Alavuden kisapäivä alkoi aamulla jo tutuksi tulleella letityksellä. Matkaan päästiin pommiin nukkumisesta huolimatta ajallaan ja kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin. Olin varannut Etnalle päiväksi karsinapaikan, joten tamma pääsi heti sinne ja kannettiin tarvittavat tavarat talliin. Seuraavaksi suuntasin maastoradan näyttöön, olin ilmoittautunut siis harrasteeseen. Radasta jäi aika kiva fiilis, pari värikkäämpää estettä (talo ja valkoharmaa laatikko) mietitytti, sillä Etna ei ollut niitä eikä muitakaan kovin värikkäitä maastiksia ennen hirveästi hypännyt. Muuten radalla olevat esteet oli pääosin tuttuja.
(c) Maiju Leiponen
(c) Maiju Leiponen
(c) Maiju Leiponen
(c) Maiju Leiponen
Heti maastosta tallille tullessa kävin katsomassa vielä esteradan ratapiirrustuksen, jonka jälkeen alettiin valmistautumaan kouluverkkaan. Kävelin alkukäynnit tiellä, koska verkka-alue oli kurjan pieni. Etna oli verkassa yllättävän kiva, tein aika paljon siirtymisiä ja koitin vähän säästellä poweria iltapäivään. Olin varannut verkkaan juuri sopivasti aikaa ja hyvillä mielin lähdin maneesiiin koulukokeeseen. Vähän etukäteen mietitytti tapahtuuko taas sama lamaantuminen, kuin aiemminkin, koska valmistautuvan ratsukon täytyi odottaa ihan pienellä kaistaleella maneesin päädyssä. Tällä kertaa sitä ei onneksi tapahtunut ja Etna oli tosi hyvä ratsastaa radalla. Koska viimeiset pari viikkoa Etna oli ollut sileällä melko haastava, olin superonnellinen siitä, että se oli niin hyvä radalla. Siitä syystä ehkä paperissa oli kuitenkin maininta liian kiltistä ratsastuksesta, jäin ilmeisesti vaan tyytyväisenä puksuttelemaan, kun tamma ei vastustellutkaan. :D Rata oli kokonaisuudessaan musta aika kiva, ensimmäinen laukka loppui liian aikaisin ja pituushalkaisijalle tuleminen lopussa vähän levisi, mutta muuten tasaista suorittamista. Prosentteja saatiin 62,8% ja hyvillä mielin suuunnattiin vaihtamaan varusteita esteverkkaa varten.
(c) Maiju Leiponen
(c) Maiju Leiponen
Verkkasin esteille aika vähän, maksimissaan pari hyppyä jokaiselle esteelle (ristikko, pysty, okseri) molemmista suunnista. Verkassa Etna oli ihan super ja paikat osui tosi hyvin. Verkka alueen ollessa tosi ahdas mulla ehkä jäi kuitenkin jonkinlainen hissuttelu päälle radalle. Siitä johtuen rata ei ollut kovin tasainen, puomit kyllä pysyi ylhäällä, mutta muuten siitä ei kovin hyvä fiilis jäänyt. Lisäksi huomasin kotona, että olin saanut kolme yliaikavirhettä!! En tiedä miten se on mahdollista, koska videolta katsottuna meno on kuitenkin suht sujuvaa, mutta ilmeisesti olin silti ollut niin järkyttävän hidas. Huhhuh, mitä mummoilua! Esteradalta tullessa Etnalta napattiin varusteet pois ja mentiin suoraan eläinlääkärin tarkastukseen, jonka jälkeen Pauliina lähti kävelyttämään tammaa ja mä sain vähän hengähtää.
Voi sitä onnea, kun tamma meni veteen! :D
Koulun ja esteiden jälkeen olikin melkoisen monta tuntia odottelua edessä, ehdittiin käydä syömässä, katsomassa helpon maastoa ja rupatella tuttujen kanssa. Käytiin myös vähän jaloittelemassa Etnan kanssa, ettei se ihan jämähtäisi karsinassa seisoskellessaan. Olin esteiden ja koulun jälkeen jaetulla 10. sijalla. Ihan hyvin ajatellen, että luokassa sijoittui kahdeksan. En silti ottanut mitään sijoitustavoitteita, toiveena oli vain, että Etna saisi hyväksytyn tuloksen ensimmäisistä kenttäkisoistaan. Iltapäivällä alettiin taas varustamaan Etnaa maasto-osuutta varten. Tamma vaikutti aika väsyneeltä ja huolestuinkin jo vähän kuinka se maastossa jaksaa. Mun maasto-osuuden startti oli puoli kuusi. Lähdimme hyvissä ajoin kävelemään maastorataa kohti ja alkuun siellä hetken vain seisoskeltiin ja käppäiltiin, ettei verkasta tulisi liian pitkä. Verkkasin suht lyhyen kaavan kautta, alkuun reilusti ravia, että lihakset lämpiää, mutta melko vähän laukkaa ja vain pari hyppyä. Yhtäkkiä starttiin olikin vain minuutti aikaa ja mentiin pyörimään lähtöviivan tuntumaan.
Radalla Etna oli ihan uskomaton. Niitä kahta estettä se katsoi, joita etukäteen epäilin sen kyttäävän, mutta pienellä patistuksella hyppäsi nekin hyvin. Muuten rata sujui kuin tanssi: tamma oli energinen ja esteet jäi yksi toisensa jälkeen taakse. Veteen mentiin suht sujuvasti ja jyrkän ylämäen tamma suihkaisi kuin ohjus. Ajasta ei ollut mitään hajua, sillä mulla ei ole (vielä) kelloa maastoon, mutta lopulta tultiin maaliin ilman estevirheitä ja ihanneajan puitteissa. Voi sitä fiilistä, ei ollut kaukana ettei päässyt paria ilon kyyneltä!
Maaston jälkeen ravailin ja kävelytin tamman ja odoteltiin aika pitkään tuloksia. Osasin odottaa, että mahdollisesti sijoittuisin, koska tiesin, että ainakin pari oli mun edeltä tuloslistalla ottanut kieltoja maastossa. Totaalinen hämmennys kuitenkin tapahtui, kun kuulin, että me oltiin KOLMANSIA! Ihan tajutonta! Ja vielä tajuttomampaa hommasta teki, että meidän pienen seuran jäsenet vei luokasta sijat 2,3 ja 4! Huhhuh. Saa nähdä, milloin tästä tulee paluu maanpinnalle, mutta onahn tuo tamma aika uskomaton, kun nappaa heti ensimmäisistä kenttäkisoistaan sijoituksen.
Kuvia on tulossa vielä tuhat lisää, mutta ajattelin tehdä niistä vielä erillisen postauksen, kunhan saan kaikki kuvat käsiteltyä. Kaikille kuvaajille tuhannet kiitokset!
Ps. Mitä mieltä olette ulkoasusta? Väsäsin itse tuollaisen töherryksen ja hermot meinasi mennä, mutta onpahan vähän ajantasalla edes.. Mutta edelleen jos joku olisi innokas tekemään meille bannerin, niin otan niitä ilomielin vastaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti