Reilu viikko sitten päästiin osallistumaan Maria Pyykösen kouluvalmennukseen. Verkattiin ensin itsenäisesti vähän käynnissä ja ravissa, ja kun Maria tuli niin siirryttiin pääty-ympyrälle työskentelemään. Aloitettiin käynnissä miettien paljon omaa istuntaa ja samalla tehden nopeita ja lyhyitä takaosan väistätyksiä ympyrän sisä- ja ulkopuolelle. Sain huomautusta omista käsistäni, koska ne lepattivat tyypilliseen tapaan kuin siivet. Lisäksi Maria sanoi Etnan olevan vähän kuin wc-ankka ja kehotti ratsastamaan Etnaa matalammassa muodossa ja pidemmällä ohjalla, kuin mihin olen tottunut. :D Olen kyllä tiedostanut, että lyhyenä ollessaan Etna helposti vain laskee selän alas ja on näennäisesti niskasta kyllä pyöreä, mutta ei rento. Ohjia pidennettiin yhdellä nappulavälillä ja mun piti olla tosi tarkka, etten jää yhtään vetämään sisäkädellä. Koska Etna jää usein etenkin alkuun vähän tyhjäksi edestä, olisi paljon helpompaa vain kerätä ohjat lyhyeksi ja tiivistää se apujen väliin. Hetki oltiin aika hukassa, mutta kun tajuttiin jutun juoni niin Etna alkoi kulkemaan tosi kivasti. Maria painotti sitä, että Etnaa pitäisi treenata aika matalassa muodossa näin treenikaudella, jotta sen kaulan lihakset vahvistuisi sään etupuolelta. Vasta sitten sillä on voimaa kantaa itsensä rehellisesti kootummassakin muodossa.
Kun käyntityöskentely alkoi sujumaan, alettiin tekemään ravissa samaa hommaa. Etna sai vähän noottia reagoinnin hitaudesta väistöissä. Aluksi meno tuntui suorastaan kamalalta, Etna hölkötteli pää pitkällä menemään. Tosi äkkiä se kuitenkin tuli taas raiteilleen ja esitti oikein kivoja pätkiä ravissa. Oikeaan kierrokseen sen lavat karkaa herkästi ulos, jonka takia myös asettaminen käy vaikeaksi. Maria painotti niissä tilanteissa mun ulkopohkeen käyttöä ja työstettiin myös aika paljon vasta-asetuksia, että saatiin Etna suoraksi. Ja kappas, kun tamma oli suora, myös "jäykempi" kierros oli ihan helppo nakki. Ongelma on siis ollut ennemminkin mun liian vahva oikea käsi ja liian heikko vasen pohje kuin se, että Etna olisi oikealle jotenkin kankeampi.
Ympyrältä siirryttiin ravissa koko uralle ja tehtiin muutamia avotaivutuksia. Etnalle avot on suht helppoja jos kuski on kartalla, ja ne sujuikin tänään ihan kivasti.
Ravityöskentelyn jälkeen otettiin laukannostoja ja avoja laukassa pitkällä sivulla. Laukassa Etna jää usein vähän pohkeen taakse, joten Maria pisti meidät liikkumaan oikein kunnolla eteen ja ajattelemaan samalla tavalla kuin ravissa: tasainen sisäohja joka ei vedä, aktiivinen ulkopohje ja tarvittaessa ulko-ohjasta puolipidätteet. Ja kappas, tamma esitti myös laukassa pari tosi kivaa pätkää! Ei se siinä edelleenkään niin hyväksi tullut kuin ravissa, mutta huimasti parempi kuin aiemmin. Kun tajusin vihdoin olla vetämättä sisäohjasta, Etna alkoi itse hakeutua hyvin tuntumalle eikä jäänyt yhtään tyhjäksi edestä.
Tunnin jälkeen oltiin molemmat aika puhki, koska tämä oli oikeastaan eka kunnon koulutreeni impparisaikkujen jälkeen. Lisäksi Maria painotti koko ajan hyvää eteenpäinpyrkimystä, joten mä jouduin ihan toden teolla istumaan, että pysyin matkassa. Etnan liikkeet ei ehkä näytä kovin hankalilta istua, mutta jokainen, joka sillä on mennyt on ollut enemmän tai vähemmän kauhuissaan. :D
Materiaalit on eiliseltä, kun ihana Sohvi tuli meitä kuvailemaan. Tein aika perushommia, ympyrällä vähän siirtymisiä ravi-laukka sekä myötä- ja vasta-asetuksia. Tamma tuli aika kivaksi ja liikkui hyvin letkeästi eteen. Koitin ratsastaa sitä kuin Marian valmennuksessa, vähän matalampana mutta aktiivisena. Pätkittäin menossa vielä näkyy, että mun tatsi ei oo ihan huippuluokkaa ja tamma pääsee vähän katoamaan apujen välistä. Aika hyvin oon kuitenkin oivaltanut miten saan sen pitkästä ohjasta huolimatta apujen väliin takaisin. Pahimmat hetket on ehkä laukasta raviin siirryttäessä, koska silloin mun on kaikkein vaikein istua ja Etna lähtee vähän juoksemaan alta. Tuo mun istunta on kyllä päässyt repsahtamaan aika hirveäksi varsinkin jos en kiinnitä huomiota siihen, pitäis varmaan seuraavat kymmenen treenikertaa keskittyä sitten siihen pelkästään.. No onneksi kisakauteen on vielä pitkä aika! :D
Etna on nyt pitänyt viikon verran öisin Back on Trackin tallisuojia. Kolmannen yön jälkeen mua oli vastassa kaksi ehkää ja kaksi silputtua suojaa.. Etnalla oli vissiin ollut tylsää ja se oli päättänyt pitää yöllisen askartelukerhon. Muutama voimasana meinasi päästä ilmoille kun nämä näin, puolitoista tuntia niitä parsin kasaan ja nyt ne on taas ainakin pari yötä saaneet olla rauhassa jalassa. Toivotaan, että Etnan askartelu-ura oli siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti