Onnellinen vai onneton?

Olen ihminen, joka miettii hyvin paljon onnellisuutta ja omaa elämäänsä. Viime aikoina olen ahdistunut monesti näitä asioita pohtiessani, koska en ole osannut päättää, olenko tällä hetkellä onnellinen vai en. Normaalisti kyllä tiedän kumpaa olen, ja useimmiten se on onnellinen. Yhtenä aurinkoisena päivänä kun lähdin maastoilemaan, tuntui, että elämä hymyilee. Ei sillä niin väliä, vaikka joudun vaan kävelemään, mulla on ihana ja fiksu hevonen alla ja muutenkin asiat hyvin. Seuraavassa hetkessä Otto muuttui ensimmäistä kertaa "saikun" aikana yli-energiseksi pelleksi, joka steppaili ja pörisi ihan kaikelle, eikä millään meinannut rentoutua. Silloin minulle tuli sellainen olo, että hitto vie kun voisi vaan karauttaa laukalla niin kauan että pieninkin pöllö-energia olisi karisteltu kannoilta. Sitä en kuitenkaan tehnyt, vaan yritin rauhoittaa tilanteen ja käveltiin tasaiseen tahtiin rennosti loppulenkki.

vuoden 2012 tonttuiluja

Tuon jälkeen olen nähnyt hurjasti unia, jotka liittyvät hevosiin. Usein olen ollut joko koulukilpailuissa tai estevalmennuksessa, ja kesken kaiken muistanut, ettei Otto olekkaan kunnossa. Unet ovat aina loppuneet siihen, että tajuan pilanneeni Oton, kun en ole muistanut kuntouttaa sitä. Tiedän kyllä (tai ainakin yritän tiedostaa), ettei Oton vamma ole minun vikani, mutta silti ajatukset kiertää kehää. Olisinko voinut tehdä jotakin toisin, mitä jos... Onnekseni olen nyt päässyt ratsastamaan ratsastuskoulun hevosilla paljon, hyppäämäänkin. Muuten olisin varmaan tullut hulluksi.

Pienen piristysruiskeen sain siitä, kun pääsin ravailemaan hieman Otolla, ja kuntoutus lähtee konkreettisesti etenemään, kun liikuntaa saa alkaa lisäämään. Silti miettiessäni, että kahteen kuukauteen en saa treenata Otolla kunnolla, tuntuu masentavalta. Aluksi yritin olla positiivinen ja minusta varmaan saikin vaikutelman, että ei tässä mitään. Hiljalleen kuitenkin todellisuus ryömii esiin. Ennen minusta ei ikinä tuntunut, etten jaksaisi lähteä tallille, sillä ratsastus piristi aina. Nyt kun ei voi suunnitella treenejä ja talleilun kohokohta on hevosen harjaaminen, voitte varmasti kuvitella, että pimeinä sadeiltoina ei aina true heppatyttökään innostu tallille lähdöstä. Tietysti Oton kanssa on aina kiva touhuta, mutta olen kuitenkin suurimman positiivisen energian aina saanut hyvin sujuneesta treenistä.

Edellä mainittujen asioiden vuoksi tulee välillä hieman onneton olo. Muut treenaavat ja hyppäävät hevosillaan ja minä kävelen, kävelen ja kävelen. Tietysti läheiset ihmiset ja ystävät auttavat jaksamaan, mutta toivon todella, että helmikuuhun asti kuntoutus sujuu suunnitelmien mukaan ja sitten pääsemme treeniin mukaan.

Tämä oli hyvin erilainen postaus kuin yleensä, mutta oli pakko päästä hieman purkamaan ajatuksia. Jaksoitteko lukea tälläisen pääntyhjennyksen?

Vihdoin ravia!

