Pakkaset paukkuivat vielä koko viimeviikon, mutta siitä huolimatta kapusin intoa puhkuen joka päivä tamman selkään. Perjantaina pakkanen taisi olla kovimmillaan, aamuratsastuksella mittari näytti -32 astetta. Käytiin maastossa kävelemässä ja pellolla tekemässä käynnissä hankitreeniä, lopuksi otettiin myös auratulla maastoreitillä pari ravipätkää. Etna oli selvästi hommasta hyvin innoissaan, mutta ihan mielettömän fiksu, minkäänlaisia pöllöilyjä ei ilmennyt! Muutenkin tamma on käyttäytynyt tosi kivasti, ihan kuin mitään kevyempää jaksoa ei olisikaan. Tarhassa ilmeisesti lomailu välillä näkyy ylimääräisenä hillumisena, mutta ratsastaessa tamma vaikuttaa lähinnä onnelliselta, että on taas päässyt tekemään jotain järkevää.
Ollaan aloitettu ratsastusten suhteen hyvin varovaisesti. Viime viikko mentiin lähinnä maastossa, koska siellä ravipätkät suoralla on huomattavasti mielekkäämpää suorittaa maneesiin verrattuna, jossa pääty tulee heti vastaan. Aloitettiin parilla n.30-50m ravipätkällä ja päivä päivältä ollaan hiljalleen lisätty pätkien määrää. Nyt lämpötila valitettavasti kohosi niin paljon, että maastoilu on melko mahdotonta, koska Etnalla ei ole tilsakumeja enkä halua lähteä nyt riskeeraamaan mitään. Siispä kolme viimeistä päivää ollaan pyöritty maneesissa ja tehty taivutteluja, väistöjä ja vähän käyntipuomeja. Ravipätkiä ollaan menty ehkä viiden pitkänsivun verran. Vielä viikko pitäisi ravailla suoralla uralla, ensiviikolla saadaan sitten alkaa tekemään myös isoja ympyröitä. Tein jonkinlaista kuntoutusaikataulua tammalle, jotta olisi helpompi hahmottaa millä tahdilla liikuntaa saa nyt alkaa lisäämään. Aikataulusta tuli tämännäköinen:
VK 3 ensimmäiset ravipätkät suoralla (tämä oli siis viimeviikko)
VK 4 n. 5min ravia suoralla
VK 5 n. 10min ravia suoralla, suurien ympyräurien käyttö sallittua
VK 6 n. 15min ravia, ravipuomit käyttöön
VK 7 n. 20min ravia, laukkaa ensimmäiset pätkät
VK 8 ravia normaalisti, laukkaa n. 5-10min
VK 9 n. 10min laukkaa, laukkapuomit käyttöön
VK 10 kaikissa askellajeissa normaalisti kunnon sallimissa rajoissa
VK 11 ensimmäiset pienet hypyt
Peltoilua
(c) Pauliina Nikkilä
Suunnitelma on todellakin siis vain suunnitelma, toteutus voi olla lopulta jotain ihan muuta, se on ihan täysin Etnasta kiinni. Liikunnan lisäys tehdään tietenkin liukuvasti eikä hyppäyksittäin kelloa tai viikonpäivää tuijottaen, kuten ehkä aikataulu antaa ymmärtää. Aikataulu on tehty eläinlääkärin neuvojen mukaan: ravia alkuun vain suoralla, laukkaa sitten kun ravissa mennään lähes normaalisti ja puomeja melko nopeasti treeneihin mukaan. Uskoisin Etnan kunnon kasvavan aika hyvin viikkojen aikana, mutta aika pitkään varmaan menee, ennen kuin aletaan mitään sen rankempia "temppuja" tekemään. On ollut kyllä ihan mielettömän kivaa tehdä esimerkiksi "vain" käyntityöskentelyä maneesissa, olen päässyt kivasti Etnaan taas käsiksi ja hiljalleen nappulat alkavat taas löytyä. Ollaan menty hyvin matalassa ja pitkässä muodossa koko ajan hakien vain hyvin rentoa ja pehmeää hevosta. Maanantaina Pauliina kuvasi pienen pätkän meidän menoa, joten laitan siitä videon alle. Ravissa ote välillä vähän katoaa, mutta eiköhän sekin korjaannu, kun päästään vähän työstämään lisää. Melkoista humputtelua tuo on, mutta sallittakoon se. :D
Huh, klinikkareissusta selvitty, vaikka pakkasukko yrittikin meidän reissua hankaloittaa. Aamulla siis lähdettiin ennen seitsämää kotoa tallille, pakkasta 27 astetta. Kuten aiemminkin jo olen maininnut, onneksi klinikka on noin lähellä, olisi saattanut jäädä reissu tekemättä jos olisi ollut pidempi matka. Olin jo eilen kaivanut kopin esiin hangesta, joten sen kanssa ei kauaa kestänyt. Etna odotti tallissa, heitin sille vain suoraan loimet päälle ja suojat jalkaan. Lisäksi puin jo valmiiksi riimun alle suitset, että klinikalla päästäisiin heti juoksemaan.
