmillaan voinut. Radan jälkeen olin melko pettynyt, vaikkei radalla mitään täyttä katastrofia tapahtunutkaan. Prosentteja saatiin 60,1%.

Tällä viikolla alkuviikko palauduttiin kisarupeamasta ja eilen torstaina valmentauduttiin Susan silmän alla. Alkuun Etna oli vähän samanlainen kuin sunnutain kisaverkassa, epätasainen edestä ja levoton. Ratsastin kaikesta huolimatta sitä vaan pohkeesta tasaiselle ja rennolle ohjastuntumalle ja lopulta Etna rentoutui ja tuli aika hyväksi! Tehtiin kaikissa askellajeissa volttitehtävää, jossa tuli aina kaksi volttia samaan kohtaan peräkkäin, ensimmäinen mentiin ulkopohkeella vain kääntäen suoraa hevosta ja toisella voltilla taivutettiin kunnolla. Lopuksi tehtiin vähän vastalaukkaa, jossa Etna oli ihan tosi hyvä!

Tänään perjantaina päästiin pitkästä aikaa hyppäämään, oikeastaan ekaa kertaa kunnolla sitten marraskuun. Edelleen tietysti toistojen määrä oli aika rajallinen, ettei lihakset kipeydy kun yhtäkkiä aletaan hyppelemään, mutta nyt sitä pystyi jo sentään kutsumaan hyppäämiseksi. Etnassa oli intoa ja virtaa kuin pienessä kylässä ja muutamia ilopukkeja sainkin osakseni. Ensimmäisen kerran tullessani kaariportille Etna vähän hätääntyi ja kielsi, en ihan tarkalleen tiedä mitä siinä kävi, kun ei se varsinaisesti kytännyt sitä, mutta varmaan itseluottamus oli kuitenkin jollain tapaa kateissa näin pitkän tauon jälkeen. Tulin heti uuden lähestymisen ja se sujui jo aivan normaalisti, kuten kaikki loputkin hypyt. Muuten Etna suoriutui oikein hyvin, kävihän se melko kuumana, jonka vuoksi pidätteet ei aina mennyt ihan perille enkä päässyt aina rentoutumaan esteille niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta eiköhän sekin korjaannu kun saadaan taas vähän rutiinia tekemiseen.

Muutto kesälaitumille!

Lauantaina jaksoin kuin jaksoinkin pienestä epäilyksestä huolimatta putsata jokaisen nahkaremmin ja suojan, jonka Etna omistaa ja pakkasin tavarat autoon valmiiksi. Sunnuntaina suuntasin aamulla tallille ja kiittelin lauantain ahkeruuttani, sillä jäljellä oli vain hevosen pakkaaminen ja ruokasankojen mukaan ottaminen. Niinpä olimme hyvin nopeasti valmiita ja lähdimme köröttelemään Ähtäriä kohti ihanan auringonpaisteen saattelemana. Matka sisälsi perinteisen kahvipaussin Hirvaskankaalla ja tuuletushetken Etnalle, sillä kopissakin alkoi lämpötila nousta avonaisista ikkunoista huolimatta. Etna matkusti tavalliseen tapaansa erittäin nätisti ja neljä tuntia myöhemmin saavuimme kohteeseen. En tiedä oliko neiti matkasta väsynyt vai oliko uusi koti niin mukava, ettei Etna jaksanut edes pörhistellä yhtään, vaan kävi suoraa syömään tarhaan päästyään. Purin tavarat ja annoin Etnan hetken hengähtää, jonka jälkeen kävin ratsastamassa ihan kevyesti 20 minuuttia, jotta Etna ei jäisi pitkän matkan jälkeen vain seisomaan. Lisäksi halusin nähdä Etnan reaktion uuteen kenttään, sillä olin ilmoittautunut heti seuraavan päivän kouluvalmennukseen ja ei olisi ollut hauskaa siellä sitten hölmöillä ja sinkoilla. Etna oli kuitenkin erittäin rento ja fiksu, joten hyvillä mielin palattiin talliin. 

