Hevoseton päivä kuvina

Kuvailin tuossa yks päivä tekemisiäni. Etnalla oli siis vapaapäivä, joten mun päivä sisälti hieman normaalista poikkeaviakin asioita, koska aikaa oli enemmän. Kuvailu unohtui välillä ja kaikki kuvat on puhelinlaatuisia, mutta ajattelin julkaista tämän siitä huolimatta.

Kello soi 6.25. Puin vaan vaatteet päälle ja lähdin ajamaan kohti uimahallia, aamu-uinti alkoi klo 7.00. Uin reilun tunnin ja 8.25 olin valmis lähtemään takaisin kotiin.

Kotiin päästyä ruokin kanit ja söin aamupalan. Yhdeksän maissa kaivoin koulukirjat esille ja aloin lukemaan.

Puolen päivän aikoihin menin tekemään ruokaa ja pidin tunnin verran taukoa lukemisesta.

Iltapäivän jatkoin lukemista, jonka jälkeen söin välipalan ja lähdin pesemään pari loimea sekä siivoamaan auton. Matkalla kävin viemässä pakettiautomaattiin paketin. Kävin myös viemässä Oton haudalle kynttilän.

Kotiin tulin joskus seitsämän paikkeilla. Ruokin kanit, kävin suihkussa ja luin cosmoa. Loppuilta hurahtikin telkkaria katsellen ja netissä pyörien.

Kävin eilen Seinäjoella tekemässä tentin, ja menomatkalla kävin pyörähtämässä Hööksissä. Alerekistä mukaan tarttui punaiset ratsastushousut, jotka oli -50% normaalista hinnasta. Mietin melko kauan otanko housut, mutta lopulta päädyin kuitenkin ostamaan ne. Onpahan edes yksi väripilkku mun muuten niin tylsän värisessä ratsastushousupinossa. :D

Aluevalmennukset 10-11.1.2015

Tehotreeniviikon kruunasi aluevalmennukset, jotka järjestettiin tavalliseen tapaan Lehtimäellä. Lauantaina mun valmennus oli vasta kuudelta, joten vasta iltapäivällä suunnattiin tallille laittamaan hevosta kuntoon. Nyt lastaukset sujui molempina päivinä huomattavasti paremmin, etenkin sunnuntaina selvittiin hyvin ongelmattomasti. Lauantain tunnin aiheena oli kääntäminen puomeilla ja pienillä esteillä, sunnuntaina hypättiin sitten enemmän.

Lauantain valmennus aloitettiin tulemalla verkassa jo keskellä olevien ravipuomien yli, tehden päädyissä laukannostoja ja laukkaa. Sitten aloitettiin kääntämistehtävä ensiksi ravissa. Aluksi sain huomautusta siitä, etten saa päästää Etnaa tyhjänä harppaamaan kaukaa puomien yli, vaan täytyy ratsastaa se hyvin selästä pyöreäksi ja tarvittaessa ennemmin ottaa yksi lisäaskel kuin harpata. Käännökset sujui ravissa hyvin, kunhan itse koko ajan suunnittelin katseella reittiä. Tehtävät näkyy videolta, joten en niitä tässä sen tarkemmin selitä. 

Puomit nostettiin pystyiksi ja tultiin aluksi pari hyppyä pitkillä teillä. Tultiin myös päädyssä olevaa neljän kavaletin kaarevaa innaria. Innarilla oltiin aluksi aika hukassa molemmat, Etna vähän hämmästyi, kun pitikin kääntyä ja hypätä samanaikaisesti. Tultiin kerran myös kaareva pystyltä pystylle (5-6 askelta) molemmista suunnista. Ratsastin välit viidellä, mutta kaarretta olisi pitänyt hieman pienentää, niin olisin päässyt etenemään rauhallisemmassa tahdissa. Ei kuitenkaan tultu tehtävää uudelleen, joten en päässyt korjaamaan reittiä.

Lopuksi tultiin esteiden kera sama reitti kuin puomeilla ravissa, eli erittäin tiukkaa kääntämistä oli luvassa. Tässä tehtävässä ei kyllä ajatus saanut kadota hetkeksikään, sillä reitillä pysyäkseen täytyi olla koko ajan hereillä. Ensimmäisellä kerralla en saanut ratsastettua esteiden päällä vaihtoja kovin hyvin, joten laukat oli vähän mitä oli, vaikka muuten tehtävästä selvittiinkin vain yhdellä lisävoltilla. Saatiin tulla vielä toisen kerran, jolloin muistin ratsastaa paremmin tulevalla ulkopohkeella jo esteen päällä, jolloin vaihdot onnistui ja tyhmiäkin löytyi aika kivasti. Oli kyllä palkitsevaa, kun pienellä korjauksella sai erittäin suuren muutoksen aikaiseksi. 

Sunnuntaina meidän valmennus oli 11.30. Verkattiin kaikki askellajit ensiksi itsenäisesti läpi, jonka jälkeen tultiin kavaleteilla "kahdeksikko"-tehtävää. Ensimmäisellä kerralla en ollut vaihtojen kanssa hereillä, joten ne tuli usein vasta kavalettien jälkeen, toisella kerralla sain vaihdot jo paremmin tehtyä. Vaihtoja täytyy nyt harjoitella kyllä enemmän kotonakin, ne tuo niin paljon sujuvuutta radan ratsastamiseen. Kavalettien jälkeen tultiin vielä kaksi yksittäistä lankkupystyä verkkaesteinä, ennen varsinaisen tehtävän aloitusta. 