Kuten otsikostakin pystyy jo päätellä, tänään oli neljä pitkää viikkoa kulunut kävellessä ja vihdoin sain ottaa ravia. En tietenkään paljoa, mutta hieman. Käveltiin Oton kanssa alkuun aika pitkään ja pyörin vaan ympyröillä ilman sen suurempaa tehtävää. Ravattiin suoralla uralla, neljä pitkää sivua molempiin suuntiin. Aluksi Otto oli hieman jäykkä, otti edelleen oikealla takasella lyhyempää askelta. Viimeiset ravipätkät oli jo vetreämpiä, mutta liike ei kuitenkaan ihan puhdasta ollut. En tiedä johtuuko se jäykkyydestä, kivusta vai "kipumuistista" (Otto on tottunut jalan olevan kipeä ja automaattisesti varoo sitä). Nyt ajattelin muutaman päivän ajan katsoa ja ravailla saman verran kuin tänään, eli noin minuutin (kuten ohjeistettiin), ja mikäli Otto edelleen on jäykkä tai epäpuhdas niin soittelen lääkärille, että kuinka jatketaan. Pauliina oli videoimassa meitä, joten varmaan seuraavaan postaukseen saatte pienen videon tämän päivän menosta. Ravailujen jälkeen tehtiin hetki väistöjä sekä avotaivutuksia, joissa Otto toimi ihan kivasti.

En ole tainnutkaan teille mainita Oton klipperiin totuttamis-projektista. Syksyllähän minulla oli tarkoitus, ettei Ottoa tarvisi ollenkaan rauhoittaa, vaan totuttaisin sen klipperiin niin, että voisin klipata ilman piikkiä. Salon alueiden väliset mestaruudet kuitenkin tulivat hieman yllättäen ja niitä ennen piti karvakasa saada siistittyä, joten suosiolla pyysin eläinlääkärin rauhoittamaan Oton, jotta saatiin klippaus hoidettua.

Klippaus tapahtui siis joskus lokakuun alussa, joten nyt Oton karva on ollut jo varsin pörröinen. Viimeiseen kuukauteen karvasta ei kuitenkaan ole ollut haittaa. Nyt klippaus kuitenkin tuli ajankohtaiseksi monestakin syystä: a) liikutus muuttuu raskaammaksi hiljalleen b) Otto on alkanut hikoilla jo tunnin käyntilenkeilläkin hieman c) klipperi ei pian olisi mennyt turkista läpi. Näiden kolmen syyn saattelemana siis kaivoin klipperin kaapista ja marssin Oton luokse. käynnistäessä klipperin Otto ryntäsi pöristen karsinan takanurkkaan. Yllättävän nopeasti kuitenkin pääsin kosketusetäisyydelle ja sain hevosen hieman rentoutumaan, aiemmin siinä vaiheessa olisi luultavasti tullut kenkää (Ottohan ei ole ikinä potkaissut minua, mutta klippauksen se on aina kokenut "uhkaavaksi" ja alkanut puolustaa itseään). Viitisen minuuttia totutin ja palkitsin aina paineen poistamisella, kun sain toivottua käytöstä ja lopulta pääsin leikkaamaan karvaa. Eilen siis aloitin tämän "projektin", kyljestä ja mahasta Otto antoi erittäin hyvin klipata, mutta lavasta eteenpäin yrittäessä aina hermostui. Päätin klipata vain kyljen ja jatkaa seuraavana päivänä.

Tänään urakka jatkui. Aluksi oli jännittyneisyyttä ilmassa, mutta hyvin homma lähti sujumaan. Sain jopa kaulan klipattua ongelmitta ihan niskaan saakka! Kaulasta ottaessa Otto oli hieman hermostuneempi, mutta antoi klipata, muualta klipattaessa se oli jo ihan rentona. En kerinnyt kuitenkaan ihan kokonaan klipata, huomiselle jäi vielä toiselta puolelta osa kyljestä ja peppu, muuten on kana jälleen kynittynä! :)

Oli kyllä ihan huippua kun pystyin klippaamaan ilman rauhotusta, sen on aina niin hankalaa kun kiireellä pitää klipata että koni ei kerkiä herätä. Otosta tuli erittäin vaalean harmaa, paljon vaaleampi kuin ennen. Alkuun se näytti ihan hirveen väriseltä, mutta silmä tottui ja lopulta se oli ihan kivan värinen jo :D Yritän joku päivä saada teillekkin kuvaa kaljusta Otto-parasta.

Toivottavasti jaksoitte lukea tuon pitkän selostuksen asiasta, kovin montaa teistä se ei ehkä kiinnostanut, mutta mulle se oli melko iso juttu, koska pari vuotta ollaan tuon asian kanssa väännetty ja vihdoin se onnistui. Olkaa siis ihmiset iloisia, mikäli teillä on hevonen, jolle klippaus on nautinto! Tekstistä ei myöskään ehkä tule ilmi, kuinka hankalaa tuohon pisteeseen pääseminen on ollut, mutta jos kaiken olisin selittänyt niin yksikään ei olisi jaksanut sitä lukea, joten tuo riittäkööt.

