Etna otti omaa lomaa

Niin tyypillistä taas.. Etnalle oli tullut vasempaan takaseen pari viikkoa sitten haava kintereeseen, joka ei meinannut millään ottaa parantuakseen. Jalkaan tuli imppari, joka oli normaalia sitkeämpi eikä meinannut hävitä kokonaan ollenkaan. Vihdoin eilen ajattelin, että uskaltaisin ottaa vähän hyppyjä ja treenata kunnolla, tähän asti oltiin menty aika kevyesti. Kävin heti tallille tullessa kantamassa kentälle esteet, jonka jälkeen suuntasin talliin. Testasin heti Etnan oikean takajalan ja se oli ihan hyvä. Tavalliseen tapaan koitin oikealta puolelta vielä nopeasti, että vasenkin takanen on ok, mutta sainkin takaisin ihan verisen käden. Pari kertaa mietin, että onko ihan pakko mennä katsomaan mitä sieltä löytyy, onko tälläkertaa pintanaarmu vai jotain paljon pahempaa, koska verta oli aika reilusti. Haavahan siellä oli, ja huuhtelun jälkeen totesin, että on onneksi vain pintanaarmu, vaikkakin aika iso. Mutta ettei imppareista oltais eroon päästy, niin jalka oli järkyttävän paksu kaikkialta...

Kylmäsin jalan, jonka vaikutuksesta turvotus laski jo ihan hyvin jalan yläosasta. Kävin taluttamassa ulkona pienen kävelylenkin, koska se yleensä laskee turvotusta, ja niin nytkin kävi. Kuvat on tästä vaiheesta otettu, joten ei onneks näytä enää kovin pahalle. Lopulta mulla oli enää lievä norsujalka vastassa. Laitoin siihen yöksi animalintexin suojaamaan haavoja. 

Mitään hajua ei siis ole, miten Etna on nämä itselleen hankkinut. Tarhasuoja tulee tuon ison haavan päälle ja suoja oli veressä, joten ilmeisesti tarhassa Etna nämä olisi aikaansaanut. Suoja oli kuitenkin ihan ehjä ulkopuolelta, sisäpuolella oli ihan pieni naarmu. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, kuinka Etna olisi suojista huolimatta saanut tuollaista jälkeä aikaiseksi. Mutta toisaalta jos näin on, en halua edes kuvitella millaista jälkeä olisi tullut ilman suojia.. 

Karsinassa tuumasin Etnalle, että mitä me näiden sun jalkojen kanssa oikein tehdään, niin tamma vain laski päänsä heinäkasaan, mutta löi matkalla sen seinään. Että ilmeisesti hakataan siis vaan päätä seinään.. :D

Kesäfiilistelyä

Mulla on ihan täysin jäänyt julkaisematta kuvat, jotka otin Etnasta vanhalla tallilla juuri ennen muuttoa. Luvassa siis kesäfiilistelyä kuvien muodossa. Olin yksin tallilla, joten kuvista ei tullut ihan sellaisia kuin olisin halunnut, sillä jouduin pitämään Etnaa liinan päässä kiinni rannassa otetuissa kuvissa. Osasta pikamuokkasin liinan pois, mutta kaikista en jaksanut.. Laiska mikä laiska. :D Mitäs pidätte? 

Aina niin fiksu,,

Nyt pitäisi jaksaa lukea tenttiin ja iltapäivästä suuntaan Etnaa moikkaamaan, treenaillaan varmaan koulua. Tamma on kasvattanut jo melkoisen pörrökarvan, täytyy varmaan jossain vaiheessa taas kaivaa klipperi esiin kesäsäilöstä. Täytyy nyt vähän seurailla millasen karvan se kasvattaa ja sen mukaan päättää sitten klippausmalli. Etnahan oli viime talvena klipattu kokonaan (paitsi pää, jalat ja satulan alunen). Nyt oon miettinyt, että voisin klipata niin, että sille jäisi myös takapuolen päälle karvat. Onhan kokonaan klipattu hevonen (ainakin mun mielestä) siistimpi, mutta käytännössä tuollainen puoliklippaus voisi olla helpompi, Etna kuitenkin jumiutuu aika herkästi selän alueelta. En myöskään tykkää yhtään Etnan väristä klipattuna, niin olisi kivempi säästää osa karvoista, ettei vastassa olisi harmaa hylje. :D Noh, näitä on onneksi aikaa vielä pyöritellä, varsinkin kun tajusin, että mun klipperi on porukoilla ja meen sinne parin viikon päästä seuraavan kerran. Ei siis mikään kiire. :D Nyt koulukirjojen pariin, ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Mitä uutta tallin vaihdosta on seurannut?

