Mihin se kesä katosi?

Tein 22. huhtikuuta postauksen, johon listasin asioita, joita haluaisin menneenä kesänä toteuttaa. Kehnostihan siinä suoraan sanottuna kävi, asioista tuli suoritettua 2/6. No ehkä 2½, jos vähän lipsutaan. Tarkastellaanpas vähän tarkemmin mitä meidän piti tehdä ja mitä sitten lopulta tehtiin koko pitkä ja kylmä kesä:

1. Maastoesteet
Check, check ja vielä kerran check! Maastoesteitä tuli onneksi hypättyä melko paljon menneen kesän aikana, ja vielä olisi nyt syksyllä toiveissa päästä korkkaamaan uuden tallin maastikset, mikäli säät sen sallii. Ei se kesä ihan hukkaan mennyt!

2. Kenttäkisat
Pari harrasteluokkaa oli toiveissa - ja ne toteutui! Olen kyllä erittäin iloinen, että Etnasta on kuoriutunut oikea kenttähevonen tämän kesän aikana. Saas nähdä, mitä ensi kausi tuo kenttäratsastuksen osalta tullessaan!

3.Uitto
No eihän me uimaan päästy, mutta siitä voisi ehkä syyttää kelejä. Enkä olisi kyllä uskonut huhtikuussa, kuinka suuri haaste vesi Etnalle on. Kahlaamassa on kyllä käyty sitäkin enemmän ja Etnan vesikammo on selätetty ainakin näillä näkymin erittäin hyvin. Meinattiinhan me kerran uimaankin päästä, kun Etna säikähti kahluureissulla kaverin innokasta kuopimista vedessä: tamma hypähti vedessä taaksepäin, mutta ei tajunnut veden syvenevän, eikä ollut kaukana ettei tamma olisi kellahtanut veteen. Istuma-asennosta Etna onneksi sai tasapainoiltua itsensä ylös ja minäkin sain roikuttua kaulassa kiinni. Ehkä ensikesänä saadaan aikaiseksi lähteä kunnolla uimaan?

4.Maastoilu hiekkakuopilla
Tämän toteutus venyi ja venyi, ja kun lopulta oltiin kaksi päivää ennen muuttoa lähdössä maastoon, oli sään herrat toista mieltä. Ei pitäisi jättää mitään viimetinkaan! Onneksi muuten tuli kyllä kesän aikana maastoiltua reilusti, joten ihan pelkkiä kentän pölyjä ei tarvinnut hengitellä.

5. Laidunkuvat voikukka-aikaan
Eipä tullut otettua ei.. Ja taas voisin syyttää säätä, ei paljoa huvita kuvailla jos sataa vettä. Okei, olisi sieltä ehkä joku aurinkoinenkin päivä löytynyt, mutta kamera ei kyllä ole tänä vuonna kovin ahkerasti mukana kulkenut. Ihan ilman laidunkuvia ei kuitenkaan olla jääty tänäkään kesänä, sillä kuvailin Etnaa muuttoviikolla sekä laitumella että joen rannassa. Josta tulikin mieleen, että niitäkin kuvia voisi laittaa tänne esille, vai onko kesämuistelot veitsen kääntämistä haavassa näin syksyllä?

6. Ravirata
Eipä päädytty raviradalle ei, vaikka sitä jo kovasti suunniteltiinkin. Ehkä vauhdikkaat maastolenkit kuitenkin korvasivat raviratarallittelut..?

Tämän perusteella näyttää, ettei tehty mitään koko kesänä. Mutta tehtiinhän me, vaikka ja mitä!
Me:
-ratsastettiin usein aamuauringossa, koska halusin käydä ratsastamassa ennen töihin menoa
-kisailtiin, treenailtiin ja humputeltiin, kaikkia sopivassa suhteessa
-syötiin kesäherkkuja, kumpikin omiamme ihan riittävästi
-saavutettiin ensimmäinen yhteinen aluekoulusijoitus sekä ekat yhteiset kenttäsijoitukset
-otettiin kankikuolaimet satunnaiseen käyttöön
-hypättiin treeneissä isompia esteitä, kuin koskaan aiemmin

..ja mikä parasta, nautittiin ihan vaan toistemme seurasta. Jännä nähdä mitä tuleva talvi tuo tullessaan! Täytyisi ehkä jonkinlaista suunnitelmaa väsätä myös tulevaksi talveksi, jos se vaikka toteutuisi hieman paremmin.. :D

Pitkästä aikaa estekisoissa!

Viime viikonloppuna päästiin Etnan kanssa pitkästä aikaa suuntaamaan estekisoihin. Viimeksi oltiin oltu estekisoissa kesäkuun alussa, tietysti kenttäkisoissa oltiin rataesteitä hypätty, mutta sielläkin korkeutena oli ollut ainoastaan 80cm. Nyt sattui löytymään 1-tason estekisat n. 15min ajomatkan päästä, joten olihan sitä lähdettävä fiilistelemään kisatunnelmaa. Tällä kertaa toimin itse ensimmäistä kertaa kuskina, kun vihdoin sain kuukausi sitten aikaiseksi hankittua BE-kortin. Luokiksi valitsin 80cm ja 90cm, joissa molemmissa oli arvosteluna 367.1.

