Eilen lähdimme Keuruulle 1-tason estekisoihin. Lähiviikonloppuina olisi ollut myös 2-tason kisoja, mutta ne kaikki oli niin kaukana (Pietarsaari, Uusikaarlepyy ym.) niin totesin, että lähden ennemmin lähemmäs pienempiin kisoihin. Luokkina oli 70-80cm ja 80-90cm. Mielummin olisin ehkä hypännyt 80cm ja 90cm, mutta eipä tuossa nyt paljoa eroa ollut.
Kisoissa ratsastettiin radat maneesissa ja verryttely oli pihalla. Rata oli lähes sama molemmissa luokissa, niin pääsin korjaamaan vähän virheitä joita tein ensimmäisellä radalla. Verkasta mulla ei oo mitään ihmeellistä kerrottavaa, ekan luokan verkassa tamma oli hyvin energinen, mutta toimi kivasti, toisen luokan verkassa hevonen oli hyvä, kuskilla etäisyydet hieman hukassa.
70-80cm rata alkoi vähän jännittyneesti, tamma jäi kaarteessa hieman pohkeen taakse ja teki ykköselle oikein varman päälle-hypyn. Kakkonen hyvin, samoin kolmonen (sarja) ja nelonen. Vitoselle vähän pohjaan, ja jouduin lisäämään suhteutetun väliin yhden askeleen kun totesin, ettei päästäkään sitä suunnitellulla viidellä. Seiska, eli perusradan viimeinen hyvin. Uusinta oli kokonaisuudessaan aika sujuva, viimeiselle esteelle paikka jäi turhan kauas, muttei ollut mikään mahdoton kuitenkaan. Tulos siis 0/0vp ja sijoituttiin 6/21! :)
Toiselle radalle lähdin ajatuksena ratsastaa suhteutettu väli paremmin ja tehdä puhdas rata. Ykköselle Etna teki taas vähän erikoisen hypyn, mutta oli kuitenkin vähän rennompi kuin ekalla radalla. Kakkonen hyvin, sarjalle ihan vähän liian vauhdilla sisään ja b-osalla pieni kolahdus, mutta ei onneksi pudonnut. Neloselle Etna imi tosi hyvin, ja linja vitoselta kutoselle onnistui hyvin, jonkin verran jouduin siinä ratsastamaan eteen, mutta parempi ratkaisu se oli kuin askeleen lisääminen. Seiska ok, samoin kasi. Uusinnan ekalle paikka jäi vähän kauas, kymppi ok. 11 ratsastin ihan ilman ajatusta ja puskin askelta liian aikaisin hyppyyn, Etna onneksi yritti vielä ottaa askeleen, mutta puomihan siitä tuli. Ärsytti, koska tamma oli ihan tosi hyvä ja sitten pitää ite tehdä noin typerä ja suuri virhe. Uusinnan viimeinen oli sarja, jonka tamma hoiti hienosti. Noh, onneksi radassa oli myös paljon hyvää. Tulos siis 0/4vp.
Oltiin jo laittamassa Etnaa pois ja lähdössä kotiin, kun alettiin ihan mielenkiinnosta kuuntelemaan ketkä sijoittui. Yllätykseksi siellä mainittiin myös mun nimi, joten lähdin äkkiä ilman hevosta palkintojenjakoon. Puhtaita ratoja oli tullut vain kaksi ja mä olin ollut nopein uusinnan 4vp tulos, joten sijoituin 3/9.
Nyt olisi tarkoitus pitää muutama viikko kisataukoa, 17.5 meillä on oman seuran koulukisat, joihin ollaan kyllä osallistumassa, mutta seuraavat muualla olevat kisat on luultavasti vasta 23.5 tai 31.5.
Vihdoin kisapostausta koulukisoista, jotka oli vajaa viikko sitten. Postauksen kuvituksena toimii kännykkäkuvat viime päiviltä.
Viime viikon kruunasi sunnuntai, kun suuntasimme Jyväskylään 2-tason koulukisoihin. Kisoihin lähtö tuli ehkä vähän "yllättäen". Ajattelin, että kun kerrankin on järkevän matkan päässä 2-tason koulukisat niin kai sitä voi käydä onneaan kokeilemassa. Kun lauantaina tultiin estekisoista kotiin, ei suoraan sanottuna ihan kauheasti napannut pakata uusia kamppeita mukaan ja suunnata seuraavanakin päivänä kisoihin - etenkin, kun molempiin kisoihin tuli kuitenkin matkaa n. 1,5h. Kaiken kruunasi iki-ihana vesisade, joka virkisti meitä koko kisojen ajan.
Tavoitteita kisoihin olin asettanut kaksi, joista molemmat täyttyi. Ensimmäinen tavoite oli, että haluan molemmilta radoilta vähintään 55%. Toinen tavoite oli, etten halua olla viimeinen. :D Ei siis mitään kovin ihmeellisiä tavoitteita, koska oli hirveän vaikea asettaa tavoitteita, kun ei koskaan moisissa kekkereissä olla ennen oltu.
Samikset, molemmilla nutturat tiukalla!