Syyskuun alussa, tai tarkalleen ottaen elokuun 30. päivä, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja muutimme 272 kilometriä itään päin, Pohjois-Savoon. Ajattelinkin nyt listata mikä kaikki arjessamme on muuttunut tai aiheuttanut ihmetystä, sillä uusi talli eroaa melko paljon edellisestä, eikä paikkakunnistakaan löydy paljoa samankaltaisuutta. 

1. Murre

Varmaan ensimmäinen, josta tajuaa paikkakunnan muuttuneen on murre. Kun sangosta tulee sankko, kärryistä kärrit, ja viitsiminen muuttuu kehtaamiseksi, täytyy ikänsä Pohjanmaalla asuneen tyttösen hieman sulatella kuulemaansa.

2. Pesupaikka

Ai että, mä niin nautin! Syksyn tullen päivittäiseen käyttöön päässyt pesupaikka (tai totta puhuakseni kaksi) on kyllä niin arjen luksusta. Edellisellä tallilla moista hienoutta ei siis ollut, joten jollekin niin arkipäiväinen asia on mulle juhlaa.

Kaikki kuvat on otettu tiistaina, kun menin rennon maastolenkin jälkeen hetken koulua. (c)Pauliina Nikkilä, kiitos!

3.Ponilauma ja piehtarointi

Etnan egoa kolhittiin ekoina päivinä oikein kunnolla, kun tyyppi pistettiin ponien kanssa samaan laumaan. Hänen korkeutensa niin kovasti koittaa aina olla iso heppanen, ja sitten hänet mennään laittamaan ponien keskuuteen. Pah! Noh, aika äkkiä tamma hoksasi, että ponit on oikeastaan aika kivoja kamuja, ja lopulta soluttautui joukkoon vähän turhankin hyvin. Etnasta nimittäin tuli oikea piehtaroinnin mestari. Hevonen, joka oli koko kesänä piehtaroinut pihalla ehkä kolmesti, piehtaroi nykyään päivittäin. Puolelta toiselle. Kurakossa. Tämän osuuden olisi kyllä saanut mun puolesta jättää oppimatta poniksi soluttautumisessa!

4. Moottoritie

Kun vanhalla tallimatkalla ei vättämättä tullut auton autoa hiljaisina aikoina vastaan, on melkoinen tottuminen siihen, että nykyään tallille huristellaan moottoritietä. Niin hiukeaa, kun ei tarvi junnailla kenenkään maajussin traktorin perässä!

5. Autottomat maastot

Mikään ei ole inhottavampaa maastossa kuin epätietoisuus siitä, kaahaako seuraavan mutkan takaa joku kiiltävällä koslallaan ohi valonnopeudella. Vaikka täälläkin osa maastoreiteistä on tietysti liikennöityjä, löytyy myös paljon reittejä, joissa ei tarvi kesken laukkapätkän murehtia tuleeko auto vastaan. Tykkään!

6. Lyhyt matka hevostarvikeliikkeisiin

Niin hyvässä kuin pahassa, hevostarvikkeita myyviä liikkeitä löytyy 15km säteellä ehkä viisi? Ennen täytyi rehutkin hakea 40 kilometrin päästä. Nyt Agrimarket löytyy tallimatkan varrelta. Niin helppoa kun säkin voi hakea aina silloin kun edellinen on loppumassa, eikä säkkejä tarvitse hamstrata kerralla viittä mukaan. Tietysti myös kiusaus uusiin varustehankintoihin on suuri, kun kaikkea ihanaa löytyy niin läheltä, mutta ainakin tähän saakka olen saanut pidettyä lompakon nyörit tiukasti kiinni.

7.Kuivaushuoneet

Jälleen asia, joka helpottaa arkea niin paljon. Kaksin kappalein kuivaushuoneita, niin ihanaa kun märätkin suojat ehtivät kuivumaan seuraavaksi päiväksi taas käyttökuntoisiksi.

8. Jättimäinen kenttä

Uuden tallin kenttä on ihan valtava. Vanhallakin tallilla oli suuri kenttä, mutta uusi on kuin se kertaa kolme. Hyppääminen on huippua, kouluratsastus sitten taas ehkä hieman kärsii.. Alkuun nimittäin Etna oli aika villi uudella kentällä ja halusi vain porskuttaa täysiä, kun tilaa kerran oli. Myös itse sorrun helposti vain ajelehtimaan kentän päästä toiseen, jolloin Etnakin jää helposti vähän pois avuilta. Onneksi hiljalleen isoon tilaan alkaa tottua ja koulutreeneihinkin on alkanut löytyä vähän ideaa. Ehkä jo ensi kesänä osataan treenata täysillä myös isolla kentällä. :D

Oletteko te joutuneet/saaneet joskus vaihtaa tallia, ja millaisia muutoksia se toi vastaan?

