Pitkästä aikaa valmennuksessa!

Tiistaina päästiin puolen vuoden tauon jälkeen taas valmentautumaan, kun oltiin Vuokko Porthanin kouluvalkassa. Meillä oli puolen tunnin yksityistunti, joka sopi meille tähän hetkeen paremmin kuin hyvin - ei liian pitkä jotta Etna jaksaa, mutta kuitenkin aktiivista työskentelyä ja jatkuvaa opetusta, koska olimme aika ruosteessa.

Olin verkkaillut vähän jo maastossa ja kentällä kaikissa askellajeissa, joten päästiin suoraan asiaan. Aloitettiin kuitenkin ihan vaan ympyrällä kevyessä ravissa ja tehtävänä oli saada Etna rehellisesti asettumaan ja apujen väliin. Etna kyllä asettui niskastaan, mutta lavat karkasivat herkästi ulos ja muu kroppa jäi suoraksi. Kentällä oli samaan aikaan jos jonkinlaista härdelliä, jonka vuoksi sain taas pitkästä aikaa melkoiset pukkisarjatkin! Muuten tamma käyttäytyi hyvin, mutta oli selvästi vähän vastahakoinen, kun joutui oikeasti hommiin. Mun heikkoutena onkin ollut napakkuuden ja omien apujen nopeuden puute nyt saikulta palailun jälkeen, jotenkin se höntsäilyasenne on jäänyt vähän päälle. Kai sitä vähän vielä varoo ja ei viitsi pyytää niin paljoa kuin tavallisesti, vaikka syytä siihen ei enää olisi.

Kaikki postauksen kuvat on valmennusta edeltävänä päivänä otettuja ja (c) Sohvi Hyvärinen

Kun ravissa hommat saatiin suurinpiirtein järjestykseen, oli laukan vuoro. Ja jos ravissa Etna joutui vähän koville, niin laukassa pääsi kuskikin totisesti hommiin, eikä asiaa helpottanut paahtava aurinko ja 25 asteen helle. Omaa istuntaani korjattiin roppakaupalla, joka ei kyllä tullut yllätyksenä. Mulla oli painopiste liian edessä, jolloin en saanut vaikutettua takajalkoihin kunnolla. Suomeksi sanottuna siis könötin pahemman kerran. Lisäksi kyynerpäät eleli ihan omaa elämäänsä, ilmeisesti niillä oli joku lentoharjoitus meneillään, sillä kovasta yrityksestä huolimatta ne ei pysynyt kyljissä sitten millään. Muuten laukka sujui aika samaan tapaan kuin ravikin - hyviä pätkiä, mutta paljon myös haparointia ja kiemurtelua.

Löytyihän sieltä edes yksi kuva jossa istun suunnilleen suorassa! :'D

Pienten välikäyntien jälkeen jatkettiin työskentelyä, edelleen ympyrällä. Aluksi tehtiin käynnissä sellaista, että mun piti lyhentää Etnan käynti ihan tosi pieneksi. Yleensä Etna vähän jännittyi niskasta, jolloin ohjeena oli vain ratsastaa samalla tavalla lyhyttä käyntiä kunnes Etna rentoutuu ja laskee niskan. Rentoutumisen jälkeen "palkintona" Etnalle sain ratsastaa isompaan käyntiin takaisin ja mennä sitä hetken, jonka jälkeen toistettiin sama. Mun piti huolehtia koko ajan, että Etna säilyy lavoista hallinnassa ja asettuneena siitä huolimatta, että lyhensin sitä tai ratsastin eteen. Eli siis homma oli aika yksinkertainen: käynti lyhyeksi - rentoutuminen - eteenratsastus - käynti lyhyeksi... Käynnissä ei tehty tätä kovin kauaa, koska se sujui ihan hyvin, muuta ravissa päästiin sitten työskentelemään enemmän. Alkuun Etna laski selän alas lyhentäessä ja jännittyi selvästi ja mietinkin jo, että tuleekohan tästä yhtään mitään. Muutaman toiston jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan ja aina oikeasta reaktiosta kehuin Etnaa ihan reilusti. Siitäkös tamma motivoitui ja tehtävän ideakin alkoi tuottaa tulosta, sillä valmentaja oli tuolla tehtävällä halunnut Etnan takaosaa paremmin töihin ja ravi todella muuttui paljon joustavammaksi ja tarmokkaammaksi kyseisen tehtävän avulla. 