Klinikalla olimme vähän etuajassa, joten odoteltiin hetki autossa. Kun eläinlääkäri saapui, otettiin Etna sisälle riisuttavaksi. Lääkäri oli siis sama joka leikkasi Etnan jalan, joten tapaus oli hänelle tuttu ja hän muistikin meidät heti. Hän kyseli kuulumiset, kehui jalan näyttävän tosi hyvältä ja tuumasi, että Etnakin on pysynyt aika hyvässä kunnossa, ei ole edes pahasti lihonnut. Noh, on se todellisuudessa melko pyöreähkössä kunnossa ja etenkin takaa on lihakset vähän tippunut, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Kuulumisten jälkeen jälkeen tehtiin ulkona ehkä nopein juoksutus ikinä, koska kukaan meistä ei halunnut paleltua kauaa pihalla. Kerran edestakaisin ja molempiin suuntiin yhdet ympyränpuolikkaat, jotta nähtiin liikettä myös kaarteessa. Etna liikkui kuulemma täysin puhtaasti, itse en kauheasti nähnyt kun koitin lyllertää toppavarustuksissani eteenpäin.
Sisällä suunnattiin röntgeniin ja puikkoluun tyngästä otettiin kuva. Kaikki oli kunnossa ja luun pää hyvin siisti. Poistettu pala oli ollut 3-4cm pitkä ja jäljellejääneestä päästäkin oli poistettu pätkä, jotta pieni luuliika saatiin pois. Röntgenin jälkeen jalka vielä ultrattiin jotta saatiin varmuus, että jänteet ja hankkari on edelleen kunnossa. Pari ylimääräistä sydämentykytystä taas kun yritin epätoivoisesti tulkita ultraääntä, niin monesti olen saanut kuulla huonoja uutisia ultrassa. Tykytykset olivat kuitenkin turhia, sillä kaikki rakenteet oli oikein siistejä, ainoastaan pientä ihonalaisturvotusta oli havaittavissa, mutta se on tässä vaiheessa toipumista vielä normaalia.
Kun jalka oli saanut hyvän tuomionsa, Etnalla raspattiin vielä hampaat ja se sai rokotuksen. Hampaissa oli aika isot koukut etummaisissa poskihampaissa, samoin taaempana oli piikkiä, mutta pureta oli kuulemma kuitenkin hyvä. Koska löydökset oli kuitenkin melko suuret, tarkastetaan suu seuraavaksi puolen vuoden päästä ja katsotaan, onko tälläinen tiheämpi raspausväli parempi.
Kun kaikki toimenpiteet oli suoritettu, lähdettiin kotia kohti. Tallilla Etna pääsi heti tarhaan ja jäi kahlailemaan lumeen oikein tyytyväisenä. Tästä edespäin saan siis alkaa kävelyttämään sitä selästä käsin ja ottamaan pieniä ravipätkiä, ensin kaksi viikkoa vain suoralla ravia ja sen jälkeen saa alkaa tekemään loivia kaarteita ja ympyröitä. Kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että ravaillaan normaalisti, lisätään ohjelmaan laukkaa hiljalleen. 1,5-2kk päästä pitäisi Etnan olla normaalissa rasituksessa. Mikäli kaikki sujuu hyvin niin tuolloin saa sitten alkaa ottamaan myös pieniä esteitä mukaan kuvioihin, puomeja saa käyttää apuna jo aiemmin. Luultavasti siis seuraavat pari viikkoa tamman päänupin ja pohjien salliessa mennään pitkälti maastossa, koska meidän maneesi on sen verran lyhyt, että ravaaminen suoraan sielä on hieman haastavaa.
