Myrskyä tyynen edellä

Huhheijjakkaa, ei voi muuta sanoa!

Tänään siis lastattiin aamulla 9.00 Otto koppiin ja suunnattiin auton nokka kohti Teivon klinikkaa. Oltiin klinikalla hieman etuajassa, joten vietiin Otto tyjään karsinaan odottelemaan meidän vuoroa.

Ensiksi Otto pääsi hoitohuoneeseen ja eläinlääkäri kyseli kuulumiset ja tunnusteli kaikki jalat läpi. Sen jälkeen tuikattiin meidän pitkätukalle hieman rauhoittavaa ja suunnattiin ulos, jossa juoksutin ensin ravissa ympyrällä molempiin suuntiin muutaman kierroksen verran. Sen jälkeen juoksutin suoralla ja eläinlääkäri taivutti jalan. Ja taas juostiin. Onneksemme Otto liikkui hyvin, muutaman askeleen kuulemma taivutuksen jälkeen vähän jäykempi, mutta se on kuulemma harmitonta ja johtuu siitä hankositeen arpeumasta.

Juoksemisen jälkeen siirryimme takaisin sisälle hyytävästä pakkasesta ja menimme takaisin hoitohuoneeseen. Siellä Oton jalasta klipattiin karvat, jotta se saatiin ultrattua. Pitelin selkä vääränä Oton toista takajalkaa ilmassa, samaan aikaan yritin katsoa ultrakuvaa ja kuunnella mitä lääkäri sanoo. Hankositeen paraneminen oli edistynyt hyvin; neste ja turvotus oli vähentynyt vaurioalueelta reilusti ja uusia säikeitä oli jo kasvanut. Kuitenkin edelleen kudos oli kohtalaisen arpeutunutta, eikä säierakenne ollut täysin normaali.

Kengityksessä

Nyt siis jatketaan liikutusta edelleen hiljalleen lisäten, pitäen kuitenkin liikutuksen n. kuukauden verran kevyenä mutta pitkäkestoisena. Kuukauden kuluttua saa alkaa treenailla koulua ja puomeja täysin normaalisti, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Nyt jo saa käynnissä tehdä kaikkea mitä keksii. Kun perusratsastusta on pystytty tehdä noin 2-3 kuukautta (huhti-toukokuulle), niin saa alkaa hyppäämään. Siis jos kaikki on sujunut hyvin.

Kyselin sitten lääkäriltä mitä mieltä se on, onko Otosta vielä joskus hyppäämään tuolla tasolla mihin me syksyllä pääsimme. Tietenkään kukaan ei voi 100% mitään sanoa, mutta ainakin jos kaikki hyvin menee niin sen pitäisi olla täysin mahdollista. Tietenkin aina sitten täytyy tarkkaan miettiä millä pohjalla uskaltaa kääntää uusinnassa reippaasti, ei saa sen suhteen ottaa yhtään riskejä.

Aamuratsastus suoritettu ennen koulun alkua maanantaina, eikä kello ole edes kahdeksaa!

Ja nyt te varmasti mietitte, miksi Otto sitten oli viime viikolla niin huono. Noh, kun päästiin klinikalle niin eläinlääkäri kysyi ensimmäisenä kuultuaan Oton olleen huono, että milloin se on viimeksi kengitetty, Ja kappas, kengitys oli vain muutamia päiviä ennen epäonnistunutta koulutuntia.. Eihän sitä voi varmasti sanoa johtuiko se siitä, mutta luultavasti. Ja kyllä, aina toitotetaan kuinka kengitys voi vaikuttaa liikkeeseen, etenkin nyt kun Otto sai erilailla hokit kuin ennen, mutta eipä tullut mieleen. Mielessä pyöri tietysti vain tuo oikea takajalka, eikä sitten käynyt mielessäkään mikään kengitys. Mutta oli tää klinikkakäynti kyllä muutenkin ihan hyvä tähän väliin, nyt voi taas hyvällä mielellä kuntouttaa kun on kuullut ammattilaiselta sen liikkuvan hyvin.

Ja ilouutisten lisäksi sain tänään postissa synttärilahjani! Tosiaan synttärini on vasta helmikuulla, mutta sopivaa tarjousta ei vaan voinut ohittaa, joten vinkkasin äitille, että siinä olis sopiva lahja. :D Kyseessä oli siis Equilinen Cassia housut x-grip kokopaikoilla, mustana. Voi sitä onnen tunnetta kun ne sai vetää jalkaan, aivan kuin olisi juoksutrikoot jalkaan laittanut! Istuu täydellisesti, venyy ja paukkuu, mutta silti niin tukevat. Toki ne on ihanan ohuet, joka siis tarkoittaa sitä, etten voi käyttää niitä ennen kuin kelit lämpiää.. Noh, kevättä odotellessa! :D

Ja viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä haluan kiittää teitä, sillä olette jaksaneet kommentoida viimeisimpiin postauksiin eritätin ahkerasti, se piristää aina paljon päivää, kiitos!