Kun päästiin hommasta jyvälle, opin myös itse paremmin tunnustelemaan minkä verran kannattaa lyhentää - lopulta se oli aika pieni ero ravissa, mutta sen avulla sain Etnan oikeasti kuuntelemaan mitä siltä halutaan ja keskittymään. Heti jos lyhensin liikaa tai liian pitkään, se jännittyi ja tatsi katosi. Mitään tämän ihmeellisempää ei siis valmennuksessa tehty, mutta juuri siksi olikin ihan loistavaa, että päästiin yksityistunnille, jossa voidaan keskittyä oikeasti niihin meidän ongelmakohtiin. On ihan turha lähteä tekemään sen suurempia "temppuja" jos nämä perusasiat eivät ole kohdillaan. Myös mun istunta koki suuren muutoksen valmennuksen aikana, ja nyt täytyykin ottaa itseä oikeasti niskasta kiinni ja laittaa jatkossakin ne vatsalihakset töihin! 

Huoh, tässä näkyy oikein selvästi kuinka mun paino on ihan liian edessä, jolloin en saa myöskään jalkaa pitkäksi ja rennoksi. Miksei silloin voi koskaan olla edustavasti kuvassa, kun hevonen näyttää hyvältä? :D

Huh, mikä motivaatiopuuska! Kaikesta ruosteisuudesta huolimatta Vuokko kuitenkin kehui, että Etnalla on oikein kivat liikkeet ja muoto silloin kun saan sen rennoksi ja avuille. Nämä kuvat toi mulle ensimmäisenä pienen epätoivon tunteen kun näin nämä, koska könötän jokaisessa johonkin suuntaan. Lopulta onnistuin kuitenkin kääntämään sen motivaatioksi ja nyt mennään taas kahta suuremmalla innolla kohti uusia treenejä ja siistimpää istuntaa!

Valkan jälkeen Etna sai kunnon saippuapesun, kun pesin viimeisetkin talven pölyt pois sen karvasta. Siitä tuli taas niin kauniin kiiltävä, voi että kuinka mä tykkään sen väristä aina kesäisin, kun se kiiltää kullanpunaisena auringossa. <3 Sunnuntaina meillä onkin sitten muutto kesäksi Ähtäriin!

Kyllä siitä vielä vesipeto tehdään!

Vihdoin voin todeta, että arkemme alkaa muistuttamaan jo melko normaalia. Edelleen tietysti jalkaa tulee tarkkailtua paljon ja maastossa ei voi päästellä täysiä, eikä esteillä voida hyptätä mitään esteeksi kutsuttavia, mutta siitä huolimatta tämänhetkinen tilanne on enemmän kuin hyvä. Etna on alkanut keskittyä työntekoon kun kevään pöllöenergiat on saatu purettua ja näin ollen ollaan päästy oikeasti tekemäänkin jotain, viimeinen kuukausi kun meni lähinnä siihen että yritin pysyä kyydissä ja saada Etnan menemään sinne minne halusin.

Perjantaina käytiin maastoilemassa ja pitkästä aikaa oli oikeasti mukava reissu. Täytyy myöntää, että muutamaan viikkoon en viitsinyt edes lähteä maastoilemaan lyhyitä käyntilenkkejä lukuunottamatta, koska en halunnut ottaa sitä riskiä että tipahdan maastossa ja sitten Etna laukkailee pitkin kyliä. Nyt uskoin, että tamma kykenee maastoilemaan sivistyneesti, koska oli ollut jo lähes viikon ihan suhteellisen nätisti. Ja niinhän se kykeni, meillä oli oikein rento ja mukava lenkki. Lenkin päätteeksi käytiin vielä kahluuojassa muistelemassa miten sinne veteen taas mennääkään. Ensimmäisellä kerralla keskusteltiin ehkä vajaa minuutti mennäänkö veteen vai ei, sen jälkeen tamma meni sinne pitkin ohjin puolijuoksua. Aika hyvä edistys vuodentakaisesta, jolloin maanittelin neitiä veteen tunnin.. Ensiksi käveltiin oja pariin kertaan edestakaisin, sitten ravattiin ja laukattiin. Voi että kuinka tuli ikävä maastoesteille, kun pääsi veteen laukkaamaan, mahtava fiilis!

Ei ollut perjantai 13. päivä ihan nimensä mukainen tällä kertaa!

Meillä on siis tallilla ihan hevosille tarkoitettu kahluuoja, jossa on hyvä pohja. Nyt siinä on ollut harmillisen vähän vettä, mutta esimerkiksi viime syksynä siellä pääsi kahlaamaan ihan tosissaan. 

Tässä vielä pari pientä videota kahlailusta, ei mitään videokuvauksen parasta antia, mutta toivottavasti tunnelma välittyy!

Viikonloppuna treenailtiin koulua oikein urakalla molempina päivinä. Lauantaina homma oli vähän vielä hakemista, mutta loppuun tamma tuntui jo ihan kivalta. Sunnuntaina jatkoin samalla tavalla hommia ja tehtiin paljon pitkiä väistöjä ja taivutuksia. Ja voi vitsi, nyt oon kyllä saanut hevoseni takaisin! Vaikkei meno edelleenkään ole samalla tasolla kuin viime kesänä, niin näiden viime kuukausien höntsäilyn jälkeen on ihan mahtavaa, kun Etna on vihdoin hetkittäin oikeasti apujen välissä ja keskittyy työskentelyyn. Tehtiin ensimmäiset vastalaukat saikun jälkeen ja niissä sain ympyrällä asettaa ihan reilusti sisään, ei se ainakaan kauheasti ole lomailun aikana jäykistynyt.

Tällä viikolla maanantaina Etnalla oli vapaa ja käytiin vain maastakäsin pienellä kävelylenkillä metsässä. Tänään (tiistaina) jumppailin sileellä ja tamma oli taas tosi hyvä! Tulevien päivien suunnitelma olisi seuraava:

keskiviikko: maasto

torstai: puomi ja kavalettitreeniä

perjantai: koulutreeni tai kevyt jumppailu, riippuen Etnan vireystilasta

lauantai: Sohvi menee Etnan, luultavasti koulua

sunnuntai: kevyt hölkkämaasto

Olen nyt pyrkinyt siis suht normaalisti täyttämään viikko-ohjelmaa, eli noin neljä päivää kunnon treeniä ja loput kevyempää työskentelyä. Koitan päästä treenaamaan monipuolisesti siitä huolimatta, että Etnan kunto ei vielä ole normaalilla tasolla, pitää vain muistaa malttaa pitää treenikerrat riittävän lyhyinä.

Meillä on taas neljä toimivaa jalkaa!

Viimeviikolla kirjoittelin Etnan turvonneesta etusesta, mutta vaiva osoittautui onneksi ohimeneväksi ja selvittiin parilla kävelypäivällä. Turvotuksen syy jäi edelleen epäselväksi, sillä esimerkiksi ötkänpisto se olisi voinut olla, mutta siinäkin tapauksessa olisi outoa, ettei jalka ollut paksuudesta huolimatta missään vaiheessa yhtään puristusarka. Varovasti siis aloitin taas liikutuksen kun jalka näytti normaalilta ja liikuntakaan ei onneksi vaikuttanut jalkaan negatiivisesti. Nyt ei olla pariin päivään pukkejakaan nähty, ilmeisesti lämmin ilma on vihdoin vaikuttanut hieman rauhoittavasti tammaan. Pidetään sormet ristissä että sama meno jatkuu!

Tänään Etnalla oli oikea hemmottelupäivä, tai jos siltä kysytään niin kiusaamispäiväksi se tätä varmaan olisi kutsunut. Suuntasin aamulla tallille ja juoksutin tamman, jonka jälkeen sillä oli kengitys ja hieronta. Etnahan ei ole yhtään hieronnasta nauttivaa tyyppiä, vaan kiemurtelee käytävällä sen minkä ehtii. Ja kengityskään ei neidin suosikkeihin kuulu. Odotin melko pahoja jumeja, koska tamma on ollut sen verran jännittynyt viimeaikoina, mutta yllättäen ainoastaan selkä oli oikealta puolelta jumissa. Syy jumille on varmaan siinä, että E on vähän edelleen varonut leikattua oikeaa takajalkaa ja toki se on varmaan vähän heikompi vielä. Paljon vain puomijumppaa, väistöjä ja taivutteluja vaan niin saadaan selkäkin kunnolla liikkeelle.

