Uuden karvakorvan esittely

Kuten osa jo tarkkasilmäisenä edellisten postausten kommenteista on huomannut, ei heppailulle ole tullut taukoa Oton poismenon jälkeen. Itseasiassa jo yli kuukautta ennen Oton lopetusta kuvioihin asteli uusi tuttavuus. Koko syksyn olimme kotona pohtineet välillä aktiivisemmin ja välillä hieman harvemmin hevoskuvioita, sillä tiedossa oli, ettei Otolla pystyisi enää treenata eikä kilpailla tavoitteellisesti, joka on kuitenkin aina ollut hyvin tärkeää minulle. Vaihtoehtoja pohdittiin laidasta laitaan, mutta tulevaisuus pisti sen verran kapuloita rattaisiin, että opiskelijana ei vaihtoehtoihin lukeutunut toisen hevosen ostaminen. Välillä ajatus haudattiin, mutta kerta toisensa jälkeen se nousi uudelleen pintaan. Lopulta vaihtoehto nimeltä ylläpitohevonen alkoi kuulostaa parhaalta ratkaisulta ja päätöksen syntymisestä alle viikon päästä meillä oli uusi hevonen tallissa. 

Löysin netistä ilmoituksen 7-vuotiaasta FWB-tammasta, jolla oli kisattu koulua muutamia startteja, mutta esteiltä kokemusta ei ollut hirveästi vielä kertynyt. Useiden sähköpostien jälkeen oli reissu Ouluun sovittu hevosta katsomaan. Matkaa meiltä Ouluun tulee noin neljä tuntia, joten otimme kopin perään, ajatuksena tuoda hevonen heti mukana, mikäli koeratsastus sujuu molempien osapuolien mielestä hyvin. 

Päivä oli sunnuntai, 5.10. Jännitti melkoisesti mennä ratsastamaan toisen hevosella tietäen, että kentän laidalta omistaja arvioi koko ajan ratsastustani ja yhteistyötäni hevosen kanssa. Koeratsastus ei sujunut mielestäni kovinkaan hyvin, koska hevonen oli hyvin erilainen kuin Otto ja muut hevoset, joilla olen mennyt. Sileällä hevonen jännitti ja oli hyvin tyhjä edestä, vasta lopussa sain sen pätkittäin rennoksi. Esteiltä sillä ei oltu hypätty koko kesän ja syksyn aikana kuin kahdesti, joten melkoista yli-innokkuutta oli havaittavissa, alussa esteelle tai puomille kääntäessä hevonen tykitti innoissaan ilman kontrollia, lopuksi saatiin muutama sujuva hyppy ehkä 60cm pystylle ympyrällä. Kuitenkin tykkäsin hevosesta, se oli aidosti innostunut työnteosta ja vaikkei yhteistyö kovin saumatonta ollutkaan, jaksoin uskoa että treenillä löytäisimme yhteisen sävelen. Myös omistaja oli samaa mieltä, joten teimme sopimuksen, pakkasimme tavarat sekä hevosen autoon ja lähdimme kotia kohti. 

                                

         

Niin siis minun ja Etnan tarina alkoi, nyt yhteistyötä on takana jo kaksi kuukautta. Paljon olemme toisistamme tänä aikana oppineet, mutta hurjasti on vielä opittavaakin. Etna on siis noin 160cm korkea, mutta näyttöä lähes ponilta pienen päänsä vuoksi. Sen emä on arabi ja isä trakehner, joten välillä tamma kuumuu nollasta sataan hyvinkin äkkiä. Etnuski on myös hyvin tammamainen, esteillä takaosa on välillä kovinkin kepeä, mutta hoitaessa se on oikea halinalle, joka rakastaa huomiota. Kouluratsastuksen puolella rentoutta löytyy jo roimasti enemmän ja meno on jo pätkittäin melko lupaavaa, vaikka väliin toki edelleen mahtuu epätasaisuuttakin. Etna on varsonut nuorena, ja sitä on koulutettu ratsastuksen saloihin kiirettä pitämättä. Esteillä me ollaan nyt treenailtu n. 70-80cm tasolla. estekisoissakin pyörähdettiin marraskuussa, kisat olivat Etnan elämän ensimmäiset estekisat. Tuloksena 60cm puhtaasti ja 70cm radalta tuli yksi puomi mukaan. Olin pikkutammasta kuitenkin hurjan ylpeä, se otti tilanteen hyvin lunkisti ja suoriutui hienosti tehtävistä. Myös yksi koulustartti ollaan keretty kisata, ohjelma oli Helppo C-tasoinen, tulos 63,5% ja toinen sija luokassa. 

                                      

                                      

               Tamma juuri tallille saapuneena. Tässä se näyttää vielä pienemmältä mitä "luonnossa".

                  

            

Blogi tulee siis kokemaan melkoisen suuria muutoksia niin sisällöllisesti kuin ulkoisestikin, kunhan niitä kerkeän toteuttamaan. Mikäli innokkaita bannerin tekijöitä on, niin minulle saa ilmoittautua. Myös postausideoita saa heitellä, jos sellaisia tulee mieleen. :)