Verkkahyppyjen jälkeen tultiin kolmesta pystystä muodostuva S-kiemuraa. Väleihin oli tarkoitus ratsastaa 4 tai 5 askelta. Meillä jäi usein toinen väli hieman lyhyeksi, mutta muuten tehtävä onnistui ihan hyvin. Kun oltiin tultu pelkkää s-kiemurat pari kertaa, lisättiin sen perään vielä erittäin kapea okseri. Tämä osoittautuikin meille kaikkein hankalimmaksi tehtäväksi. Etna oli kovin epäluuloinen okserin suhteen, ja kun siihen vielä yhdistettiin se, että jäin pari kertaa liikaa työntämään sitä estettä päin sen jännittyessä, ei combo ollut ihan parhaasta päästä. Muutamia kieltoja otettiin siihen, lopulta estettä laskettiin pari reikää, jonka jälkeen päästiin esteestä yli, melko omalaatuisella loikalla kylläkin. Tultiin heti perään uudelleen, jolloin hyppy oli jo paljon parempi. 

Seuraava tehtävä oli tulla S-kiemura, mutta suoralla linjalla siten, että esteet jäi hevosen alle vinoon. Tultiin tehtävä vain kerran, sillä saatiin väleihin oikein sujuvat kolme askelta ja tehtävä onnistui erittäin hyvin ilman mutkitteluja. Lopuksi tultiin vielä hieman pidempi rata. Kapealle okserille ratsastin ensimmäisen lähestymisen ihan päin hanuria, hevonen ja linja ihan vinossa. Etna kuitenkin hyppäsi kiltisti, vaikka kuski mokasikin. Linjalla lankkupystyltä aurinkoportille Etna vähän otti ohjat omiin käsiinsä, eikö tullut takaisin ennen estettä, jolloin paikka ajautui pohjaan. Loppurata sujuikin sitten ihan hyvin, s-kiemuransa välit (suoraan tultaessa) jäi vähän pitkäksi, kun tulin aavistuksen liian pienesti sisään. Kapea okseri toisesta suuntaa meni superhyvin, samoin suora linja aurinkoportilta vesimatto-okserille oli hyvä 5 askelta. Lopuksi tultiin vielä ongelmakohdat uudelleen, jolloin sainkin virheet karsittua melko hyvin pois. 

Valmennus oli mielestäni onnistunut, vaikka kapea okseri aluksi ongelmia hieman tuottikin. Etna kuitenkin hyppäsi sen mukisematta joka kerta sen jälkeen, kun oli kerran sen ylittänyt, joten tuo oli silkkaa uuden asian kummastelua. Muut esteet onneksi pysyi melko pieninä "itsetunnonkohottajina" muutamaa lukuunottamatta, niin yksi hankalampi este välissä ei haitannut ja lopulta kaikille jäi kuitenkin hyvä mieli. Paljon on vielä opittavaa, etenkään tuollaisissa ongelmatilanteissa en vielä tiedä miten ratsastaa tammaa sillä tavalla, että auttaisin sitä mahdollisimman hyvin. 

Maijulle kiitos kuvista. :)

Pantsun valmennus, päivä 2

Tiistaina mun ryhmän valmennus alkoi jo kahdeksalta aamulla, joten aamulla oli kello soimassa jo 4.55. Tavarat olin edellisenä päivänä putsannut ja järjestänyt autoon, joten hommaa oli normaalia vähemmän. Etna kuitenkin tuumasi lähdön hetkellä, ettei aio mennä koppiin, mutta hetken uurastuksen jälkeen tamma suostui onneksi kyytiin. Lähes vartti meni lastaukseen aikaa, joten hieman oltiin aikataulusta myöhässä. Onneksi oltiin varattu melko reilusti aikaa matkaan, joten ehdittiin hyvin varustaa Etna ja olin ajallaan hevosen selässä. Valmennus aloitettiin taas kuulumisten kertauksella, vaikka eipä tuossa yön aikana mitään uutta ja mullistavaa ehtinyt tapahtua.

Aloitettiin verkkaamalla melko itsenäisesti ravissa ja laukassa, jonka jälkeen tultiin laukassa ympyrällä olevaa kavalettia. Ensiksi tarkoituksena oli saada ponnistuspaikka normaalille etäisyydelle, sitten hieman normaalia kauemmas ja lopuksi hieman normaalia lähemmäs. Etna oli laukassa jälleen aluksi hieman löysä, joten paljon piti yrittää aktivoida laukkaa. Pääosin sain etäisyydet ihan hyvin kuten piti, mutta muutaman kerran tuli "väärään" paikkaan.

Kavaletin jälkeen tultiin normaalia pystyä apupuomilla kolmesti, jokaisen kerran jälkeen este nousi. Ensimmäisellä kerralla tuin Etnaa liikaa edestä, kun seuraavalla kerralla olin rennommin, Etna pudotti. Piia sanoikin, että ratsastin itse kuten pitää, mutta hevosen täytyy oppia itse keräämään jalkansa, se ei ole ratsastajan tehtävä. Viimeisellä kerralla pääsin tulemaan sujuvasti ja rennosti esteelle, jolloin Etna tekikin tosi hyvän hypyn. Pystyn jälkeen tultiin okseria yksittäisenä. Ongelmallisinta oli aluksi saada paikka osumaan, sillä estettä piti lähestyä kevyessä istunnassa, jolloin mä en näe yhtään niin hyvin ponnistuspaikkaa. Parin toiston jälkeen päästiin kuitenkin tulemaan hyvin.

Lopuksi tultiin pitkä rata, joka sisälsi 14 hyppyä. Jokainen sai valita korkeuden itselleen, me tultiin Etnan kanssa n. 90cm korkeudella. Mietin aluksi onko se liian suuri, koska ei olla 90cm esteitä hypätty muutamaa kertaa enempää, ja nyt edessä oli kuitenkin pitkä rata. Jälkikäteen ajateltuna tuo oli kuitenkin juuri sopiva korkeus, riittävästi haastetta, mutta ei kuitenkaan liian vaikea.