Postauksen kuvat ovat ensimmäistä lukuun ottamatta viime kesältä ja (c) Pauliina. :)

Toivekuvapostaus, osa 1

Heippa pitkästä aikaa! Toteutan tämän toivekuvapostauksen nyt kahdessa osassa, ensimmäiseen tulee ne, joihin löydän tietokoneelta kuvat ja toiseen ne kuvat, jotka joudun ottamaan. Mulla ei ole tällä hetkellä kameraa käytössä, jonka takia myös postailu on ollut melko hankalaa. Jouluna tähän kuitenkin on tulossa muutos, sitten ei pitäisi enää olla kamerasta pulaa! :) Toinen osa tätä postausta tulee siis joulun jälkeen.

Kuvassa edesmenneen kanini hauta

Kuvassa entinen ylläpitohevoseni Bimi

Tähän olisin voinut laittaa vaikka 20 kuvaa, mutta tästä tulee ehkä eniten ihanat ja lämpimät päivät mieleen

Chicago 2010

Nousuokseri

Kuvassa siis Tuuri-ohjelmasta tuttu Catmandoo Ähtärin yökerhossa.. Älkää kysykö miten olen kyseiseen kuvaan päätynyt! :'D

Jouluaatto 2012

Pohjanmaan junioreiden aluemestaruushopea

Jyväskylän Killeri

Kuvassa näkyvä satulahuopa taitaa olla ensimmäinen hankinta

Jo edesmennyt Rolle-pupu

Wanhat 2013

Haaste !

Haasteen tarkoituksena on haastaa alle 150 lukijan blogeja ja antaa blogeille näkyvyyttä.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään. 

2. Heidän täytyy myös vastata 11 kysymykseen. 

3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Pitää haastaa ainakin 5 eri bloggaajaa jolla on alle 150 lukijaa. 

5. Haasteessa tule lukea kenet on haastanut ja kuka on hänet haastanut linkeillä. 

6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen. 

7. Ei saa laittaa " Kaikki saavat tehdä haasteen "! 

Sain tämän haasteen Pauliinalta, kiitos!

11 faktaa minusta

1. olen ratsastanut 13 vuotta

2. inhoan parsakaalta, popcorneja ja kokista

3. olen syntynyt ystävänpäivänä

4. olen silittänyt delfiiniä

5. syntyessäni minulla oli pikimustat hiukset

6. juon paljon kahvia ja limsaa

7. olen asunut koko ikäni samassa talossa

8. minulla ei ole mitään hajua mihin kouluun haluaisin lukion jälkeen

9. olen tällähetkellä erittäin onnellinen. Saattaa kuullostaa jostakin hyvin ristiriitaiselta, koska Otto on kipeänä, mutta luotan vahvasti sen parantumiseen ja yritän etsiä positiivisia asioita.

10. odotan joulua erittäin paljon

11. ala-asteella luokallani oli minun lisäksi 3 lasta

1. Mitä pelkäät?

Minulle tärkeiden ihmisten menettämistä ja sitä ettei Otto kuntoutuisikaan. Lisäksi maastoillessa pelkään, että vastaan tulee jälleen karhu tai susilauma. 

2. Mitä tavoitteita sinulla on ratsastuksessa?

Haluaisin, että ratsastus säilyisi minulla ainakin harrastuksena vanhaksi saakka. Jatkossakin haluaisin kilpailla aluetasolla, ehkä myös kansallisella joskus. Mitään suuria tavoitteita ei ole, katsotaan mihin elämä vie.

3. Rakkain hevonen?

Tähän ei kahta sanaa tarvita: Otto <3

4. Missä haluaisit olla 10 vuoden päästä?

Haluaisin olla valmistunut ammattiin ja tehdä töitä valitsemallani alalla. Haluaisin olla parisuhteessa ja olla onnellinen, kaikki muu on vain plussaa.

5. Koulu vai esteet?

Esteet. Tykkään treenata kouluakin, mutta vauhti ja jopa vaaralliset tilanteet vetävät puoleensa.