Mörkömökki ja ensimmäinen metri

Lauantaina käytiin tosiaan Maaningalla seurakisoissa hyppäämässä 90cm ja 100cm. Lähtö sujui suunnitelmien mukaan ja matka meni hyvin. Perillä meidän piti olla aika paljon etuajassa, mutta oltiinkin juuri sopivasti, kun kisat oli aikataulusta edellä. Ilmoittauduin, laitettiin Etna kuntoon ja lähdin kävelyttämään sitä. Pian pääsinkin jo tutustumaan rataan ja Etna jäi Sohvin kanssa kävelemään alkukäyntejä. 90cm rata vaikutti aika kivalta, suhteutettuja oli paljon, mutta välit oli ihan normaaleja meille. Verkat oli verkkaryhmissä kisakentällä ja 90cm verkka olikin aika katastrofi meidän osalta. Kentän laidalla oli joku estevarasto tms, johon oli tehty "tuomaritorni" ja sieltä soi melko isolla musiikki. Ei meinattu päästä siitä kunnolla ohi alkuun ollenkaan, poikitettiin aina monen metrin turvaetäisyydeltä ohi. Lopulta pääsin laukassa menemään siitä ohi, mutta aina katoksen kohdalla piti tehdä joku sivuliike.

90cm radalle lähtiessä ei ollut kauheasti odotuksia verkan perusteella. Ja eipä se rata kummonen ollutkaan. Etna oli ihan superjännittynyt koko alkuradan, joka tulee esiin hitautena joka asiassa. Se ei reagoinut pohkeeseen ja hypyt oli kuin hidastettuja. Luulin jo, että tamma kieltää ekalle esteelle, kun katos häämötti sen takana. Koko rata oli aikamoinen tahtojen taistelu, aina katosta kohti mennessä Etna jarrutti ihan älyttömästi, mm. 2 askeleen sarja tultiin nätisti kolmella askeleella.. 6. esteen jälkeen (harmaa pysty) meno alkoi onneksi edes vähän sujua ja Etna hieman rentoutui, en varmaan olisi jaksanut punkea tammaa viimeiselle esteelle saakka jos se olisi ollut yhtä vastahakoinen kuin alkuradasta. Ihmeen kaupalla saatiin kuitenkin puhdas suoritus, joka riitti toiseen sijaan.

Palkintojenjako ja kammokatos

Palkintojenjaon jälkeen menin pikaisesti opettelemaan ja kävelemään 100cm radan, joka oli aika saman tyylinen kuin edeltäjänsä. Esteet näytti onneksi ihanan pieniltä, vaikka tapissa olivatkin, joten korkeuden suhteen ei tarvinnut panikoida. 100cm verkka oli vähän parempi kuin 90cm, Etna oli paremmin menossa mukana eikä kytännyt katosta ihan niin paljoa. Vasemmasta kierroksesta verkkaeste oli sininen okseri, eli radan ensimmäinen este. Mun oli jo verkassa tosi hankala ratsastaa siihen hyvää ponnistuspaikkaa, vaikka kuinka koitin muuttaa kaarretta ja säädellä laukkaa.

Rata alkoikin aika kamalasti, sillä en nähnyt paikkaa kunnolla ykköselle, koitin ratsastaa eteen mutta laukka ei venynyt kuten suunnittelin, tuloksena miniaskel esteen edessä. Tyhmä kuski! Pienen sisääntulon takia suhteutettu ykköseltä kakkoselle jäi pitkäksi ja jouduin lisäämään sinne yhden askeleen. Päädyssä koitin saada laukkaa rullaamaan, ja sainkin onneksi ratsastettua sarjavälissä tarpeeksi eteen, eikä ylimääräistä askelta tullut. Neloselta vitoselle oli suora linja, joka oli 90cm radalla sujuva 5 askelta. Nyt laukka kuitenkin rullasi paremmin, joten viisi jäi ehkä ihan vähän lyhyeksi ja Etna otti okserista puomin mukaan. Loppurata oli taas sujuvampi, kun tamma hieman rentoutui ja antoi mun tehdä päätökset. Etnan elämän ensimmäisestä metristä tuloksena siis 4vp.



