Kouluradan ratsastus

Olin siis sunnuntaina 17.11 koulukisoissa tuomarin sihteerinä ja ratoja seuratessani sekä kommentteja kirjatessa silmääni pistivät muutamat asiat jotka usein joko veivät pisteitä ratsukolta tai toivat pisteitä helposti. Postauksen kaikki kuvat ovat toukokuun 2011 koulukisoista, ellei toisin mainita.

Suoruus pituushalkaisijalla

Pituushalkaisijaa ratsastettaessa tuomarille muodostuu ensivaikutelma ratsukosta. Pituushalkaisijalta on helppo saada kohtuullisen hyvä numero, kunhan ratsastaa suoraan. Etenkään helpoissa luokissa ei muodolla ole suurta merkitystä, sillä se näkyy edestäpäin melko heikosti. Mikäli ratsukko tulee suoraa, tekee suoran pysähdyksen ja jatkaa pysähdyksestä suoraa ilman suurempia ongelmia, melko hyvä numero on taattu. Älkää siis pituushalkaisijalla hermostuko, mikäli hevonen nousee luotilinjan yläpuolelle, ei tuomari sitä kovin selkeästi näe (mikäli tuomareita ei ole useampia kuin yksi). Itselläni on ainakin taipumusta ahdistua pituushalkaisijalla jos nenä hieman nousee, jolloin unohdan keskittyä siihen, että hevonen säilyy täysin suorana. Eli siis hymyä kehiin ja hevoset suoriksi!

Voltti

Voltti on tehtävä, jossa voi erittäin hyvin omalla ratsastuksella vaikuttaa numeroon. Oikean kokoinen, symmetrinen voltti on täysin ratsastajan ratsastettavissa. Suunnittele siis hyvä reitti ja muista asettaa, jolloin voltista tulee tasapainoinen. Muista myös ratsataa voltilla tarpeeksi eteenpäin, ettei meno hyydy. Kisoissa joissa olin sihteerinä osoittautui usean ratsukon kohdalla voltit "tähtihetkiksi", niiltä monet saivat parhaimmat pisteet.

Siirtymiset

Monissa kouluohjelmissa siirtyminen voi olla yksi liike, eli numero tulee pelkästä siirtymisestä. Ratsastamme siirtymisiä jokaisella ratsastuskerralla takuuvarmasti - miksi ne osoittautuvat silti usein niin hankaliksi? Monet sortuvat kotitreeneissä katsomaan siirtymisiä hieman sormien läpi, joka kostautuu kouluradalla. Kotona treenatessa jokainen siirtyminen tulisi ajatella yhtenä tehtävänä, ihan samalla tavalla kuin vaikka pohkeenväistö. Tällöin siirtymisiin tulisi keskityttyä ja niistä olisi helppo saada kouluradoilla hyviä pisteitä. Sen lisäksi, että treeneissä siirtymisiä vähätellään, usealle käy niin myös kisoissa. Kouluradalla ollessa ajatus on aina seuraavassa liikkeessä, jolloin esimerkiksi ravista käyntiin siirtyminen on vain "muodollisuus" ennen pohkeenväistöä - todellisuudessa yhdellä siirtymisellä voi olla yhtä suuri painoarvo kuin kokonaisella pohkeenväistöllä.

Tiet

Yleisesti teiden huolellinen ratsastus etenkin helpoissa luokissa voi korottaa tulosta huomattavasti, joten niihin kannattaa todella panostaa. Radalta ei ole mikään kiire pois, joten miksi suotta laittaa kurvit suoriksi. Usein ratsastamalla esimerkikisi huolellisesti kulmaan saat lisäaikaa mikäli hevonen on poissa avuilta, siellä voit rauhassa ratsastaa sen kunnolla sisäpohkeen ympärille ja takaisin paremmin kuulolle. Koulukisoissa joissa olin sihteerinä, ei ollut suurempia kompastuskiviä teissä muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. A:n ohjelmassa oli sekä kolmi- että nelikaarinen kiemuraura, joilla ratsukot saivat muutamia huomautuksia kaarien ollessa erikokoisia. Usein ensimmäiset kaaret venyvät liian suuriksi, jolloin viimeinen jää liian pieneksi. Suurin ongelma näissä kisoissa teiden osalta tuntui kuitenkin olevan loivat kiemuraurat. Tietysti voi olla hyvin tuomarikohtaista millaiset kaaret ovat hänestä oikeaoppiset, mutta kirjoitin varmaan 85%:lle ratsukoista huomautuksen liian terävistä kaarteista. Tämä johtuu luultavasti samasta asiasta kuin kolmikaarisen huono tie, alusta alkaen ei muisteta ratsastaa tarpeeksi pulleaa kaarta, ja kun päästään keskihalkaisijalle tajutaankin, että on jo kova kiire takaisin uralle ja tästä syystä kaaresta tulee terävä.

Ohjelman tarkka noudattaminen

Olen itse aina hieman vähätellyt askelmääriä mitä tehtävissä määrätään tehtäväksi, esimerkiksi useissa helpoissa kouluohjelmissa on lävistäjällä käyntiinsiirtyminen, jossa käyntiaskelten määrä on saneltu. Olen jotenkin aina kuvitellut, että mikäli tekee tasaisen suorituksen, hevonen säilyy rentona ohjan ja pohkeen välissä eikä valahda etupainoiseksi, saa kyseisestä tehtävästä ihan hyvät pisteet vaikka käyntiaskeleita olisikin yksi tai kaksi liikaa. Tämä vääryys tuli kuitenkin varsin selkeästi korjattua, sillä vaikka monet tekivät erittäin nättejä siirtymisiä mutta jos askeleita tuli liikaa, numero oli melko varmasti korkeintaan 5 tai 5,5. Muistakaahan siis noudattaa kaikkia askelmääriä, sekunteja ja metrejä mitä ratapaperista löytyy - niillä todella on suuri merkitys.

Toukokuu 2012

Kuten näistä voitte havaita, lähes kaikki parantamisen kohdat ovat täysin kiinni siitä satulan päällä killuvasta kaksijalkaisesta. Tietysti prosentteihin vaikuttaa askellajit, hevosen kokoamisaste, apujen pehmeys ja monia
muita asioita, mutta oman suorituksen parantaminen ei tapahdu viikossa tai kahdessa ja nämä vinkit olivatkin vain lisänä sen perusratsastuksen parantamisen ohelle. Varmasti osalle nämä kaikki olivat tuttuja juttuja, mutta vaikka monesta tuntuu turhalta paasata jostakin siirtymisestä, niin totuus kuitenkin on se, että 12 kohdan kouluradassa se yksi arvostelun kohteena oleva siirtyminen saa melko suuren merkityksen.

Kertokaahan toki omia vinkkejänne, mistä olitte samaa mieltä kanssani ja mistä eri mieltä? Hyödyttikö tämä postaus yhtään ketään?

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, muistakaa hymyillä! Positiivinen ilme saa helposti tuomarin paremmalle tuulelle ja kahden vaiheilla oleva numero saattaa päätyä siihen parempaan, mikäli tuomarilla on positiivinen mieli.