6. Ketä ihailet?

Päämäärätietoisia ihmisiä, jotka tekevät töitä unelmiensa eteen.

7. Parasta ratsastuksessa?

Ystävyys hevosen kanssa. Tietysti kilpailuissa pärjääminen ja onnistunut treeni tuovat innostusta lajiin, mutta kaikkein parasta on yhdessäoleminen hevosen kanssa, josta välittää. Kun hevonen tunnistaa sinut ja toimii lähes ajatuksella, jää onnistunutkin treeni kakkoseksi.

8. Miksi aloitit harrastamaan ratsastusta?

Siskoni ratsasti, joten oli luonnollista, että minäkin aloitin tunneilla käymisen. Aluksi olin kuulemma ollut hieman vastentahtoinen, mutta ajan kuluessa ratsastuksesta on tullut osa elämää.

9. Mikä on bloggaamisessa parasta?

Se, kun asiat jäävät jonnekkin "muistiin" ja niitä voi sieltä jälkikäteen lueskella. Tietysti myös positiiviset kommentit kannustavat kirjoittamaan.

10. Mitä harrastat?

Ratsastusta.

11. Oletko koskaan meinannut lopettaa ratsastusta?

En, ellei lasketa sitä, kun pienenä en ollut kovin innokas (joskus 5-vuotiaana). Silloin olisin varmasti lopettanut jos olisin saanut päättää, mutta siitä lähtien kun olen jotain tästä harrastuksesta tajunnut, ei lopettaminen ole käynyt mielessäkään.

Haastan Lauran, Eveliinan, Saran, Petran ja Monan

Kysymykset haastetuille:

1. Jos nyt saisit valita, millaisen hevosen haluaisit?

2. Ostatko useammin merkkivarusteita kuin "merkittömiä"? Miksi?

3. Mikä haluaisit olla ammatiltasi?

4.Kuinka monta lukijaa haluaisit blogillesi?

5. Mihin tavoittelet ratsasstuksessa?

6. Millainen olisi unelmiesi päivä?

7. Paljonko haluaisit voittaa lotossa?

8. Kaksi tavaraa tai tuotetta jotka ostaisit nyt?

9. Mitä jouluaattoosi sisältyy?

10. Elokuva, jota suosittelisit?

11. Lempitehtävä kouluratsastuksessa?

 

Maastoilua, maastoilua, puomeja, maastoilua...

Otsikko kuvaa melko loistavasti meidän nykyistä arkea. Aina sään salliessa käymme tunnin maastokävelyllä, muussa tapauksessa ollaan menty maneesissa puomeja tai ihan perus venyttelyä ja taivuttelua. Tykkään käydä paljon enemmän maastossa kuin kävellä maneesissa, sillä tunnin maneesikävely on sekä hevoselle että kuskille melkoisen puuduttavaa.. Tässä postauksessa kerron viimeaikojen kuulumisia sekä tyhjentelen hieman puhelimelle kertyneitä kuvia. :)

Ollaan saatu nauttia ihanista aurinkoisista pakkaspäivistä, pakkasta on ollut parhaimillaan -11 astetta. Silloin kyllä joudun pukemaan tunnin maastokävelylle vaatetta kuin olisi -20 astetta, sillä pelkästään kyydissä istuessa ei kovin lämmin tule.. Tiistaina menimme kuitenkin maneesissa puomeja, koska niitä oli siellä valmiina. Laitoin viuhkapuomit, 4 käyntipuomia pidemmillä väleillä ja 3 lyhyillä väleillä sekä yhden puomin korotin n. 15cm maasta. 50min menimme niitä, aluksi Otto ei oikein kunnioittanut puomeja, mutta aikansa kolisteltua tajusi alkaa nostelemaan jalkojaan.

kiinnostus 10+ tiistaina tarhasta haettaessa... :D

Otto tietää ettei karsinasta saa tulla tiettyä pidemmälle, yhtenä päivänä tallissa tapahtui sen mielestä jotain näkemisen arvoista niin varmaan 1/3 hevosta oli karsinan ulkopuolella sen kurotellessa, mutta kaviot pysyi nätisti oikealla puolella.. :D

