Sivut

tiistai 17. toukokuuta 2016

Kyllä siitä vielä vesipeto tehdään!

Vihdoin voin todeta, että arkemme alkaa muistuttamaan jo melko normaalia. Edelleen tietysti jalkaa tulee tarkkailtua paljon ja maastossa ei voi päästellä täysiä, eikä esteillä voida hyptätä mitään esteeksi kutsuttavia, mutta siitä huolimatta tämänhetkinen tilanne on enemmän kuin hyvä. Etna on alkanut keskittyä työntekoon kun kevään pöllöenergiat on saatu purettua ja näin ollen ollaan päästy oikeasti tekemäänkin jotain, viimeinen kuukausi kun meni lähinnä siihen että yritin pysyä kyydissä ja saada Etnan menemään sinne minne halusin.

Perjantaina käytiin maastoilemassa ja pitkästä aikaa oli oikeasti mukava reissu. Täytyy myöntää, että muutamaan viikkoon en viitsinyt edes lähteä maastoilemaan lyhyitä käyntilenkkejä lukuunottamatta, koska en halunnut ottaa sitä riskiä että tipahdan maastossa ja sitten Etna laukkailee pitkin kyliä. Nyt uskoin, että tamma kykenee maastoilemaan sivistyneesti, koska oli ollut jo lähes viikon ihan suhteellisen nätisti. Ja niinhän se kykeni, meillä oli oikein rento ja mukava lenkki. Lenkin päätteeksi käytiin vielä kahluuojassa muistelemassa miten sinne veteen taas mennääkään. Ensimmäisellä kerralla keskusteltiin ehkä vajaa minuutti mennäänkö veteen vai ei, sen jälkeen tamma meni sinne pitkin ohjin puolijuoksua. Aika hyvä edistys vuodentakaisesta, jolloin maanittelin neitiä veteen tunnin.. Ensiksi käveltiin oja pariin kertaan edestakaisin, sitten ravattiin ja laukattiin. Voi että kuinka tuli ikävä maastoesteille, kun pääsi veteen laukkaamaan, mahtava fiilis!

Ei ollut perjantai 13. päivä ihan nimensä mukainen tällä kertaa!

Meillä on siis tallilla ihan hevosille tarkoitettu kahluuoja, jossa on hyvä pohja. Nyt siinä on ollut harmillisen vähän vettä, mutta esimerkiksi viime syksynä siellä pääsi kahlaamaan ihan tosissaan. 


Tässä vielä pari pientä videota kahlailusta, ei mitään videokuvauksen parasta antia, mutta toivottavasti tunnelma välittyy!



Viikonloppuna treenailtiin koulua oikein urakalla molempina päivinä. Lauantaina homma oli vähän vielä hakemista, mutta loppuun tamma tuntui jo ihan kivalta. Sunnuntaina jatkoin samalla tavalla hommia ja tehtiin paljon pitkiä väistöjä ja taivutuksia. Ja voi vitsi, nyt oon kyllä saanut hevoseni takaisin! Vaikkei meno edelleenkään ole samalla tasolla kuin viime kesänä, niin näiden viime kuukausien höntsäilyn jälkeen on ihan mahtavaa, kun Etna on vihdoin hetkittäin oikeasti apujen välissä ja keskittyy työskentelyyn. Tehtiin ensimmäiset vastalaukat saikun jälkeen ja niissä sain ympyrällä asettaa ihan reilusti sisään, ei se ainakaan kauheasti ole lomailun aikana jäykistynyt.

Tällä viikolla maanantaina Etnalla oli vapaa ja käytiin vain maastakäsin pienellä kävelylenkillä metsässä. Tänään (tiistaina) jumppailin sileellä ja tamma oli taas tosi hyvä! Tulevien päivien suunnitelma olisi seuraava:
keskiviikko: maasto
torstai: puomi ja kavalettitreeniä
perjantai: koulutreeni tai kevyt jumppailu, riippuen Etnan vireystilasta
lauantai: Sohvi menee Etnan, luultavasti koulua
sunnuntai: kevyt hölkkämaasto

Olen nyt pyrkinyt siis suht normaalisti täyttämään viikko-ohjelmaa, eli noin neljä päivää kunnon treeniä ja loput kevyempää työskentelyä. Koitan päästä treenaamaan monipuolisesti siitä huolimatta, että Etnan kunto ei vielä ole normaalilla tasolla, pitää vain muistaa malttaa pitää treenikerrat riittävän lyhyinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti