Pantsun valmennus, päivä 2

Tiistaina mun ryhmän valmennus alkoi jo kahdeksalta aamulla, joten aamulla oli kello soimassa jo 4.55. Tavarat olin edellisenä päivänä putsannut ja järjestänyt autoon, joten hommaa oli normaalia vähemmän. Etna kuitenkin tuumasi lähdön hetkellä, ettei aio mennä koppiin, mutta hetken uurastuksen jälkeen tamma suostui onneksi kyytiin. Lähes vartti meni lastaukseen aikaa, joten hieman oltiin aikataulusta myöhässä. Onneksi oltiin varattu melko reilusti aikaa matkaan, joten ehdittiin hyvin varustaa Etna ja olin ajallaan hevosen selässä. Valmennus aloitettiin taas kuulumisten kertauksella, vaikka eipä tuossa yön aikana mitään uutta ja mullistavaa ehtinyt tapahtua.

Aloitettiin verkkaamalla melko itsenäisesti ravissa ja laukassa, jonka jälkeen tultiin laukassa ympyrällä olevaa kavalettia. Ensiksi tarkoituksena oli saada ponnistuspaikka normaalille etäisyydelle, sitten hieman normaalia kauemmas ja lopuksi hieman normaalia lähemmäs. Etna oli laukassa jälleen aluksi hieman löysä, joten paljon piti yrittää aktivoida laukkaa. Pääosin sain etäisyydet ihan hyvin kuten piti, mutta muutaman kerran tuli "väärään" paikkaan.

Kavaletin jälkeen tultiin normaalia pystyä apupuomilla kolmesti, jokaisen kerran jälkeen este nousi. Ensimmäisellä kerralla tuin Etnaa liikaa edestä, kun seuraavalla kerralla olin rennommin, Etna pudotti. Piia sanoikin, että ratsastin itse kuten pitää, mutta hevosen täytyy oppia itse keräämään jalkansa, se ei ole ratsastajan tehtävä. Viimeisellä kerralla pääsin tulemaan sujuvasti ja rennosti esteelle, jolloin Etna tekikin tosi hyvän hypyn. Pystyn jälkeen tultiin okseria yksittäisenä. Ongelmallisinta oli aluksi saada paikka osumaan, sillä estettä piti lähestyä kevyessä istunnassa, jolloin mä en näe yhtään niin hyvin ponnistuspaikkaa. Parin toiston jälkeen päästiin kuitenkin tulemaan hyvin.

Lopuksi tultiin pitkä rata, joka sisälsi 14 hyppyä. Jokainen sai valita korkeuden itselleen, me tultiin Etnan kanssa n. 90cm korkeudella. Mietin aluksi onko se liian suuri, koska ei olla 90cm esteitä hypätty muutamaa kertaa enempää, ja nyt edessä oli kuitenkin pitkä rata. Jälkikäteen ajateltuna tuo oli kuitenkin juuri sopiva korkeus, riittävästi haastetta, mutta ei kuitenkaan liian vaikea.

Ensimmäinen rata oli mielestäni toista hieman huonompi, vaikka "tuloksellisesti" se olikin parempi. Toiselle esteelle paikka jäi hieman kauas, ja Etna hyppäsi hieman epäröiden, mutta meni kuitenkin. Sarjat on ollut Etnalle aina vaikeita, se usein pudottaa ensimmäisen esteen katsoessaan jo seuraavaa. Nytkin ensimmäinen sarja kolisi, muttei pudonnut. Vesimatto-okserin jälkeen jäätiin hieman kaarteeseen junnaamaan ja kutoselta seiskalle (valkoinen sarja) väli jäi pitkäksi, koska tein liian "syvän" kaarteen ja väli oli muutenkin hieman pitkä. Sinne tuli siis seitsämän askeleen sijasta kahdeksan. Seuraavalle okserille Etna oli vähän pohkeen takana, paikka jäi juureen, enkä päässyt sujumaan esteen jälkeen, jolloin suhteutettu väli marianne-okserille jäi pitkäksi ja otettiin kielto. Oltiin tulossa esteelle vinosti ja huonoon paikkaan, Etna olisi ehkä hypännyt jos olisin vain patistanut. Totesin kuitenkin itsekin, että ei kyllä hypätä sellaisesta paikasta, vaikkei se videolta katsottuna niin pahalta näyttänytkään. Tultiin koko suhteutettu uusiksi, jolloin se onnistui erittäin hyvin. Myös loppurata oli hyvä, vaikka sarja jälleen hieman kolisi.