Ensimmäinen rata oli mielestäni toista hieman huonompi, vaikka "tuloksellisesti" se olikin parempi. Toiselle esteelle paikka jäi hieman kauas, ja Etna hyppäsi hieman epäröiden, mutta meni kuitenkin. Sarjat on ollut Etnalle aina vaikeita, se usein pudottaa ensimmäisen esteen katsoessaan jo seuraavaa. Nytkin ensimmäinen sarja kolisi, muttei pudonnut. Vesimatto-okserin jälkeen jäätiin hieman kaarteeseen junnaamaan ja kutoselta seiskalle (valkoinen sarja) väli jäi pitkäksi, koska tein liian "syvän" kaarteen ja väli oli muutenkin hieman pitkä. Sinne tuli siis seitsämän askeleen sijasta kahdeksan. Seuraavalle okserille Etna oli vähän pohkeen takana, paikka jäi juureen, enkä päässyt sujumaan esteen jälkeen, jolloin suhteutettu väli marianne-okserille jäi pitkäksi ja otettiin kielto. Oltiin tulossa esteelle vinosti ja huonoon paikkaan, Etna olisi ehkä hypännyt jos olisin vain patistanut. Totesin kuitenkin itsekin, että ei kyllä hypätä sellaisesta paikasta, vaikkei se videolta katsottuna niin pahalta näyttänytkään. Tultiin koko suhteutettu uusiksi, jolloin se onnistui erittäin hyvin. Myös loppurata oli hyvä, vaikka sarja jälleen hieman kolisi.

Toinen rata alkoi mielestäni tosi hyvin, pääsin esteet 1-3 tulemaan sujuvasti. sarjallekin olisi ollut ihan hyvä paikka, mutta jostain syystä Etna ei hypännytkään, vaan otti raville ja rymisteli esteen läpi, hypäten b-osan kuitenkin puhtaasti. Sarjan jälkeen vähän rytmi katosi, jonka takia paikka seuraavalle okserille oli hieman pohjassa. Seuraavan suhteutetun pääsin kuitenkin ratsastamaan suunnitellusti, hieman kaarretta oikaisten ja sujuen, jolloin saatiin tavoitellut 7 askelta pystyn ja sarjan väliin. Edelleen paikka jäi sarjalle hieman turhan kauas, mutta rohkeasti Etna kuitenkin hyppäsi. Seuraavalle okserille oli tulossa huono paikka ja Etna jäi vinoksi, joten käänsin voltin ennen estettä, jonka jälkeen pääsin hyvin okserille. En tiedä mikä ratkaisu se oli, mutta Etna oli sarjan jälkeen hieman epävarman oloinen, kun joutui ponnistamaan niin kaukaa, joten halusin tuoda sen sopivalle etäisyydelle ja tehdä sille työn helpommaksi, se oli kuitenkin jo melko väsynyt kahden pitkän radan jälkeen. Noh, vähän huono ratkaisu joka tapauksessa, mutta lopputulos oli hyvä, saatiin okserille hyvä paikka ja suhteutettu väli seuraavalle okserille oli myös ihan hyvä. Itseasiassa koko loppu rata oli hyvä, sarjalle tuli hyvät hypyt, eikä puomit kolissut, myös viimeiselle esteelle sain ratsastettua kelpo paikan.

Kaikenkaikkiaan siis rytmi ja eteneminen oli toisella radalla parempaa, vaikka hevonen väsyi loppua kohden, pääsin myös kaarteissa yllättävän hyvin sujumaan, kunhan muistin itse istua kevyemmin. Pari huonoa ratkaisua, mutta muuten sujuvaa menoa. Piia sanoi, että suoriuduttiin erittäin hyvin näinkin vaikeasta radasta, joissain paikoissa kokemattomuus ja yhteistyön tuoreus näkyy, mutta ei voikkaan olettaa, että Etna olisi suorittanut kaiken kuin vanha tekijä.


Kahden päivän perusteella saadut kommentit:

Plussat:
-ratsastan melko siististi ja eleettömästi.
-olen reilu hevoselle, Piia sanoi että jos hänen täytyisi olla hevonen, hän olisi mielellään mun hevonen, ei kuulemma tarvis pelätä saako selkäänsä. :D
-kehityskelpoinen ratsukko

Kehityksen kohdat:
-Polvi puristaa liikaa, jonka takia jalka lentää hypyissä herkästi liian taakse. Polvet rennoksi!
-kantapäistä tuli etenkin maanantaina huomautusta, sama homma kuin yllä olevassa kohdassa, painoa pitäisi saada enemmän kantapäälle, ei siis polvelle, jossa se nyt on.
-hevonen niskasta rennommaksi
-kevyempi istunta  esteiden välillä, etenkin kaarteissa
-käsi hypyissä rennommaksi, ei saa auttaa hevosta liikaa "nostamalla" sitä. Tämä on jäänyt vähän päälle, koska aluksi Etna tiputti melkein jokaisen esteen, joka vastaan tuli, jolloin tästä oli hyötyä. Nykyään kun se hahmottaa jalkansa paremmin, pitäisi antaa sen hoitaa hyppääminen.

Paljon on siis kehitettävää, nyt entistä suuremmalla motivaatiolla sitten vain harjoittelemaan. Sain kyllä valmennuksesta älyttömästi irti, Piian valmennustyyli oli ihanan motivoiva ja napakka. Nyt Etna saa pari kevyttä päivää palautuakseen, viikonloppuna onkin sitten jo aluevalmennukset. Harmillisesti osui nämä valmennukset näin lähekkäin, mutta on tässä onneksi kolme lepopäivää välissä. Etna saikin viime viikolla keräillä voimia tähän viikkoon normaalia enemmän, ja aluevalmennusten jälkeen on vuorossa kevyempi jakso, jolloin tamma saa palautua rauhassa ja "sisäistää asioita".

