Hirvivaara!

Tiistaina menin siis Otolla kavaletteja ja yhtä pystyä. Kavaletteja oli kolme pituushalkaisijalla, väleinä oli 10 ja 12m. Toisen pitkän sivun keskelle laitoin n. 80cm korkean pystyn. Verkkasin melko nopeesti tehden käynnissä ja ravissa siksak-väistöjä kavalettien puolelta toiselle. Laukassa aloin heti tulemaan kavaletteja. Ensiksi tulin ihan vain suoraa, hieman lyhentäen. Silloin sain väleihin 3 ja 4 askelta. Pitkällä sivulla ratsastin kavalettien vastapainoksi reilusti eteenpäin. Tämä onnistui tosi hyvin, Otto oli äärettömän tasainen ja kiva, sekä laukka tosi hyvin säädeltävissä! :)
Tämän harjoituksen jälkeen jatkoin lähes samalla tavalla, mutta tein keskimmäiseltä kavaletilta voltin uraa kohti ja voltilla hyppäsin pystyn. Nyt tulin molemmat kavalettien välit kolmella askeleella. Välillä hyppäsin myös suoralla uralla pystyn pelkästään, huolehtien että Otto pysyy varmasti suorana. Oikealle kääntyi voltilla paremmin, vasemmalle voltit herkästi valuivat liian suuriksi. Muuten Otsi toimi ihan superhyvin, joka kerta osui paikat pystylle hyvin ja Otto teki tosi pyöreitä ja ilmavia hyppyjä, osasyynä varmasti esteessä olleet reilut maavarat. Ratsastin 35 minuuttia.

Oton ratsastuksen jälkeen menin Arvidilla tunnille. Meillä oli estetunti ja tehtiin tehtäviä, joissa täytyi joka esteen päällä vaihtaa laukka. Arvid oli ihan huippuhyvä! :)

Keskiviikkona meillä oli Kaisan koulutunti. Verkattiin pääty-ympyrällä joka askellajissa, Otto oli ihan mielettömän hyvä! Kaisakin kehui ettei se ole koskaan ollut verkassa niin hieno ja että jos tätä kehitystä jatketaan niin keväällä ollaan "huippuvireessä" ellei takapakkeja synny. Hieno Otto <3
Sitten alettiin tekemään neliötä maneesin keskelle, "pitkillä sivuilla" mentiin uran sisäpuolella. Aloitettiin asettamalla koko ajan ulos ja kulmat piti kääntää pääosin istunnalla hieman takaosakäännöstyyppisesti. Kuitenkin piti vaatia nopeaa reaktiota ja ellei sitä saatu istunnalla aikaiseksi niin piti napauttaa ulkopohkeella ja "höllätä" sisäpohjetta. Kun tämä onnistui, käännettiin asetus sisään ja jatkettiin muuten samaan tapaan. Tätä tehtiin siis molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa.

Aluksi mulle kävi se, mitä mulle käy usein kun aletaan tekemään uutta tehtävää: nojaudun eteen ja unohdan kokonaan että mulla on olemassa myös pohkeet, ei vain ohjat. Kaisa onneksi huomauttaa niinkin yksinkertaisesti kuin sanomalla: "Ella ratsasta", jolloin tiedän mistä on kyse. :D Ottoa hieman kiukutti tehtävä, mutta hiljalleen kiukku laantui ja alkoi sujua. Käännökset onnistui tosi hyvin, vasemmalle tuli hieman nopeammat reaktiot. Kerran kun ratsastin katsomoa kohti ravissa, ihmettelin kun Otto nosti pään ihan ylös ja kuunteli tosi tarkasti. Samassa katsomon laidan yli (josta on maneesiin pudotusta melki 2metriä) hyppäsi harmaa iso möykky. Hetki kesti tajuta mikä ihme se oli: Koira! Huudahdin ihmeissäni että mikä tuo on, ja Kaisa vastasi myöskin hyvin hämmentyneenä, että harmaanorjanhirvikoira. Ihan kuin en sitä olisi itekkin tiennyt.. :D Samassa tunnistin koiran. Se oli sama koira, joka oli reilu vuosi sitten jahdannut mua ja toista tallilaista maastossa. Kun omistaja löysi sen GPS-laitteen avulla, kesti 45 minuuttia että koira saatiin kiinni. Se vain haukkui ja yritti purra hevosia takajalkoihin jos suinkin vain sai mahdollisuuden. Nyt tilanne muistutti ihan samaa kuin edellisellä kerralla: koira alkoi haukkua ihan hullunlailla ja kiertää Ottoa ympäri. Käänsin Ottoa niin, että sen pää osoitti koko ajan koiraa. Jos koira sattuisi yrittää tulla lähemmäs, voisin ratsastaa sitä päin ja näin ollen pelotella sen pois.

Kaisa yritti tovin ottaa koiraa kiinni, mutta koira oli niin "hirven" pauloissa, ettei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. Ratsastin ulos maneesista ja näin saatiin koirakin houkuteltua pihalle. Samassa livahdin Oton kanssa sisään ja Kaisa laittoi oven kiinni ja lähti juosten laittamaan konehallin päätyovea kiinni, josta koira oli edelliselläkin kerralla tullut sisään. Hetken mielijohteesta ilmeisesti Kaisa lähti ulkokautta kiertämään ovelle ja fiksu koira oli toki Kaisaa nopeampi ja pian se nökötti taas katsomonlaidalla. Huusin ja huidoin sen suuntaan Oton selästä, ettei se vaan hyppäisi uudelleen maneesiin. :D Sitten Kaisa ehtikin jo paikalle ja höpisi hempeällä äänellä jotain koiralle ja näin sai sen kiinni. Teljettiin se siksi aikaa maneesin vessaan, että sen omistaja saapuisi hakemaan sitä. Tiesin, että koira on naapurista, joten Kaisa soitti tallin omistajalle ja pyysi häntä ilmoittamaan koiran omistajalle, että koira löytyi. Tallin omistajan mieskin oli kuullut meidän huudon ja karjunnan ja tuli katsomaan mikä meillä on hätänä. Oli siinä sitten selittelemistä, että ei meillä muuta hätää kuin tuolla vessassa oleva koira. :'D

Kun operaatio-koira oli saatu loppuun ja koiran omistaja tuli hakemaan koiran, saattoi mun tunti taas jatkua. Otto oli hieman hämillään moisesta härdellistä, mutta se ei onneksi pelkää koiria, moni hermoheikompi olisi jo saanut slaagin, kun koira räksyttää jaloissa ja mennään ravilla ulos ja sisään ja kaikki ihmiset vaan huutaa.. :D

Jatkettiin samaa tehtävää, mutta laukassa. Aloitettiin asettamalla sisään, välillä piti tehdä neliön sisään pienempi neliö niin, että tuli aina kaksi askelta suoraa ja "neljäsosapiruetti"(=käännös), niinkuin Kaisa hienosti sitä kutsui. :D Tämä onnistui yllättävän hyvin, vaikka tehtävä vaati Otolta melkoisia ponnisteluita. Lopuksi laukkasin vielä molempiin suuntiin hetken voltilla, jotta sain Oton rentoutumaan kunnolla niskasta. Hieno poika! <3

Sori kuvaton postaus, mutta tiistain kuvat näkyy edellisessä postauksessa ja keskiviikkona ei ollut kuvaajaa. Olis kyllä ollut huippua saada tuo koira-episodi videolle. :'D