Pitkästä aikaa estekisoissa!

Viime viikonloppuna päästiin Etnan kanssa pitkästä aikaa suuntaamaan estekisoihin. Viimeksi oltiin oltu estekisoissa kesäkuun alussa, tietysti kenttäkisoissa oltiin rataesteitä hypätty, mutta sielläkin korkeutena oli ollut ainoastaan 80cm. Nyt sattui löytymään 1-tason estekisat n. 15min ajomatkan päästä, joten olihan sitä lähdettävä fiilistelemään kisatunnelmaa. Tällä kertaa toimin itse ensimmäistä kertaa kuskina, kun vihdoin sain kuukausi sitten aikaiseksi hankittua BE-kortin. Luokiksi valitsin 80cm ja 90cm, joissa molemmissa oli arvosteluna 367.1.

Mun ensimmäinen luokka alkoi vasta 11 paikkeilla, joten aamulla ei ollut kovin aikainen lähtö. Etna aavisti heti kopin pihassa nähdessään, että johonkin ollaan lähdössä, ja harjaaminen olikin taas melkoinen operaatio tamman hyöriessä karsinassa kuin viimeistä päivää. Sain kuin sainkin tamman siistittyä, tavarat olin pakannut autoon jo edellisenä päivänä. Ei siis muuta kuin hevonen koppiin ja matkaan.

Postauksen kuvat (c) Kreeta Kerkkänen, kiitos! :)

Kisapaikalle päästyä lähdin heti ilmoittautumaan ja katsomaan ratapiirrustusta, Etna sai jäädä vielä koppiin odottelemaan. Radankävelyn jälkeen laitettiin varusteet päälle ja suunnattiin verkkakenttää kohti. Olin vasta 28. lähtijä, joten hetki vaan seisoskeltiin ja katseltiin muiden suorituksia. Menin verkkaamaan ihan hyvissä ajoin, verkkakentän pohja oli aika kurainen, joten Etna liikkui vähän varauksella. Kaikenkaikkiaan meidän verkka jäi aika mitäänsanomattomaksi, ratsastin itse vähän jarru päällä ja Etna oli pohkeen takana. Uskottelin kuitenkin itselleni tutun ja helpohkon korkeuden hoituvan ja ison kentän saavan tamman innostumaan.

Noh, rata olikin sellainen kuin verkka oli jo antanut ennakoida. Pidättäminen on vaan niin kivaa ja sitä rataa.. No oli siinä muutamia hyviäkin pätkiä, mutta pääosin ratsastin kyllä tilaan nähden ihan liikaa taaksepäin. Tamma onneksi pelasteli tilanteet viimeiselle esteelle saakka, jolle toin sen pohjaan ja Etnan etujalat jäi ihan suoraksi, puomihan sieltä sitten tuli. Tuloksena siis 0/4vp ja itseensä täysin tyytymätön ratsastaja.

Hetken ajatuksia nollailtua tulin siihen tulokseen, ettei tässä nyt itsesäälissä rypeminen auta, vaan parempi ratsastus. Niinpä lähdin tutustumaan 90cm rataan, joka oli hyvin samantyylinen kuin 80cm. Verkassa keskityin tekemään paljon temponmuutoksia ja etenkin laukassa etenemään kunnolla. Ja kas kummaa, verkkahypyt onnistui tosi hyvin ja erittäin hyvillä mielin suunnattiin kisakentälle.

Rata alkoi ihan hyvin, tiedostin edellisen luokan rytmiongelman ja nyt tajusin onneksi edetä paremmin. Kakkoselle vähän lähelle, sitten sujuen suhteutettu väli, että päästiin suunnitellulla askelmäärällä. 4,5 ja 6 sujui ihan hyvin, seiska oli sininen okseri, jolle ponnistuspaikka jäi vähän kauas. En tajunnut ottaa ajoissa kiinni, joten suunniteltu askelmäärä okserilta sarjalle jäi pahasti lyhyeksi. Olisi täytynyt ymmärtää jättää yksi askel suunnitelmasta pois suuren sisääntulon takia, mutta jäin vain pitämään, jolloin paikka oli pahin mahdollinen. Uskomattomalla tavalla tamma taas pelasti ja raivokkaalla ratsastuksella selvittiin kuin selvittiinkin sarjavälistä ehjin nahoin pois. Uusinta oli mielestäni hyvä, sarjan jälkeinen kaarre venyi suunniteltua pidemmäksi iloitessani tamman pelastuksesta, samoin toisessa kaarteessa tamma jäi vastustelemaan kääntäviä apuja ja menetettiin vähän aikaa. Olin kuitenkin enemmän kuin iloinen siitä, että tamma oikeasti innostui radalla ja oli ihan täysillä menossa mukana, kunhan vain itse muistan olla himmailematta turhaan.

Tuloksena siis puhdas rata ihan kohtuullisen hyvällä ajalla, joten jäätiin odottelemaan sijoittuisinko. Kuinkas ollakaan, luokan toiseksi viimeinen ratsukko kuitenkin tiputti meidät sijoilta, oltiin siis kuudensia ja viisi sijoittui. Tässä vaiheessa sijojen ulkopuolelle jääminen ei kuitenkaan harmittanut, koska olin niin iloinen, että sain kasattua itseni toiselle radalle ja oikeasti tehtyä ratkaisuja. Tietysti tuo kämmi sarjalla jäi harmittamaan, mutta taas kun saa lisää ratarutiinia niin toivottavasti moiset mokat jää pois.

Videossa oli musiikki, mutta youtube valitettavasti oli poistanut sen, joten nyt täytyy tyytyä mykkäversioon.

Kotimatka sujui hyvin ja kotiintuomisina oli peräkontti täynnä yltä päältä rapaisia varusteita. Motivaatio kisaamaan on suuri, joten varmaan parin viikon päästä taas startataan joissain kisoissa! :)