Tammikuu
Tammikuussa tein vihdoin päätöksen, mihin kouluun aion keväällä hakea ja mikä minusta tulee "isona". Lukion osalta kevään kirjoituksiin lukeminen oli alkamassa ja penkkarijärjestelyt jo hyvässä vauhdissa. Olimme juuri Oton kanssa siinä pisteessä, että voitaisiin ottaa ensimmäisiä laukkoja sairasloman jälkeen. (Meitä vähemmän seuranneet voivat lukea täältä mikä Oton jalkaa vaivasi.) Otto kuitenkin yllättäen alkoi taas ontumaan ja suuntasimme klinikalle. Kaikki oli jalan osalta kuitenkin kunnossa, ilmeisesti kenkä oli vain puristanut huonosti. Kuitenkin vielä tammikuun lopussa pääsimme laukkaamaan ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen ja jalan suhteen kaikki näytti muutenkin hyvin toiveikkaalta. Ratsastin Oton lisäksi myös paljon ratsastuskoulun hevosia, joten ratsuista ei pulaa tullut.
| Ei ihan tavanomainen tammikuinen maastoilusää. |
Helmikuu
Helmikuussa päästiin Oton kanssa jo vähän treenaamisen makuun. Päästiin valmentautumaan ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen ja Oton jalka vaikutti erittäin lupaavalta. Kirjoitin postaukset Hevoseni ärsyttävät tavat sekä Hevoseni ihanat tavat, jotka saivatkin paljon näyttökertoja. Koulussa juhlittiin penkkareita ja käytiin abiristeilyllä, joiden jälkeen alkoi lukuloma. Toisin sanoen siis enemmän mahdollisuuksia käydä valoisan aikaan tallilla!
Maaliskuussa Oton jalka alkoi olla siinä kunnossa, että pystyttiin menemään koulua normaalisti, vaikka tauko tietysti näkyi ja tuntui. Maaliskuu oli melko "tapahtumatonta" aikaa, sillä yo-kirjoitukset vei kaiken ajan. Otto vietti maaliskuun lopussa viikon Kaisan hyvässä hoidossa, sillä itse lomailin Levillä. Tuo viikko teki meille molemmille hyvää, itse sain nollata ajatuksia ja kotiin tullessa vastassa oli erittäin hyvin läpiratsastettu hevonen.
Huhtikuu
Huhtikuu oli erittäin tapahtumarikas kuukausi hevostelun osalta. Käytiin kontrollissa klinikalla ja Otto sai niin puhtaat paperit kuin tuollaisen vamman jälkeen voi saada. Päästiin hyppäämään ensimmäistä kertaa kuuteen kuukauteen ja startattiin naapuriseuran koulukisoissa. Kaikin puolin siis onnellinen kuukausi.
Toukokuussa starttasimme oman tallin estekisoissa 70cm luokan, joka sujui innokkaasti, mutta puhtaasti. Otto pääsi laitumelle, josta kirjoitinkin paljon kuvia sisältäneen postauksen. Tein suunnitelmia tulevalle kaudelle kisojen suhteen tarkoituksena oli kisata esteillä aluetasolla 90-100cm ratoja, tavoitteena tietysti vain siistit radat, sillä uusintahevoseksi Otosta ei enää ollut. Koulussakin oli tarkoitus startata aluetasolla sekä muutenkin kiertää tavallista enemmän koulukisoja. Toukokuussa kävin töissä ja luin pääsykokeisiin, joten kuukausi oli melko täyteenbuukattu. Loppukuusta sain tietää olevani ylioppilas, joten juhlienkin järjestäminen vei aikaa.
Yo-kuvausten kulisseissa osa 1 ja 2. Vähän juoksutrikoota mekon alle ja Oton ruoan tekoa juhlamekko päällä, ei muuten tapahdu ihan joka päivä! :'D
Kesäkuussa juhlahumu oli ohi ja paluu tavalliseen arkeen koitti. Kisasimme ensimmäiset alue-estekisat tälle kaudelle. Ne järjestettiin Alavudella, luokkina menin 80cm ja 90cm. Kisoista kertova postaus löytyy täältä . Lisäksi kuvasin kypäräkameralla videon meidän maastoesteilottelusta, joka jäikin sitten viimeiseksi kerraksemme maastoesteillä. Kesäkuussa olimme myös vuoden ensimmäisessä estevalmennuksessa, joka jäi viimeiseksi valmennukseksemme. Kesäkuun lopussa starttasimme Korpilahden alue-estekisoissa 90cm ja 100cm luokat. 90cm luokassa ratsastin viimeiselle esteelle pohjaan, joten napattiin yksi puomi mukaan. 100cm rata oli erittäin hyvä, teimme nollatuloksen. Kesäkuussa Otto kuitenkin liikkui vielä hyvin, ja pääsimme pitkästä aikaa treenaamaan molemmissa lajeissa kunnolla.
Heinäkuu
Heinäkuun alussa Otto alkoi tuntumaan jälleen kerta toisensa jälkeen kankealta. Suunnattiin klinikalle, ja selvisi, ettei jalka kestänyt tavallista käyttöä, vaikka varovasti oltiin edetty, vielä varovaisemmin kuin mitä lääkäri oli käskenyt. Seurasi jälleen kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Fiilikset oli aika maassa, sillä olin juuri ehtinyt iloita siitä, että Otto olisi terve. Jätin blogin tauolle, sillä mielenkiintoa ei ollut kirjoittaa pelkästä kävelystä ja kuntoutuksesta.