Kriittisimmät ajat jalan suhteen on siis nyt takana päin ja toivotaan, että tästä on suunta vain ylöspäin eikä tamma nyt teloisi itseään mistään muualtakaan. Ai että miten voi ihminen olla iloinen muutamasta ravipätkästä ja käyntityöskentelystä! Oon ollut tamman selässä viimeksi 28. marraskuuta, joten melkoinen ikävä onkin jo katselemaan maisemia tuttujen korvien välistä.
Tänään auringon paistaessa kauniisti päätin pitkästä aikaa napata kameran mukaan tallille. Pakkanen hipoi kolmeakymmentä, joten kuvaushetki oli melko pikainen, mutta siitä huolimatta muutamia kivoja otoksia tallentui muistikortille. Mun michelin-varustus hieman häiritsee ainakin itseäni, mutta näillä keleillä se on ainut keino selvitä kunnialla tallireissusta.
1.
2.
3.
4.
5. Pusutauko :)
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
Mikä kuvista on suosikkisi? Mun suosikeiksi nousi ehkä 1 ja 9.
Vihdoin sain aikaiseksi blogille uuden ulkoasun. Kuvittelin tekeväni vain pikaisesti uuden bannerin ja taustan, mutta eihän se taas mennyt ihan kuin strömsössä. Illalla väkersin kolme tuntia vain todetakseni, että olen yhä alkupisteessä kera viiden epäonnistuneen bannerin. Lopulta kellon näyttäessä kahta oli pakko suunnata nukkumaan ja yrittää aamulla uudella innolla. Aamulla sain lopulta suunnilleen siedettävän lopputuloksen, joten se saa nyt kelvata. Mitä mieltä olette?
Ps. Pahoittelut postauksen yksipuolisesta kuvatarjonnasta, tällähetkellä ei ole oikein tarjota muuta kuin lenkkeilyselfieitä. :D
Otsalampun valossa metsäretkelle lähdössä.
Neiti auringonpalvoja
Etnalle kuuluu oikein hyvää. Kuopioon paluun jälkeen se oli melkein viikon lauhkea kuin lammas, käytiin päivittäin metsässä kävelemässä ja nautittiin kirpeistä pakkasista: parhaimmillaan pakkanen nousi -30 asteeseen saakka. Yhtenä päivänä tamma ilmeisesti oli kyllästynyt seisomiseen, koska meidän kävelylenkistä ei tullut yhtään mitään. Etna ei yleensä vingu, mutta nyt se parin minuutin välein vinkui kuin koiranlelu ja pomppi paikoillaan joko ihan pienesti etusilla ylös tai pukitteli paikoillaan. Hetken aikaa kävelytin sitä, mutta totesin ettei hommasta tule yhtään mitään ja palattiin takaisin. Sen jälkeen odotin kauhuissaan, onko tulevat päivät samanlaista show'ta, mutta onneksi tuo oli vain joku hetkellinen mielentila. Yhden kerran tamma on tuon päivän jälkeen ollut normaalia virkeämpi, mutta ei mitään noin rajua onneksi.
Meitä ei pikku(-30)pakkaset haittaa!
Saatiin vihdoin pari päivää sitten kunnolla lunta ja ollaankin tehty Etnan kanssa hankitreenejä. On muuten aika rankkaa tarpoa 30cm lumihangessa! Nyt onneksi metsälenkit on aurattu, joten siellä minäkin pääsen vähän helpommalla ja voidaan kuitenkin käydä pellolla tarpomassa hangessa. Yhtenä päivänä oli niin järkyttävä tuuli ja tuisku, että mentiin suosiolla maneesiin, jossa ohjasajoin Etnan. Muuten ollaan nautittu ulkoilusta ja pysytelty maneesista kaukana. Siellä kyllä ehtii taas pyöriä kun treenaamaan päästään.
Meillä on ollut nyt aika kovia pakkasia taas ja koska meidän talli on melko suuri ja korkea, täytyy siellä pitää kovimmilla pakkasilla muutamaa hevosta sisällä päivällä, ettei lämpötila laske liikaa. Niinpä Etna on ollut aika paljon puolipäivätarhauksessa, koska se ei kuitenkaan saa ulkona liikkua sen suuremmin, niin ei ole väliä vaikka se on vähän enemmän sisällä. Tarkoitus ei ollut edes pitää sitä kuin muutamana päivänä viikossa puolipäivätarhauksessa ja muuten olisi saanut olla koko päivän pihalla, mutta neiti hienohelma on ollut asiasta toista mieltä. Se on ilmeisesti tuumannut, että kovilla pakkasilla sisällä on paljon kivempaa, koska kuulemma monesti se on alkanut joskus kolmen tunnin ulkoilun jälkeen kuopimaan tarhan portilla ja ilmaissut hyvin selkeästi haluavansa sisään. Niinpä se on sitten saanut olla enemmän tallissa ja ulkona viihtyvät hevoset enemmän pihalla. Tietysti ihan ymmärrettävää, että kovilla pakkasilla sairastarhassa tulee herkemmin vilu koska ei pääse liikkumaan niin paljoa, mutta Etnalla on kyllä ollut niin paljon päällä ettei siitä pitäisi olla kiinni.
Pari päivää siis vielä kävellään, tiistaiaamuna sitten pakataan hevonen koppiin ja suunnataan klinikalle. Kontrollin onneksi pystyy tekemään Kuopion klinikalla, joten matkaa on ehkä vaivaiset 15km. Jalka on ollut oikein hyvännäköinen, turvotusta on edelleen vain puikkoluun ontelon kohdalla, muuten jalka on ollut hyvä.
Loppuun vielä pari kesäfiilistelykuvaa, koska sain vihdoin aikaiseksi ostaa itselleni nämä Keuruun kenttäkisoissa otetut kuvat. Voi että kun pääsisi jo treenaamaan!
Viime vuoden helmikuussa tein tavoitteet ja suunnitelman kisakaudelle 2015. Tavoitteiden asettaminen oli vaikeaa, koska Etna oli vielä alkukaudesta melko kokematon esteradoilla, mutta kehitys oli ollut treeneissä koko ajan hyvin nopeaa. Tavoitteina oli:
-Hankkia kvaalit keväällä 2-tason kisoihin esteille:
Tavoite täyttyi heti ensimmäisissä kisoissa
-Koulua oli tarkoitus kisata keväällä 1-tasolla ja mahdollisesti kesällä 2-tasolla:
Tavoite saavutettiin, startattiin keväällä parit seurakisat ja huhtikuussa ensimmäiset aluekisat.
Tavoite täyttyi, lisäksi startattiin myös Keuruun kenttäkisat. Kaiken huipuksi sijoituttin molemmissa kisoissa.
-Tarkoituksena oli aloittaa esteillä 70-80cm tasolla ja kisata kesä 80-90cm tasolla. Pienenä toiveena oli myös metrin starttaaminen loppukaudesta:
Vähän vahingossa aloitettiin kisakausi suoraan 80 ja 90cm luokista, koska sopivia pienempiä luokkia ei oikein löytynyt. Tästä ei onneksi ollut haittaa, koska oltiin treeneissä hypätty jo aika paljon 90cm tehtäviä ja suurempiakin. Yksi metri ehdittiin syksyllä starttaamaan, joten sekin tavoite täyttyi. Olisin halunnut startata vielä toisenkin metrin, mutta sairasteluiden vuoksi se jäi toteuttamatta.
-Koulua oli tarkoitus kisata alkukaudesta Helppo C-luokkia ja loppukausi Helppo B-luokkia:
Tavoite täyttyi, eniten kisattiin HeB-ratoja. Vähän vahingossa startattiin myös yksi HeA-luokka oman seuran kisoissa, koska en ollut ensimmäiseen rataan tyytyväinen ja halusin päästä korjaamaan virheitä. Lopulta A:n rata oli paljon B:tä parempi ja voitettiin luokka.