90cm radan jälkeen mielessä kävi, että onko mitään järkeä lähteä koittamaan 100cm luokkaan onneaan, jos Etna on edelleen yhtä pohkeen takana. Onneksi kuitenkin päätin startata tuon metrin, sillä Etna (ainakin tuntui, toivottavasti myös näyttää) oli siinä jo paljon paremmin avuilla ja menossa mukana. Teki varmasti jatkoa ajatellen ihan hyvää joutua pienestä jännityksestä huolimatta hommiin, eipä sitä rentoutta radalle tule ilman treeniä. Metrissä kuitenkin suurin osa virheistä oli jo ratsastajan piikkiin laitettavia, joten tyytyväinen saa tammaan olla, että niistä tilanteista pelasteli mua. Korkeus ei siis ollut ongelma, joten ratarutiinia vaan, niin eiköhän siitä hyvä tule. :)

Ihana syksy!

Napattiin yhtenä aurinkoisena päivänä muutama syksyinen kuva meistä. Hain Etnan suoraan tarhasta, ja tamma onkin juuri sen näköinen, mutta ehkä pieni kuraisuus tuo vain sitä syksyn fiilistä. ;)  Mitä pidätte, löytyykö suosikkeja?

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8. Etna toivottaa hauskaa sunnuntaita kaikille!

Itsenäistä estetreeniä

Hypättiin tiistaina itsenäisesti kentällä, koska olin hypännyt viimeksi kisoissa yli 2 viikkoa sitten ja tänään, lauantaina, olisi tarkoitus suunnata kisoihin. Rakensin hyvin yksinkertaisen tehtävän: okseri, pysty ja 21m suhteutettu. Tarkoituksena oli siis vain päästä taas vähän hyppäämisen makuun. Aloitin parilla verkkahypyllä pienelle pystylle, jonka edessä oli ponnistuspuomi. Etna tuntui ihan terävältä ja innokkaalta. Sitten tulin erinäisiä ratoja/radan pätkiä, aluksi korkeus oli noin 80cm ja lopuksi metrin molemmin puolin. Jätin kaikki hyppykerran hypyt videolle, joten sieltä näette onnistumiset ja mokat, mutta kaikenkaikkiaan ratsastus oli oikein onnistunut. Mulla on ollut viime aikoina ongelma siinä, että kun tiedän esteiden nousevan, alan ratsastamaan ihan eri tavalla, kuin pienemmillä esteillä. 80cm esteillä usein sujuu kuin vettä vaan, mutta esteiden noustessa metriin alan miettimään paikkoja liikaa ja ratsastan liikaa taaksepäin, jolloin tietenkin Etnankin työ vaikeutuu ja sen itseluottamus vähenee.









Nyt sain yllättävän hyvin pidettyä pääni, vaikka esteet vähän nousikin. Pari kertaa erehdyin ottamaan liian suuren pidätteen esimerkiksi kaarteessa, jolloin rytmi katosi ja paikka tuli juureen. Hyvät ja huonot puolet siis siinäkin, että Etna kuuntelee tällä hetkellä tosi hyvin mitä pyydän, välillä voisi vaikka jättää parit pidätteet huomaamatta.. :D Mutta kaikkiaan siis muutamaa huonompaa ponnistuspaikkaa lukuunottamatta ratsastin mielestäni ihan kohtuullisen hyvin, ja Etna hyppäsi kivasti. Pari puomia tuli, osittain omia mokia, osittain myös ehkä pienen väsymisen, sillä Etna ei kuitenkaan vielä kauheasti metrin ratoja ole hypännyt.



Hyvästä treenistä sisuuntuneena ilmoittauduin kisoihin 90cm ja 100cm luokkiin, saa nähdä kuinka meidän käy, Tuohan on siis Etnan ensimmäinen metri. Pientä päänvaivaa tässä on jo saatu kokea kisoihin lähtemisen suhteen, kun Etna sai viikolla tarhassa jalkaan pienen haavan, jonka takia sille tyypillisesti siihen tuli imppari..  Eilen jalka oli kyllä jo täysin normaali, joten toivonmukaan päästään kisoihin lähtemään. Etna ei siis koskaan (ainakaan tähän päivään mennessä) imppareita onnu, mutta sille tulee niitä erittäin pienienkin haavojen takia, jotka sitten aiheuttaa melkoista päänvaivaa. Kisat alkaa tänään vasta kahdeltatoista ja mun startit on joskus neljän jälkeen, joten on aika lailla normaalista poikkeava kisapäivä aikataulullisesti. Pitäkäähän peukut pystyssä, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan! :)

Mihin se kesä katosi?