Reipas matkustaja :)
Aamulla väsäsin tammalle sykeröt tukkaan, että edes ulkonäön puolesta näytettäisiin kouluratsukolta, jos muuten sattuisi menemään ihan mönkään. Oltiin hyvissä ajoin kisapaikalla ja katsottiin muutamia suorituksia ennen kuin lähdettiin laittamaan Etnaa kuntoon. Lähtölistoihin oli merkattu noin kymmenen ratsukon välein lähtöajat, joten siitä sitten laskin paljonko jokaisen suoritukseen oli varattu aikaa ja monelta oma starttini olisi. Noh, mönkäänhän se meni ihan täysin. Kisat mentiin läpi siten, että suoritukset ratsastettiin aina niin nopeasti kuin mahdollista läpi, ja jos (kun) aikaa jäi yli, se pidettiin taukoa. Koska mä olin meidän "ryhmästä" ihan viimeisiä, heitti mun laskema aika varmaan puolella tunnilla. Vaikka siis mä starttasin numerolla 7, ja numeron 9 lähtöajaksi oli merkattu 13.25, mun aika oli joskus 12.45. Ehkä ihan normaali juttu koulukisoja enemmän kiertäneille, mutta mulle ihan uutta tälläinen jatkuva puolen tunnin taukojen pitäminen.
Ensimmäinen luokka oli siis Tutustumisluokan kouluohjelma (Helppo C), ja verkka oli ihan katastrofi. Ehdin verkkaamaan ehkä viisi minuuttia, josta kaikki aika meni taistellessa siitä, ettei tamma kulkenut ihan takapuoli vesisadetta kohti vinksallaan. Rata oli omasta mielestäni aika huono, Etna oli turhan pitkä ja avoimessa muodossa, vaikka tuollaisen verkan jälkeen ei paljoo muuta voi vaatiakkaan. Kaikki asiat tuli kuitenkin suoritettua, osa jopa ihan kelvollisesti, esimerkiksi käyntiosuuksista oli toiselta tuomarilta saatu kaikista kohdista 7. Loppukommentit oli:
"Sporttinen ratsu. Suoritus parani loppua kohden. Ylälinjaan rentoutta." "Mukava hevonen, jolla kapasiteettia pitkälle. Valmistele siirtymiset huolella ja tasaisuutta kuolaintuntumaan."
Tuomareiden näkemys kuitenkin erosi melko paljon, toiselta saatiin 6% vähemmän kuin toiselta, mutta ilmeisesti toisen tuomarin linja oli ollut läpi luokan tiukempi kuin toisen. Keskiarvo oli 60,8% ja sija 6/15. Hieman jäi harmittamaan, kun noin "huonolla" suorituksellakin saatiin yllättävän hyvät prosentit. Olisi ollut kiva tietää, mitä kunnon verkan jälkeen oltaisiin saatu.
Seuraava luokka oli K.N. Special, joka onkin tullut tämän kevään aikana meille enemmän kuin tutuksi. Nyt ehdin verkkaamaan juuri sopivasti ja tamma oli verkassa aika hyvä. Välillä se yritti edelleen vängätä itseään vinoon, jos satoi ja tuuli sivusta oikein kovasti, mutta lopulta prinsessa tyytyi kohtaloonsa. Rata sujui huomattavasti paremmin kuin edellinen, vaikka virheittä ei toki selvitty. Loivat kiemurat on ollut mulle aina tosi vaikeita ratsastaa, etenkin kouluaitojen sisässä, kun niistä täytyy tehdä niin jyrkät. Käynnissä tammaa alkoi vähän jurppimaan sade ja pysähdyksestä tamma oli ihan varma, että täytyy peruuttaa. Lopuksi vielä möhlin viimeisen laukkalävistäjän, jolla Etna lopussa vaihtoi laukan. Koskaan Etna ei oo varmaan lävistäjällä laukkaa vaihtanut, mutta ehkä juuri sen takia ratsastin turhan luottavaisesti huonon tien kirjaimeen, jolloin tamma vaihtoi ristin kautta laukan.
Rankan kisaviikonlopun jälkeen maanantaina tamma sai pitää hölkkäpäivän.
Mutta jos myös hyviä puolia etsitään, niin Etna teki kivat pysähdykset ja siirtymiset oli pääosin ihan hyviä. Lisäksi sain huikeen fiiliksen laukkojen välissä olevalla raviosuudella, tamma oli oikeasti aika hieno! Edelleen tuntuma ja muoto oli vähän epätasainen, mutta rentoutuessaan tamma esitti oikein hienoja pätkiä. Laukassa olisin saanut ratsastaa sitä pyöreämmäksi, nyt jäin vaan vähän matkustelemaan. Tuomareiden loppukommentit oli:
"Laadukas, näyttävä hevonen. Kuolaintuntumaan tasaisuutta lisää." "Suoritus oli jännittynyt. Rentoutuessaan pyöristyy ja askellajeihin tulee joustoa. Uskalla vaikuttaa pohkeella. Lisää ratakokemusta! :)"
Ihan asiaa siis puhuivat molemmat tuomarit, ja olinkin hyvin pitkälti samaa mieltä radan kulusta heidän kanssaan. Prosentteja saatiin 57,2%. Melko paljon rokotettiin juurikin tuosta kuolaintuntumasta, se kun vaikuttaa ihan kaikkeen. Myös omaan istuntaan pitäisi kiinnittää tuhannesti enemmän huomiota jatkossa niin kisoissa kuin treeneissäkin, kökötän tuolla kuin mikäkin koala. En tiedä onko mun jalustimet normaalia lyhyemmät, koska istuminen näyttää niin kamalan hankalalta.. Mutta joka tapauksessa tästä on erittäin kiva jatkaa treenejä ja nyt on ainakin todettu, ettei me ehkä ihan toivottomia tapauksia olla.
Latasin nyt taas vain paremman radan videon, koska en usko, että kovin montaa kiinnostaa katsella kahta kokonaista koulurataa.