Tämä oli tälläinen pikapäivitys siitä että koipi on kunnossa, palaillaan toivottavasti pian taas treenikuulumisten merkeissä. 

Ps. Mulla on jäänyt viime syksyltä yksi estevalmennuspostaus julkaisematta, siinä on mun mielestä aika kiva tehtävä selitettynä kuvien avulla. Haluatteko että julkaisen sen joku päivä vai heitetäänkö roskakoriin?

Mulla alkaa huumori loppua...

Tämä alkaa olla jo aika klassista, että juuri kun ehdin huokaista ja iloita lähes terveestä hevosesta, on tallissa vastassa joku yllätys. Tänään se yllätys oli tämännäköinen:

Oikeassa etujalassa oli siis etupuolella ja sisäsyrjällä erittäin iso patti. Etnalla on ennestään tuossa kohtaa jalan sisäpuolella ollut pieni liikaluu tai muu patti, mutta hyvin hyvin pieni. Jänteet oli ihan kuivat ja turvotus ei ollut sellaista nestemäisen pehmeää, joten mulla löi aluksi ihan tyhjää mistä moinen voisi johtua. Jalka ei ollut puristusarka, mutta patti oli vähän lämmin ja karvat irtosi erittäin helposti, samaan tapaan kuin joskus ihotulehduksen aikaan. Etna myös "raapi" sitä toisella etusellaan, joten en sitten tiedä kutisiko se. Kävin vähän kävelyttämässä ja otin pätkän ravia narun päässä, ihan hyvin se näytti liikkuvan, tietysti mitään syväanalyysiä on vaikea tehdä kun itse hölkkää vieressä. 

Ensijärkytyksen jälkeen koitin miettiä olisiko jotain erikoista voinut tapahtua, mistä kaikki johtuisi. Ainut mitä keksin oli se, että Etnalla oli viime yönä etusissa pitkästä aikaa back on trackin suojat, mutta se on kyllä aiemmin pitänyt niitä paljonkin ilman mitään oireita. Toisaalta iho olisi myös saattanut hankautua vähän tarhasuojien vuoksi, josta sitten neiti herkkähipiäinen olisi kehittänyt jonkun tulehduksen tai jotain. Myös ötökän pisto saattaisi tuollaista aiheuttaa, mutta jotenkin olisi kyllä aika erikoista, että se sattuisi juuri samaan kohtaan kuin vanha liikaluu. Eilen oli hävittäjät suorittaneet jonkun ylilennon tosi matalalla ja pudotelleet lähelle jotain valopommejakin, ehkä se on säikähtänyt niitä ja kolauttanut liikaluun johonkin ja se reagoi siihen noin? Ei voi tietää, nämä ja sata muuta vaihtoehtoa pyörii päässä syynä patille. Vaikka vielä koitan olla hyvin vahvasti siinä uskossa, että jalassa ei olisi mitään isompaa rikki, en voi väittää ettei tuollainen aiheuttaisi ylimääräisiä sydämenlyöntejä hevosenomistajana, varsinkin viimeaikojen vaikeudet huomioon ottaen. Parin päivän päästä ollaan varmasti jo vähän viisaampia, joten koitan nyt hetken pysyä järjissäni. Mikään ei kyllä ole niin inhottavaa kuin epätietoisuus. Huh. Tänään oli kyllä oikea viikon toinen maanantai kaikin puolin, jospa se tästä vielä iloksi muuttuu. Eihän viikossa sentään kolmea maanantaita voi olla?

Viimeviikon ratsasteluita ihanassa auringonpaisteessa

Kannattaa ratsastaa illalla puoli kymmeneltä, niin ei muuten ole ruuhkaa! Kuva eiliseltä, kun tamma oli varmaan viikon jännittyneisyyden jälkeen rento ja hyvä ratsastaa. 