(c) Maiju Laitinen
Yhteenvetona kisakautemme oli siis kaikin puolin onnistuneempi kuin uskalsin edes toivoa ja kaikki tavoitteet täyttyi. Välillä kärsin esteradoilla pienestä alisuoriutumisesta, kun jäin liikaa murehtimaan ponnistuspaikkojen onnistumisia, mutta ihan kunniakkaasti kuitenkin keskiarvoisesti kaudesta selvittiin. Estekisoissa Etna oppi hieman rentoutumaan jonka myötä myös puomeja tuli mukaan jatkuvasti vähemmän. Kisakautemme numeroina:
-Startteja 32, joista esteillä 18, koulussa 12 ja kentässä 2.
-Sijoituttiin 53% starteista, esteillä sijoittumisprosentti oli 39%, koulussa 67% ja kentässä 100%.
-Voittoja tuli kaksi, molemmat koulukisoista
-Enntäysprosentit kouluradalta olivat 72,5%
-Esteradoista 45% oli puhtaita, huonoin tulos oli 8vp.
Kaudelle 2016 on suunnitelmat vielä aika auki. Mikäli Etna kuntoutuu suunnitelmien mukaan saattaisimme olla joskus huhti-toukokuussa kisakunnossa. Siinä tapauksessa haluaisin kilpailla alkukaudesta muutaman kerran 80 ja 90cm luokkia ja sitten siirtyä 90 ja 100cm luokkiin ja päästä suorittamaan sillä tasolla hyviä ja siistejä ratoja. Koulua tavoitteena olisi jatkaa 2-tasolla HeB-luokissa hakien lisää tasaisuutta ja varmuutta suorituksiin. Myös kenttää haluaisin startata ainakin muutaman kerran harrasteluokassa ja mikäli päästään ahkerammin kisaamaan kenttää, olisi tavoitteena loppukaudesta startata tuttarin rata. Kaikki suunnitelmat kuitenkin riippuvat siitä kuinka Etna toipuu ja kuinka meidän treenit alkavat tauon jälkeen sujumaan. Voi olla, että kaikki on parin viikon jälkeen kuten ennen, mutta voi myös mennä useampi kuukausi ennen kuin päästään treeneissä samalle tasolle missä oltiin ennen lomaa. Täysin Etnan ehdoilla siis mennään ja fiiliksen mukaan katsotaan mihin päästään.
Loppuun vielä kaudelta 2015 muutamia mieleenpainuneita ratoja:
Etnan ensimmäinen startti 2-tasolla estekisoissa Seinäjoella, 80cm. Hyvin jännittynyt rata, tätä on aina hauska verrata loppukauden ratoihin.
Etnan elämän ensimmäinen estekisasijoitus, 80cm Keuruulla seurakisoissa, sija 6/21. (Videolla eka rata)
Ehkä kauden paras koulurata, Keuruun kenttäkisoissa harrasteluokassa jostain HeC:ohjelmasta 68,5%.
Ehkä kauden paras esterata, kesäkuussa Kurikan seurakisoissa hypätty 90cm. Tuloksena tuplanolla ja sijoitus.
Etnan ensimmäinen maasto-osuus kenttäkisoissa Alavudella harrasteluokassa, sijoituttiin 3/32.
Noniin, jospa sitten hiljalleen päästäisiin kääntämään katseet tähän vuoteen, kun mennyt vuosi on taputeltu. Ensiviikon tiistaille sain Etnalle varattua kontrolliajan klinikalle, sitten selviää päästäänkö hiljalleen ravailemaan vai kuinka jatketaan.
Taas olisi aika palata tiivistetysti kuluneen vuoden tapahtumiin!
Tammikuu
Tammikuussa ohjasajoin Etnaa ensimmäistä kertaa ja valmentauduimme oikein olan takaa! Kävimme Lehtimäellä sekä kaksipäiväisissä Piia Pantsun valmennuksissa että kaksipäiväisissä aluevalmennuksissa. Etna hyppäsi siihenastisen elämän suurimmat radat ja kehitystä tapahtui huimaa vauhtia. Tamma osotti kaikille olevansa myös oikein oivallinen estehevonen.
Helmikuu
Helmikuussa treenien sujuvuus oli hyvin vaihtelevaa, välillä tamma oli ihan tosi hyvä ja välillä oli tammapäiviä. Muutaman kerran Etna onnistui kolauttamaan itseään hokilla, joten ilman imppareita ei tästäkään kuukaudesta selvitty. Tein suunnitelmia kisakautta varten ja kävimme aluevalmennuksissa sekä kouluvalmennuksissa kotitallilla. Hieroja kävi hieromassa Etnan ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun tamma on mulla ollut, ja se olikin oikeasta kyljestään ihan jumissa. Helmikuussa huomattiin, että Etna vetää hypätessään ilmaa sisäänsä, koska se oli jäänyt varsomisen jälkeen "väljäksi". Siispä eläinlääkäri kävi kotitallilla tikkaamassa Etnan paikkoja vähän tiukemmiksi, ettei asiasta aiheutuisi myöhemmin ongelmia.
Maaliskuu
Maaliskuussa pääsimme heti alkukuusta starttaamaan ensimmäiset estekisat tälle vuodelle. Samalla ne oli Etnan ensimmäiset vieraalla tallilla järjestetyt estekisat. Kisat sujui paremmin kuin odotin, 80cm 0/4vp ja 90cm 4vp. Sileällä Etna oli alkanut toimimaan tosi kivasti ja etenkin ravissa esitti jo ihan kivoja pätkiä. Loppukuusta käytiin Seinäjoella 2-tason estekisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm. Ensimmäisessä luokassa Etna oli hyvin jännittynyt mutta hyppäsi kuitenkin puhtaasti, toisessa luokassa suorittaminen oli jo rennompaa, mutta uusinnasta tuli yksi puomi matkaan. Muutenkin maaliskuu oli hyvin aktiivista aikaa, käytiin paljon valmennuksissa ja osallistuttiin myös 1-tason koulukisoihin, joista kotiintuomisina oli kaksi ruusuketta.
Keväällä näitä kuvia näkyi hyvin paljon, ja olihan se itsekin testattava. :)
Näin talven keskellä tälläiset keväisen aurinkoiset kuvat on kuin suolaa haavoihin..
Huhtikuu
Huhtikuussa kisailtiin taas: Niinisalo, Virrat, Leppävesi, Jyväskylä. Treenailtiin ahkerasti sekä koulua että esteitä ihan hyvällä menestyksellä. Virtain koulukisat oli pieni floppi, tuloksellisesti ihan ok mutta pitkästä aikaa tamma oli hyvin vaikea ratsastaa kisoissa. Startattiin ensimmäiset 2-tason koulukisat Jyväskylässä myöskin vähän alisuoriutuen. Estekisoissa ei päästy ihan huippuvireeseen, hyviä pätkiä kyllä, mutta tamman koivet oli vähän hukassa ja useilta radoilta tuli yksi puomi joko perusradalta tai uusinnasta alas. Huhtikuussa kirjoittelin myös kannastani varusteurheiluun ja irtojuoksutin ensimmäistä kertaa Etnaa. Etna hyppäsi myös elämänsä ensimmäiset maastoesteet tässä kuussa.
Keväällä käytin silloin tällöin jumppapäivinä gramaaneja, niiden avulla sain Etnan paremmin rentoutumaan ja venyttelemään.
Toukokuu
Toukokuussa hevoset pääsivät totuttelemaan laitumelle. Kisat sujuivat mielettömän hyvin ja kaikista neljästä startista saimme ruusukkeen: kaksi esteiltä ja kaksi koulusta. Esteiltä saadut ruusukkeet olivat Etnan ensimmäiset laatuaan, sillä koskaan aiemmin ei oltu estekisoissa sijoituttu. Toinen koulustarteista oli HeA-tasoinen, johon menin jälki-ilmoittautuneena, koska edellinen luokka meni mielestäni penkin alle sijoituksesta huolimatta. Napattiin siis ensimmäisestä HeA:stamme voitto, ei hullumpaa! Etna sai käyttöönsä Oton vanhan koulusatulan, sillä sen oma satula todettiin sille epäsopivaksi. Satulanvaihdos helpotti mun olemista selässä ihan valtavasti ja pystyinkin huomattavasti paremmin vaikuttamaan tammaan. Lisäksi Etna sai ensimmäistä kertaa päähänsä kankisuitset, joiden kanssa meno olikin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien melko mallikasta. Toukokuun lopussa kävimme myös Aira Toivolan ratsastuspilateksessa ja Alavudella maastoesteillä. Maastoesteiden ylitys sujui odotettua paremmin, mutta veteen menemisen kanssa ilmeni pieniä ongelmia. Siitä alkoikin päivittäinen joessa kahlaaminen ja hyvällä menestyksellä homma etenikin.