Otto ilmaisee tyytyväisyyttään uuteen loimeen :D

 Ostin Otolle uuden toppaloimen talliin.. Tai oikeastaan tämä oli jo toinen toppaloimi tälle syksylle, mutta ensimmäinen jonka ostin Hööksiltä hajosi täysin saumoistaan heti viikon käytön jälkeen, joten sain palautettua sen ja rahat takaisin. Tämä uusi on Equilinen 200 gramman kevyehkö tallitoppis, alkuperäishinta olisi ollut jotain 130€, mutta tämä oli tarjouksessa 89,90€. Laadukas loimi joka istuu tosi hyvin, vähän se on liian pitkä Otolle, mutta siitä ei ole käytännön haittaa. :)

Lauantaina oli seuramme pikkujoulut, jossa söimme ensiksi vatsat jouluruokaa täyteen, sitten oli monenlaista toimintaa ja palkitsemista jonka jälkeen suuntasimme pienemmällä porukalla jatkoille.

1. Totuus :) // 2. Biljardin pelaamista pikkujoulujen jatkoilla // 3. Ihana kiireetön aamu // 4. poseerausta pikkujoulujen jatkoilla




Ja ajattelin tehdä sellasen toivekuvapostauksen, joita on ollut varmaan lähes joka blogissa jo, mutta itse olen ainakin tykännyt niitä lukea. Eli siis kertokaapas mitä haluatte minun kuvaavan, niin toteutan niitä sitten kun ideoita on riittävästi! :)

Tallipäivä videolla

Tässä pieni videokooste maanantain tallipäivästä. Käytiin Oton kanssa pitkällä maastokävelyllä ja lisäksi ratsastin kaksi ratsastuskoulun suokkia. Pääosin klipit on Otosta, sillä sitähän tämä blogi koskee. Tykkäättekö tälläisistä, teenkö lisää näitä joskus? Mulla ei ole nyt kameraa käytössä joten kuvasin puhelimella, häiritseekö laatu?

Ja muistakaa säätää mutterista laatua paremmaksi!

Kouluradan ratsastus

Olin siis sunnuntaina 17.11 koulukisoissa tuomarin sihteerinä ja ratoja seuratessani sekä kommentteja kirjatessa silmääni pistivät muutamat asiat jotka usein joko veivät pisteitä ratsukolta tai toivat pisteitä helposti. Postauksen kaikki kuvat ovat toukokuun 2011 koulukisoista, ellei toisin mainita.

Suoruus pituushalkaisijalla

Pituushalkaisijaa ratsastettaessa tuomarille muodostuu ensivaikutelma ratsukosta. Pituushalkaisijalta on helppo saada kohtuullisen hyvä numero, kunhan ratsastaa suoraan. Etenkään helpoissa luokissa ei muodolla ole suurta merkitystä, sillä se näkyy edestäpäin melko heikosti. Mikäli ratsukko tulee suoraa, tekee suoran pysähdyksen ja jatkaa pysähdyksestä suoraa ilman suurempia ongelmia, melko hyvä numero on taattu. Älkää siis pituushalkaisijalla hermostuko, mikäli hevonen nousee luotilinjan yläpuolelle, ei tuomari sitä kovin selkeästi näe (mikäli tuomareita ei ole useampia kuin yksi). Itselläni on ainakin taipumusta ahdistua pituushalkaisijalla jos nenä hieman nousee, jolloin unohdan keskittyä siihen, että hevonen säilyy täysin suorana. Eli siis hymyä kehiin ja hevoset suoriksi!

Voltti

Voltti on tehtävä, jossa voi erittäin hyvin omalla ratsastuksella vaikuttaa numeroon. Oikean kokoinen, symmetrinen voltti on täysin ratsastajan ratsastettavissa. Suunnittele siis hyvä reitti ja muista asettaa, jolloin voltista tulee tasapainoinen. Muista myös ratsataa voltilla tarpeeksi eteenpäin, ettei meno hyydy. Kisoissa joissa olin sihteerinä osoittautui usean ratsukon kohdalla voltit "tähtihetkiksi", niiltä monet saivat parhaimmat pisteet.

