Joulukalenterin 19. luukku

Jos passikuvasi on aivan näköisesi, olet matkan tarpeessa.        -Ralph L. Woods-

Tästä luukusta paljastuu vuosien varrelta kertynyttä materiaalia, joka ei (ainakaan suurin osa) ole nähnyt päivänvaloa ennen tätä päivää. Luvassa on siis epäonnistuneita kuvia/epäonnistuneista tilanteista otettuja kuvia ja yksi videokin mahtuu mukaan. Muistakaahan, että nämä ovat vain harvoin sattuneita tapauksia, ei me yleensä tällee möhlitä. :D Saa nauraa, niin teen minäkin!

On nää ylöshypyt kivoja, etenkin jos on t-paita päällä! Hieman meinaan raapi nuo oksat..

True-kenttäratsukko

"Ja minähän en enää kuvattavana ole"

Melkein tipuin...

Äiti oli kisoissa kuvaamassa palkintojenjakoa.... Se oli vaan ihmetellyt että me näytetään vähän hassulta, mutta  ei ollut kuitenkaan tajunnut et sillä on kalansilmä päällä... :'D

Hei, tässä minä ja kaunis musta orhini, joka on rakenteeltaan valioluokkaa!... ei ehkä kaikkein paras kuvakulma oo ollut.. :D

"Ai niin, mullahan oli kaks etujalkaa.. Unohtu!"

Katse menosuuntaan joo, mutta missä paino? :D

Koeratsastuksesta, kuski vetää ilmeellä.. :D

Tässä tää mun uus ravuri! (se ei oo oikeesti ollut noin laiha miltä näyttää, se menee niin isoo ravia että on mennyt pömppis piiloon. :p )

Näin meillä!

2008

2007

Lisää true-kenttäratsukko materiaalia! (miten se ees on saanut etujalat noin erilleen toisistaan?! :D)

"Hei c'moon, ei se nyt niin kylmää oo!"

Ja sitten esimakua tulevasta videosta... :D

Ei voi muuta sanoa kun että on se kiva harrastus tuo ratsastus! :D Mulle ei oo kyllä koskaan sattunut mitään suurempaa hevosten kanssa, vaikka etenkin poneilta on muutamia kertoja tullut muksahdeltua, mutta aina on selvitty mustelmilla. Kerran olen katkaissut kylkiluuni (ei kuvattu, mutta kaikki sanoi, että poikki se on. :D) kun lensin kopin sitä etupuomia päin hevosen lähtiessä HIEMAN vauhdikkaasti ulos.
Tällä hetkellä ainoastaan yksi varvas on mustana (ollut viimeisen puoli vuotta, eikä parantumista näy.. :D ) kun Otto väistäessään käytävällä toisen hevosen puraisua päätti hypätä mamin syliin. Heti ei edes tuntunut kovin pahalta, mutta illalla en pystynyt kunnolla kävellä sillä ja kenkää en voinut käyttää kunnolla lähes viikkoon.Ihme kyllä ettei kynsi irronnut, mutta komean musta se on edelleen. Asiaa ei ehkä auttanut, kun pari viikkoa tapahtuneesta eräs hieman rotevahko mamma tallo nappiksilla juuri kyseisen varpaan päälle jalkkispelissä, meinas päästä pari valittua sanaa. :D

En viitsinyt suurempaa kuvaa laittaa, ettette järkyty. :D  Ja tässä varpaan litistymisestä on jo nelisen kuukautta kulunut ja pahin vaihe ohi, en viitsinyt kovin pahaa kuvaa siitä laittaa. :D