Mun ensimmäinen luokka alkoi vasta 11 paikkeilla, joten aamulla ei ollut kovin aikainen lähtö. Etna aavisti heti kopin pihassa nähdessään, että johonkin ollaan lähdössä, ja harjaaminen olikin taas melkoinen operaatio tamman hyöriessä karsinassa kuin viimeistä päivää. Sain kuin sainkin tamman siistittyä, tavarat olin pakannut autoon jo edellisenä päivänä. Ei siis muuta kuin hevonen koppiin ja matkaan.

Postauksen kuvat (c) Kreeta Kerkkänen, kiitos! :)

Kisapaikalle päästyä lähdin heti ilmoittautumaan ja katsomaan ratapiirrustusta, Etna sai jäädä vielä koppiin odottelemaan. Radankävelyn jälkeen laitettiin varusteet päälle ja suunnattiin verkkakenttää kohti. Olin vasta 28. lähtijä, joten hetki vaan seisoskeltiin ja katseltiin muiden suorituksia. Menin verkkaamaan ihan hyvissä ajoin, verkkakentän pohja oli aika kurainen, joten Etna liikkui vähän varauksella. Kaikenkaikkiaan meidän verkka jäi aika mitäänsanomattomaksi, ratsastin itse vähän jarru päällä ja Etna oli pohkeen takana. Uskottelin kuitenkin itselleni tutun ja helpohkon korkeuden hoituvan ja ison kentän saavan tamman innostumaan.

Noh, rata olikin sellainen kuin verkka oli jo antanut ennakoida. Pidättäminen on vaan niin kivaa ja sitä rataa.. No oli siinä muutamia hyviäkin pätkiä, mutta pääosin ratsastin kyllä tilaan nähden ihan liikaa taaksepäin. Tamma onneksi pelasteli tilanteet viimeiselle esteelle saakka, jolle toin sen pohjaan ja Etnan etujalat jäi ihan suoraksi, puomihan sieltä sitten tuli. Tuloksena siis 0/4vp ja itseensä täysin tyytymätön ratsastaja.

Hetken ajatuksia nollailtua tulin siihen tulokseen, ettei tässä nyt itsesäälissä rypeminen auta, vaan parempi ratsastus. Niinpä lähdin tutustumaan 90cm rataan, joka oli hyvin samantyylinen kuin 80cm. Verkassa keskityin tekemään paljon temponmuutoksia ja etenkin laukassa etenemään kunnolla. Ja kas kummaa, verkkahypyt onnistui tosi hyvin ja erittäin hyvillä mielin suunnattiin kisakentälle.

Rata alkoi ihan hyvin, tiedostin edellisen luokan rytmiongelman ja nyt tajusin onneksi edetä paremmin. Kakkoselle vähän lähelle, sitten sujuen suhteutettu väli, että päästiin suunnitellulla askelmäärällä. 4,5 ja 6 sujui ihan hyvin, seiska oli sininen okseri, jolle ponnistuspaikka jäi vähän kauas. En tajunnut ottaa ajoissa kiinni, joten suunniteltu askelmäärä okserilta sarjalle jäi pahasti lyhyeksi. Olisi täytynyt ymmärtää jättää yksi askel suunnitelmasta pois suuren sisääntulon takia, mutta jäin vain pitämään, jolloin paikka oli pahin mahdollinen. Uskomattomalla tavalla tamma taas pelasti ja raivokkaalla ratsastuksella selvittiin kuin selvittiinkin sarjavälistä ehjin nahoin pois. Uusinta oli mielestäni hyvä, sarjan jälkeinen kaarre venyi suunniteltua pidemmäksi iloitessani tamman pelastuksesta, samoin toisessa kaarteessa tamma jäi vastustelemaan kääntäviä apuja ja menetettiin vähän aikaa. Olin kuitenkin enemmän kuin iloinen siitä, että tamma oikeasti innostui radalla ja oli ihan täysillä menossa mukana, kunhan vain itse muistan olla himmailematta turhaan.

Tuloksena siis puhdas rata ihan kohtuullisen hyvällä ajalla, joten jäätiin odottelemaan sijoittuisinko. Kuinkas ollakaan, luokan toiseksi viimeinen ratsukko kuitenkin tiputti meidät sijoilta, oltiin siis kuudensia ja viisi sijoittui. Tässä vaiheessa sijojen ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan harmittanut, koska olin niin iloinen, että sain kasattua itseni toiselle radalle ja oikeasti tehtyä ratkaisuja. Tietysti tuo kämmi sarjalla jäi harmittamaan, mutta taas kun saa lisää ratarutiinia niin toivottavasti moiset mokat jää pois.

Videossa oli musiikki, mutta youtube valitettavasti oli poistanut sen, joten nyt täytyy tyytyä mykkäversioon.

Kotimatka sujui hyvin ja kotiintuomisina oli peräkontti täynnä yltä päältä rapaisia varusteita. Motivaatio kisaamaan on suuri, joten varmaan parin viikon päästä taas startataan joissain kisoissa! :)

Video tallireissusta

Kuvailin tuossa yks ilta vähän videopätkiä ihan tavallisesta tallireissustani. Kaikki klipit on siis puhelimella melko pimeässä kuvattu, joten laatu ei päätä huimaa. Pääsin viimeiseltä luennolta vasta puoli seitsämän, jonka jälkeen suuntasin tallille. Etnalla oli ollut melko rankkoja treenejä pari edellistä päivää, joten tyydyin vaan juoksuttamaan tamman. Tehtiin paljon siirtymisiä, joissa Etna toimiikin aikas kivasti! Lopulta kentällä ei meinannut eteensä nähdä, joten palattiin suosiolla talliin. Pitäisi vissiin etsiä kentän valojen katkaisija jostain, kun alkaa pimeys häiritä treenailuja.. :D

Kurarallia!

Muutama viikko sitten päädyimme Etnan kanssa vähän sattuman kaupalla estevalmennukseen. Tulin just tallille kun valmennus oli alkamassa ja siitä oli toinen ratsukko joutunut viime tipassa perumaan, niin mentiin ihan extempore siihen tilalle. Juoksujalkaa siis tamma tarhasta ja kuntoon, onneksi se ei ollut ihan kuran peitossa (kuten kaikkina muina päivinä on ollut..)

Aloitettiin verkkaamalla askellajit läpi, sain huomautusta lähinnä liian pitkistä ohjista, joiden takia joudun vääntämään käsiä ranteista mutkalle. Hups! Hyppääminen aloitettiin pituushalkaisijalla olleella ristikolla, jonka edessä ja takana oli puomit. Se sujui ihan hyvin, omaa ylävartaloa pitäisi tarkkailla, etten tuuppais ylävartalolla hyppyyn ennen hevosta. Sitten alettiin tulemaan pientä rataa, joka näkyy paremmin videolla. Rata siis sisälsi kaarevan linjan, jonka väliin tehtiin voltti, suoran linjan innareilta okserille, sarjan ja pari yksittäistä estettä. Mitään kovin suuria mokia ei tullut, pari kertaa toin kamalan huonosti tamman sarjalle, mutta hienosti se pelasti niistäkin tilanteissa. Käteen täytyisi kiinnittää huomiota, että annan varmasti riittävästi Etnalle hyppyyn tilaa, koska se hyppää herkästi vähän väärin päin. Ei selkä notkolla siis, mutta ei myöskään kovin pyöreästi.

Lopuksi tultiin vielä useamman kerran innarit-okseri suhteutettu, nyt okserin eteen ja taakse oli lisätty puomit. Ratsastin herkästi liian paineella viimeisen askeleen, jolloin tamma kyllä hyppäsi puhtaasti, mutta ei kovin pyöreästi. Sain ohjeeksi sujua vähän innareiden jälkeen, jolloin pari viimeistä askelta ennen okseria sain rentoutua. Näin tullessa Etna hyppäsi kyllä pyöreämmin, mutta samalla myöskin huolimattomammin, kun mä en ollutkaan "nostelemassa" sen jalkoja. Este oli lopuksi jo 110cm ja vaikka se putosi viimeisellä kerralla, en tullut enää uudelleen, koska Etna teki kuten haluttiin eli pyöreämmän hypyn. Kyllä ne jalat sieltä (toivottavasti) jossain vaiheessa alkaa nousemaan.

Ollaan päästy treenailemaan nyt aika monipuolisesti, etenkin uusia (ihania!) maastoja on tullut koluttua aika paljon läpi. Tallilla on siis muutamia reittejä, jotka on suunniteltu vain hevosia varten, joten pohjat on kyllä tosi hyvät. Sileellä Etna on ollut jotenkin tosi hankala nyt koko tämän ajan kun ollaan uudella tallilla oltu, vain pari oikeasti onnistunutta koulutreeniä on takana. En tiedä johtuuko keskittymiskyvyttömyys jättisuuresta kentästä, koska tamma on ollut aika villi, Tai sitten uusia maisemia on niin paljon kivempi katsella kuin keskittyä työntekoon.. No ehkä se siitä tasaantuu hiljalleen, toivotaan niin. Muuten Etna on kyllä kotiutunut loistavasti, sillä on ihana oma ponilauma, joka sisältää siis kolme ponia ja Etnan.. Pieni kunnianloukkaus tammalle. :D Etna sai myös tallityöntekijältä tittelin "tallin positiivisin tyyppi", kun se on aina korvat hörössä niin iloisena.. Tai sitten vaan ihan kuutamolla omissa sfääreissään. :D

Viikonloppuna pyörähdettiin 1-tason estekisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm, mutta niistä sitten lisää pian, ettei tästä tule liian pitkää stooria. Kuulemisiin!

Muuttohommia

Sen lisäksi, että musta tuli Etnan omistaja, on viimeaikoina tapahtunut muutakin suurta. Muutettiin nimittäin eilen Kuopioon, Etna tietysti mukana myös. Kävin jo kesällä katsomassa Etnalle tallipaikkaa samalla, kun kävimme katsomassa meille asuntoa. Tallipaikaksi valikoituikin ensimmäinen ehdokas -tämän tiesin oikeastaan jo etukäteen, koska kaverini hevonen on samalla tallilla, joten kovin metsään ei voinut mennä! Talli sijaitsee 20 kilometrin päässä meiltä, eli tallimatka lyheni 10km, luksusta! Muutenkin matka taittuu hyvin nopeasti pääosin moottoritietä edeten. Talli on yksityistalli, jossa on sekä ravureita että ratsuja. Hevosia on ehkä 30 (?), tarkasta lukumäärästä ei ole mitään käsitystä vielä. :D Pääsimme muuttamaan juuri viikonloppuna valmistuneeseen talliin, joten kaikki on ihan uudenkarheaa. Talli on tosi hieno ja uskon, että tulemme viihtymään hyvin! Tallilla on ISO kenttä, maneesi ja kuuleman mukaan myös hyvät maastot. Lisäksi sieltä löytyy maastoesteitä! Kaikki puitteet treenaamiseen on siis kohdillaan.