Klinikkareissu ja ensimmäiset hypyt

Meillä on ollut melkoisen villiä menoa viimeiset viikot, sillä Etna on jatkanut pukkien esittelyä hyvinkin ahkeraan tahtiin. Viikko sitten se jopa onnistui sinkoamaan mut maistelemaan kentän hiekkaa. Perjantaina suunnattiin kontrollikäynnille Laukaan klinikalle, joka sujui onneksi hyvin. Lähdin reissuun jopa vähän pelottavan luottavaisin mielin, sillä jalka oli ollut niin hyvän näköinen viimeaikoina, etten oikein osannut varautua siihen, että jotain ongelmia vielä löytyisi. Ensiksi käytiin taivuttamassa jalka ja sitten juoksutin sitä ravissa ja laukassa. Etna liikkui puhtaasti ja jalka ei reagoinut taivutukseen, joten siirryttiin sisälle vielä ultraamaan jalka. Jänteet oli kaikki hyvännäköisiä, ainoastaan puikkoluun alapuolella oli vähän vielä nestettä, mutta se on kuulemma ihan normaalia vielä leikkauksen jäljiltä. Saatiin lupa alkaa ottamaan kavaletteja treeniin mukaan ja jatkaa edelleen rasitustason nostamista tasaiseen tahtiin. Kesällä olisi vielä tarkoitus käydä yhdessä kontrollissa ennen estekisoihin lähtöä ja isompia hyppyjä, joten siihen asti tehdään esteillä vähän pienemmillä korkeuksilla jumppailua ja kontrolliharjoituksia.

Tänään otettiin hyppyluvasta heti ilo irti ja laitoin kentälle yhden pikkupystyn ja pari puomia. Joha sitä edellisestä kerrasta olikin reilut viisi kuukautta. Treeni ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä Etna kävi ensimmäiset puolituntia niin kierroksilla, että oli täysi työ päästä kierros ravissa tai laukassa ilman sinkoiluja tai pukkeja. Kun tamma oli suunnilleen hanskassa, tulin muutaman kerran pitkällä sivulla olleet puomit, joiden väliin tuli 4 laukkaa ja pari kertaa molemmista suunnista ympyrällä kavaletin. Kierrokset nousi neidillä aika nopeesti kun se tajusi homman jujun, mutta alun väsytyksen jälkeen suoriuduttiin tehtävistä suurinpiirtein kunnialla. Kuvia katsoessa täytyy vain todeta, että jos ei muuta, niin tukka ja maha on neidillä kyllä loman aikana kasvanut enemmän kuin tarpeeksi. Ei muuta kuin parturihommiin ja kesäkuntoon 2017-kampanja pystyyn niin kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. :D

Etna päätti vapun kunniaksi leikkiä vappupalloa.. :D

Loppuun vielä pieni video jossa tamma alkaa jo olla suhteellisen rento, mitä nyt raviin siirtyessä pitää vähän vielä protestoida. :D

Keväästä seonnut nelijalkainen

Helou! Hurjan pitkään aikaan en ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne, mutta nyt sain vähän materiaalia ratsastuksesta, joten sain taas intoa kirjoitella. Ollaan päästy nyt hyvin etenemään kuntoutuksen kanssa, antibiootti tepsi tulehdukseen ja jalan turvottelu loppui. Hiljalleen lisättiin rasitusta ja nyt ollaan siinä pisteessä, että olen parin viikon aikana päässyt pätkiä ratsastamaan harjoitusravissa ja laukkaakin on jo menty 5-10 minuuttia päivässä tällä viikolla. Ensimmäisiä laukkapätkiä kun otettiin niin neiti oli oikein kiltisti, mutta viimeiset viikot on kyllä ollut aika raisua menoa välillä. Jonain päivinä Etna on niin mielin kielin ja toisina taas pienikin rasahdus jossain saa aikaan aikamoiset lähdöt. Myös pukittelu on tullut tutuksi, nimittäin ilopukittelu. Laukannostoissa saa olla suhteellisen tarkkana, että pysyy menossa mukana!

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa kunnolla maastossa ja sain kyllä sellaset rodeot kotiin päin tullessa, että heikompaa olisi jo hirvittänyt. Tai no taisi muakin jo vähän hirvittää, vaikken ihan pienestä hätkähdäkkään. :D Kuitenkin silloin, kun energia suuntautuu työntekoon on Etna ollut ihan tosi hyvä ratsastaa ja liikkuu nykyään jo paljon vetreämmin kuin kuukausi sitten, mutta vielä tosiaan pitäisi saada tuota räjähdysalttiutta hieman pienemmäksi. Mutta siihenhän ei auta kuin liikunta, joten eiköhän se siitä rauhoitu.