Tänään käytiin Laukaassa 3-tason estekisoissa, koska siellä oli 2-tason luokkina 80cm ja 90cm. 80cm rata oli kivan oloinen, riittävästi haastetta (askeleen okseri-pysty sarja, suora suhteutettu ym.), muttei silti liian vaikea. Verkka oli osittain pihalla ja osittain maneesissa. Ulkona tein ravi- ja laukkaverkkaa, hypyt otin vasta sisällä välttääkseni turhan villiintymisen,koska en ole hypännyt Etnan kanssa ulkona vielä tänä vuonna.
80cm rata oli kokonaisuudessaan suhteellisen hyvä. Ennen ekaa estettä Etna vähän kyttäsi maneesin päätyä, mutta yllättävän hyvin kuunteli silti mua. Kakkonen oli okseri, jonka alla oli valkoinen portti. Sitä Etna vähän kyttäsi ja hyppäsi melkoisella ilmavaralla. Suhteutettu meinasi jäädä kuudella ihan vähän lyhyeksi, sarjalle ponnistuspaikka jäi hieman turhan kauas. Perusradan vikat ja uusinnan ekat esteet sujui hyvällä rytmillä. Uusinnassa ajattelin ratsastaa suhteutetun viidellä, mutta en pysynyt päätöksessäni loppuun saakka, ja tultiin kuudella vähän pohjaan okserille. Viimeiselle pääsin kääntämään suunnitellusti pienemmän kaarteen, mutta laukka hieman kuoli kaarteessa ja askel tuli vähän liian pohjaan, joten siitä napattiin sitten puomi mukaan. Tuloksena siis 0/4vp, jälleen uusinnan viimeinen este koitui meidän kohtaloksi. Ajallamme ja puhtaalla radalla oltaisiin sijoituttu kolmansiksi, mutta sitä on turha alkaa jossittelemaan näin jälkikäteen.
90cm verkassa ajattelin ottaa vain pari hyppyä, jotta Etna pysyisi skarppina. Okserilla kuitenkin tuli pieni työtapaturma, ponnistuspaikka jäi ihan liian pohjaan ja rysäytettiin okserin sekaan. Etna siis yritti kieltää, joka olisi ollut ihan oikein, mutta ei ehtinyt pysäyttämään vauhtia. Aika lähellä oli, etten pudonnut, mutta Etna onneksi nosti päänsä sopivasti, niin pääsin heilauttamaan itseni takaisin penkkiin. Etnan etusuoja hieman pyörähti, joten sitä oikaistiin ja sitten päästiin taas hyppäämään. Etna selvästi hieman säikähti tilannetta, koska seuraavat verkkahypyt okserille se teki erittäin suurella ilmavaralla. Ehdin ottamaan varmaan neljä hyppyä okserille ennen omaa starttiani. Halusin ottaa mahdollisimman monta hyppyä okserille, jotta me molemmat saataisiin vähän luottoa takaisin. Se auttoi, sillä viimeiset verkkahypyt oli jo selvästi rennompia.
Radalla eka este tuli ihan hyvin, mutta kakkoselle tultiin aivan liian pohjaan. Verkan moka kummitteli ilmeisesti takaraivossa meillä molemmilla, jolloin mä en ratsastanut riittävän vahvasti pohkeella ja Etna olisi tarvinnut normaalia enemmän tukea ponnistaakseen askelta aiemmin. Hienosti tamma kuitenkin pelasti tilanteen. Kakkosen jälkeen päätin, että nyt on pakko ratsastaa ja luottaa omaan silmääni ponnistuspaikkojen suhteen. Sitten alkoikin sujumaan, eikä mulla ole loppuradasta mitään suurempaa moitittavaa. Yhdellä pystyllä Etna teki takajalkavirheen ja puomi putosi. En oikein tiedä mitä siinä tapahtui, ehkä tulin itse hypystä liian nopeasti pystyyn ennakoidessani hieman lyhyttä suhteutetun väliä. Tulos siis perusradalta 4vp.
Vaikka kumpikaan rata ei ollut puhdas, ja molemmilla tuli ratsastuksellisia virheitä, olin kisapäivään ja Etnaan tyytyväinen. Älyttömän hyvin Etna keräsi itsensä ysikymppiin, ja molemmat pudonneet puomit oli melko pieniä virheitä. Omasta ratsastuksesta löytyy aina parannettavaa vaikka ja kuinka, mutta tänään oli selvästi omasta puolesta melko ailahtelevainen päivä. Radoilla oli pätkiä, jolloin oikeasti ratsastin ja tiesin mitä teen, mutta välillä tapahtui jotain jäätymisiä, jolloin toteutus jäi vähän puolitiehen.
Viime viikolla perjantaina rakensin maneesiin jumppasarjan. Hyppytaukoa oli tullut muutama viikko ja tammalla oli muutenkin takana mun reissun takia normaalia kevyempi jakso, joka kyllä näkyi. Kun vauhtiin päästiin niin ongelmaa ei ollut, mutta laukannostoissa tamma meinasi vähän sinkoilla, peruutella ym.
Punaiset ovat maapuomeja, valkoiset esteitä.
Aloitin melko pienillä esteillä ja lyhyillä väleillä, jotta tamma joutuisi skarppaamaan jalkojensa kanssa ja oikeasti hyppäämään pyöreästi selkänsä läpi. Innarit sujui melko näppärästi aina, mutta okserilla Etna ei yhtään keskittynyt jalkoihinsa, ja puomit kyllä kolisi oikein urakalla. Muutenkin hypyt oli okserille melko huonoja, huolimatta esteen koosta tai välin pituudesta. Jos väli pystyltä okserille oli lyhyt, tamma ei kerinnyt keräämään etusiaan ja etupuomi tippui, ja jos väli oli pidempi ja tulin vähän reippaammin, tippui takapuomi. Muutamia parempia hyppyjä tuli, mutta ei mitään erityisen hyviä. Aluksi laukat ei oikein meinannut säilyä samana linjan läpi, mutta lopuksi siitä ei enää ollut ongelmaa. Lopuksi este oli 105cm, ja kun päästiin se puhtaasti yli, halusin vielä koittaa tulla pelkästään pystyn ja okserin, eli innarit otettiin pois. Ja kyllä muuten alkoi ilmaa löytymään hyppyyn! Ei se edelleenkään kovin selkä pyöreänä hypännyt, kuten ei normaalistikaan, mutta suuri parannus tapahtui kuitenkin. En tiedä menikö sillä kaikki keskittyminen innareihin vai mikä mättäsi..
Kun jumppistreeni saatiin päätökseen, halusin vielä käydä ulkona hyppäämässä pari maastista. Etna ei ilmeisesti ole koskaan maastoesteitä hypännyt, joten aloitettiin ihan vaan ravissa pieneltä tukilta. Pohjat oli vielä aika märät, joten ei otettu kuin tukille yksi hyppy, yksi ylöshyppy ja kaksi alashyppyä. Ylöshypyllä Etna oli kuin vanha tekijä, alashypyt oli melko jännittyneitä jänisloikkia, mutta ehkä se siitä kokemuksen kertyessä rentoutuu. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä tamma meni kaikki rohkeasti, vaikka tilanne olikin ihan uusi. Onneksi meiltä löytyy omalta tallilta aika kattava maastoestevalikoima, joten treenaamaan päästään kyllä, kunhan pohjat vielä kuivuisi paremmin. :)
Tänään meillä onkin illalla luvassa Hiltsun estevalmennus ja viikonloppu on melkoista kisahulinaa, kun lauantaina suuntaamme Äänekoskelle 2-tason estekisoihin ja sunnuntaina 2-tason koulukisoihin Jyväskylään, o-ou! Vähän meinaa hirvittää kuinka meille noissa koulukisoissa käy, mutta täytyyhän sitä joskus uskaltaa ottaa suurempi askel eteenpäin. Mä en siis ole koskaan startannut 2-tason koulukisoissa, joten ihan uusi kokemus on tiedossa. Etna on kyllä toiminut sileellä nyt ihan loistavasti, etenkin laukassa se jää nykyään paljon paremmin istunnan alle eikä yritä juosta alta pois läheskään niin paljon kuin ennen. Toivotaan, että sama meno jatkuisi sunnuntain kisoissa. Harmillisesti sattui nyt samalle viikonlopulle kahdet kisat, mutta kevyemmän jakson jälkeen Etna varmasti kyllä jaksaa, ja toukokuu onkin meillä suurelta osin kisataukoa, koska mun täytyy koittaa keskittyä pääsykokeisiin lukemiseen.
Muistakaahan käydä kurkkaamassa myös eilen ilmestynyt merkkivarustepohdintoja ja hintavertailuja sisältävä postaus, mikäli ette sitä vielä ole lukeneet! :)
Kesä lähestyy kovaa vauhtia, ja nyt ajattelin hieman listata asioita, joita haluaisin päästä Etnan kanssa kesän aikana tekemään. Syksyllä sitten voidaan katsoa, kuinka onnistuin toteuttamaan listaa! 1. maastoesteet
Maastoesteillä on kertaalleen jo vähän käyty fiilistelemässä, mutta kesän aikana olisi tarkoitus hyödyntää mahdollisimman hyvin omalla tallilla olevaa maastoesterataa sekä käydä lähipaikkakunnalla treenaamassa vähintään pari kertaa.
2. kenttäkisat
Mikäli maastistreenit sujuu hyvin, haluaisin päästä kesän aikana starttaamaan Etnan kanssa pari harrasteluokkaa kenttäkisoissa!
3. uitto
Meidän talli on joen varressa, mutta joen pohja on mutainen, joten siinä ei pääse kuin kahlaamaan. Haluaisin kesän aikana käydä Etnan kanssa jossain, missä pääsee kunnolla uittamaan.
4. maastoilu hiekkakuopalla
Vähän matkan päästä talliltamme on hiekkakuoppa, jossa ollaan maastoiltu Oton kanssa melko paljonkin. Nyt ei ole hetkeen tullut siellä käytyä, joten otetaanpa kesän tavoitteeksi maastoilla hiekkakuopille, vaikka useampaankin otteeseen!
5. laidunkuvat voikukka-aikaan
Otsikko kertookin jo jutun juonen. Voikukka-aikaan saa niin kauniita kuvia laitumelta, mutta yleensä havahdun aina liian myöhään. Nyt lisätään se tähän listalle, niin se on pakko koittaa toteuttaa!
6. ravirata
Olisi huippua päästä kesän aikana käymään Etnan kanssa raviradalla vähän päästelemässä, katsotaan onnistuuko!
Onko teillä tälläisiä asioita, joita haluaisitte kesällä hevosten kanssa toteuttaa?