Elokuu
Elokuussa jatkoimme edelleen kävelyä, en muista otimmeko ensimmäiset ravipätkät elokuun lopulla vai vasta syyskuun puolella. Teimme kuitenkin kävelystä mukavaa, ohjasajoin, menin ilman satulaa ja välillä lenkkeilin Oton kanssa kuin koiraa lenkittäen. Kävimme myös kaverini kanssa käyntimaastossa, jonka päätepisteenä oli "lähellä" sijaitseva Siwa. Menomatkalla satoi vettä kuin saavista kaatamalla, mutta kotimatkalla aurinko paistoi. Aikaa kului kolme tuntia ja matkaa kertyi hieman reilu 17km.
Syyskuu
Syyskuussa pääsimme hieman jo ravailemaan Oton kanssa. Maastoilimme paljon ja humputtelimme kentällä, ei mitään maata mullistavaa siis. Koko kuukausi on mulla hieman pimennossa, enkä voi vanhoista postauksistakaan luntata mitä ollaan tehty, joten ei tästä kuusta sen enempää. :D
Lokakuu
Lokakuun 5. päivä arkeani saapui piristämään Etna. Pääsin treenailemaan Etnan kanssa kunnolla, jolloin vasta muistin, kuinka olin kaivannut monipuolista harrastamista ja treenaamista. Oton kanssa mentiin hiljalleen jo kaikissa askellajeissa, mutta tunsin, että kahden kuukauden kävelystä ei ole ollut apua. Varasin klinikalle ajan lokakuun loppupuolle. Selvisi, että hankoside oli jälleen reagoinut. Lisäksi luun pinnassa oli havaittavissa muutosta.
| Ollaan me onneksi näistä ajoista hieman edes kehitytty :'D |
Marraskuu
Koko marraskuu oli melkoinen tuskien kuukausi. Ensimmäisen viikon pohdin, jatkaako Otto elämäänsä seurahevosena vai päästänkö sen vihreimmille laitumille. Päätös oli tavallaan itselleni koko ajan selvä, mutta sen myöntäminen itselleni ja kertominen oman perheen lisäksi kaikille tutuille oli vaikeinta. Okei, ehkä vielä vaikeampi oli puhelu eläinlääkärille ja ajan lukkoon lyöminen. Kun aika oli tiedossa, jokainen tallireissu oli henkisesti yhtä suurta taistelua. Viimeinen maastoreissu. Viimeinen kerta ilman satulaa. Viimeinen ratsastus. Viimeinen iltaruoan tekeminen. Viimeinen lastaus. Viimeinen leipäpala. Viimeinen suukko. Viimeinen hegenveto. Ja sitten oma rakkaani oli poissa.
Onneksi marraskuuhun mahtui myös muutamia "ensimmäisiä" asioita. Etnan ja mun ensimmäiset koulukisat. Etnan ensimmäiset estekisat. Ensimmäinen kerta Etnalla ilman satulaa. Ei huonoa ilman jotain hyvääkin.
| Tunneside tuota hevosta kohtaan oli jotain sanoinkuvailematonta. Nämä kuvat on otettu viimeiseltä yhteiseltä viikoltamme. |
| Viimeisen päivän tunnelmia. |
Joulukuu
Joulukuussa hiljalleen Oton poismeno siirtyi paremmin tajuntaan ja ikävä oli välillä jopa suurempi kuin Oton lopetuksen jälkeisinä viikkoina. Etnan kanssa treenit sujui hyvin, etenimme suurin harppauksin niin esteillä kuin koulussakin. Kävimme aluevalmennuskatsastuksissa ja pääsimme esteratsastuksen aluerenkaaseen. Treenit lupailivat tulevalle vuodelle erittäin hyvää, ja motivaatio oli huipussaan!
Loppuun kokosin vielä videon, josta saa melko hyvän käsityksen vuodestamme. Koitin pitää videon kokonaisfiiliksen pirteänä, joten kaikkein synkimmistä ajoista Oton kanssa ei ole kuin yksi pieni pätkä, joka sekin näyttää ulkopuolisille hyvin tavalliselta, jos ei tiedä tuosta hetkestä sen tarkemmin. Tosin, eipä syksyltä paljoa materiaalia ole olemassakaan, joten video keskittyy pääosin niihin ilon hetkiin, joita vuoden aikana koimme.
Sellainen vuosi. Tälläkertaa en voi sanoa, että hetkeäkään en muuttaisi, mutta jokainen hetki on varmasti ollut omalla tavallaan opettavainen ja arvokas. Tulevalle vuodelle toivon paljon iloa, onnistumisia ja etenkin onnistuneita kisareissuja, sillä vuonna 2014 kisailut jäivät harmillisen vähäiseksi. Lähiaikoina on tulossa postausta kauden 2015 kisasuunnitelmista, onko jotain erityistä, mitä haluaisitte minun siinä käsittelevän?
Onnistumisten ja ilon täyteistä vuotta kaikille!




Kiva postaus! :) Toivottavasti tämä vuosi sujuu iloisemmissa merkeissä!
VastaaPoistaKiva että tykkäsit, toivotaan! :)
PoistaVideota katsellessa erityisesti pisti silmään se, että otto näyttää onnelliselta :) Se ei olis voinut saada parempaa loppuelämän kotia. Teit varmasti sekä sun että Oton kannalta oikean päätöksen, päästäessäsi Oton vihreämmille niityille !
VastaaPoistaTsemppiä sulle&Etnalle, ilo jäädä seuraamaan millainen ratsukko teistä tulee ja saatteko Etnan kanssa saavutettua samanlaista luottamusta kuin Oton kanssa ! :)
Kiitos paljon ihanasta kommentista, piristit paljon mun päivää! Tsemppiä myös teille! :)
Poista