Siirtymiset

Monissa kouluohjelmissa siirtyminen voi olla yksi liike, eli numero tulee pelkästä siirtymisestä. Ratsastamme siirtymisiä jokaisella ratsastuskerralla takuuvarmasti - miksi ne osoittautuvat silti usein niin hankaliksi? Monet sortuvat kotitreeneissä katsomaan siirtymisiä hieman sormien läpi, joka kostautuu kouluradalla. Kotona treenatessa jokainen siirtyminen tulisi ajatella yhtenä tehtävänä, ihan samalla tavalla kuin vaikka pohkeenväistö. Tällöin siirtymisiin tulisi keskityttyä ja niistä olisi helppo saada kouluradoilla hyviä pisteitä. Sen lisäksi, että treeneissä siirtymisiä vähätellään, usealle käy niin myös kisoissa. Kouluradalla ollessa ajatus on aina seuraavassa liikkeessä, jolloin esimerkiksi ravista käyntiin siirtyminen on vain "muodollisuus" ennen pohkeenväistöä - todellisuudessa yhdellä siirtymisellä voi olla yhtä suuri painoarvo kuin kokonaisella pohkeenväistöllä.

Tiet

Yleisesti teiden huolellinen ratsastus etenkin helpoissa luokissa voi korottaa tulosta huomattavasti, joten niihin kannattaa todella panostaa. Radalta ei ole mikään kiire pois, joten miksi suotta laittaa kurvit suoriksi. Usein ratsastamalla esimerkikisi huolellisesti kulmaan saat lisäaikaa mikäli hevonen on poissa avuilta, siellä voit rauhassa ratsastaa sen kunnolla sisäpohkeen ympärille ja takaisin paremmin kuulolle. Koulukisoissa joissa olin sihteerinä, ei ollut suurempia kompastuskiviä teissä muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. A:n ohjelmassa oli sekä kolmi- että nelikaarinen kiemuraura, joilla ratsukot saivat muutamia huomautuksia kaarien ollessa erikokoisia. Usein ensimmäiset kaaret venyvät liian suuriksi, jolloin viimeinen jää liian pieneksi. Suurin ongelma näissä kisoissa teiden osalta tuntui kuitenkin olevan loivat kiemuraurat. Tietysti voi olla hyvin tuomarikohtaista millaiset kaaret ovat hänestä oikeaoppiset, mutta kirjoitin varmaan 85%:lle ratsukoista huomautuksen liian terävistä kaarteista. Tämä johtuu luultavasti samasta asiasta kuin kolmikaarisen huono tie, alusta alkaen ei muisteta ratsastaa tarpeeksi pulleaa kaarta, ja kun päästään keskihalkaisijalle tajutaankin, että on jo kova kiire takaisin uralle ja tästä syystä kaaresta tulee terävä.

Ohjelman tarkka noudattaminen

Olen itse aina hieman vähätellyt askelmääriä mitä tehtävissä määrätään tehtäväksi, esimerkiksi useissa helpoissa kouluohjelmissa on lävistäjällä käyntiinsiirtyminen, jossa käyntiaskelten määrä on saneltu. Olen jotenkin aina kuvitellut, että mikäli tekee tasaisen suorituksen, hevonen säilyy rentona ohjan ja pohkeen välissä eikä valahda etupainoiseksi, saa kyseisestä tehtävästä ihan hyvät pisteet vaikka käyntiaskeleita olisikin yksi tai kaksi liikaa. Tämä vääryys tuli kuitenkin varsin selkeästi korjattua, sillä vaikka monet tekivät erittäin nättejä siirtymisiä mutta jos askeleita tuli liikaa, numero oli melko varmasti korkeintaan 5 tai 5,5. Muistakaahan siis noudattaa kaikkia askelmääriä, sekunteja ja metrejä mitä ratapaperista löytyy - niillä todella on suuri merkitys.

Toukokuu 2012

Kuten näistä voitte havaita, lähes kaikki parantamisen kohdat ovat täysin kiinni siitä satulan päällä killuvasta kaksijalkaisesta. Tietysti prosentteihin vaikuttaa askellajit, hevosen kokoamisaste, apujen pehmeys ja monia
muita asioita, mutta oman suorituksen parantaminen ei tapahdu viikossa tai kahdessa ja nämä vinkit olivatkin vain lisänä sen perusratsastuksen parantamisen ohelle. Varmasti osalle nämä kaikki olivat tuttuja juttuja, mutta vaikka monesta tuntuu turhalta paasata jostakin siirtymisestä, niin totuus kuitenkin on se, että 12 kohdan kouluradassa se yksi arvostelun kohteena oleva siirtyminen saa melko suuren merkityksen.