On se niin kaunis <3 (ja lihava :D)

Tänään olisin halunnut mennä ulkokentällä, kun kerrankin oli kuvaaja matkassa, mutta oltiin sen verran aikaisin aamulla liikenteessä, että kenttä oli vielä yön jäljiltä kohmeessa. Siispä siirryttiin maneesiin, jossa ensiksi keventelin molempiin suuntiin ja otin sitten ympyrällä muutamia kierroksia laukkaa kumpaankin suuntaan. Sairasloman jälkeen Etnalla on ollut todella selkeä puoliero, vasemmalle taipuminen on paljon helpompaa ja Etna on huomattavasti tasaisemmin molemmilla ohjilla. Koko ajan puoliero on vähentynyt kun ollaan päästy jumppailemaan, mutta täytyisi kyllä pyytää hierojaa käymään jossain vaiheessa, niin saisi lihaksia vähän paremmin auki. Tosiaan tänäänkään ei ilman riehumisia selvitty, sillä toista laukannostoa tehdessäni tamma teki ensiksi jonkun sivupotkun ja sitten pukitti. Tällä kertaa pukkeja ei onneksi tullut kuin yksi ja sekään ei mistään suurimmasta päästä, mutta sen verran terävästi ne aina tulee että hieman skarppina täytyy olla. Sen jälkeen neiti malttoi pitää jalat maassa ja suuremmilta riehumisilta säästyttiin.

Laukkojen jälkeen ravailin hetken vielä harjoitusravissa, alkuun neiti oli niskastaan aika jännittynyt ja vähän juoksi alta, mutta lopuksi saatiin pari erittäin hyvän tuntuista pätkää. Kuinka ollakkaan videolle tallentui vain pieni pätkä ensimmäisistä harjoitusraveista, kunnes akku loppui. Laitoin sen kuitenkin tuohon koosteeseen mukaan vaikkei se tosiaan kovin kaunista olekkaan, mutta parempi sekin kuin ei mitään.Yritän saada lähiaikoina uudelleen jonkun kuvailemaan meidän menoa, niin saataisiin itse työskentelystä hieman parempaa materiaalia. Kovin paljoa en ole vielä Etnaa harjoitusravissa työstänyt, kunhan nyt vähän on testailtu miltä se tuntuu. Olen nyt ensiksi yrittänyt jumppailla sitä vetreäksi ja hiljalleen kasvattaa taas lihaskuntoa takaisin "oikeaan" treenaamiseen. Mun oma istunta on kyllä päässyt ihan karmeaksi kun en ole päässyt niin pitkään aikaan kunnolla ratsastamaan, etenkin nuo kädet on ihan kamalat. Nyt siis kunnon tehotarkkailu omaan istuntaan niin kehdataan mahdollisesti jonain päivänä näyttäytyä jossain julkisellakin paikalla..

Ensiviikolla meillä tulee 1,5kk viimeisimmästä klinikkakäynnistä, joka tarkottaa siis sitä, että olisi taas kontrollikäynnin aika. Luultavasti en vielä ensiviikolle sitä pysty varaamaan, mutta täytyy yrittää sovittaa kalenterista esimerkiksi sitä seuraavalle viikolle aikaa, että päästäisiin klinikalle lähtemään. Jos kaikki on hyvin, niin päästäisiin mahdollisesti sitten jo hieman hyppelemäänkin. En usko, että jalasta enää mitään löytyy, koska Etna on liikkunut nyt niin hyvin ja jalka on ollut ihan viileä ja turvotustakaan ei ole ollut, mutta suhtautun edelleen hieman varauksella kaikkeen, niin en sitten tipu niin korkealta pilvilinnoistani jos jotakin takapakkia vielä sattuisi tulemaan. Palaillaan!

Kevättä rinnassa!

Tänään suuntasin tallille pitkästä aikaa kamera mukana, koska ulkona oli ihan mieletön sää. Aurinko paistoi ja lämpötilakin oli plussan puolella, joten riisuin Etnalta tarhassa loimet pois ja annoin sen hetken nakuilla. Kerkisin napsimaan hetken siitä kuvia, kunnes tamma ryhtyi piehtaroimaan. Voi sitä pienen hevosen iloa! Sen jälkeen mulla olikin märkä hevonen, joten kuvien ottaminen jäi sikseen. Lähdettiin käymään maastossa ja tamma oli varsin virittynyt alkumatkasta, taitaa tosiaan olla kevättä rinnassa. Pääosin käveltiin, vähän matkaa mentiin ravissakin ja E liikkui oikein hyvin. Jalka on nyt ollut kyllä hyvännäköinen (koputan puuta..), toivotaan nyt että antibiootti olisi vihdoin tehonnut tulehdukseen. Sen pidemmittä puheitta päästän teidät katsomaan kuvia, kertokaahan ihmeessä taas suosikkinne! 