Kuvat on ottanut Tuulia Nelimarkka.

Pantsun valmennus, päivä 1

Eilen ja tänään pakattiin hevonen koppiin ja suunnattiin Lehtimäelle, jossa oli Piia Pantsun kauan odotettu valmennus. Valmennus oli siis kaksipäiväinen, mutta kirjoitan päivistä erikseen, ettei postaus veny liian pitkäksi. Maanantaina keskityttiin enemmän sileän työskentelyyn ja puomeihin, tiistaina hyppäämiseen.

Lämpömittari näytti lähes -20 astetta, kun iltapäivällä suuntasimme tallille. Tavarat autoon, hevonen kuntoon ja koppiin. Oltiin ihan hyvissä ajoin perillä, katsottiin hetki edellisen ryhmän valmennusta ennen kuin alettiin laittamaan Etnaa kuntoon. Sormet jäätyi heti varusteita laittaessa, mutta onneksi maneesi oli lämmitetty, niin ratsastaessa ei päässyt tulemaan kylmä.

Aloitettiin kertomalla hieman itsestämme ja hevosista, ja Piia kyseli jokaiselta vahvuuksia sekä heikkouksia ratsastajana. Ensimmäisenä tehtävänä alettin tekemään 4-kaarista kiemurauraa (tai 5-kaarista, riippuu mihin kääntyi viimeiseltä puomilta) ravissa pituushalkaisijalla olevien puomien yli. Aluksi tultiin kokonaan keventäen, hetken päästä piti istua ennen puomia satulaan saadakseen tiiviimmän kontaktin hevoseen. Oltiin ensimmäiset kierrokset Etnan kanssa molemmat vähän unessa, Etna oli pohkeen takana ja itse ratsastin vähän sinne päin- tyylillä. Toistojen myötä hieman parani, mutta en saanut siltikään Etnaa yhtä hyväksi kuin normaalisti.

Seuraava tehtävä onneksi korjasi hieman asiaa, sillä tehtiin päätyihin voltit puomien yli harjoitusravissa ja pitkille sivuille aina kaksi käyntiin siirtymistä, muuten edettiin keventäen. Volteilla sain Etnan yllättävän hyvin ratsastettua, vaikka mun on tosi vaikea istua harjoitusravissa tuossa satulassa. Jään helposti puristamaan polvella, johon Etna herkkänä hevosena reagoi jännittymällä.

Sen jälkeen tehtiin pieniä siksak-väistöjä uralta uran sisäpuolelle ja takaisin. Aluksi saatiin pitää jalustimet, mutta parin kerran jälkeen piti päästää jalustimet jalasta. Pääsin istumaan harjoitusraviin hieman paremmin ilman jalustimia ja hetkittäin Etnakin rentoutui ja tuntui oikein hyvältä. Väistöt sujui ihan ok:sti, välillä Etna meinasi lähteä takaosa edellä väistöön ja jännittyi niskasta, mutta muuten sujui jo huomattavasti alkua paremmin.

Väistöjen jälkeen otettiin jalustimet jalkaan ja ratsastettiin ravia reilusti eteen ympäri maneesia, välillä siirtyen takaisin normaaliin raviin ja sitten taas lisäten. Etna heräsi hyvin ja oli oikein hyvä ratsastaa, kun sai hieman ravata isommin, myös takaosa lähti toimimaan huomattavasti alkua paremmin. Otettiin vielä vähän laukkaa kevyessä istunnassa ennen varsinaisen laukkatyöskentelyn aloittamista.

Laukassa tehtiin aluksi voltit päätyihin puomien yli hakien sopivaa etäisyyttä ja taivuttaen hevosia kunnolla. Sitten tultiin pieni rata, johon kuului jo esteitäkin. Radat näkyy videolla, joten en ala kovin tarkasti niitä tähän selittämään. Hankaluuksia meille aiheutti eniten laukanvaihdot, jotka piti tehdä vasta puomin jälkeen. Etna jäi hyvin usein ristilaukalle, koska se ei osaa vielä vaihtaa kovin hyvin. Viimeisessä radassa saatiin vaihtaa laukat puomien päällä, ja silloin vaihdot onnistuivat huomattavasti paremmin. Radalla oli linja, jossa oli ensiksi kahden askeleen okseri-okseri sarja, josta oli kolme askelta pysty-pysty sarjalle, johon tuli yksi askel väliin. Etenkin viimeinen väli oli hieman ahdas, joten pari kertaa lankut vähän kolisi, mutta viimeisellä kerralla tamma keräsi hienosti jalkansa. Lopuksi esteet taisi olla jotain 80-90cm luokkaa.

Kotiläksyksi saatiin oman istunnan treenausta ja hevosen rentouden etsimistä. Mulla jää herkästi polvi puristamaan, jolloin jalka lentää hypyissä taakse. Etna on niin paljon pienempi kuin Otto ja hyppää voimakkaammin, eikä satulakaan hirveästi tue hypyissä, joten on ollut melkoinen totuttelu esteen päällä olemiseen. Noh, ehkä se vakaa istunta joku päivä löytyy, toivottavasti. Piia ehdotti thiedeman-ohjaa Etnalle silloin tällöin sileän ratsastukseen avuksi, joka voisikin toimia tammalla. Piia kehotti myös istumaan hieman kevyemmin kaarteissa, jotta saisin laukan sujumaan myös siellä. Oli melko outoa istua kevyessä istunnassa, koska mua ei ole koskaan käsketty tehdä niin, mutta ihan opettelemisen arvoinen juttu kyllä olisi.