Havahduin hetki sitten jostain kuplasta takaisin maan pinnalle. Selailin verkkokaupoista uutta kevättakkia tallille, koska vanha on niin huono. Vai onko sittenkään? Itse asiassa multa löytyy kaksi takkia kesäksi tallille. Seuramme edustustakki, joka on kyllä oikeasti aika surkea, se on huonoa softshell-kangasta, joka ei hengitä yhtään. Mutta toinen takki on vanha "arkitakkini" musta Haglöfsin tuulitakki. Se sai hylkäyksen, koska ei ole vartalonmyötäinen, vaan pussimainen, jolloin istunta näyttää huonommalta. Se kuitenkin hengittää, pitää sadetta jonkin verran ja on muutenkin ihan käyttökelpoinen. Olin siis hetkellisesti ihan sitä mieltä, että olen valmis maksamaan noin 100€ uudesta spooksin softshell-takista, koska vanha ei suoraan sanottuna vain miellyttänyt silmääni. Todellisuudessa ratsastan erittäin harvoin keväällä/kesällä takki päällä, maastoillessa kyllä, mutta siellä on ihan sama mikä säkki päällä ratsastelee.
Vuosi 2008 tai 2009. Yhtään merkkivarustetta ei ole päällä, ja silti kokonaisuus näyttää mielestäni ihan hyvältä.
2011. Otolla on Eskadronin huopa ja takasuojat ja mun kypärä on Back On Track, muuten varusteet ovat merkittömiä.
Myönnän, että olen jonkinlainen varusteurheilija. En osta freejumpin jalustimia tai equilinen villaloimia, koska ne ylittävät hintakynnykseni, mutta viimeisen parin vuoden aikana kaappiini on ilmestynyt jopa pelottavan paljon merkkivarusteita. Olen aina perustellut sen sillä, että käytän vaatteitani ja varusteitani niin paljon, että olen valmis maksamaan laadusta ja käyttömukavuudesta hieman enemmän. Totta sekin on, esimerkiksi pikeurin housujani en vaihtaisi mihinkään, mulla on edelleen käytössä pientä värinhaalistumaa lukuunottamatta täysin ehjät pikeurin housut, jotka ostin n. 4 vuotta sitten. Lisäksi ne ovat istuvuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Toisin sanoen siis kovalla kulutuksella olevat tuotteet ostan mielelläni hieman hintavampina ja laadukkaampina. Mutta pikeurin housujen lisäksi kaapistani löytyy esimerkiksi kingslandin pipoja kaksi kappaletta, eskadronin pinteleitä, spooksin toppaliivi ja pitkä lista kaikkea muuta merkkitavaraa. Tietysti nämäkin ovat laadukkaita, mutta en voi väittää, ettei merkittömät pipot, toppaliivit ja pintelit voisi olla yhtä hyviä.
2012. Otolla eskadronin takasuojat, mulla BOT kypärä ja Roeckl-hanskat.
Kaiken huipuksi aina merkkituotteet eivät loppujen lopuksi eroa merkittömistä muuten kuin hinnaltaan. Ostin esimerkiksi talvella kingslandin fleecen, jossa oli etuosa tuultapitävää kangasta. Hihansuiden resori oli inhottavan karheaa, ja helma nousi herkästi, mutta olin ostanut fleecen hyvästä alennuksesta, joten päätin pitää sen. Ensimmäisen pesun jälkeen katsoin takkia tarkemmin, ja sen logosta oli lähtenyt värit erittäin näkyvästi. Laitoin palautetta verkkokauppaan ja sain onneksi palauttaa tuotteen, ilmeisesti kyseistä tuotetta oli muutkin palauttaneet saman vian takia. Aina ei siis ole kirkon kirjoihin kirjoitettua sekään, että merkkituotteiden laatu vastaisi hintaa. Oman kokemukseni perusteella pikeurin ja spooksin vaatteet ovat olleet kaikkein laadukkaimpia.
Otolla Eskadronin pintelit ja Equilinen huopa, mulla Equilinen housut, Roecklin hanskat, kingslandin paita ja Charles Owenin kypärä. Huhhuh! :D
Nyt päätin, että alan rajoittamaan paremmin varusteiden ostelua, ja ostan vain, jos oikeasti tarvitsen. Edelleen varmasti ostan merkkitavaroita, mutta yritän jättää heräteostokset tekemättä. Olen ostanut hyvin suuren osan merkkitavaroistani alesta, mutta silti hinnat ovat niissä melko korkeita. Selailin vanhoja kuvia ja vertasin niitä uudempiin, laitoin teillekin tähän muutamia poimintoja. Edelleen olen sitä mieltä, että merkkivarusteet ovat kauniimpia, ja valmennuksiin sekä tykkäänkin laittaa vähän parempaa päälle. Mutta jos ratsastan n. 80% ypöyksin, ei sillä ole mitään merkitystä mitä päälläni on.
Loppuun vielä vertailun vuoksi:
Merkitön arkiasu, näistä olen maksanut n. 75€, housut ja liivi on alesta.
Arkiasu, joka on koottu merkkivarusteista. Näistä olen maksanut n. 385€, housut ja fleece on alesta.
Merkitön kisa-asu, hintaa n. 135€.
Merkkivarusteista koottu kisa-asu, normaalihintaisena n. 430€. Olen kuitenkin maksanut housuista alessa 50€ ja paidasta 25€, joten ihan noin paljoo ei ole todellisuudessa hintaa kertynyt.
Melkoisen ajatuksiaherättäviä laskelmia, eikä mun merkkivarusteet edes ole sieltä kalleimmasta päästä.. Huh, nyt täytyy kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja kaivaa maalaisjärki esiin!
Oletteko te hurahtaneet merkkivarusteiden maailmaan?
Heippa pitkästä aikaa! Olen lomaillut viimeisen viikon Espanjan auringon alla, joten täälläkin on ollut reissukiireiden vuoksi vähän hiljaisempaa. Käytiin kuitenkin ennen lomaa Etnan kanssa naapuriseuran koulukisoissa, joista vähän mietteitä seuraavaksi. Kirjoitin tekstin jo ennen lomaa, mutta en ehtinyt silloin vielä sitä julkaista. Onneksi näin, sillä enää ei ole mietteet tuolta päivältä kovin selkeinä mielessä. Kisoja edeltävänä päivänä oltiin kouluvalmennuksessa, joka sujui ehkä huonommin kuin koskaan, joten kovin suurin odotuksin ei reissuun lähdetty.
Kisat oli siis 1-tason koulukilpailut Virroilla, luokkina Harrasteluokan kouluohjelma ja K.N. Special. Tavoitteena muistaa K.N. Specialin molemmat voltit ja saada ehjät suoritukset hevosella, joka ei katso yläkautta silmiin. Ensimmäisen luokan verkassa Etna oli vähän parempi kuin edellisenä päivänä valmennuksessa, mutta melko jännittynyt ja hidas pohkeelle. Rata meni vähän roiskaisten läpi, en itse ollut niin huolellinen kuin olisi pitänyt olla ja Etna nousi aika monta kertaa radalla pois peräänannosta.Askeleen pidennyksen ravissa ratsastin ihan liian varovaisesti, jolloin eroa ei oikein tullut ja laukkaympyrät meni vähän niin ja näin. Vähän huonoin fiiliksin poistuttiin radalta, mutta yllätyin positiivisesti, kun tulos oli 66,25%, jolla yllettiin sijalle 2/18. Kaikki alanumerot oli 7, ja muuten paperissa oli yksi vitonen (askeleen pidennys ravissa), pari kutosta ja loput kuuspuolta ja seiskaa.
Toisessa verryttelyssä Etna tuntui hieman piristyneen, ja saatiin verkan lopuksi jopa pari aika kivan rentoa ja letkeää pätkää ravissa. Radalla pääsin paljon keskittyneempään tilaan kuin edellisellä radalla, vaikka edelleen tein joitain huolimattomuusvirheitä. Edelleen tamma oli vähän kiukkusen olonen, joten jouduin ratsastamaan sitä hieman normaalia pidemmällä ohjalla, ettei se olisi niskasta niin jännittynyt. Tästä syystä paperissa oli aika paljon avoimesta muodosta mainintaa ja loppukommenteissa oli miinuksena muodon vaihtelu radan aikana, etenkin laukassa tamma olisi mielestäni saanut olla aktiivisempi ja selvästi paremmin pyöreänä. Kuitenkin hieman liian pitkällä kaulalla Etna säilyy rennompana, ja loppukommenteissa olikin maininta mukavan rennosta hevosesta. Jotain hyvää siis, kun edellisellä viikolla sama tuomari samassa luokassa moitti niskan ja selän jännittyneisyyttä. Tulos 61,2%, eli pieni parannus edellisviikosta.
En nyt jaksa videoita tänne ladata, kun itse ainakin olen muiden kouluratoja vähän laiska katsomaan. Melko samanlaista settiä kuin edellisissä kisoissa, joten käykää katsomassa edellisten koulukisojen kisavideot jos kiinnostaa ettekä niitä ole vielä katsoneet. :D
Vaikka tuloksellisesti kisat meni ihan hyvin, en ollut itse kovin tyytyväinen ratoihin. Tamma ei ollut ihan apujen välissä, jonka takia suoritukset kärsi melko paljon. Kahden viimeisen koulukisan perusteella harjoiteltavia asioita on etenkin:
-laukannostot
-pysähdykset ja peruutukset
-keskiravit
Loppuun vielä pari fiilistelykuvaa Espanjasta matkakuumetta herättelemään.. ;) Etnaa siis liikutti valmentajani sekä kaverini, ja osan viikosta tamma sai ansaitusti lomailla.
Toinen ilta, vähän meinaa vaaleaihoisen suomalaisen iho punottaa.. :D
Uunoa tuli pelattua viikon aikana enemmän kuin laki sallii! :D
Tänään hyppäsin tammalla jumppasarjaa ja korkattiin myös maastoestekausi muutamalla hypyllä estetreenien päätteeksi, joten niistä pian lisää videomateriaalin kera!
Kiitos paljon kaikille viime postaukseen kommentoineille, positiivista palautetta tuli, joten eiköhän jatkossakin silloin tällöin tuollaisia vähän erilaisia postauksia tule. Mutta jotta ei nyt ihan villiksi heittäydytä, niin tähän väliin saatte ihan vaan tavallisen kisapostauksen. :D
Lauantaina pakkasimme Etnan koppiin ja suuntasimme Niinisaloon alue-estekisoihin. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta aikataulu oli hieman etuajassa, joten lähes heti perille päästyä lähdin tutustumaan rataan. Ensimmäisenä luokkana menin siis 80cm, joka oli 1-tason luokka. Rata vaikutti ihan kivalta, se sisälti paljon suhteutettuja ja oksereita. Sarja oli yhden askeleen okseri-pysty sarja, jota ei ihan hirveästi olla Etnan kanssa harjoiteltu, mutta en uskonut sen tuottavan ongelmaa, korkeintaan pudonneen puomin pystyltä.
Verkka olikin sitten melkoinen sekasorto. Olin kävellyt alkukäynnit jo pihalla, joten maneesiin päästyä otin heti ravia. Meitä oli varmaan lähes kymmenen samassa verkassa, joten en jaksanut ottaa kovin montaa verkkahyppyä, kun toiminta verkassa oli melkoista kilpahuutoa. Erikoista koko hommassa oli se, että koko verkkaryhmä jäi maneesiin kisasuoritusten ajaksi. Minä tietenkin tuurillani olin verkkaryhmän viimeinen, joten lähes vartti varmaan käveleskeltiin/kökittiin jossain maneesin nurkassa. Ennen omaa vuoroa koitin hieman herättää Etnaa ja toivoin, että tamma ei olisi ihan unessa.