1.

2.

3.

4. Huijaan usein kuvatessa Etnaa valpastumaan soittamalla puhelimelta videota, jossa hevonen hirnuu. Useimmiten se aiheuttaakin vain korvien höristämistä, mutta välillä tamma alkaa hirnumaan hevoselle takaisin ja kuvat on hieman vähemmän edustavia.. :D 

5.

6.

7.

8.

9.

10. Silmänkääntötemppu.

11.

12.

Entten tentten teelika mentten...

...puh pah turvotus pois, kiitos.

Heippa, ja pahoittelut etten taaskaan ole pitänyt blogia ajan tasalla. Oon siitä huono bloggaaja, että jos jokin asia on vielä epävarmaa, en siitä halua kirjoitella. Etnan kanssa viimeiset viikot on ollut aika epäselviä, välillä jalka on ollut parempi ja välillä huonompi, joten kirjoitteleminenkin on jäänyt taka-alalle. Klinikka-auton käynnin jälkeen jalka palautui normaaliksi noin viikossa, viikon ajan ramppasin aamuin illoin jalkaa kylmäämässä ja pesemässä. Viikko tapahtuneen jälkeen ratsastin hieman ja tamma liikkui puhtaasti. Seuraavana aamuna röpelöistä ihoa oli ilmestynyt uudestaan, tällä kertaa jalan sisäpuolelle ja jalka oli taas turvoksissa. Neljä päivää käveltiin ja kylmättiin, kunnes jalka oli taas normaalin näköinen. Ratsastin kerran, seuraavana aamuna jalka oli jälleen hieman huonompi. Sitten lähdinkin viikoksi Leville lomalle, jonka aikana Etna pääosin vain käveli, kerran sillä ratsastettiin ja silloin jalka ei reagoinut mitenkään. Lauantaina tulin kotiin, ratsastin la, su ja ma. Päivä päivältä jalka oli ollut hieman turvonneempi aamuisin, tiistaina kaikkein eniten ja jälleen oli uutta röpelöistä ihoa jalan ulkopuolella. Pohdin asiaa ja tulin tulokseen, että klinikalle lähdetään, koska turvottelun alusta oli kulunut jo 3,5 viikkoa ja edelleenkään se ei ollut normaali. Sainkin heti seuraavalle päivälle ajan, toisin sanoen keskiviikolle. 

Etnan lempipuuhaa lenkillä...

...ja ahneella on yleensä luminen loppu. :D

Olin tehnyt mielessäni kolme diagnoosia:

1) jalassa on edelleen vain tulehdusta, joka jostain syystä ärtyy aina rasituksessa

2) jalkaan on tullut jokin revähdys tai venähdys silloin kuukausi sitten tamman juostessa tarhassa

3) kolmas ja perinteinen hevosenomistajan diagnoosi, eli sillä on hankkarivamma tai muuta vakavaa

Niinpä eilen aamulla pakkasimme tamman koppiin ja suunnattiin Kuopion Animagiin (tai Evidensia se nykyään taitaa jo olla). Oltiin yli puolituntia etuajassa, mutta päästiin siitä huolimatta suoraa sisälle ja hommiin. Lääkärinä meillä oli sama henkilö, joka oli leikannut Etnan, joten oli helppoa kun ei tarvinnut koko syksyn sairasteluita käydä läpi eläinlääkärin tuntiessa meidät. Aluksi lähdettiin ulos, katsottiin liikkuminen käynnissä, ravissa ja taivutettiin oikean jalan alaosa. Kaikki näytti hyvältä ja tamma oli ontumaton, joten seuraavaksi siirryttiin röntgeniin. Kuvat otettiin puikkoluun päästä sekä vuohisesta ja kaikki oli erittäin hyvin. Tulipahan vielä kontrolloitua tuo leikattu puikkoluukin, nyt ainakin tiedetään että se on täydellisesti parantunut. 