Valmennuksen jälkeen pakattiin hevoset koppiin ja suunnattiin kotia kohti. Kokosin valmennuksesta videon, josta tuli huomattavasti pidempi kuin tarkoitus oli. En kuitenkaan viitsinyt jättää mitään tehtäviä pois, koska näistä tehtävistä voi varmasti joku saada ideoita omaankin treeniin.



Loppuun vielä muutamia aurinkoisen pakkaspäivän kännykkäkuvia.

Talvikuvia

Pauliina oli yhtenä päivänä hieman kuvailemassa meitä, ja tässä olisi hieman tuotoksia! Keli ei ihan suosinut, mutta oli sentään lunta maassa. Nyt sitä onkin jo melkoisesti enemmän, pian päästään toivottavasti jo hankeen treenailemaan!

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

Mikä/mitkä kuvista oli suosikkejasi?

Aluevalmennus 14.12

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös se niin mene.. Joulukiireet ovat yllättäneet, ja ehkä osittain myös laiskuus, enkä ole saanut aikaiseksi tulla kirjoittamaan tänne mitään. Jospa nyt asiaan tulisi poikkeus, sillä materiaalia olisi vaikka ja kuinka paljon, kerrankin!

Alunperin mun ei siis ollut tarkoitus hakea aluevalmennuksiin. Syksyn mittaan olen kuitenkin niin moneen kertaan todennut, että omalle tallille estevalmennuksen järjestäminen on niin vaikeaa, että ehkä kuitenkin olisi hyvä päästä edes jossakin hyppäämään valvovan silmän alle. Meidän alueella aluevalmennuksia esteillä pitää Pirkko Herd. Valmennukset järjestetään nyt talvella Lehtimäen lämmitetyssä maneesissa, aika luksusta!

Katsastukset oli tosiaan jo marraskuussa, mutta yhteistä taivalta meillä oli takana niin vähän, etten silloin uskaltautunut vielä mukaan. Kuulin kuitenkin, että hakijoita oli ollut vähemmän kuin paikkoja, joten päätin vähän jälkijunassa vielä hakea mukaan. Normaalisti valmennukset ovat kaksipäiväiset, mutta meillä oli eräät hautajaiset lauantaina, joten en päässyt kuin sunnuntaina paikanpäälle.

Verkkailtiin itsenäisesti askellajit läpi, Etna oli yllättävän fiksu, vaikka maneesi onkin melko erikoinen. Aloitettiin hyppääminen tulemalla jumppista, jossa oli aluksi vain puomeja ja yksi ristikko. Jokaisen toiston jälkeen esteitä tuli lisää tai niitä korotettiin. Lopuksi okseri oli 90cm. Etna punki välillä linjalla hieman sisään "väistäessään" katsomoa, mutta pääosin tuli suoraan ja tehtävä onnistui hyvin.

Kun jumppis sujui hyvin, jatkettiin siitä lävistäjällä oleville innareille. Ekalla kerralla Etna jännitti melkoisesti, mutta rohkeasti kuitenkin meni yli. Seuraavilla kerroilla meno oli huomattavasti rennompaa. Seuraavaksi tultiin innarit, joiden jälkeen jatkettiin päätyyn, jossa oli ympyrällä porttipysty. Pystyn edessä ja takana oli puomit. Ensimmäisellä kerralla Etna selvästi hieman katsoi tehtävää ja hidasti, mutta itse tehtävä sujui siitä huolimatta hyvin. Tälläiset tehtävät on Etnalle tosi hyviä ja ollaankin niitä nyt tehty aika paljon tämän valmennuksen jälkeen, sillä tälläisessä tehtävässä se joutuu oikeasti miettimään missä ne jalat meneekään.

Toiseen suuntaan aloitettiin ympyrätehtävästä, siitä mentiin innareille, joiden jälkeen olisi pitänyt päästä suoraan erittäin kapealle porttipystylle. Etna jäi vastalaukalle innareilla, joten se jäi painamaan ulos enkä saanut sitä kääntymään. Tulin kapealle uudelleen, ja pienen epäröinnin jälkeen tamma hyppäsi siitä yli. Etnalla ei varmaan koskaan ole hypätty mitään kapeita esteitä, joten rohkeasti tamma kuitenkin hyppäsi kun saatiin hyvä lähestyminen.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa ja tultiin ympyrä, jolta jatkettiin oksereista koostuvalle kolmoissarjalle. Tämäkin taisi olla tammalle ihan uusi juttu, en tiedä onko sillä hypätty edes kahta okseria koskaan peräkkäin. Toin tamman liian pienesti sisään, joten halutut askelmäärät ei toteutunut, ja muutenkin meno oli vähän haparoivaa. Toiseenkin suuntaan ensimmäinen kolmoissarjan ylitys oli melkoinen tyylinäyte, mutta tultiin heti perään uudelleen, jolloin tamma oli rennompi, sain sen sujumaan väleissä ja näin ollen välit oli sopivat.

Lopuksi tultiin vielä rata, joka sujui loppua lukuunottamatta hyvin. Kolmoissarjalta olisi pitänyt jatkaa suoraa viisi tai kuusi laukkaa kapealle pystylle, mutta sarjavälien ollessa Etnalle melko pitkät en saanut pakettia riittävän nopeasti kasaan ja ohi mentiin. Tamma myös hieman väsyi loppua kohden, ja kolmoissarjan kaikkien okserien ollessa 90cm meinasi vähän puhti jo loppua. Viimeisenä tultiin uudelleen vielä kolmoissarjalta kapealle, jolloin Etna viimehetkellä päätti hypätä kapean ja minä koitin kiikkua kyydissä. Videolla ei näy, mutta sen jälkeen tultiin kerran vielä kapea yksittäisenä, jotta tammalle jäi hyvä mieli.

Kaikenkaikkiaan olin tammaan hyvin tyytyväinen. Tehtävissä oli sille varmasti enemmän kuin tarpeeksi haastetta ja uusia asioita, mutta siitä huolimatta se yritti tehdä kaiken niin hyvin kuin osasi. Videolla näkyy kaikki mitä tulimme, joten siitä saa valmennuksen kulusta hyvän käsityksen. Vielä en tiedä pääsimmekö valmennuksiin, mutta jos pääsimme niin 10-11.1 olisi jo seuraava valmennusviikonloppu.


Tekstiä kuvittamassa on vanhoja kuvia.

Kuluneen viikon treenailut

Tällä viikolla treenit ovat sujuneet paremmin kuin hyvin, ollaan päästy kahdesti valmentajan valvovan silmän alle ja poikkeuksellisesti myös hypätty kahdesti. Tässä olisi meidän kuluneen viikon ohjelma.

Maanantaina oli Sallan kouluvalmennus, josta teinkin jo aiemmin postauksen. 

Tiistaina kävimme toisen tallilaisen kanssa kevyellä käynti-ravi maastolenkillä. Traktori hieman häiritsi pienen tamman elämää, mutta muuten lenkki sujui ongelmitta. 

Keskiviikkona Etna sai nauttia tämän viikon vapaapäivästä.

Torstaina hypättiin, koska tänään (sunnuntaina) oli estevalmennus, enkä halunnut mennä sinne parin viikon hyppytauon jälkeen. Tehtiin samantyylistä tehtävää kuin kuukausi takaperin ja kehityksen huomasi selkeästi! Erittäin palkitsevaa mennä tietyin väliajoin samoja tehtäviä, silloin huomaa kehityksen parhaiten. Rata tultiin n.80cm korkeudella, ja lopuksi tulin muutaman kerran pitkällä sivulla olleen okserin sekä lävistäjällä olleen pystyn 95cm korkeina. Tamma toimi hienosti, puomit pysyi pääosin kannattimillaan ja mitään suurempia mokia ei tullut. 

Perjantaina menin koulua, pyörin suurimman osan ajasta ympyrällä tehden pieniä temponmuutoksia joka askellajissa. Kovin suuria muutoksia etenkään lyhentäen en pysty tekemään, sillä Etna jännittyy niistä melkoisesti. Laukka oli yllättävän hyvä, etenkin vasemmalle sain sen hyvin avuille. Onhan se edelleen epätasainen pätkittäin, mutta parempaan suuntaan ollaan selvästi menossa! Aleksi tuli kuvaamaan meidän menoa, joten tässä pieni video treenistä. Kerrassaan mahtava könökuva tullut tuohon videoon aloituskuvaksi! :D

Lauantaina ratsastin vain kevyesti askellajit läpi taivutellen ja asetellen huolellisesti, tavoitteena rento ja elastinen hevonen. Maneesissa oli melko paljon hässäkkää, joka hetkittäin häiritsi ja rentous katosi, mutta pääosin Etna oli hyvä ja rento.

Tänään eli sunnuntaina suunnattiin Lehtimäelle aluevalmennuskatsastuksiin. Viralliset katsastukset oli jo marraskuun puolella, mutta niihin me ei vielä Etnan kanssa ehditty, koska yhteisiä hyppyreenejä oli ollut vasta muutamat takana. En oikeastaan ollut edes varma haenko valmennuksiin, mutta nyt kun treeniä on takana jo muutama kuukausi, uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Meillä on omalle tallille niin vaikea saada järjestettyä estevalmennuksia, joten olisi ihan kiva päästä silloin tällöin valvovan silmän alle hyppäämään. Katsastuksista on kuitenkin tulossa erillinen postaus, jossa kerron tehtävistä tarkemmin. 

Yhteenveto:

Koulua: 2 päivää

Esteitä: 2 päivää

Vapaata: 1 päivä

Kevyttä ratsastusta: 2 päivää (joista toinen maasto).

Normaalisti viikon toinen estetreeni olisi puomityöskentelyä, mutta nyt oli sen suhteen normaalista poikkeava viikko. Muuten viikko oli hyvin tyypillinen treeniviikko.

Miltä meidän viikko teidän mielestä näyttää?

Minkälaisia treenejä te pyritte tekemään viikon aikana?

Sallan kouluvalmennus 8.12

Maanantaina pääsimme Etnan kanssa ensimmäistä kertaa jonkun muun kuin Kaisan silmien alle, nimittäin Salla tuli pitämään kotimaneesillemme kouluvalmennuksia. Etnalla oli poikkeuksellisesti takana kaksi vapaata, koska olin itse reissussa viikonlopun, joten hieman arvelutti mitä valmennuksesta tulee.

Aloitettiin tekemällä melko nopea verkka pääty-ympyröitä hyödyntäen. Ohjeeksi sain ratsastaa paljon vaihdellen asetusta sisään ja ulos, jolloin saan Etnan tukeutumaan ohjaan paremmin. Verkka sujui ihan hyvin, ei mitään loistavaa, muttei myöskään katastrofaalista.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla avotaivutusta pituushalkaisijaa pitkin ja matkan varrelle tehdä voltteja tarpeen vaatiessa. Alkuun tulin ihan suosiosta kevyessä ravissa, mutta muutamien toistojen jälkeen istuin harjoitusraviin. Tämä tehtävä oli erittäin haastava meille, koska pelkästään suoraan ratsastaminen tuottaa välillä ongelmia. Etna ei ole vielä kovin hyvin apujen välissä, Sallan sanoin "raiteilla", jonka vuoksi linjan säilyttäminen avon aikana oli melkoinen haaste. Välillä vika oli toki myös kuskissa, kun katse on niskassa niin mites sitä nyt linjaa pystyisi tarkkailemaan..