Toinen rata alkoi mielestäni tosi hyvin, pääsin esteet 1-3 tulemaan sujuvasti. sarjallekin olisi ollut ihan hyvä paikka, mutta jostain syystä Etna ei hypännytkään, vaan otti raville ja rymisteli esteen läpi, hypäten b-osan kuitenkin puhtaasti. Sarjan jälkeen vähän rytmi katosi, jonka takia paikka seuraavalle okserille oli hieman pohjassa. Seuraavan suhteutetun pääsin kuitenkin ratsastamaan suunnitellusti, hieman kaarretta oikaisten ja sujuen, jolloin saatiin tavoitellut 7 askelta pystyn ja sarjan väliin. Edelleen paikka jäi sarjalle hieman turhan kauas, mutta rohkeasti Etna kuitenkin hyppäsi. Seuraavalle okserille oli tulossa huono paikka ja Etna jäi vinoksi, joten käänsin voltin ennen estettä, jonka jälkeen pääsin hyvin okserille. En tiedä mikä ratkaisu se oli, mutta Etna oli sarjan jälkeen hieman epävarman oloinen, kun joutui ponnistamaan niin kaukaa, joten halusin tuoda sen sopivalle etäisyydelle ja tehdä sille työn helpommaksi, se oli kuitenkin jo melko väsynyt kahden pitkän radan jälkeen. Noh, vähän huono ratkaisu joka tapauksessa, mutta lopputulos oli hyvä, saatiin okserille hyvä paikka ja suhteutettu väli seuraavalle okserille oli myös ihan hyvä. Itseasiassa koko loppu rata oli hyvä, sarjalle tuli hyvät hypyt, eikä puomit kolissut, myös viimeiselle esteelle sain ratsastettua kelpo paikan.

Kaikenkaikkiaan siis rytmi ja eteneminen oli toisella radalla parempaa, vaikka hevonen väsyi loppua kohden, pääsin myös kaarteissa yllättävän hyvin sujumaan, kunhan muistin itse istua kevyemmin. Pari huonoa ratkaisua, mutta muuten sujuvaa menoa. Piia sanoi, että suoriuduttiin erittäin hyvin näinkin vaikeasta radasta, joissain paikoissa kokemattomuus ja yhteistyön tuoreus näkyy, mutta ei voikkaan olettaa, että Etna olisi suorittanut kaiken kuin vanha tekijä.


Kahden päivän perusteella saadut kommentit:

Plussat:
-ratsastan melko siististi ja eleettömästi.
-olen reilu hevoselle, Piia sanoi että jos hänen täytyisi olla hevonen, hän olisi mielellään mun hevonen, ei kuulemma tarvis pelätä saako selkäänsä. :D
-kehityskelpoinen ratsukko

Kehityksen kohdat:
-Polvi puristaa liikaa, jonka takia jalka lentää hypyissä herkästi liian taakse. Polvet rennoksi!
-kantapäistä tuli etenkin maanantaina huomautusta, sama homma kuin yllä olevassa kohdassa, painoa pitäisi saada enemmän kantapäälle, ei siis polvelle, jossa se nyt on.
-hevonen niskasta rennommaksi
-kevyempi istunta  esteiden välillä, etenkin kaarteissa
-käsi hypyissä rennommaksi, ei saa auttaa hevosta liikaa "nostamalla" sitä. Tämä on jäänyt vähän päälle, koska aluksi Etna tiputti melkein jokaisen esteen, joka vastaan tuli, jolloin tästä oli hyötyä. Nykyään kun se hahmottaa jalkansa paremmin, pitäisi antaa sen hoitaa hyppääminen.

Paljon on siis kehitettävää, nyt entistä suuremmalla motivaatiolla sitten vain harjoittelemaan. Sain kyllä valmennuksesta älyttömästi irti, Piian valmennustyyli oli ihanan motivoiva ja napakka. Nyt Etna saa pari kevyttä päivää palautuakseen, viikonloppuna onkin sitten jo aluevalmennukset. Harmillisesti osui nämä valmennukset näin lähekkäin, mutta on tässä onneksi kolme lepopäivää välissä. Etna saikin viime viikolla keräillä voimia tähän viikkoon normaalia enemmän, ja aluevalmennusten jälkeen on vuorossa kevyempi jakso, jolloin tamma saa palautua rauhassa ja "sisäistää asioita".

Kuvat on ottanut Tuulia Nelimarkka.