Tein 22. huhtikuuta postauksen, johon listasin asioita, joita haluaisin menneenä kesänä toteuttaa. Kehnostihan siinä suoraan sanottuna kävi, asioista tuli suoritettua 2/6. No ehkä 2½, jos vähän lipsutaan. Tarkastellaanpas vähän tarkemmin mitä meidän piti tehdä ja mitä sitten lopulta tehtiin koko pitkä ja kylmä kesä:

1. Maastoesteet
Check, check ja vielä kerran check! Maastoesteitä tuli onneksi hypättyä melko paljon menneen kesän aikana, ja vielä olisi nyt syksyllä toiveissa päästä korkkaamaan uuden tallin maastikset, mikäli säät sen sallii. Ei se kesä ihan hukkaan mennyt!

2. Kenttäkisat
Pari harrasteluokkaa oli toiveissa - ja ne toteutui! Olen kyllä erittäin iloinen, että Etnasta on kuoriutunut oikea kenttähevonen tämän kesän aikana. Saas nähdä, mitä ensi kausi tuo kenttäratsastuksen osalta tullessaan!

3.Uitto
No eihän me uimaan päästy, mutta siitä voisi ehkä syyttää kelejä. Enkä olisi kyllä uskonut huhtikuussa, kuinka suuri haaste vesi Etnalle on. Kahlaamassa on kyllä käyty sitäkin enemmän ja Etnan vesikammo on selätetty ainakin näillä näkymin erittäin hyvin. Meinattiinhan me kerran uimaankin päästä, kun Etna säikähti kahluureissulla kaverin innokasta kuopimista vedessä: tamma hypähti vedessä taaksepäin, mutta ei tajunnut veden syvenevän, eikä ollut kaukana ettei tamma olisi kellahtanut veteen. Istuma-asennosta Etna onneksi sai tasapainoiltua itsensä ylös ja minäkin sain roikuttua kaulassa kiinni. Ehkä ensikesänä saadaan aikaiseksi lähteä kunnolla uimaan?

4.Maastoilu hiekkakuopilla
Tämän toteutus venyi ja venyi, ja kun lopulta oltiin kaksi päivää ennen muuttoa lähdössä maastoon, oli sään herrat toista mieltä. Ei pitäisi jättää mitään viimetinkaan! Onneksi muuten tuli kyllä kesän aikana maastoiltua reilusti, joten ihan pelkkiä kentän pölyjä ei tarvinnut hengitellä.

5. Laidunkuvat voikukka-aikaan
Eipä tullut otettua ei.. Ja taas voisin syyttää säätä, ei paljoa huvita kuvailla jos sataa vettä. Okei, olisi sieltä ehkä joku aurinkoinenkin päivä löytynyt, mutta kamera ei kyllä ole tänä vuonna kovin ahkerasti mukana kulkenut. Ihan ilman laidunkuvia ei kuitenkaan olla jääty tänäkään kesänä, sillä kuvailin Etnaa muuttoviikolla sekä laitumella että joen rannassa. Josta tulikin mieleen, että niitäkin kuvia voisi laittaa tänne esille, vai onko kesämuistelot veitsen kääntämistä haavassa näin syksyllä?

6. Ravirata
Eipä päädytty raviradalle ei, vaikka sitä jo kovasti suunniteltiinkin. Ehkä vauhdikkaat maastolenkit kuitenkin korvasivat raviratarallittelut..?

Tämän perusteella näyttää, ettei tehty mitään koko kesänä. Mutta tehtiinhän me, vaikka ja mitä!
Me:
-ratsastettiin usein aamuauringossa, koska halusin käydä ratsastamassa ennen töihin menoa
-kisailtiin, treenailtiin ja humputeltiin, kaikkia sopivassa suhteessa
-syötiin kesäherkkuja, kumpikin omiamme ihan riittävästi
-saavutettiin ensimmäinen yhteinen aluekoulusijoitus sekä ekat yhteiset kenttäsijoitukset
-otettiin kankikuolaimet satunnaiseen käyttöön
-hypättiin treeneissä isompia esteitä, kuin koskaan aiemmin

..ja mikä parasta, nautittiin ihan vaan toistemme seurasta. Jännä nähdä mitä tuleva talvi tuo tullessaan! Täytyisi ehkä jonkinlaista suunnitelmaa väsätä myös tulevaksi talveksi, jos se vaikka toteutuisi hieman paremmin.. :D