Lauantain valmennus aloitettiin tulemalla verkassa jo keskellä olevien ravipuomien yli, tehden päädyissä laukannostoja ja laukkaa. Sitten aloitettiin kääntämistehtävä ensiksi ravissa. Aluksi sain huomautusta siitä, etten saa päästää Etnaa tyhjänä harppaamaan kaukaa puomien yli, vaan täytyy ratsastaa se hyvin selästä pyöreäksi ja tarvittaessa ennemmin ottaa yksi lisäaskel kuin harpata. Käännökset sujui ravissa hyvin, kunhan itse koko ajan suunnittelin katseella reittiä. Tehtävät näkyy videolta, joten en niitä tässä sen tarkemmin selitä.
Puomit nostettiin pystyiksi ja tultiin aluksi pari hyppyä pitkillä teillä. Tultiin myös päädyssä olevaa neljän kavaletin kaarevaa innaria. Innarilla oltiin aluksi aika hukassa molemmat, Etna vähän hämmästyi, kun pitikin kääntyä ja hypätä samanaikaisesti. Tultiin kerran myös kaareva pystyltä pystylle (5-6 askelta) molemmista suunnista. Ratsastin välit viidellä, mutta kaarretta olisi pitänyt hieman pienentää, niin olisin päässyt etenemään rauhallisemmassa tahdissa. Ei kuitenkaan tultu tehtävää uudelleen, joten en päässyt korjaamaan reittiä.
Lopuksi tultiin esteiden kera sama reitti kuin puomeilla ravissa, eli erittäin tiukkaa kääntämistä oli luvassa. Tässä tehtävässä ei kyllä ajatus saanut kadota hetkeksikään, sillä reitillä pysyäkseen täytyi olla koko ajan hereillä. Ensimmäisellä kerralla en saanut ratsastettua esteiden päällä vaihtoja kovin hyvin, joten laukat oli vähän mitä oli, vaikka muuten tehtävästä selvittiinkin vain yhdellä lisävoltilla. Saatiin tulla vielä toisen kerran, jolloin muistin ratsastaa paremmin tulevalla ulkopohkeella jo esteen päällä, jolloin vaihdot onnistui ja tyhmiäkin löytyi aika kivasti. Oli kyllä palkitsevaa, kun pienellä korjauksella sai erittäin suuren muutoksen aikaiseksi.
Sunnuntaina meidän valmennus oli 11.30. Verkattiin kaikki askellajit ensiksi itsenäisesti läpi, jonka jälkeen tultiin kavaleteilla "kahdeksikko"-tehtävää. Ensimmäisellä kerralla en ollut vaihtojen kanssa hereillä, joten ne tuli usein vasta kavalettien jälkeen, toisella kerralla sain vaihdot jo paremmin tehtyä. Vaihtoja täytyy nyt harjoitella kyllä enemmän kotonakin, ne tuo niin paljon sujuvuutta radan ratsastamiseen. Kavalettien jälkeen tultiin vielä kaksi yksittäistä lankkupystyä verkkaesteinä, ennen varsinaisen tehtävän aloitusta.
Verkkahyppyjen jälkeen tultiin kolmesta pystystä muodostuva S-kiemuraa. Väleihin oli tarkoitus ratsastaa 4 tai 5 askelta. Meillä jäi usein toinen väli hieman lyhyeksi, mutta muuten tehtävä onnistui ihan hyvin. Kun oltiin tultu pelkkää s-kiemurat pari kertaa, lisättiin sen perään vielä erittäin kapea okseri. Tämä osoittautuikin meille kaikkein hankalimmaksi tehtäväksi. Etna oli kovin epäluuloinen okserin suhteen, ja kun siihen vielä yhdistettiin se, että jäin pari kertaa liikaa työntämään sitä estettä päin sen jännittyessä, ei combo ollut ihan parhaasta päästä. Muutamia kieltoja otettiin siihen, lopulta estettä laskettiin pari reikää, jonka jälkeen päästiin esteestä yli, melko omalaatuisella loikalla kylläkin. Tultiin heti perään uudelleen, jolloin hyppy oli jo paljon parempi.
Seuraava tehtävä oli tulla S-kiemura, mutta suoralla linjalla siten, että esteet jäi hevosen alle vinoon. Tultiin tehtävä vain kerran, sillä saatiin väleihin oikein sujuvat kolme askelta ja tehtävä onnistui erittäin hyvin ilman mutkitteluja. Lopuksi tultiin vielä hieman pidempi rata. Kapealle okserille ratsastin ensimmäisen lähestymisen ihan päin hanuria, hevonen ja linja ihan vinossa. Etna kuitenkin hyppäsi kiltisti, vaikka kuski mokasikin. Linjalla lankkupystyltä aurinkoportille Etna vähän otti ohjat omiin käsiinsä, eikö tullut takaisin ennen estettä, jolloin paikka ajautui pohjaan. Loppurata sujuikin sitten ihan hyvin, s-kiemuransa välit (suoraan tultaessa) jäi vähän pitkäksi, kun tulin aavistuksen liian pienesti sisään. Kapea okseri toisesta suuntaa meni superhyvin, samoin suora linja aurinkoportilta vesimatto-okserille oli hyvä 5 askelta. Lopuksi tultiin vielä ongelmakohdat uudelleen, jolloin sainkin virheet karsittua melko hyvin pois.
Valmennus oli mielestäni onnistunut, vaikka kapea okseri aluksi ongelmia hieman tuottikin. Etna kuitenkin hyppäsi sen mukisematta joka kerta sen jälkeen, kun oli kerran sen ylittänyt, joten tuo oli silkkaa uuden asian kummastelua. Muut esteet onneksi pysyi melko pieninä "itsetunnonkohottajina" muutamaa lukuunottamatta, niin yksi hankalampi este välissä ei haitannut ja lopulta kaikille jäi kuitenkin hyvä mieli. Paljon on vielä opittavaa, etenkään tuollaisissa ongelmatilanteissa en vielä tiedä miten ratsastaa tammaa sillä tavalla, että auttaisin sitä mahdollisimman hyvin.
Maijulle kiitos kuvista. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti