Sivut

tiistai 22. syyskuuta 2015

Kurarallia!

Muutama viikko sitten päädyimme Etnan kanssa vähän sattuman kaupalla estevalmennukseen. Tulin just tallille kun valmennus oli alkamassa ja siitä oli toinen ratsukko joutunut viime tipassa perumaan, niin mentiin ihan extempore siihen tilalle. Juoksujalkaa siis tamma tarhasta ja kuntoon, onneksi se ei ollut ihan kuran peitossa (kuten kaikkina muina päivinä on ollut..)

Aloitettiin verkkaamalla askellajit läpi, sain huomautusta lähinnä liian pitkistä ohjista, joiden takia joudun vääntämään käsiä ranteista mutkalle. Hups! Hyppääminen aloitettiin pituushalkaisijalla olleella ristikolla, jonka edessä ja takana oli puomit. Se sujui ihan hyvin, omaa ylävartaloa pitäisi tarkkailla, etten tuuppais ylävartalolla hyppyyn ennen hevosta. Sitten alettiin tulemaan pientä rataa, joka näkyy paremmin videolla. Rata siis sisälsi kaarevan linjan, jonka väliin tehtiin voltti, suoran linjan innareilta okserille, sarjan ja pari yksittäistä estettä. Mitään kovin suuria mokia ei tullut, pari kertaa toin kamalan huonosti tamman sarjalle, mutta hienosti se pelasti niistäkin tilanteissa. Käteen täytyisi kiinnittää huomiota, että annan varmasti riittävästi Etnalle hyppyyn tilaa, koska se hyppää herkästi vähän väärin päin. Ei selkä notkolla siis, mutta ei myöskään kovin pyöreästi.

Lopuksi tultiin vielä useamman kerran innarit-okseri suhteutettu, nyt okserin eteen ja taakse oli lisätty puomit. Ratsastin herkästi liian paineella viimeisen askeleen, jolloin tamma kyllä hyppäsi puhtaasti, mutta ei kovin pyöreästi. Sain ohjeeksi sujua vähän innareiden jälkeen, jolloin pari viimeistä askelta ennen okseria sain rentoutua. Näin tullessa Etna hyppäsi kyllä pyöreämmin, mutta samalla myöskin huolimattomammin, kun mä en ollutkaan "nostelemassa" sen jalkoja. Este oli lopuksi jo 110cm ja vaikka se putosi viimeisellä kerralla, en tullut enää uudelleen, koska Etna teki kuten haluttiin eli pyöreämmän hypyn. Kyllä ne jalat sieltä (toivottavasti) jossain vaiheessa alkaa nousemaan.




Ollaan päästy treenailemaan nyt aika monipuolisesti, etenkin uusia (ihania!) maastoja on tullut koluttua aika paljon läpi. Tallilla on siis muutamia reittejä, jotka on suunniteltu vain hevosia varten, joten pohjat on kyllä tosi hyvät. Sileellä Etna on ollut jotenkin tosi hankala nyt koko tämän ajan kun ollaan uudella tallilla oltu, vain pari oikeasti onnistunutta koulutreeniä on takana. En tiedä johtuuko keskittymiskyvyttömyys jättisuuresta kentästä, koska tamma on ollut aika villi, Tai sitten uusia maisemia on niin paljon kivempi katsella kuin keskittyä työntekoon.. No ehkä se siitä tasaantuu hiljalleen, toivotaan niin. Muuten Etna on kyllä kotiutunut loistavasti, sillä on ihana oma ponilauma, joka sisältää siis kolme ponia ja Etnan.. Pieni kunnianloukkaus tammalle. :D Etna sai myös tallityöntekijältä tittelin "tallin positiivisin tyyppi", kun se on aina korvat hörössä niin iloisena.. Tai sitten vaan ihan kuutamolla omissa sfääreissään. :D

Viikonloppuna pyörähdettiin 1-tason estekisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm, mutta niistä sitten lisää pian, ettei tästä tule liian pitkää stooria. Kuulemisiin!


2 kommenttia:

  1. Vitsit, ihan toi korvakuvakin riittää siihen, että pystyn kuvittelemaan kuinka ihanat maastot siellä on..! Mikäs meillä täällä betoniviidakon keskellä käyskennellessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! reittejä ei oo ihan niin paljoo valittavana kuin mitä Mikonmajoilla oli, mutta laatu korvaa tässä tapauksessa kyllä ehdottomasti määrän. :)

      Poista