Etnan ensimmäinen ruusuke estekisoista :)
Kesäkuu
Kesäkuu oli oikea kisakuukausi ja Etna toimi lähes kaikissa treeneissä ihan huippuhyvin! Tehtiin eräänä keskiviikkona Virtain seurakisoissa yhdet parhaimmista kouluradoistamme ikinä mutta saman viikon sunnuntaina yksi huonoimmista radoistamme Alavuden 2-tason koulukisoissa. Esteillä sujui hyvin, napattiin oman seuran kisoista kaksi ruusuketta ja Kurikan estekisoista pari puomia mutta hyvä mieli. Kuun lopussa startattiin vielä Vaasan 2-tason koulukisoissa, joissa tehtiin mielestäni kauden paras koulurata HeB-tasolla ja SIJOITUTTIIN viidensiksi, luokassa oli 23 osallistujaa. Huh, ei ollut itku kaukana radan jälkeen! Kisailujen lisäksi kesäkuusta ei ole jäänyt mitään erikoista mieleen, Etna laidunti tyytyväisenä kaverin kanssa laitumella ja kasvatti heinämahaansa (josta tulikin aika valtaisa.. :D).
Oman seuran estekisat
Virtain koulukisat
Alavuden epäonnistuneet koulukisat
Vaasan 2-tason koulukilpailut
Heinäkuu
Heinäkuussa vietimme jonkinlaista kesälomaa, ihan ansaitustikin kesäkuun uurastuksen jälkeen. Mulle tuli parin viikon ratsastustauko omien sairasteluiden vuoksi ja sen jälkeen meni hetki ennen kuin taas päästiin yhteiseen säveleen treeneissä. Heinäkuun lopulla kävimme toisen kerran Alavuden maastoesteillä silmälläpitäen tulevia kenttäkisoja ja Etna hyppäsikin koko radan puhtaasti, jopa veteen päästiin suoraan ensimmäisellä yrittämällä. Olin valtavan iloinen kehityksestä veteen menossa, sillä tämä tarkoitti sitä, että päästäisiin starttaamaan kenttäkisoissa!
Elokuu
Elokuu oli ehkä koko vuotemme paras kuukausi. Heti alkukuusta Etna teki kenttäkisadebyyttinsä Alavuden kenttäkisoissa ja nappasi heti valkoisen ruusukkeen mukaan. Huh, on se aikamoinen tyyppi! Sitten vuorossa oli muutaman viikon päästä Keuruun kenttäkisat, joista mukaan lähti sininen ruusuke. Etna oli Keuruun kouluradalla ihan uskomattoman hyvä, vaikka eipä muissakaan osakokeissa moittimista ollut. Pari päivää Keuruun kisojen jälkeen käytiin tamman kanssa ostotarkastuksessa, josta saatiin puhtaat paperit ja se siirtyi omistukseeni 18. elokuuta. Kirsikkana kakun päällä muutimme elokuun 30. päivä Kuopioon asumaan.
Maailman kaunein <3
Syyskuu
Syyskuu kului pitkälti uuteen talliin totutteluun ja tapojen opetteluun. Etna oli alkuun aika hankala ratsastaa, ilmeisesti ympäristönvaihdos stressasi sen verran, että keskittymistä ei oikein löytynyt. Yhdessä estevalmennuksessa kävimme omalla tallillamme, mutta muuten valmentautuminen jäi harmillisen mitättömäksi. Osallistuimme myös Sorsasalon seuraestekisoihin, joissa kävimme hyppäämässä 80cm ja 90cm. Ensimmäisellä radalla kuski oli ihan hukassa, mutta toisella oikea vire löytyi ja olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Reissu oli myös ensimmäinen, jonne ajoin itse.