Viimeisenä toimenpiteenä oli ultraus. Siihen asti olin ollut ihan hyvillä mielin, mutta ultrauksen alkaessa nousi pintaan pelko hankkarivammasta, etenkin kun ultraus tuntui kestävän ikuisuuden. Vinkki ultraan joutuville hevosenomistajille: älä yritä tulkita eläinlääkärin ilmeistä mitään, se lisää takuuvarmasti omaa paniikkiasi. Onneksi mun tulkinnat ilmeistä meni tällä(kin) kertaa pieleen, eikä sieltä nyt mitään hankkarivamma löytynyt. Ihan puhtain paperein ei kuitenkaan päästy, ilmeisesti tamma on tarhassa riehuessaan liukastunut ja venäyttänyt jalan, sillä hankositeen ulkohaaran ympärillä oli hieman nestettä haarautumiskohdan alapuolella. Tämä näkyi siis pienenä kirjavuutena ultrassa, mutta lääkärin mukaan on myös hyvin mahdollista, että neste on vain ihonalaiskudoksessa, koska jalka oli ultraushetkellä hieman nesteinen. 

Vähän ristiriitaisin tuntein siis, eläinlääkäri kyllä vakuutteli, ettei tuo löydös ole millään tavalla suuri eikä pitäisi jatkossa vaikuttaa mihinkään, mutta silti musta itsestä aina tuntuu hirveältä kun hankkarissa löytyy jotain, ihan jo Otonkin sairastelut muistaen. Vaikka tietystikään tämä ei nyt ihan siihen ole verrattavissa. Suurin turvottelun syy siis on edelleen ihotulehdus, jota koitetaan nyt saada kuriin antibioottikuurilla. Jatkan edelleen jalan kylmäilyä ja öisin käytetään Back On Trackin tallisuojaa mahdollista turvotusta laskemassa. Noin kuukauden-puolentoista kuukauden päästä pitäisi olla jo tavallisessa treenissä, nyt alkuun otetaan vähän kevyemmin, pääosin käyntiä ja hieman ravia, kun tulehdus on hellittänyt niin saadaan nopeasti alkaa ottamaan laukkaa treeneihin mukaan. Kun ollaan tavallisessa treenissä, jalka kontrolloidaan vielä kerran, jotta ollaan varmoja, että hankkarissa on kaikki hyvin. 

Ilmeisesti siis turvottelu on johtunut tulehduksesta, niin oudolta kuin se tuntuukin ottaen huomioon että se lisääntyi aina pienenkin rasituksen jälkeen. Vähän mua vielä hirvittää, että jos jalka edelleen jatkaa kovasti turvottelua rasituksesta johtuen. No eiköhän se vähene antibiootin tehotessa ja eläinlääkäri kyllä sanoi, että pienestä turvotuksesta ei kannata säikähtää. Jos hevonen kuitenkin liikkuu iloisesti ja puhtaasti, turvottelu saattaa edelleen johtua siitä, ettei jalka ole ihan täysin vielä palautunut leikkauksesta. 

Huh. Olipas sekava ja pitkä stoori, toivottavasti pysytte suunnilleen kärryillä. Kirjoittelen tänne näitä aika tarkasti sen takia, että voin sitten jatkossa tulla tarkistamaan että miten kaikki meni, mikäli joskus sitä tietoa johonkin tarvitsee. Sairastelua lukuunottamatta tamman kanssa on mennyt viimeaikoina oikein hyvin, neiti on ollut ihana sylinalle (varmaan karvanlähdöstä johtuen rapsuttelu on erityisen kivaa..) ja on ollut pätkittäin oikein hyvä ratsastaa, vaikka mitään kovin ihmeellistä ei olla päästykään tekemään. Ilmeisesti kuitenkin käyntitreeneistäkin on ollut hyötyä, sillä eläinlääkäri kehui neidin saaneen lihasta ja näyttävän nyt oikein kivalta. Kyllä me täältä vielä noustaan! Jospa kirjoitteluintoakin löytyisi vähän enemmän, kun ei tarvitse murehtia epätietoisuutta onko jalassa vikaa vaiko eikö ole. Ja jospa pian saisin kirjoitella jostain muustakin kuin klinikkakäynneistä! Eihän eläinlääkäritapaamisia olekaan ollut kuin seitsämän puoleen vuoteen, pistäkääs paremmaksi. :D