Kesää, erillisiä verryttelyalueita ja tilavia ulkokenttiä odotellessa...
Ykköselle vähän jännittynyt hyppy, kakkonen hyvin. Kolmoselta neloselle suhteutettu jäi vähän pitkäksi, joten kuusi askelta ja vähän räpiköintiä päälle, mutta okserista silti puhtaasti yli. Vitonen hyvin, sarjalla vähän jännitystä ilmassa, mutta puhtaasti yli. Viimeinen suhteutettu meinasi jäädä hieman lyhyeksi ja vika este kolahti, mutta pysyi kannattimillaan. Uusinta oli melko sujuva mielestäni, koitin hieman ratsastaa isompaa laukkaa, mutta melko maltillisesti kuitenkin mentiin. Tamma kuitenkin innostui sen verran, etten ihan viimeiselle esteelle saanut pidätteitä läpi, joten tultiin hieman pohjaan ja puomi putosi. Videolla kuuluukin, kuinka koitan vielä äänellä hieman jarruttaa, mutta minkäs tekee jos tamma pääsi vasta vauhtiin. :D Tulos siis 0/4vp ja tyytyväinen kuski.
Toisena luokkana menin 90cm, joka oli 2-tason luokka. Mun piti olla vasta kolmannessa verkkaryhmässä, mutta juuri toisen verkan alkaessa kuulin, että lähdönperuutusten vuoksi mut oli siirretty siihen. Onneksi iskä oli pihalla taluttamassa täydessä varustuksessa olevaa Etnaa, joten heitin vaan äkkiä omat varusteet päälle ja suunnattiin verkkaan. Sen verran myöhästyttiin, että muut oli jo pian vaihtamassa suuntaa, joten en ehtinyt vasempaan kierrokseen ottamaan kuin pari kierrosta ravia, kierros laukkaa ja kaksi hyppyä. Tamma tuntui vähän hölmistyneeltä, mutta toimi kuitenkin ihan hyvin. Toiseen suuntaan otin muutaman hypyn okserille ja niin olimme taas valmiita radalle... Tai siis nurkkaan, koska olin taas verkkaryhmän viimeinen.. Nyt Etnalla alkoi jo päivä painaa jaloissa, koska herättelyistä huolimatta tamma jäi radalla vähän pohkeen taakse.
Ykköselle hidas hyppy, kakkoselle vähän lähelle ja kolahdus. Kolmoselle aika pienesti, että sain lisättyä suhteutetun väliin seitsämännen askeleen, neloselle jo rennompi hyppy. Vitoselle lähestyttäessä ohjasin ilmeisesti hieman huonosti ja Etna jäi imemään väärälle esteelle. Kun oikea este löytyi, erikoiset mutkittelut esteen edessä ja hipaisu, josta puomi tipahti. Kutonen vähän kaukaa, mutta rohkeasti tamma hyppäsi, vaikka esteen alle oli laitettu muurilaatikoita. Loppurata oli hyvä, sarja oli jo sujuvampi kuin edellisellä radalla ja sarjalta suhteutettu väli okserille tultiin sujuvalla neljällä askeleella. Tulos siis perusradalta 4vp.
Vaikka muutama puomi matkaan tulikin, kotia kohti lähti tyytyväinen ratsukko. Etna oli vieraasta paikasta huolimatta jo ensimmäisellä radalla 100-kertaa rennompi kuin Seinäjoen kisoissa 80cm radalla. Lisäksi tamman ratsastettavuus oli molemmilla radoilla hyvä eikä se katsellut mitään, vaikka esteiden alla olikin uusia juttuja. Nyt onkin sitten pientä taukoa estekisoista luvassa. Lauantaina startataan vielä naapuriseuran 1-tason koulukisoissa ja sen jälkeen tamma saa vähän kevyemmän jakson muutaman viikon ajan ainakin.
Osa teistä toivoi valmennus- ja kisapostausten rinnalle ihan tavallisia arkipostauksia. Sunnuntaina otin kameran tallille mukaan, joten ajattelin vähän kirjoitella siitä, minkälaisia mun useimmat tallireissut on. En jaksanut kauheasti panostaa kuvaamiseen, joten nuo on vähän sellaisia räpsyjä sieltä ja täältä.
Kello näytti 15.41, kun sain juotua kahvikupin tyhjäksi ja lähdin eteiseen pukemaan. Tallitakki haisi kahville, onnistuin eilen kaatamaan kisoissa siihen iltapäiväsumpit. Hyi. Ajelin tavalliseen tapaan tallille ja matkalla pysähdyin Oton haudalle. En ole varmaan kertaakaan vielä onnistunut käymään siellä ilman, että kyyneleet alkaisi polttaa silmäkulmia. Samalla muistan, että pitäisi tehdä Otosta joku kaunis muistovideo, kun vaan osaisi ja ehtisi. Matkalla ehdin myös pohtimaan tulevan viikon kouluhommia ja laulamaan hyvin epävireisesti Eppu Normaalin kappaletta Tahroja paperilla. Lisäksi pohdin minkälainen tästä postauksesta voisi tulla ja sitä, kastunko maastoreissulla, koska välillä vähän piskottelee. Ikuisuudelta tuntuneen 28 kilometrin jälkeen kurvaan sorat lentäen tallin pihaan kiiltävällä koslallani. Ei vaan, ihan rauhassa tulin ja kurasta harmaalla autollani.