Uudessa tallissa hevoset pääsevät suoraa karsinoista tarhoihin ja ovet on yötä päivää auki näin kesällä, joten aika suuri muutos Etnalle tuli aiempaan nähden. Lisäksi hevosilla on heinää jatkuvasti tarjolla pienisilmäisissä heinähäkeissä. Etna olikin ensimmäisenä iltana ollut kovin hämmästyneen näköinen kun kukaan ei tullutkaan hakemaan sisälle ja heinätkin pistettiin vain nenän edessä verkon taakse. Hyvin Etna on onneksi hoksannut heinähäkistä syödä. Itse asiassa Etna on sisäistänyt tämän itsepalvelun jopa niin hyvin, että oli eilen illalla omatoimisesti syönyt myös iltapuuronsa jo ennen iltaruokintaa, olin ilmeisesti jättänyt sangon vähän liian lähelle aitaa tarhan ulkopuolelle. Neiti varmaan päätteli, että täällä täytyy olla todella omatoiminen ja oli ottanut ohjat omiin käsiinsä! :'D

Mutta sitten tosiaan siihen maanantaina olleeseen kouluvalmennukseen. Olen kyseisen valmentajan valmennuksissa käynyt Oton kanssa kyllä aika paljonkin, mutta Etnan kanssa en ollut hänen valmennuksessa ollut koskaan. Aloitettiin verkkaamalla kaikissa askellajeissa ja kun pääsin aloittelemaan ravia, sain käskyn siirtyä takaisin käyntiin. Etna jää verkassa usein vähän sellaiselle puksutteluvaihteelle, että se ei ole ihan rehellisesti pyöreä eikä takaosa ole kunnolla käytössä. Olen aina (etenkin nyt sairasloman jälkeen..) antanut sen vaan hiljalleen sieltä käynnistyä ja vähän jopa turhan lepsusti ratsastanut. Siispä nyt mun piti ihan käynnistä alkaen oikeasti ratsastaa Etna kunnolla pyöreäksi, sillä oli ihan turha toivoa pyöreyttä ravissa, ellei sitä ole käynnissä saavutettu. Ja homma alkoikin toimimaan paremmin, mutta hurjasti sain kyllä ratsastaa, sillä mikään puolivälimuoto ei kelvannut. Olipa ihanaa, kun oikeasti päästiin hommiin ja kaikki sanottiin juuri niinkuin asiat oli! 

Verkan jälkeen aloitettiin tekemällä käynnissä väistöjä ja avoja ja niiden väliin aina pätkiä harjoitusravia. Ravissa Etna oli alusta lähtien aika kiva, mutta käynnissä täytyi edelleen keskittyä pyöreyteen tosi paljon. Ohjeena oli jalkaa, jalkaa ja jalkaa. Etna on sen verran tamma, että sitä ei kauheasti voi edestä ratsastaa, joten oikeastaan mitä tahansa ongelmia vastaan tuli niin ohjeena oli ratsastaa jalalla. Ja auttoihan se, pitäisi varmaan tehdä itsenäisiinkin treeneihin joku äänite, jossa säännöllisin väliajoin muistutettaisiin ratsastamaan jalalla! :D Ravissa saatiin oikein hyviä pätkiä ja mitä enemmän pääsin Etnaa rehellisessä pyöreässä muodossa työstämään, sen vähemmän sen tavallinen puolierokin tuli esiin: tavallisesti se siis tulee melko paljon oikeaa pohjetta päin, mutta nyt kun se oli jalasta kunnolla läpi, tämäkin ongelma väheni. Lopuksi tehtiin laukkaa, edelleen kuitenkin tehden paljon siirtymisiä raviin ja käyntiin. Laukassakin aloin saamaan parempaa otetta tammaan ja laukkakin alkoi pyöristyä, mutta ehdottomasti parhaat pätkät tuli silti ravissa. Loppuun kevenneltiin ravissa ja annettiin hevosten venytellä. 

Loppuravailua ja kamala könötys, mutta on se neiti jo aika paljon paremman näköinen kuin esim kuukausi sitten, painoa on siirtynyt mahasta lihaksiin!

Ihmeen hyvin Etna jaksoi koko valmennuksen porskuttaa, vaikka lämpötila huiteli jossain 25 asteessa. Lopuksi saatiin hyvää kommenttia, valmentaja kehui Etnalla olevan kivat liikkeet ja nyt vaan täytyy keskittyä perusratasastukseen erittäin paljon, että Etna tulee aina rehellisesti pyöreäksi enkä vain tyydy sellaiseen "ihan kivaan". Musta on tainnut tulla vähän lepsu, sillä en ole koskaan ennen saanut kommenttia siitä, että täytyisi olla napakampi ja ratsastaa rohkeammin, ja nyt olen saanut samaa kommenttia molemmissa valmennuksissa, joissa ollaan käyty. Nyt siis sairaslomamoodi sivuun ja töihin! 

