Alavuden maastoestetreenit

Kaikki kuvat ja maasta kuvatut videot (c) Crista Mäkelä

Rästissä olisi niin monta kerrottavaa asiaa etten tiedä mistä aloittaisin, mutta edetään nyt loogisesti aikajärjestyksessä. Ennen Keuruun kenttäkisoja käytiin siis Alavudella hyppelemässä maastoesteillä ekaa kertaa tälle kesälle. Tarkoituksena oli päästä menemään mahdollisimman paljon erilaisia esteitä, jotta Etna näkisi taas mahdollisimman paljon mitä kaikkea maastoradalla voi tulla vastaan.

Ensimmäisissä hypyissä Etna kävi melkoisen kuumana ja vetikin esteen jälkeen usein ilopukit, jolloin sain olla kyllä heti alastulossa skarppina etten jäänyt neidin matkasta. Muutamien toistojen jälkeen alkoi homma sujua ilman ylimääräisiä riekkumisia ja tamma oli kyllä aivan huikea koko treenin ajan! Kaasu ja jarrut löytyi ja neiti ei yhtään ihmetellyt esteitä. Ainoastaan punainen talo aiheutti pienen kyttäyksen, mutta siihenkään ei tarvinnut sen suuremmin tammaa patistaa, kunhan tuin sitä loppuun saakka niin hyppäsi senkin oikein reippaasti. Se sama talo on aiheuttanut Etnassa ennenkin vähän jännittyneisyyttä, joku siinä Etnaa ihmetyttää tavallista enemmän.

Edettiin siis aika ripeästi esteeltä toiselle, aina yksi tai pari toistoa ja sitten uutta kohti. Aloitin muutamalla verkkaesteellä, siitä siirryttiin koivutukeille ja portaille, joita mentiin sekä ylös että alas. Portailla Etnan itseluottamuksen kasvun viime vuodesta huomasi ehkä selkeiten, ennen se hyppäsi alas vähän varovaisesti ja räpeltäen kahdella askeleella, nyt se loikki niin innoissaan alas että hyvä kun askelta kerkesi portaiden väliin ottamaan! Siitä jatkettiin ratapölkyille, haudalle ja lopuille montussa oleville esteille. Viime vuonna Etna meni montussa olevasta kapeahkosta ratapölkkytrippelistä tms. pari kertaa ohi aluksi, nyt siinäkään ei ollut mitään ongelmaa. Lopuksi mentiin vedelle, jonne ensiksi menin luiskalta. Etna suoriutui kuin vanha tekijä, joten testasin vielä lopuksi hypätä veteen reunalta. Etna ei ollut koskaan aiemmin hypännyt veteen, joten tulin aluksi ravissa. Ja sinnehän se molskahti heti ensimmäisellä yrittämällä! Tulin vielä toisen kerran laukassa ja nyt tamma jo selkeästi innostui hommasta ja loiskautti isolla loikalla veteen. Muistaen viimevuoden ongelmat veteen menemisen kanssa, olin haljeta ylpeydestä kun tamma suoritti niin rohkeasti.. <3 Lopuksi kiivettiin vielä happomäki ja hölkkäiltiin loppuverryttelyt.

Ensimmäisellä kertaa ravista varovainen laskeutuminen veteen..

...ja ilmeellä ylös!

Seuraavana olisikin sitten jonossa Keuruun kenttäkisojen postaus sekä Tuurin kisapostaus, joten pysykäähän kuulolla!