Tallilla ensimmäisenä käyn vaihtamassa tallikaverin kanssa kuulumiset ja moikkaan Etnaa, joka puhisee mulle. Varmaan sekin haistoi kahvin takissani. Seuraavaksi suuntaan hakemaan Etnan iltaruokasangon, mittaan sinne veden ja turvotettavat ainekset. Tallikaverikin on lähdössä maastoon, joten melko ripeästi harjaan Etnan ja varustan sen. Kumpparit vaihtuvat ratsastuskenkiin ja panta kypärään.
Kävellään pihalle, noustaan tallin edessä selkään. Etna ei meinaa pysyä paikoillaan kun laitan jalan jalustimeen, kiire maastoon olisi jo ilmeisen kova. Kiristän vyön ja lähdetään rinnatusten kävelemään tallilta poispäin. Muistan kerrankin laittaa sports trackerin päälle. Maastoreissu sujuu normaaliin tapaan. Aluksi käveltiin melko pitkään, sitten ravailtiin ja otettiin vähän laukkaa. Ravissa edettiin välillä melko lujaa, Etnakin sai näyttää parhaat keskiravinsa. Laukassa otettiin yksi vähän reippaampi pätkä, mutta ei kovin pitkää, koska molemmilla hevosilla oli tarkoitus olla kevyempi päivä. Kotimatkalla autoja on liikenteessä normaaliin verrattuna aika paljon, Etna jännittyy niistä hieman, mutta on kuitenkin ihan fiksusti. Naureskeltiin joutsenille, joilla oli pellolla ilmeisesti joku marssiharjoitus meneillään. Siellä ne tallusti nätissä jonossa samaan tahtiin eteenpäin, erikoinen näky.
Reissu kesti 50 minuuttia, matkaa kertyi 6,6km ja huippunopeus oli 35km/h. Tallilla otan jo käytävällä Etnalta kuraiset suojat jaloista, jotta karsinassa oleva turve ei sotkisi niitä entisestään. Päästän Etnan karsinaan, otan varusteet pois ja käärin kylmäyssuojat tamman jalkoihin. Samalla tamma saa kaula- ja kylkihieronnan. Kun kyljissä alkaa hieronnan myötä kiertää veri, tamma yrittää jatkuvasti hampaillaan rapsuttaa kylkiä, jolloin saan olla tarkkana, etten menetä samalla sormiani. Lopuksi vielä porkkanavenytykset, ja tyytyväinen poni saa loimen selkäänsä.
Hierontaa prinsessalle :)
Putsaan suojat ja muut varusteet sekä teen Etnan iltaruoan loppuun. Tamma hörisee kun vien ruokasankoja sen oven eteen, joten sorrun antamaan sille vielä vähän herkkuja. Laitan tavarat paikoilleen ja otan tammalta kylmäyssuojat pois. Kun kaikki alkaa olla valmista, huudan moikat ja lähden kotia kohti kovan nälän saattelemana.
Kertokaa ihmeessä palautetta mitä tykkäsitte tälläisestä hieman normaalista poikkeavasta postauksesta, lisää näitä vai ei enää koskaan?
Keskiviikkona suunnattiin Lehtimäelle 1-tason koulukisoihin vähän extempore. En siis ehtinyt ratsastamaan ratoja kertaakaan läpi Etnan kanssa, mutta radat oli onneksi ennestään tuttuja.
Ensimmäinen luokka oli Helppo C:1 2000, eli sama ohjelma, jonka olin mennyt Etnan kanssa viime syksynä. Myös tuomari oli sama, joten oli erittäin kiva saada vertailukelpoiset radat ja arvostelut. Itse rata sujui ihan odotusten mukaisesti, peruutuksessa takkuilua, kolmikaarinen hyvä ja laukassa hieman niskasta jännittynyt hevonen. Suoritus oli kuitenkin tasainen ja tehtiin asiat siellä missä piti, tulos oli 72,5% ja sija 1/6. Prosentit yllättivät, koska en uskonut saavani ihan noin paljoa kuitenkaan. Tasan 9% nousi siis tulos verrattuna 4 kuukautta sitten ratsastettuun rataan, silloin tulos oli siis 63,5%. En ala sen tarkemmin selittämään radasta, alla on arvostelupaperista kuva ja suoritus löytyy videolta.
Toiselle radalle en viitsinyt hirveästi verkata, koska Etna tuntui ehkä hieman väsyneeltä. Toinen rata, eli K.N. Special ei ollutkaan ihan niin onnistunut kuin edellinen rata. Etna jäi hieman pohkeen taakse, joten se oli jännittyneempi niskastaan ja selästään. Tietysti myös vaatimustaso oli korkeampi kuin C:ssä, joten jonkin verran tuosta jännittyneisyydestä pisteitä verotettiin. Menin vielä itse lähes unohtamaan jälkimmäisen voltin, juuri ennen kulmaa muistin sen, joten oletettavastikaan voltista ei tullut kovin symmetrinen.. :D Noh, parempi sekin kuin kokonaan unohtaminen. Muita epäonnistumisia radalla oli pysähdys, jossa Etna ei oikein malttanut seistä, ja laukasta käyntiinsiirtyminen, joka tuli hieman kättä vasten. Myös oikean laukan nosto oli hyvin jännittynyt ja ja ja... Listaa voisin kriittisenä ihmisenä jatkaa loputtomasti, mutta ehkä tuo nyt riittää. Prosentteja saatiin siis 60,4% ja sija 2/5. Aina löytyy parannettavaa, ja hyvä niin, mutta ei sitä varmaan kovin pettynyt saa olla jos kotiintuomisina on kaksi ruusuketta.. :)
