Elämäni ensimmäiset 2-tason koulukisat

Vihdoin kisapostausta koulukisoista, jotka oli vajaa viikko sitten. Postauksen kuvituksena toimii kännykkäkuvat viime päiviltä.

Viime viikon kruunasi sunnuntai, kun suuntasimme Jyväskylään 2-tason koulukisoihin. Kisoihin lähtö tuli ehkä vähän "yllättäen". Ajattelin, että kun kerrankin on järkevän matkan päässä 2-tason koulukisat niin kai sitä voi käydä onneaan kokeilemassa. Kun lauantaina tultiin estekisoista kotiin, ei suoraan sanottuna ihan kauheasti napannut pakata uusia kamppeita mukaan ja suunnata seuraavanakin päivänä kisoihin - etenkin, kun molempiin kisoihin tuli kuitenkin matkaa n. 1,5h. Kaiken kruunasi iki-ihana vesisade, joka virkisti meitä koko kisojen ajan.

Tavoitteita kisoihin olin asettanut kaksi, joista molemmat täyttyi. Ensimmäinen tavoite oli, että haluan molemmilta radoilta vähintään 55%. Toinen tavoite oli, etten halua olla viimeinen. :D Ei siis mitään kovin ihmeellisiä tavoitteita, koska oli hirveän vaikea asettaa tavoitteita, kun ei koskaan moisissa kekkereissä olla ennen oltu.

Samikset, molemmilla nutturat tiukalla!

Reipas matkustaja :)

Aamulla väsäsin tammalle sykeröt tukkaan, että edes ulkonäön puolesta näytettäisiin kouluratsukolta, jos muuten sattuisi menemään ihan mönkään. Oltiin hyvissä ajoin kisapaikalla ja katsottiin muutamia suorituksia ennen kuin lähdettiin laittamaan Etnaa kuntoon. Lähtölistoihin oli merkattu noin kymmenen ratsukon välein lähtöajat, joten siitä sitten laskin paljonko jokaisen suoritukseen oli varattu aikaa ja monelta oma starttini olisi. Noh, mönkäänhän se meni ihan täysin. Kisat mentiin läpi siten, että suoritukset ratsastettiin aina niin nopeasti kuin mahdollista läpi, ja jos (kun) aikaa jäi yli, se pidettiin taukoa. Koska mä olin meidän "ryhmästä" ihan viimeisiä, heitti mun laskema aika varmaan puolella tunnilla. Vaikka siis mä starttasin numerolla 7, ja numeron 9 lähtöajaksi oli merkattu 13.25, mun aika oli joskus 12.45. Ehkä ihan normaali juttu koulukisoja enemmän kiertäneille, mutta mulle ihan uutta tälläinen jatkuva puolen tunnin taukojen pitäminen.

Ensimmäinen luokka oli siis Tutustumisluokan kouluohjelma (Helppo C), ja verkka oli ihan katastrofi. Ehdin verkkaamaan ehkä viisi minuuttia, josta kaikki aika meni taistellessa siitä, ettei tamma kulkenut ihan takapuoli vesisadetta kohti vinksallaan. Rata oli omasta mielestäni aika huono, Etna oli turhan pitkä ja avoimessa muodossa, vaikka tuollaisen verkan jälkeen ei paljoo muuta voi vaatiakkaan. Kaikki asiat tuli kuitenkin suoritettua, osa jopa ihan kelvollisesti, esimerkiksi käyntiosuuksista oli toiselta tuomarilta saatu kaikista kohdista 7. Loppukommentit oli:

"Sporttinen ratsu. Suoritus parani loppua kohden. Ylälinjaan rentoutta." 
"Mukava hevonen, jolla kapasiteettia pitkälle. Valmistele siirtymiset huolella ja tasaisuutta kuolaintuntumaan."

Tuomareiden näkemys kuitenkin erosi melko paljon, toiselta saatiin 6% vähemmän kuin toiselta, mutta ilmeisesti toisen tuomarin linja oli ollut läpi luokan tiukempi kuin toisen. Keskiarvo oli 60,8% ja sija 6/15. Hieman jäi harmittamaan, kun noin "huonolla" suorituksellakin saatiin yllättävän hyvät prosentit. Olisi ollut kiva tietää, mitä kunnon verkan jälkeen oltaisiin saatu.

Seuraava luokka oli K.N. Special, joka onkin tullut tämän kevään aikana meille enemmän kuin tutuksi. Nyt ehdin verkkaamaan juuri sopivasti ja tamma oli verkassa aika hyvä. Välillä se yritti edelleen vängätä itseään vinoon, jos satoi ja tuuli sivusta oikein kovasti, mutta lopulta prinsessa tyytyi kohtaloonsa. Rata sujui huomattavasti paremmin kuin edellinen, vaikka virheittä ei toki selvitty. Loivat kiemurat on ollut mulle aina tosi vaikeita ratsastaa, etenkin kouluaitojen sisässä, kun niistä täytyy tehdä niin jyrkät. Käynnissä tammaa alkoi vähän jurppimaan sade ja pysähdyksestä tamma oli ihan varma, että täytyy peruuttaa. Lopuksi vielä möhlin viimeisen laukkalävistäjän, jolla Etna lopussa vaihtoi laukan. Koskaan Etna ei oo varmaan lävistäjällä laukkaa vaihtanut, mutta ehkä juuri sen takia ratsastin turhan luottavaisesti huonon tien kirjaimeen, jolloin tamma vaihtoi ristin kautta laukan.

Rankan kisaviikonlopun jälkeen maanantaina tamma sai pitää hölkkäpäivän. 

Mutta jos myös hyviä puolia etsitään, niin Etna teki kivat pysähdykset ja siirtymiset oli pääosin ihan hyviä. Lisäksi sain huikeen fiiliksen laukkojen välissä olevalla raviosuudella, tamma oli oikeasti aika hieno! Edelleen tuntuma ja muoto oli vähän epätasainen, mutta rentoutuessaan tamma esitti oikein hienoja pätkiä. Laukassa olisin saanut ratsastaa sitä pyöreämmäksi, nyt jäin vaan vähän matkustelemaan. Tuomareiden loppukommentit oli:

"Laadukas, näyttävä hevonen. Kuolaintuntumaan tasaisuutta lisää."
"Suoritus oli jännittynyt. Rentoutuessaan pyöristyy ja askellajeihin tulee joustoa. Uskalla vaikuttaa pohkeella. Lisää ratakokemusta! :)"

Ihan asiaa siis puhuivat molemmat tuomarit, ja olinkin hyvin pitkälti samaa mieltä radan kulusta heidän kanssaan. Prosentteja saatiin 57,2%. Melko paljon rokotettiin juurikin tuosta kuolaintuntumasta, se kun vaikuttaa ihan kaikkeen. Myös omaan istuntaan pitäisi kiinnittää tuhannesti enemmän huomiota jatkossa niin kisoissa kuin treeneissäkin, kökötän tuolla kuin mikäkin koala. En tiedä onko mun jalustimet normaalia lyhyemmät, koska istuminen näyttää niin kamalan hankalalta.. Mutta joka tapauksessa tästä on erittäin kiva jatkaa treenejä ja nyt on ainakin todettu, ettei me ehkä ihan toivottomia tapauksia olla.

Latasin nyt taas vain paremman radan videon, koska en usko, että kovin montaa kiinnostaa katsella kahta kokonaista koulurataa.