Viimeinen ratsastus lauantaina tutulla kotikentällä

Aamulla kotoa lähdössä

Lähdettiin eilen aamulla hakemaan Etnaa vanhalta tallilta, tavarat olin pakannut jo edellisenä päivänä. Matkaan meni yhden pysähdyksen taktiikalla (:D) noin neljä tuntia. Etna matkusti kiltisti kuten aina ja odotteli hetken kopissa, kun mulle näytettiin mihin voisin viedä hevosen ja tavarat. Alkuun Etna sai hetken olla tallissa, jonka jälkeen vein sen tarhaan. Tamma vilkaisi kerran että mihinkäs sitä tultiin, jonka jälkeen se painoi turpansa heinäkasaan. Lähdettiin melko äkkiä viemään meidän omaa muuttokuormaa asunnolle ja syömään, mutta myöhemmin iltapäivällä menin takaisin tallille laittamaan tavaroita paikoilleen. Ja voihan tavarat! Luulin karsineeni turhat pois, mutta viiden vuoden aikana on tullut kerättyä ihan himosuuret määrät kampetta - ja kaikki tietysti hyvin tarpeellista! Hetken revin hiuksia päästäni, mutta yllättävän hyvin sain lopulta aseteltua tavarat kaappiin.

Ensihetket uudessa tallissa, pientä järkytystä ilmassa :D

Kävin katsomassa hetken kentällä ollutta estevalmennusta, jonka jälkeen harjailin tamman pikaisesti ja kävin kävelyttämässä sitä kentällä. Etna oli kyllä kerinnyt olla hyvän tovin jo tarhassa päivällä, mutta ajattelin pienen kävelylenkin olevan ihan hyväksi pitkähkön matkan jälkeen. Lähtiessäni Etna jäi rauhassa syömään karsinaan, oli jo kuin kotonaan. Ihanaa, kun se on noin sopeutuvainen!

Kaksipäiväiset kenttäkisat Keuruulla

Alavuden kenttäkisoista innostuneena suunnattiin Etnan kanssa viime viikonloppuna Keuruulle kaksipäiväisiin kenttäkisoihin. Koska matkaan kisapaikalle kului vain reilu tunti, tultiin yöksi kotiin. Lauantaina olikin erikoinen kisapäivän aloitus, sillä lähdimme kotoa vasta puoli kymmenen. Mun koulustartti oli vasta iltapäivän puolella ja oltiinkin hyvissä ajoin kisapaikalla. Lähdin kouluverkkaan hieman liian aikaisin, joten kävelin välikäyntejä vähän normaalia enemmän. Etnalle kuitenkin sopii pitkän kaavan verryttely, joten oli vain hyvä, ettei ainakaan tullut kiire. Alkuun Etna oli verkassa vähän turhan pitkä ja pohkeen takana, mutta hetken työskentelyn jälkeen se alkoi liikkua mukavan ilmavasti ja takaosan työskentely parani huomattavasti. Lopulta siirryin maneesista kentälle valmistautumaan. Kentälläkin oli onneksi hyvin tilaa valmistautuvalle ratsukoille, joten otin vielä pätkät ravia ja laukkaa.

Rata sujui aika mukavasti, mitään wou-fiilistä ei jäänyt, mutta kaikin puolin positiivinen mieli. Alkutervehdyksessä Etna ei pysynyt suorana ja peruutus meni harjoittelusta huolimatta huonosti, mutta muuten rata oli melko rikkeetön. Prosentit yllätti positiivisesti, sillä oltiin saatu radasta 68,5%, joka oikeutti jaettuun 2. sijaan koulun jälkeen. Paperissa oli aika tasaisesti  6,5-8 pisteitä, peruutuksesta oltiin saatu 5,5, joka oli radan huonoin piste. Radan jälkeen kävin ravailemassa vähän maneesissa ja talutin loppukäynnit tiellä. Sitten Etna pääsi koppiin syömään ja levähtämään ja mä lähdin tutustumaan maastoesterataan. Alkuun osa esteistä näytti jotenkin suurilta esimerkiksi Alavuden harrasteen esteisiin verrattuna. Radalla oli myös pari estettä, jollaisia Etna ei ollut koskaan hypännyt (esim. risueste). Vesieste oli aika säälittävä rapalammikko, joten sen en uskonut tuottavan ongelmia. Kävelin radan kahteen kertaan, jotta muistaisin mihin mistäkin risteyksestä (joita oli paljon!) pitäisi kääntyä.

Rataesteosuuksien piti alkaa viideltä, mutta aikataulut ei ollut pitänyt ja helpon estekoe pääsi alkamaan vasta kuudelta. Niinpä odottelusta tuli aika pitkä, koska harrasteen estekoe alkoi joskus puoli kahdeksan jälkeen illalla. Otettiin Etna jo aiemmin kopista pois, ettei sen tarvinnut niin pitkään seistä paikoillaan. Esteverkassa se oli alkuun vähän väsyneen oloinen ja otti kaksi puomiakin, mutta ihan hyvillä mielin silti lähdin esteradalle. Radalla ei ollut mitään ihmeempiä tehtäviä, pari suoraa linjaa vain. Jälkimmäiselle linjalle jouduin ottamaan askeleen suunniteltua enemmän, koska suhteutetun ensimmäiselle esteelle ponnistuspaikka jäi aivan pohjaan. Kyseiselle okserille käännettiin aika lyhyellä tiellä päädystä ja aurinko paistoi suoraan silmiin niin, etten nähnyt koko estettä kun sinne piti kääntyä. Niinpä en ehtinyt tekemään paikan suhteen mitään, mutta Etna onneksi pelasti ja hyppäsi okserin hienosti vaikka mä mokasinkin. Muuten rata oli ihan sujuva ja tuloksena 0vp. Loppuverkan jälkeen Etna sai jalkojen kylmäyksen ja kotiin päästiin lähtemään joskus yhdeksän jälkeen illalla. Enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut kisareissulta puoli 12 yöllä kotona! Koulun ja esteiden jälkeen olin jaetulla toisella sijalla, joten vähän tuli paineita seuraavan päivän maasto-osuudelle.


Sunnuntaina mun maaston startti oli vasta 14.54, joten saatiin nukkua vähän pidempään ja virkeinä lähteä uudestaan reissuun. Kisapaikalle päästyä kävin vielä vähän vilkaisemassa maastorataa, jonka jälkeen laitettiin Etna kuntoon. Verkkasin melko pitkään käynnissä ja ravissa, mutta laukkaa otin melko niukasti. Hyppäsin jokaisen verkkaesteen vain kerran, koska tamma kuunteli hyvin ja teki hyviä hyppyjä. Pian olinkin jo lähtöviivalla ja lähettäjä laski viimeisiä sekunteja. Itse rata meni niin hujauksessa, että yhtäkkiä tajusin vain olevani maalissa. Kakkosta Etna vähän katsoi, kolmoselle ratsastin itse ponnistuspaikan huonosti. Ylöshyppy meni hyvin, samoin keltainen talo ja vesikin ylittyi rohkeasti. Punaiselle laatikolle paikka tuli tosi pohjaan, mutta tamma pelasti, rengasesteeltä loppuun saakka meno oli aika sujuvaa. Maalissa ihanneajan sisällä ja tammalle hurjat kiitokset. Loppuverkkailin tamman ja käveltiin takaisin tallialueelle. Luokka loppui vajaa tunti mun maasto-osuuden jälkeen, joten hyvin ehdittiin hoitamaan Etna kuljetuskuntoon ja koppiin ennen palkintojenjakoa. Sijoituin siis 2/29, ihan uskomatonta! Harva hevonen nappaa kaksista ensimmäisistä kenttäkisoistaan molemmista sijoitusta. Saa nähdä milloin tulee paluu maanpinnalle tästä kaikesta.. :D

Muutoksen tuulia!

Tänään kävimme Etnan kanssa klinikalla Tampereella. Ei sillä, että mitään olisi vialla, vaan ostotarkastuksessa! Asia on ollut vireillä jo aika kauan, mutta en ole sitä tänne halunnut ilmoittaa ennen kuin asia on varmistunut. Kaikki oli kunnossa ja näin ollen musta tuli taas hevosenomistaja! Muitakin muutoksia on luvassa, mutta niistä lisää myöhemmin.

Toivotaan, että yhteinen matkamme on vasta alkumetreillä. :) 

Etnan kenttäkisadebyytti 2.8.

Alavuden kisapäivä alkoi aamulla jo tutuksi tulleella letityksellä. Matkaan päästiin pommiin nukkumisesta huolimatta ajallaan ja kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin. Olin varannut Etnalle päiväksi karsinapaikan, joten tamma pääsi heti sinne ja kannettiin tarvittavat tavarat talliin. Seuraavaksi suuntasin maastoradan näyttöön, olin ilmoittautunut siis harrasteeseen. Radasta jäi aika kiva fiilis,  pari värikkäämpää estettä (talo ja valkoharmaa laatikko) mietitytti, sillä Etna ei ollut niitä eikä muitakaan kovin värikkäitä maastiksia ennen hirveästi hypännyt. Muuten radalla olevat esteet oli pääosin tuttuja.

(c) Maiju Leiponen

(c) Maiju Leiponen

(c) Maiju Leiponen

(c) Maiju Leiponen

Heti maastosta tallille tullessa kävin katsomassa vielä esteradan ratapiirrustuksen, jonka jälkeen alettiin valmistautumaan kouluverkkaan. Kävelin alkukäynnit tiellä, koska verkka-alue oli kurjan pieni. Etna oli verkassa yllättävän kiva, tein aika paljon siirtymisiä ja koitin vähän säästellä poweria iltapäivään. Olin varannut verkkaan juuri sopivasti aikaa ja hyvillä mielin lähdin maneesiiin koulukokeeseen. Vähän etukäteen mietitytti tapahtuuko taas sama lamaantuminen, kuin aiemminkin, koska valmistautuvan ratsukon täytyi odottaa ihan pienellä kaistaleella maneesin päädyssä. Tällä kertaa sitä ei onneksi tapahtunut ja Etna oli tosi hyvä ratsastaa radalla. Koska viimeiset pari viikkoa Etna oli ollut sileällä melko haastava, olin superonnellinen siitä, että se oli niin hyvä radalla. Siitä syystä ehkä paperissa oli kuitenkin maininta liian kiltistä ratsastuksesta, jäin ilmeisesti vaan tyytyväisenä puksuttelemaan, kun tamma ei vastustellutkaan. :D Rata oli kokonaisuudessaan musta aika kiva, ensimmäinen laukka loppui liian aikaisin ja pituushalkaisijalle tuleminen lopussa vähän levisi, mutta muuten tasaista suorittamista. Prosentteja saatiin 62,8% ja hyvillä mielin suuunnattiin vaihtamaan varusteita esteverkkaa varten.

(c) Maiju Leiponen

(c) Maiju Leiponen

Verkkasin esteille aika vähän, maksimissaan pari hyppyä jokaiselle esteelle (ristikko, pysty, okseri) molemmista suunnista. Verkassa Etna oli ihan super ja paikat osui tosi hyvin. Verkka alueen ollessa tosi ahdas mulla ehkä jäi kuitenkin jonkinlainen hissuttelu päälle radalle. Siitä johtuen rata ei ollut kovin tasainen, puomit kyllä pysyi ylhäällä, mutta muuten siitä ei kovin hyvä fiilis jäänyt. Lisäksi huomasin kotona, että olin saanut kolme yliaikavirhettä!! En tiedä miten se on mahdollista, koska videolta katsottuna meno on kuitenkin suht sujuvaa, mutta ilmeisesti olin silti ollut niin järkyttävän hidas. Huhhuh, mitä mummoilua! Esteradalta tullessa Etnalta napattiin varusteet pois ja mentiin suoraan eläinlääkärin tarkastukseen, jonka jälkeen Pauliina lähti kävelyttämään tammaa ja mä sain vähän hengähtää.

Voi sitä onnea, kun tamma meni veteen! :D

Koulun ja esteiden jälkeen olikin melkoisen monta tuntia odottelua edessä, ehdittiin käydä syömässä, katsomassa helpon maastoa ja rupatella tuttujen kanssa. Käytiin myös vähän jaloittelemassa Etnan kanssa, ettei se ihan jämähtäisi karsinassa seisoskellessaan. Olin esteiden ja koulun jälkeen jaetulla 10. sijalla. Ihan hyvin ajatellen, että luokassa sijoittui kahdeksan. En silti ottanut mitään sijoitustavoitteita, toiveena oli vain, että Etna saisi hyväksytyn tuloksen ensimmäisistä kenttäkisoistaan. Iltapäivällä alettiin taas varustamaan Etnaa maasto-osuutta varten. Tamma vaikutti aika väsyneeltä ja huolestuinkin jo vähän kuinka se maastossa jaksaa. Mun maasto-osuuden startti oli puoli kuusi. Lähdimme hyvissä ajoin kävelemään maastorataa kohti ja alkuun siellä hetken vain seisoskeltiin ja käppäiltiin, ettei verkasta tulisi liian pitkä. Verkkasin suht lyhyen kaavan kautta, alkuun reilusti ravia, että lihakset lämpiää, mutta melko vähän laukkaa ja vain pari hyppyä. Yhtäkkiä starttiin olikin vain minuutti aikaa ja mentiin pyörimään lähtöviivan tuntumaan.

Radalla Etna oli ihan uskomaton. Niitä kahta estettä se katsoi, joita etukäteen epäilin sen kyttäävän, mutta pienellä patistuksella hyppäsi nekin hyvin. Muuten rata sujui kuin tanssi: tamma oli energinen ja esteet jäi yksi toisensa jälkeen taakse. Veteen mentiin suht sujuvasti ja jyrkän ylämäen tamma suihkaisi kuin ohjus. Ajasta ei ollut mitään hajua, sillä mulla ei ole (vielä) kelloa maastoon, mutta lopulta tultiin maaliin ilman estevirheitä ja ihanneajan puitteissa. Voi sitä fiilistä, ei ollut kaukana ettei päässyt paria ilon kyyneltä!

Maaston jälkeen ravailin ja kävelytin tamman ja odoteltiin aika pitkään tuloksia. Osasin odottaa, että mahdollisesti sijoittuisin, koska tiesin, että ainakin pari oli mun edeltä tuloslistalla ottanut kieltoja maastossa. Totaalinen hämmennys kuitenkin tapahtui, kun kuulin, että me oltiin KOLMANSIA! Ihan tajutonta! Ja vielä tajuttomampaa hommasta teki, että meidän pienen seuran jäsenet vei luokasta sijat 2,3 ja 4! Huhhuh. Saa nähdä, milloin tästä tulee paluu maanpinnalle, mutta onahn tuo tamma aika uskomaton, kun nappaa heti ensimmäisistä kenttäkisoistaan sijoituksen.


Kuvia on tulossa vielä tuhat lisää, mutta ajattelin tehdä niistä vielä erillisen postauksen, kunhan saan kaikki kuvat käsiteltyä. Kaikille kuvaajille tuhannet kiitokset!