Lokakuu
Lokakuussa treenailimme alkukuun kotona itsenäisesti ja puolessa kuussa suuntasimme Maaningalle harjoitusestekisoihin, jotka jäivätkin vuoden viimeisiksi kisoiksi. Siellä hyppäsimme ensimmäisen metrin radan ja tulokset olivat tällä kertaa todellisuutta kauniimmat, tamma oli kisapaikalla hyvin jännittynyt ja radat melko epätasaiset. Alkukuusta tammalla oli melko sitkeä imppari, joka vaivasi reilun viikon verran. Sen parannuttua ehdittiin treenailla vajaa viikko ja tamma toimi loistavasti, kunnes Etna oli saanut tarhassa ison haavan takajalkaansa. Aluksi sitä hoidettiin vain impparina ja pintanaarmuna, joten teimme kävelylenkkejä ja kylmäsin jalkaa, joiden avulla turvotus aina laski jonkin verran. Voi kunpa olisin tuolloin jo tiennyt, mikä jalassa oikeasti on vialla.
Maaningan kisat, 90cm.
Marraskuu
Marraskuun alussa olimme kävelleet jo 1,5 viikkoa, mutta jalka ei ollut vieläkään täysin normaali. Niinpä tallilla kävi eläinlääkäri sitä katsomassa, joka sanoi jalassa vain olevan paljon arpikudosta, jonka vuoksi jalka turvottaa. Hän määräsi normaalia liikuntaa, jotta nesteet lähtevät kiertämään. 1-2 viikkoa ehdin mennä normaalisti ja aluksi meno vaikuttikin lupaavalta. Hankittiin uusi estesatula ja ehdin käymään kolmessa valmennuksessa, jotka sujuivat treenimäärään nähden ihan mielettömän hyvin. Sain paljon uusia ideoita ratsastukseen uusilta valmentajilta. Hiljalleen kuitenkin Etna alkoi vertymään yhä huonommin ja oli kerta toisensa jälkeen vastahakoisempi liikkumaan. Lopulta totesin, että kaikki ei voi olla kunnossa ja varasin ajan klinikalle joulukuun ensimmäiselle päivälle.
Joulukuu
1.12 suunnattiin siis klinikalle toivossa, että vika löytyisi. Ja löytyihän se, Etnalla oli puikkoluu poikki juuri siitä kohtaa, johon lokakuun lopussa oli tullut haava. Ihan hullua, että tamma ei ole päivääkään ontunut tuota ja ehdimme treenaamaankin hetken aikaa ihan normaalisti. Välillä tulee sellainen olo, että olisi pitänyt aavistaa jo aiemmin ettei kaikki ole kunnossa. Kuitenkin koska eläinlääkärin terve lausunto jalasta oli jo ja monen muun mielestä huolehdin ihan suotta kun tamma ei alkuun liikkunut mitenkään oudosti, niin uskottelin itselleni että murehdin turhaan. Mutta taas tuli todettua, että aina pitäisi luottaa omaan vaistoon jos tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa. Viikko klinikan jälkeen Etna vain tarhaili ja odottelimme leikkaukseen pääsyä. 10.12 jalka leikattiin anestesiassa Laukaan klinikalla. Leikkauksen jälkeen olimme vielä reilun viikon Kuopiossa, jonka jälkeen lähdimme joululoman viettoon Pohjanmaalle. Etna oli kaksi viikkoa karsinalevossa, joka sujui erittäin hyvin. Loppukuukausi tehtiin kävelylenkkejä maastakäsin ja Etna sai olla sairastarhassa. Tamma pysyi yllättävän hyvin nahoissaan ja jalka lähti parantumaan hyvin.
Sellainen oli meidän vuosi 2015: kehitystä, kilpailuja, onnistumisia ja loppuvuodesta vähän sairastelua. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, toivotaan että Etnan jalka paranee odotusten mukaan ja pääsemme jälleen treenien sekä kisojen pariin, sillä motivaatio on suuri!
