Se aivan tavallinen tallipäivä

Osa teistä toivoi valmennus- ja kisapostausten rinnalle ihan tavallisia arkipostauksia. Sunnuntaina otin kameran tallille mukaan, joten ajattelin vähän kirjoitella siitä, minkälaisia mun useimmat tallireissut on. En jaksanut kauheasti panostaa kuvaamiseen, joten nuo on vähän sellaisia räpsyjä sieltä ja täältä.

Kello näytti 15.41, kun sain juotua kahvikupin tyhjäksi ja lähdin eteiseen pukemaan. Tallitakki haisi kahville, onnistuin eilen kaatamaan kisoissa siihen iltapäiväsumpit. Hyi. Ajelin tavalliseen tapaan tallille ja matkalla pysähdyin Oton haudalle. En ole varmaan kertaakaan vielä onnistunut käymään siellä ilman, että kyyneleet alkaisi polttaa silmäkulmia. Samalla muistan, että pitäisi tehdä Otosta joku kaunis muistovideo, kun vaan osaisi ja ehtisi. Matkalla ehdin myös pohtimaan tulevan viikon kouluhommia ja laulamaan hyvin epävireisesti Eppu Normaalin kappaletta Tahroja paperilla. Lisäksi pohdin minkälainen tästä postauksesta voisi tulla ja sitä, kastunko maastoreissulla, koska välillä vähän piskottelee. Ikuisuudelta tuntuneen 28 kilometrin jälkeen kurvaan sorat lentäen tallin pihaan kiiltävällä koslallani. Ei vaan, ihan rauhassa tulin ja kurasta harmaalla autollani.

Tallilla ensimmäisenä käyn vaihtamassa tallikaverin kanssa kuulumiset ja moikkaan Etnaa, joka puhisee mulle. Varmaan sekin haistoi kahvin takissani. Seuraavaksi suuntaan hakemaan Etnan iltaruokasangon, mittaan sinne veden ja turvotettavat ainekset. Tallikaverikin on lähdössä maastoon, joten melko ripeästi harjaan Etnan ja varustan sen. Kumpparit vaihtuvat ratsastuskenkiin ja panta kypärään.

Kävellään pihalle, noustaan tallin edessä selkään. Etna ei meinaa pysyä paikoillaan kun laitan jalan jalustimeen, kiire maastoon olisi jo ilmeisen kova. Kiristän vyön ja lähdetään rinnatusten kävelemään tallilta poispäin. Muistan kerrankin laittaa sports trackerin päälle. Maastoreissu sujuu normaaliin tapaan. Aluksi käveltiin melko pitkään, sitten ravailtiin ja otettiin vähän laukkaa. Ravissa edettiin välillä melko lujaa, Etnakin sai näyttää parhaat keskiravinsa. Laukassa otettiin yksi vähän reippaampi pätkä, mutta ei kovin pitkää, koska molemmilla hevosilla oli tarkoitus olla kevyempi päivä. Kotimatkalla autoja on liikenteessä normaaliin verrattuna aika paljon, Etna jännittyy niistä hieman, mutta on kuitenkin ihan fiksusti. Naureskeltiin joutsenille, joilla oli pellolla ilmeisesti joku marssiharjoitus meneillään. Siellä ne tallusti nätissä jonossa samaan tahtiin eteenpäin, erikoinen näky.

Reissu kesti 50 minuuttia, matkaa kertyi 6,6km ja huippunopeus oli 35km/h. Tallilla otan jo käytävällä Etnalta kuraiset suojat jaloista, jotta karsinassa oleva turve ei sotkisi niitä entisestään. Päästän Etnan karsinaan, otan varusteet pois ja käärin kylmäyssuojat tamman jalkoihin. Samalla tamma saa kaula- ja kylkihieronnan. Kun kyljissä alkaa hieronnan myötä kiertää veri, tamma yrittää jatkuvasti hampaillaan rapsuttaa kylkiä, jolloin saan olla tarkkana, etten menetä samalla sormiani. Lopuksi vielä porkkanavenytykset, ja tyytyväinen poni saa loimen selkäänsä.

Hierontaa prinsessalle :)

Putsaan suojat ja muut varusteet sekä teen Etnan iltaruoan loppuun. Tamma hörisee kun vien ruokasankoja sen oven eteen, joten sorrun antamaan sille vielä vähän herkkuja. Laitan tavarat paikoilleen ja otan tammalta kylmäyssuojat pois. Kun kaikki alkaa olla valmista, huudan moikat ja lähden kotia kohti kovan nälän saattelemana.

Kertokaa ihmeessä palautetta mitä tykkäsitte tälläisestä hieman normaalista poikkeavasta postauksesta, lisää näitä vai ei enää koskaan?