Mulla alkaa huumori loppua...

Tämä alkaa olla jo aika klassista, että juuri kun ehdin huokaista ja iloita lähes terveestä hevosesta, on tallissa vastassa joku yllätys. Tänään se yllätys oli tämännäköinen:

Oikeassa etujalassa oli siis etupuolella ja sisäsyrjällä erittäin iso patti. Etnalla on ennestään tuossa kohtaa jalan sisäpuolella ollut pieni liikaluu tai muu patti, mutta hyvin hyvin pieni. Jänteet oli ihan kuivat ja turvotus ei ollut sellaista nestemäisen pehmeää, joten mulla löi aluksi ihan tyhjää mistä moinen voisi johtua. Jalka ei ollut puristusarka, mutta patti oli vähän lämmin ja karvat irtosi erittäin helposti, samaan tapaan kuin joskus ihotulehduksen aikaan. Etna myös "raapi" sitä toisella etusellaan, joten en sitten tiedä kutisiko se. Kävin vähän kävelyttämässä ja otin pätkän ravia narun päässä, ihan hyvin se näytti liikkuvan, tietysti mitään syväanalyysiä on vaikea tehdä kun itse hölkkää vieressä. 

Ensijärkytyksen jälkeen koitin miettiä olisiko jotain erikoista voinut tapahtua, mistä kaikki johtuisi. Ainut mitä keksin oli se, että Etnalla oli viime yönä etusissa pitkästä aikaa back on trackin suojat, mutta se on kyllä aiemmin pitänyt niitä paljonkin ilman mitään oireita. Toisaalta iho olisi myös saattanut hankautua vähän tarhasuojien vuoksi, josta sitten neiti herkkähipiäinen olisi kehittänyt jonkun tulehduksen tai jotain. Myös ötökän pisto saattaisi tuollaista aiheuttaa, mutta jotenkin olisi kyllä aika erikoista, että se sattuisi juuri samaan kohtaan kuin vanha liikaluu. Eilen oli hävittäjät suorittaneet jonkun ylilennon tosi matalalla ja pudotelleet lähelle jotain valopommejakin, ehkä se on säikähtänyt niitä ja kolauttanut liikaluun johonkin ja se reagoi siihen noin? Ei voi tietää, nämä ja sata muuta vaihtoehtoa pyörii päässä syynä patille. Vaikka vielä koitan olla hyvin vahvasti siinä uskossa, että jalassa ei olisi mitään isompaa rikki, en voi väittää ettei tuollainen aiheuttaisi ylimääräisiä sydämenlyöntejä hevosenomistajana, varsinkin viimeaikojen vaikeudet huomioon ottaen. Parin päivän päästä ollaan varmasti jo vähän viisaampia, joten koitan nyt hetken pysyä järjissäni. Mikään ei kyllä ole niin inhottavaa kuin epätietoisuus. Huh. Tänään oli kyllä oikea viikon toinen maanantai kaikin puolin, jospa se tästä vielä iloksi muuttuu. Eihän viikossa sentään kolmea maanantaita voi olla?

Viimeviikon ratsasteluita ihanassa auringonpaisteessa

Kannattaa ratsastaa illalla puoli kymmeneltä, niin ei muuten ole ruuhkaa! Kuva eiliseltä, kun tamma oli varmaan viikon jännittyneisyyden jälkeen rento ja hyvä ratsastaa.