Sivut

perjantai 23. marraskuuta 2012

Voiko hevosen selässä itkeä onnesta?

Tiistaina juoksutin Oton maneesissa. Vähän oli energinen tapaus ja alkuun perä lensi, mutta loppuun kulki tosi  nätisti. :)

Keskiviikkona oltiin Kaisan koulutunnilla. Ollaan jo aika pitkään puhuttu, että voisin joskus laittaa Otolle kanget suuhun. Nyt rohkaistuin ja mentiin testaamaan miten heppa toimii niillä. Otolla on siis menty edellisessä paikassa kangilla (olen nähnyt videolta), mutta en oo ite koskaan vielä "uskaltanut" laittaa niitä sille. Verkkailtiin ihan normaalisti ympyrällä askellajit läpi niin, että kankiohja roikkui ihan löysänä. Otto oli verkassa tosi tasasen ja hyvän tuntuinen. Sitten tehtiin n. 17m ympyröillä kahdeksikkoa ja aina suoristuksessa piti lyhentää askelta ja koota hevosta. Muuten ympyrällä sai liikkua hieman enemmän eteen. Aloitettiin käynnissä ja edelleenkään kankiohja ei ollut kunnolla tuntumalla, mutta hieman lyhyempi. Eron kuitenkin hevosessa huomasi selvästi: se kokosi koko rungostaan tuhat kertaa paremmin ja pyöristi hienosti ylälinjaa. Käynnissä kokoamiset sujui tosi hyvin.



Sitten sama homma ravissa. Aluksi perusravia kahdeksikolla ja tuntuman hakemista, sitten otettiin kokoaminen mukaan tehtävään. Otto oli ihan mieletön!! Sain vaan ratsastaa istunnalla, kaikki tuntui niin helpolta. Tuli ekaa kertaa elämässä oikeesti kouluratsastaja olo, kun hevosen kaula kohosi käsien "edestä" ja sait vain ylpeänä tyyräillä menemään. Ihan sanoinkuvailemattoman mahtavaa. Lopuks vielä ravasin hieman isommin suoraa uraa (uran sisäpuolella, jottei Otto saa seinästä tukea). Tahdin piti säilyä samana, mutta pyrittiin saamaan etujalkojen "liikerataa" suuremmaksi. Ja wou, mitä ravia sieltä tulikaan! Semmosta kun päästäisiin joskus esittämään kisakentillä, niin olisin onneni kukkuloilla. Kun annoin vapaat ohjat niin oli kyllä sekä mulla että Kaisalla ihan tippa linssissä, koko hevonen oli ollut kuin eri planeetalta. Mitkään sanat ei pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun jotenkin kaikki vaan osuu kohdilleen. Tunnin jälkeen oli kyllä pitkään hymy korvissa!


Torstaina Otolla oli hieronta neljältä ja pääsin koulusta vasta kolmelta, joten oli melko kiirus. Käppäiltiin kuitenkin kentällä ilman satulaa n. 15 minuuttia venytellen ja vanutellen joka suuntaan. Hieronta tuli hyvään saumaan, sillä eilisen kankitreeni oli varmasti vetänyt hieman lihaksia jumiin. Takaosassa ja lavoissa pientä kireyttä, mutta ei mitään suurempaa.

Tänään eli perjantaina meillä oli Susan kouluvalmennus. Verkkailtiin ympyröillä venytellen eteen-alas joka askellajissa. Otto oli tosi tasanen ja hyvä, laukassa kaikkein paras. Ravissa vasemmalle vähän vastusteli, mutta laukan jälkeen oli sinnekkin hyvä.
Verkan jälkeen aloitettiin tehtävää. Aluksi uraa pitkin ja kulmaan pysähdys. Hevonen ei saanut lähteä lavat edellä kääntymään, vaan piti mennä ihan seinälle asti suoraa. Kun hevonen seisoi hyvin, sai kääntää ja jatkaa eteenpäin. Joka sivun keskelle tehtiin voltti. Kun hevonen ei enää ennakoinut, sai pysähdykset jättää pois, mutta kulmaan piti silti ratsastaa yhtä hyvin, kuin tekisi pysähdyksen. Tätä tehtiin joka askellajissa (paitsi laukassa ei tehty pysähdyksiä). Otto on normaalistikkin melko helppo ratsastaa kulmiin, niin tämä tehtävä ei tuottanut meille sen suurempaa päänvaivaa. Pysähdykset onnistui hyvin, samoin tarkat kulmat ilman pysähdyksiä.
kesä 2011

 Huomasin, että kun ratsastin oikein syvälle kulmaan esim. ravissa, niin mulla on paljon enemmän aikaa saada sisäpohje läpi, vähän sama kuin ratsastaisi voltin. Tämä helpotti suuresti ratsastusta, sillä usein vaikka ajatuksena olisi mennä vain uraa niin joudun tekemään voltteja väliin jotta hevonen pysyy kunnolla avuilla. Nyt kun sain sen kulmissa hyvin apujen väliin ja pehmeäksi, pystyin jättämään voltit pois eikä siltikään tullut suoralla uralla ongelmia. Yksinkertaista! :D Laukassa Otto oli ehkä vähän vahva, mutta muuten ihan hyvin avuilla. Oon kuulemma saanut ravissa jo selkäni melko suoraksi enkä könötä, mutta laukassa sitä tuppaa vielä tapahtumaan. Tänään se vielä korostui, koska jos Otto on vahva, se helposti vetää mutkin etukenoon. Kun sain istuttua kunnolla istuinluilla, oli myös laukan työstäminen helpompaa. Loppuraveissa Otto venytteli hienosti eteen-alas.

2 kommenttia:

  1. Harmi, että on ollut niin kiire etten kerennyt kuvaamaan koulutuntia - tai valkkaa vaikka muistin kyllä, että ne on. Tuon koulutunnin olisin halunnut olla todistamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuut sitten joku muu keskiviikko, meen luultavasti nyt ainakin pari seuraavaakin kertaa Kaisan tunnilla kangilla. :)

      Poista