Ps. Mitä mieltä olette ulkoasusta? Väsäsin itse tuollaisen töherryksen ja hermot meinasi mennä, mutta onpahan vähän ajantasalla edes.. Mutta edelleen jos joku olisi innokas tekemään meille bannerin, niin otan niitä ilomielin vastaan. :)

Treenausta kenttäkisoihin (GoPro-video)

Viikko sitten käytiin Etnan kanssa iltasella pyörähtämässä Alavudella maastoesteillä. Pääsin töistä vasta puoli viisi, joten siitä sitten äkkiä pakattiin hevonen koppiin, ettei ihan yömyöhään menisi. Matkalla satoi vettä kaatamalla, mutta perillä sää oli onneksi koko ajan ihan poutainen. Varustettiin tamma ja lähdin verkkailemaan, samalla kiersin radan ja katsoin, että pohja ja esteet on kunnossa. Otin muutamia verkkahyppyjä, mutta ajatuksena oli treenata kenttäkisoja varten, joten parin verkkahypyn jälkeen lähdin suoraan radalle sen kummemmin esteitä Etnalle näyttelemättä.

Rataan kuului aika paljon eritasoisia esteitä aina pienistä tukeista tuttarin esteisiin, koska valitsin meille sopivia esteitä, joista sai hyvän radan aikaan. Radan kruunasi Alavuden kuuluisa maitohappomäki, joka on kyllä joka kerta yhtä kamalan näköinen. Iskin GoPron päähän, joten tekin pääsette vähän paremmin näkemään millainen rata mentiin. Mulla tosiaan oli viimeksikin kamera päässä, mutta kesken kuvauksen siitä loppui akku, joten mitään materiaalia ei ollut tallentunut. Postissa on tulossa kunnollinen kiinnitysremmi kameralle, mutta nyt mentiin vielä jesarivirityksellä, joten kuvakulma ei ole ihan mitä parhain.

Kaikenkaikkiaan fiilis oli tosi hyvä. Muutamille toin huonosti, esimerkiksi haudalle toin vähän puolikkaaseen askeleeseen, mutta pääosin paikat osui kohdilleen ja Etna hyppäsi kyseenalaistamatta kaikki esteet. Vesi oli ainut este, joka mietitytti etukäteen. Ei oltu menty kunnon vesiesteeseen kertaakaan sen ensimmäisen kerran jälkeen, kun tunti tammaa sinne houkuteltiin. Luotin kuitenkin, että meidän jokikahlailut olisivat ajaneet saman asian, ja tamma menisi suoraan veteen. Ja niinhän siinä kävi, että pienen kannustuksen avulla tamma meni ensimmäisellä yrityksellä veteen. Hurraa! Veden jälkeen rytmikin parani huomattavasti, meno oli sujuvaa ja helppoa. Viimeinen ylämäki vei voimat, mutta hienosti tamma silti jaksoi sen painella ylös saakka. Hurjien taputusten saattelemana lopetettiin treenit hymyissä suin. Ravailin ja kävelin tamman kanssa vielä n. 20minuuttia radan jälkeen, jotta maitohapot lähtisi kunnolla liikenteeseen. Sitten pakattiin hevonen koppiin ja suunnattiin kotiin.




Hyvien treenien siivittämänä päätin ilmoittautua Alavuden kenttäkisoihin, jotka on tulevana sunnuntaina. Mulle itselle tuli sen leikkauksen takia 2,5 viikkoa taukoa ratsastuksesta, joten vähän jännän äärellä ollaan kuinka hyvin ehdin saamaan homman haltuun ennen kisoja. Tamma on ollut sileällä aika hankala viime aikoina, selvästi testaa että onko ihan pakko. Jokaisen (huimat kolme kertaa oon ehtinyt tauon jälkeen mennä koulua :D) ratsastuskerran lopussa tamma on kyllä alkanut toimimaan, mutta vähän hirvittää saanko sen kisoissa verkattua kunnolla avuille, vai onko koulurata ihan katastrofi. Siellä en kuitenkaan voi verkata 45min kouluradalle, sillä kisa on yksipäiväinen ja iltapäivästä pitäisi vielä jaksaa painella maasto-osuudella. Pitäkäähän peukut pystyssä meille!

Mitä meille kuuluu?

Huh kun aika menee nopeasti! Kesä on ihanasti vihdoin ja viimein täällä ja mun viikonloput onkin elokuun lopulle asti täyttynyt vähän liiankin täyteen. Pari viikkoa sitten käytiin Vaasassa 2-tason koulukisoissa ja sieltä tultiinkin yllättäen ruusukkeen kera kotiin! Luokka oli HeB:3, eli mun elämäni ensimmäinen pitkän radan kouluohjelma. Tavoitteena oli rikkeetön ja tasainen rata ja tavoite täyttyi aika mukavasti. Hieman Etna edelleen hyytyi aitojen sisäpuolella, mutta hyviäkin pätkiä saatiin, etenkin nelikaarisen sain ratsastettua hyvin, vaikka alkurata oli vähän pusertamista. Tuomareiden kommentit oli hyvin positiivisia ja tsemppaavia. Jäätiin odottamaan radan jälkeen tulosta ja olin tippua satulasta, kun tulos lopulta kuulutettiin. 64,21%!! Menin sillä hetkellä luokassa toiseksi, luokka oli noin puolessa välissä. Käytiin siis juottamassa Etna autolla ja tultiin takaisin jännittämään, sijoittuisinko luokassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, kuusi sijoittui ja me oltiin viidensiä, osallistujia luokassa oli 23. Taas oli aika iso näkemysero tuomareiden välillä, toiselta saatiin 66,6% ja toiselta 61,8%. Kokonaisuudessaan kuitenkin toinen tuomari oli vain antanut n. ½ pistettä vähemmän joka liikkeestä, jolloin erosta tuli aika suuri, mutta nyt ei ollut mitään räikeitä eroja yksittäisten liikkeiden pisteissä. Onnesta soikeana lähdettiin kisoista kotia kohti, kannatti ajaa niin pitkälle. :D

"Vähän" myöhässä nyt tulee selostus, mutta toukokuun viimeisenä päivänä oltiin Kaisan koulutunnilla, ja päästiin kokeilemaan Etnalle kankia ensimmäistä kertaa sen elämässä. Lainasin tutulta kanget testiin ja Kaisa katsoi, että säädöt on varmasti kohdillaan. Aloitettiin hyvin varovaisesti pitäen kankiohjan ilman tuntumaa. Etna ei tuumannut uudesta suitsituksesta mitään, joten päästiin jo verkassa hyvin työstämään sitä myötä- ja vasta-asetuksilla. Varsinaisena tehtävänä tehtiin neliötä, jonka sivut mentiin avossa ja kulmat  käännettiin ulkoavuilla takaosakäännöksen tavoin. Alkuun tamma jäi niskasta vähän jännittyneeksi eikä ollut ihan suoraviivaisesti apujen välissä, mutta jo pian tehtävä sujui aika kivasti. Ravissa Etna tuntui hyvältä, mutta videolta katsottuna on ihan liian jännittynyt niskasta. Onnekseni voin todeta, että reilussa kuukaudessa tamma on kyllä rentoutunut tosi kivasti niskan seudulta ja alkanut pyöristää paremmin koko ylälinjaa. Laukassa tehtiin ihan miniavoa ja lopuksi laukattiin ihan vain suoraan ja kulmat pyöristäen. Vähän meinasi Etnalta puhti loppua ja laukka pyöri välillä hieman heikosti, mutta hyviäkin pätkiä saatiin. Lopuksi pääsin vähän fiilistelemään ravissa ympäri kenttää, ja aika mageeta ravia sieltä saatiinkin ulos!

verkkailua

Ostin pari viikkoa sitten Facebookin hevostarvikekirppikseltä Etnalle omat kanget, joilla on nyt päästy kaksi kertaa treenailemaan. Kanget tulee siis olemaan maksimissaan kerran viikossa käytössä ihan vain helpottamassa työskentelyä, sillä esimerkiksi niiden kanssa laukan kokoamista on paljon helpompi harjoitella kun Etna on itse skarpimpi, ja näin ollen laukka vahvistuu nopeammin. Kangilla meneminen on kyllä myös vaikuttanut nivelillä ratsastamiseen, koska Etna on alkanut pyöristää itseään oikein ja on nykyään huomattavasti ryhdikkäämpi kuin ennen.

Pari päivää sitten Etna säikähti jotain kun oltiin kahlaamassa tallin rannassa, ja hyppäsi varmaan yli metrin ilmaan ihan yhtäkkiä. Onnistuin roikkumaan kyydissä, mutta talliin tultaessa huomasin, että siltä vuotaa verta vej polven alapuolelta, jalan sisäreunasta. Haava oli tosi pieni, mutta ilmeisesti sopivasti verisuonen kohdalla, koska verta tuli aika paljon. Menin letkulla kylmäämään ja huuhtelemaan jalkaa, ja yöksi laitoin siihen betadinehauteen. Eilen haavan kohta oli vähän nesteinen ja puristusarka, mutta Etna liikkui iloisesti  eikä arkonut sitä yhtään. Käytiin varulta kuitenkin vain kävelemässä maastossa, että jalka saa parantua rauhassa. Liikutuksen ja kylmäyksen jälkeen nesteet oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja jalka näytti lähes normaalilta. Nestettä on siis vain haavan ympäristössä, joten mitään vakavampaa tuskin on kyseessä. Kaiken hyvän lisäksi olin itse tänään pienessä leikkauksessa, joten tikkien vuoksi en saa ratsastaa 12 päivään. Onneksi ihana Pauliina auttaa ainakin tämän viikon liikutusten kanssa, niin tamma ei ihan joudu tylsistymään. Minä voinkin olla sitten asia erikseen, en oo ollut varmaan 7 vuoteen yli viikkoa ratsastamatta.. Onneksi kuitenkin pääsen edes käymään tallilla. :D

Loppuun vielä kuvia kesäkuussa olleista estekisoista, kuvista kiitos Ellinoora Luokkakalliolle ja Roosa Rintamäelle. :)

Sellaista tällä kertaa, nyt onkin sitten taas kuulumiset ajan tasalla. Kisoista meillä on nyt pieni loma, seuraavat on vasta elokuun alussa. Ollaan kuitenkin treenailtu aika ahkeraan ja treenit jatkuu samaan malliin heti kun pääsen takaisin satulaan.