Kertokaahan toki omia vinkkejänne, mistä olitte samaa mieltä kanssani ja mistä eri mieltä? Hyödyttikö tämä postaus yhtään ketään?

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, muistakaa hymyillä! Positiivinen ilme saa helposti tuomarin paremmalle tuulelle ja kahden vaiheilla oleva numero saattaa päätyä siihen parempaan, mikäli tuomarilla on positiivinen mieli.

Mietteitä tulevasta ja kuulumisia

Olin eilen seuramme järjestämissä koulukilpailuissa tuomarin sihteerinä. Mieleeni tuli, että mikäli haluaisitte, voisin tehdä postauksen esimerkiksi kouluratojen tyypillisimmistä virheistä, joista lähes jokainen ratsukko menetti pisteitä. Useimmat näistä virheistä olisi hyvin helppo korjata, mutta niiden merkitystä usein vähätellään ja tästä syystä pisteitä karisee. Oli erittäin mielenkiintoista seurata kilpailuita välillä tuomaripöydän takaa, näkökulma oli toinen ja näin ollen myös oivalluksia tuli. Myös muutamia helppoja onnistumisen paikkoja voisin eritellä, niitäkin tuli esiin. Kiinnostaisiko teitä tälläinen postaus?

Oton kuulumisia ei nyt ole erityisen paljon kerrottavana. Torstaista lauantaihin taluttelin sitä maastakäsin lyhyitä lenkkejä, jalka vaikutti hieman aralta joten en viitsinyt kyytiin nousta. Lauantain kävelylenkillä vapaat kyllä jo huomasi, muuten Otto oli erittäin rauhallinen, mutta erääseen aina niin jännittävään kohtaan tullessamme Otto pomppi kenguruna vierelläni välillä kaikki jalat ilmassa. Naru oli ihan löysällä ja mitään pakoreaktiota sille ei tullut, mutta pöllöili ja purki energiaansa loikkimalla mun nauraessa vieressä. Myös tarhaan päästessä se käveli muutaman askeleen verran jonka jälkeen seurasi neljä paikallaan kaikki jalat ilmaan-hyppyjä... Kyllä siinä oli naurussa pidättelemistä, mutta samalla kävi myös mielessä että kuinka raukan pää tulee kestämään pitkää kuntoutusjaksoa kun tavallisesti on tottunut liikkumaan kuudesti viikossa melko raskaasti.

Kesä 2012

Sunnuntaina päätin sitten kavuta kyytiin ja suuntasimme kentälle. Kyllä oli ihana nähdä Oton ilme kun kannoin satulaa sen luokse, se näytti olevan niin tyytyväinen jälleen päästessään "töihin". Kävelimme n. 15minuuttia kentällä asetellen huolellisesti molempiin suuntiin ympyröillä ja tehden uralla muutamat loivat avotauvutukset. Koko ajan Otto sai kulkea melko pitkällä kaulalla venytellen selkää. Ajattelin että Otolla olisi energiaa paljon ja tuulinen keli saisi sen vireämmäksi, mutta se oli ennemmin laiska kuin villi.. :D Kenttätyöskentelyn jälkeen suuntasimme maastoradalle, jossa kävelimme myös n. 15minuuttia. Maastossa liikunnan vähyys tuli hieman paremmin esille. Aluksi aina kotiinpäin käännyttäessä Otto meinasi vähän herpata ja steppaili jotain, mutta muutamien toistojen jälkeen se tajusi, ettei pääse talliin yhtään sen nopeammin ja näin ollen malttoi kävellä rennosti myös kotia kohti. Kovin hölmistyneeltä se kyllä vaikutti kun tulin alas, tuntui ihmettelevän kun mentiin vain käyntiä. Ratsastuksen jälkeen harjasin Oton, kylmäsin sen jalan, annoin kipulääkkeen ja käärin yöksi Back On Track- pintelipatjan fleecepintelillä sen jalkaan. Tyytyväisenä se jäi karsinaan, taisi tehdä hyvää päästä vähän enemmän töihin kuin pelkkää taluttelua.