Kaikki ratsastuskuvat ja videot on valmennuksesta, niistä Evelle suuri kiitos!

Selostus estevalmennuksesta!

Nyt olisi vuorossa postaus siitä viime syksynä olleesta estevalmennuksesta, tai tarkemmin sanottuna tehtävästä jota silloin tehtiin. Valmennus meni meidän osalta ihan superhyvin, mutta valkasta kertominen vain jäi kun Etnalta katkesi puikkoluu ihan vähän tämän valkan jälkeen, joten ei kauheesti tehnyt mieli tulla hehkuttamaan hyvin menneestä valmennuksesta. Tämä on siis viimeinen meidän kunnollinen hyppykerta syksyltä. Tykkään itse juuri tämän tyylisistä tehtävistä: paljon hommaa ja mikä parasta, tästä voi keksiä loputtomasti erilaisia variaatioita, eli tekeminen ei varmasti lopu.

Verkan jälkeen aloitettiin tulemalla maapuomia laukassa, ensiksi isommalla tiellä ja lopulta ihan superpienestä kaarteesta (tuon sarjan välit oli siis yhden askeleen, eli luultavasti jotain 6-7m). Etna oli tässä ihan omimmillaan, ja se olikin valmennuksen ainut hevonen joka pystyi tulemaan myös tuon 3. reitin. Hyvä verkkatehtävä jossa hevosen on oikeasti oltava takajaloillaan ja reitin ratsastamista helpottavat ympärillä olevat esteet, jotka pakottavat menemään tietystä kohtaa.

Seuraavaksi tultiin pienillä pystyillä ensin ravilähestymisillä ja apupuomin kanssa yllä näkyvää reittiä. Muutaman toiston jälkeen apupuomit otettiin esteiden edestä ja tultiin laukassa. 

 

Verkkahyppyjen jälkeen tultiin aika yksinkertaisella reitillä okseri ja kuvassa näkyvä punainen pysty, jossa oli laine. Haastavuutta tehtävään toi meidän melko kapea maneesi, jolloin okserin jälkeen täytyi saada heti hyvä kontrolli, jotta ehti kääntämään suoran linjan laineelle. Laineen jälkeen täytyi vielä keskittyä ratsastamaan huolella suoraa päätyyn ja tehdä tasapainoinen kaarre.

Tämän jälkeen tultiin kolmoissarjaa, alkuun isoilla ristikoilla ja lopuksi isommilla esteillä, viimeinen este taisi lopussa olla 110cm. Kun sarja sujui hyvin, tultiin rataa, jossa yhdistettiin alussa tehty kahdeksikkotehtävä keltaisilla pystyillä ja okseri-laine-tehtävä. Tähän olisi mahdollista yhdistää vielä kolmoissarja, mutta se oli meillä sujunut niin hyvin aiemmin, että päätettiin jättää se radasta pois.

ensimmäisiä hyppyjä kolmoissarjalla

Lopuksi laskettiin esteet takaisin pieniksi ristikoiksi ja tultiin erittäin haastavalla reitillä yläpuolella näkyvä hauska "uusinta", jossa joutui ihan tosissaan kääntämään. Aluksi oltiin kaikki sitä mieltä, että eihän sitä reittiä edes ole mahdollista ratsastaa, mutta niin siitäkin vaan suoriuduttiin ja kivaa oli! Hyvä välillä harjoitella pienillä esteillä erittäin tiukkojakin käännöksiä, niin ne ei sitten isommilla esteillä tule hevosille yllätyksenä. 

Kaikki postauksen kuvat (c) Marjut Köylijärvi. Nyt taidan lähteä tallille pakkaamaan kaikkia Etnan tavaroita niin päästään sitten huomenna helpommin lähtemään. Siinähän sitä onkin hommaa! Ajattelin samalla putsata kaikki varusteet, saa nähdä piisaako mulla kärsivällisyys siihen, mutta yritys on kova. :D