 Välillä ravissa Etnalle iski ahdistus, jolloin se vänkäsi vastaan minkä kerkisi, mutta kun jatkoin ratsastamista niin tammakin antoi pätkittäin periksi. Laukkaa työstettiin niin, että tultiin ensiksi pituushalkaisija avoa, siitä käännyttiin voltin kaarelle, josta jatkettiin heti puolikkaan voltin jälkeen ympyrälle. Etenkin oikea laukka oli aluksi erittäin hankala, Etna vastusteli edestä minkä kerkisi ja samalla juoksi alta. Saatiin taas tehtäväksi ratsastaa paljon ulko-asetuksessa, jolloin sain ulkoavut läpi ja hevosen paremmin kuulolle. Muutaman askeleen ilonpilkahduksia löytyi, mutta paljon on työtä vielä edessä. Lopuksi saatiin laukata hetki voltilla, jossa Etna olikin huomattavasti parempi kuin isolla ympyrällä.

Yleisesti Salla kuitenkin kehui Etnan liikkeitä, nyt vaan tarvittaisiin lihasta, jotta liikkeiden "hallittavuus" parantuisi, Etna jaksaisi kantaa itsensä paremmin ja tamma tulisi paremmin apujen väliin. Hyvä mieli jäi valmennuksesta, vaikkei kaikki asiat kovin hyvin sujunutkaan, on se vaan niin kivaa päästä pitkästä aikaa treenailemaan kunnolla. Jatkossa en kuitenkaan ainakaan tarkoituksenmukaisesti tule pitämään kahta vapaapäivää putkeen, huomasi että kumpikin meistä suoritti nyt hieman normaalin tason alapuolella.


Videomateriaalista paljon kiitoksia Evelle.

Uuden karvakorvan esittely

Kuten osa jo tarkkasilmäisenä edellisten postausten kommenteista on huomannut, ei heppailulle ole tullut taukoa Oton poismenon jälkeen. Itseasiassa jo yli kuukautta ennen Oton lopetusta kuvioihin asteli uusi tuttavuus. Koko syksyn olimme kotona pohtineet välillä aktiivisemmin ja välillä hieman harvemmin hevoskuvioita, sillä tiedossa oli, ettei Otolla pystyisi enää treenata eikä kilpailla tavoitteellisesti, joka on kuitenkin aina ollut hyvin tärkeää minulle. Vaihtoehtoja pohdittiin laidasta laitaan, mutta tulevaisuus pisti sen verran kapuloita rattaisiin, että opiskelijana ei vaihtoehtoihin lukeutunut toisen hevosen ostaminen. Välillä ajatus haudattiin, mutta kerta toisensa jälkeen se nousi uudelleen pintaan. Lopulta vaihtoehto nimeltä ylläpitohevonen alkoi kuulostaa parhaalta ratkaisulta ja päätöksen syntymisestä alle viikon päästä meillä oli uusi hevonen tallissa. 

Löysin netistä ilmoituksen 7-vuotiaasta FWB-tammasta, jolla oli kisattu koulua muutamia startteja, mutta esteiltä kokemusta ei ollut hirveästi vielä kertynyt. Useiden sähköpostien jälkeen oli reissu Ouluun sovittu hevosta katsomaan. Matkaa meiltä Ouluun tulee noin neljä tuntia, joten otimme kopin perään, ajatuksena tuoda hevonen heti mukana, mikäli koeratsastus sujuu molempien osapuolien mielestä hyvin. 

Päivä oli sunnuntai, 5.10. Jännitti melkoisesti mennä ratsastamaan toisen hevosella tietäen, että kentän laidalta omistaja arvioi koko ajan ratsastustani ja yhteistyötäni hevosen kanssa. Koeratsastus ei sujunut mielestäni kovinkaan hyvin, koska hevonen oli hyvin erilainen kuin Otto ja muut hevoset, joilla olen mennyt. Sileällä hevonen jännitti ja oli hyvin tyhjä edestä, vasta lopussa sain sen pätkittäin rennoksi. Esteiltä sillä ei oltu hypätty koko kesän ja syksyn aikana kuin kahdesti, joten melkoista yli-innokkuutta oli havaittavissa, alussa esteelle tai puomille kääntäessä hevonen tykitti innoissaan ilman kontrollia, lopuksi saatiin muutama sujuva hyppy ehkä 60cm pystylle ympyrällä. Kuitenkin tykkäsin hevosesta, se oli aidosti innostunut työnteosta ja vaikkei yhteistyö kovin saumatonta ollutkaan, jaksoin uskoa että treenillä löytäisimme yhteisen sävelen. Myös omistaja oli samaa mieltä, joten teimme sopimuksen, pakkasimme tavarat sekä hevosen autoon ja lähdimme kotia kohti. 

                                

         

Niin siis minun ja Etnan tarina alkoi, nyt yhteistyötä on takana jo kaksi kuukautta. Paljon olemme toisistamme tänä aikana oppineet, mutta hurjasti on vielä opittavaakin. Etna on siis noin 160cm korkea, mutta näyttöä lähes ponilta pienen päänsä vuoksi. Sen emä on arabi ja isä trakehner, joten välillä tamma kuumuu nollasta sataan hyvinkin äkkiä. Etnuski on myös hyvin tammamainen, esteillä takaosa on välillä kovinkin kepeä, mutta hoitaessa se on oikea halinalle, joka rakastaa huomiota. Kouluratsastuksen puolella rentoutta löytyy jo roimasti enemmän ja meno on jo pätkittäin melko lupaavaa, vaikka väliin toki edelleen mahtuu epätasaisuuttakin. Etna on varsonut nuorena, ja sitä on koulutettu ratsastuksen saloihin kiirettä pitämättä. Esteillä me ollaan nyt treenailtu n. 70-80cm tasolla. estekisoissakin pyörähdettiin marraskuussa, kisat olivat Etnan elämän ensimmäiset estekisat. Tuloksena 60cm puhtaasti ja 70cm radalta tuli yksi puomi mukaan. Olin pikkutammasta kuitenkin hurjan ylpeä, se otti tilanteen hyvin lunkisti ja suoriutui hienosti tehtävistä. Myös yksi koulustartti ollaan keretty kisata, ohjelma oli Helppo C-tasoinen, tulos 63,5% ja toinen sija luokassa. 