toukokuu 2013, Pietarsaari alue-este

Tänään suunnitelmissa on tehdä ehkä hieman puomityöskentelyä, mikäli puomeja jaksan maneesiin kantaa, sillä mulla on Oton lisäksi kolme muutakin ratsastettavaa. Varmasti nyt tulee treenipostaukset vähenemään melko radikaalisti, sillä kukaan tuskin jaksaa tulla meitä kuvailemaan jos menemme vain käyntiä.. :D Ja sellaisia on tylsä myös lukea sekä kirjoittaa, koska päivät varmasti toistavat itseään suurelta osin. Pyrin kuitenkin päivittämään blogia ahkerasti ja kehittelemään esimerkiksi erikoispostauksia aina ajan salliessa. Onko jotain postausideoita joita haluaisitte minun toteuttavan?

Huonoja uutisia ja video

En ole postannut viimepäivistä mitään, kun asiat ovat olleet vielä ihan auki, enkä ole niitä blogissa halunnut vatvoa. Olen kuitenkin välillä maininnut siitä, että Otto on ollut alkuverkassa jäykkä. Tätä on siis jatkunut nyt satunnaisesti syksyn aikana ja kertaalleen jo kävimme yhdellä klinikalla Ottoa näyttämässä, mutta siellä käskettiin vaan jatkamaan liikutusta, vaikka he eivät edes tehneet mitään kokeita/testejä Otolle. Tunsin kuitenkin ettei kaikki ole normaalisti. Otto ottaa verkassa oikealla takajalalla lyhyempää askelta, mutta on vertynyt kuitenkin ihan hyvin ja tehnyt töitä mukisematta.

Eilen sitten suuntasimme Teivon klinikalle, jossa Otolle tehtiin aluksi taivutuskokeet. Muissa jaloissa ei ollut mitään huomautettavaa, mutta oikea takajalka reagoi pienesti. Kyseinen jalka oli myös hieman muita paksumpi. Se ultrattiin ja vika löytyi. Otolla on joskus aiemmin vaurioitunut oikean takajalan hankoside, joka on paksuuntunut ja nyt alkanut oireilemaan. Vamma ei ole akuutti ja toipumisennuste on melko hyvä, mutta vakavasti se on otettava ja edettävä nyt päivä kerrallaan. Nuljuluusta (luu johon hankoside kiinnittyy) otettiin vielä röntgenkuvat, mutta se ei ollut vaurioitunut. Lopuksi oikean takajalan alanivel lääkittiin ja pääsimme suuntaamaan kotimatkalle. Otto syö nyt kipulääkekuurin ja on ollut tämän päivän karsinalevossa (nivelen lääkitsemisen takia), huomisesta eteenpäin se saa tarhailla normaalisti. Kuntoutus alkaa nyt kuukauden kävelytyksellä, jonka saa suorittaa joko maasta tai selästä käsin. Myös puomeja ja hangessa voi mennä. Kuukauden kuluttua aletaan lisäämään muutama minuutti kerrallaan ensiksi ravia ja sitten laukkaa. Kolmen kuukauden kuluttua meillä on kontrolli, siihen saakka täytyy liikunnan olla kevyttä. Mikäli kontrollissa kaikki on hyvin, voidaan alkaa liikuttaa raskaammin ja miettiä hyppäämistä. Kokoajan on kuitenkin tarkkailtava, ettei jalan tila mene huonommaksi. Normaaliksi se koskaan tuskin tulee rakenteellisesti, mutta rasitusta kestäväksi pitäisi tulla, vamma ei ole niin pahanlaatuinen.

Sievä pieni esteratsuni ultrausta odottelemassa.. Lääräri joutui laittamaan Oton hännän kahdelle solmulle, kun se on niin paksu ettei sitä saa yhdelle. :D

Tälläistä tällä kertaa, johan meillä sitä hyvää tuuria ja terveitä päiviä olikin aika paljon... En jaksa nyt tämän pidemmästi selittää tästä asiasta kun en ole itsekkään ihan kaikkea vielä sisäistänyt, mutta kysykää ihmeessä mikäli jotain kysyttävää jäi.

Tässä vielä video jota lupailin. Jätin tuohon alkuun pienen pätkän ihan alkuravien alusta, josta huomaa Oton epäpuhtaan liikkeen. Suurta ontumista se ei ole, mutta taustalla olikin melko vakava juttu.