Joulukalenterin 11. luukku

Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse tehdä vaikutusta

Tässä joulukalenterin 11. luukussa esittelen muutamia elämääni suuresti vaikuttaneita hevosia. Tätä listaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkästi, mutta yritin supistaa hevosten määrän vain muutamiin tärkeimpiin. Hevoset eivät ole minkäänlaisessa tärkeysjärjestyksessä. Osittain voi tulla tuon ratsastushistoriani-postauksen kertausta, mutta yritän olla toistamatta samoja asioita.

Lili

Lili on ehkä ensimmäinen hevonen, joka on opettanut minulle erityisen paljon. Alkaessamme ratsastamaan Mikonmajoilla, menin ensimmäiset viisi vuotta oikeastaan pelkästään Lilillä, ja sehän sopi minulle. Lili on siis shetlanninponi, säkäkorkeutta sillä on hurjat 97cm ja se on syntynyt vuonna 1993, eli on nyt 19 vuotias. Lili on vuosien mittaan rauhoittunut lähes täydelliseksi tuntiponiksi, mutta silloin joskus kymmenen vuotta sitten kun minä sillä menin niin se oli melkoinen höyryveturi, jalat vilisi mahan alla niin, ettei kerinnyt laskea montako niitä oli. Lähes kaikki alkuaikojen kisat menin Lilillä, harvemmin kuitenkaan päästiin sulassa sovussa maaliin, poni osoitti mieltään välillä melko selkeästi. :D Hiljalleen yhteistyömme parani ja loppuaikoina Lili kulki jo huomattavasti kuuliaisemmin. Välillä ratsastin Liliä myös muulloin kuin tunneilla, mikäli se tarvitsi liikuntaa. Lili tulee aina olemaan erityisen tärkeä minulle ja vaikken enää sillä ole hetkeen pystynyt ratsastamaan, niin rapsuttelen sitä silti lähes joka pävä. Suloinen ponimuori <3

Wilpertti

Wilpertti on siis Lilin poika, jota "koulutin" Pauliinan kanssa aikoinaan. Wilpen kanssa on tullut koettua monenlaista ja tehtyä paljon töitä, minkä vuoksi ponista tuli minulle erittäin tärkeä. Wilpertti on siis syntynyt vuonna 2000, myöskin rodultaan shetlanninponi. Nykyään en voi tietenkään wilpertilläkään ratsastella, mutta sitäkin käyn rapsuttelemassa usein. Wilpertti opetti paljon nuorten ja kokemattomien hevosten käsittelyä sekä hieman jo valmisteli hevosen omistamiseen, sillä ratsastin parhaimmillaan wilpertillä 4-5 krt/vk ja suunnittelin aina mitä milloinkin opetellaan. Nykyään Wilpekin toimii erinomaisena tuntiponina Mikonmajoilla.

Batida Bim

Bimi on elämäni ensimmäinen vuokrahevonen (ja myöhemmin ylläpitohevonen). Bimin kanssa aloittaessani olin ratsastanut hyvin vähän isoilla hevosilla, joten muutos pienistä shetukoista Bimiin oli valtava (vaikka Bimikään ei ole kuin 153cm korkea). Muistan vieläkin, kun ensimmäisellä kerralla en kyennyt istumaan harjoitusravissa kunnolla ollenkaan, vaan hölskyin puolelta toiselle (osasyynä saattaa olla myös Bimin haastava ravi). Vuokrasin siis aluksi Bimiä 1krt/vk vuoden ajan ja sen jälkeen se tuli mulle puoliylläpitoon, jolloin ratsastin sillä 3-4krt/vk, tätä jatkui kolmen vuoden ajan. Bimi opetti erittäin paljon minulle näiden vuosien aikana. Opin huolehtimaan ruokinnasta, kengityksistä, raspauksista ja muista rutiineista (Bimin omistaja oli siis silti koko ajan kuvioissa mukana, ja hoiti oman osuutensa, ettei koko vastuu ollut minulla), joita hevosen kanssa eläessä tulee vastaan. Bimin kanssa pääsin kilpailemaan ulkopaikkakunnille ja pääsin siirtymään poneista hevosiin. Bimi on erittäin opettavainen hevonen, ei anna liian helpolla periksi mutta oikein vaadittuna suorittaa pyydetyt asiat mukisematta. Nykyään ratsastelen Bimillä silloin tällöin mikäli se tarvitsee liikuttajaa. :)

2007 :'D

2008

Othello V

Otto tuskin kauheasti kaipaa esittelyjä ja selittelyjä miksi se löytyy tästä kategoriasta. Vaikka monet hevoset ovat opettaneet omalta osaltaan minua paljon, uskaltaisin väittää että Otto kiilaa kirkkaasti kaikkien muiden ohi. Toki olen kehittynyt ratsastajana (ja ratsukkona) paljon näiden reilun kahden vuoden aikana, mutta vielä enemmän on merkitystä kaikella sillä opetuksella, jota Otto on antanut minulle muussa työskentelyssä ja huolehtimisessa. Nykyään osaan tulkita hevosta aivan eri tavalla kuin muutama vuosi sitten, etenkin Ottoa. Meidän välinen suhde on kehittynyt tytöstä ja hevosesta parivaljakoksi, joka puhaltaa yhteen hiileen (useimmiten :D). Tietenkin tässä kaiken rinnalla olen oppinut teoriassa ja käytännössä hurjasti hevosen hoidosta ja hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Suurin saavutus on kuitenkin luottamuksen kehittäminen. Uskaltaisin väittää, että harvoin kukaan saa 100% molemminpuolista luottamusta hevosensa kanssa, mutta pienikin edistysaskel on palkitseva. Edistysaskel voi olla se, että saat hevosen makuulle, se että se seuraa sinua vapaana tai se, ettei se enää pure sinua kuin mitä tahansa puuta. Toivon, että mulla ja Otolla on vielä pitkä taival kuljettavana yhdessä ja ehdimme oppia paljon lisää toisistamme.

2010

2011

helmikuu 2012