                                      

                                      

               Tamma juuri tallille saapuneena. Tässä se näyttää vielä pienemmältä mitä "luonnossa".

                  

            

Blogi tulee siis kokemaan melkoisen suuria muutoksia niin sisällöllisesti kuin ulkoisestikin, kunhan niitä kerkeän toteuttamaan. Mikäli innokkaita bannerin tekijöitä on, niin minulle saa ilmoittautua. Myös postausideoita saa heitellä, jos sellaisia tulee mieleen. :)

Oton tarinan viimeinen kappale

Noniin, suurimmasta surusta on selvitty, joten pieni katsaus kaikkeen voisi olla paikallaan. Oton jalan hankoside meni siis kesällä toistamiseen, jonka jälkeen aloitettiin kuntouttamaan, jälleen kerran. Parin kuukauden kävelyn jälkeen oltiin alettu ottamaan hieman ravia ja laukkaa mukaan hiljalleen, päivässä ehkä noin 10 minuuttia. Rasituksen lisäännyttyä Otto alkoi jälleen liikkumaan epäpuhtaasti ja oli jalastaan selvästi kipeä, vaikka sillä rasitusmäärällä ei olisi pitänyt olla mitään ongelmaa.

Varasin klinikalle jälleen ajan, takaraivossa tietenkin pelko ja jopa tieto pahimmasta. Jalka tutkittiin ja hankositeessä oleva arpeuma oli aktivoitunut ja levinnyt jo ylemmäs jalkaan. Samalla luun pintaan, johon hankoside kiinnittyy, oli tullut muutoksia. Ennuste toipumisesta oli erittäin heikko, koska todettu oli jo useampaan kertaan, että jalka on kuin herkkää posliinia, joka hajoaa pienimmästäkin virheliikkeestä eikä kestä rasitusta.

                                      

Tiesin, että seurahevoseksi Otosta ei olisi ollut sen luonteen takia, se kaipaa liikuntaa ja aktiviteettia. Myöskään terveys sitä tuskin olisi kestänyt, sillä liikunnan puutteesta siltä olisi tippunut lihakset, eikä suurikokoinen, iäkäs hevonen ilman vahvaa lihaksistoa pysy kauaa terveenä. 

Meni päiviä, jopa viikko, kun kävin tallilla itku kurkussa tietäen totuuden, mutta olin kykenemätön sanomaan sitä ääneen edes kotona. Lopulta oikea aika tuli ja pystyin tekemään elämäni raskaimman päätöksen. Maanantai aamuna 10.11 soitin eläinlääkärille kädet täristen ja itku kurkussa kuristaen. Aamupala jäi koskemattomana pöytään, samoin lounas. Päivä oli nyt lyöty lukkoon. Perjantai lähestyi liian nopeasti, mutta samalla toivoin, että kaikki olisi nopeasti ohi. Ristiriitaista. Viikko oli ehdottomasti elämöni raskain. Joka päivä joku tuttu kävi sanomassa Otolle hyvästit. Joka päivä mieleen tuli lauseita jotka alkoivat: "nyt teemme viimeistä kertaa tätä.."

Torstaina ratsastin Otolla viimeisen kerran. Kävimme maastossa, lempireitillämme. Otolla oli energiaa, annoin sen siirtyä hetkeksi raviin. Puhtaasti se ei liikkunut, mutta iloisesti korvat hörössä, joten annoin sen ravata pätkän. Käännyimme laukkatielle, jossa annoin oton laukata vapain ohjin vielä viimeistä kertaa. Normaalisti se olisi lähtenyt vain täysiä, mutta nyt se köyri onnessaan, aivan kuin tietäen, että nyt täytyy ottaa kaikki ilo irti. Kuitenkin hidastaessani se ei yllättäen vastustellut ollenkaan, vaan siirtyi rauhassa raviin ja lopulta käyntiin.

Perjantaina suuntasin hyvissä ajoin tallille. Harjasin Oton oikein hienoksi, leikkasin häntää muistoksi. Kävimme pellolla syömässä tuoretta ruohoa, Otto sai ahmia sitä sydämensä kyllyydestä. Otin kuvia, halailin ja syötin herkkuja enemmän kuin koskaan. Lopulta tuli aika, koppi saapui pihaan ja Otto käveli luottavaisin mielin perässäni kyytiin. Olimme päättäneet haudata Oton omalle maallemme, jonne eläinlääkäri saapui heti kun olimme päässeet perille. Otto otettiin ulos, ja yhtäkkiä kaikki vain tapahtui. Kerkesin antamaan sille viimeisen banaanin, mutta aine vaikutti niin nopeasti, että sen syöminen jäi kesken. Hiljalleen pää vaipui alas ja lopulta Otto meni makuulleen. Oli kaunis auringonlasku, eikä mennyt varttiakaan saapumisestamme kun Otto oli jo nukkunut pois pää sylissäni. Painoin Oton silmät kiinni, halasin vielä viimeisen kerran. Tuska oli valtava, mutta samalla tunsin tehneeni oikein, nyt rakkaimpani oli vapaa kivuistaan.