Vuosikatsaus

Taas olisi aika palata tiivistetysti kuluneen vuoden tapahtumiin!

Tammikuu

Tammikuussa ohjasajoin Etnaa ensimmäistä kertaa ja valmentauduimme oikein olan takaa! Kävimme Lehtimäellä sekä kaksipäiväisissä Piia Pantsun valmennuksissa että kaksipäiväisissä aluevalmennuksissa. Etna hyppäsi siihenastisen elämän suurimmat radat ja kehitystä tapahtui huimaa vauhtia. Tamma osotti kaikille olevansa myös oikein oivallinen estehevonen.

Helmikuu

Helmikuussa treenien sujuvuus oli hyvin vaihtelevaa, välillä tamma oli ihan tosi hyvä ja välillä oli tammapäiviä. Muutaman kerran Etna onnistui kolauttamaan itseään hokilla, joten ilman imppareita ei tästäkään kuukaudesta selvitty. Tein suunnitelmia kisakautta varten ja kävimme aluevalmennuksissa sekä kouluvalmennuksissa kotitallilla. Hieroja kävi hieromassa Etnan ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun tamma on mulla ollut, ja se olikin oikeasta kyljestään ihan jumissa. Helmikuussa huomattiin, että Etna vetää hypätessään ilmaa sisäänsä, koska se oli jäänyt varsomisen jälkeen "väljäksi". Siispä eläinlääkäri kävi kotitallilla tikkaamassa Etnan paikkoja vähän tiukemmiksi, ettei asiasta aiheutuisi myöhemmin ongelmia.

Maaliskuu

Maaliskuussa pääsimme heti alkukuusta starttaamaan ensimmäiset estekisat tälle vuodelle. Samalla ne oli Etnan ensimmäiset vieraalla tallilla järjestetyt estekisat. Kisat sujui paremmin kuin odotin, 80cm 0/4vp ja 90cm 4vp. Sileällä Etna oli alkanut toimimaan tosi kivasti ja etenkin ravissa esitti jo ihan kivoja pätkiä. Loppukuusta käytiin Seinäjoella 2-tason estekisoissa hyppäämässä 80cm ja 90cm. Ensimmäisessä luokassa Etna oli hyvin jännittynyt mutta hyppäsi kuitenkin puhtaasti, toisessa luokassa suorittaminen oli jo rennompaa, mutta uusinnasta tuli yksi puomi matkaan. Muutenkin maaliskuu oli hyvin aktiivista aikaa, käytiin paljon valmennuksissa ja osallistuttiin myös 1-tason koulukisoihin, joista kotiintuomisina oli kaksi ruusuketta.

Keväällä näitä kuvia näkyi hyvin paljon, ja olihan se itsekin testattava. :)

Näin talven keskellä tälläiset keväisen aurinkoiset kuvat on kuin suolaa haavoihin..

Huhtikuu

Huhtikuussa kisailtiin taas: Niinisalo, Virrat, Leppävesi, Jyväskylä. Treenailtiin ahkerasti sekä koulua että esteitä ihan hyvällä menestyksellä. Virtain koulukisat oli pieni floppi, tuloksellisesti ihan ok mutta pitkästä aikaa tamma oli hyvin vaikea ratsastaa kisoissa. Startattiin ensimmäiset 2-tason koulukisat Jyväskylässä myöskin vähän alisuoriutuen. Estekisoissa ei päästy ihan huippuvireeseen, hyviä pätkiä kyllä, mutta tamman koivet oli vähän hukassa ja useilta radoilta tuli yksi puomi joko perusradalta tai uusinnasta alas. Huhtikuussa kirjoittelin myös kannastani varusteurheiluun ja irtojuoksutin ensimmäistä kertaa Etnaa. Etna hyppäsi myös elämänsä ensimmäiset maastoesteet tässä kuussa.

Keväällä käytin silloin tällöin jumppapäivinä gramaaneja, niiden avulla sain Etnan paremmin rentoutumaan ja venyttelemään.

Toukokuu

Toukokuussa hevoset pääsivät totuttelemaan laitumelle. Kisat sujuivat mielettömän hyvin ja kaikista neljästä startista saimme ruusukkeen: kaksi esteiltä ja kaksi koulusta. Esteiltä saadut ruusukkeet olivat Etnan ensimmäiset laatuaan, sillä koskaan aiemmin ei oltu estekisoissa sijoituttu. Toinen koulustarteista oli HeA-tasoinen, johon menin jälki-ilmoittautuneena, koska edellinen luokka meni mielestäni penkin alle sijoituksesta huolimatta. Napattiin siis ensimmäisestä HeA:stamme voitto, ei hullumpaa! Etna sai käyttöönsä Oton vanhan koulusatulan, sillä sen oma satula todettiin sille epäsopivaksi. Satulanvaihdos helpotti mun olemista selässä ihan valtavasti ja pystyinkin huomattavasti paremmin vaikuttamaan tammaan. Lisäksi Etna sai ensimmäistä kertaa päähänsä kankisuitset, joiden kanssa meno olikin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien melko mallikasta. Toukokuun lopussa kävimme myös Aira Toivolan ratsastuspilateksessa ja Alavudella maastoesteillä. Maastoesteiden ylitys sujui odotettua paremmin, mutta veteen menemisen kanssa ilmeni pieniä ongelmia. Siitä alkoikin päivittäinen joessa kahlaaminen ja hyvällä menestyksellä homma etenikin.

Etnan ensimmäinen ruusuke estekisoista :)

Kesäkuu

Kesäkuu oli oikea kisakuukausi ja Etna toimi lähes kaikissa treeneissä ihan huippuhyvin! Tehtiin eräänä keskiviikkona Virtain seurakisoissa yhdet parhaimmista kouluradoistamme ikinä mutta saman viikon sunnuntaina yksi huonoimmista radoistamme Alavuden 2-tason koulukisoissa. Esteillä sujui hyvin, napattiin oman seuran kisoista kaksi ruusuketta ja Kurikan estekisoista pari puomia mutta hyvä mieli. Kuun lopussa startattiin vielä Vaasan 2-tason koulukisoissa, joissa tehtiin mielestäni kauden paras koulurata HeB-tasolla ja SIJOITUTTIIN viidensiksi, luokassa oli 23 osallistujaa. Huh, ei ollut itku kaukana radan jälkeen! Kisailujen lisäksi kesäkuusta ei ole jäänyt mitään erikoista mieleen, Etna laidunti tyytyväisenä kaverin kanssa laitumella ja kasvatti heinämahaansa (josta tulikin aika valtaisa.. :D).

Oman seuran estekisat

Virtain koulukisat

Alavuden epäonnistuneet koulukisat

Vaasan 2-tason koulukilpailut

Heinäkuu

Heinäkuussa vietimme jonkinlaista kesälomaa, ihan ansaitustikin kesäkuun uurastuksen jälkeen. Mulle tuli parin viikon ratsastustauko omien sairasteluiden vuoksi ja sen jälkeen meni hetki ennen kuin taas päästiin yhteiseen säveleen treeneissä. Heinäkuun lopulla kävimme toisen kerran Alavuden maastoesteillä silmälläpitäen tulevia kenttäkisoja ja Etna hyppäsikin koko radan puhtaasti, jopa veteen päästiin suoraan ensimmäisellä yrittämällä. Olin valtavan iloinen kehityksestä veteen menossa, sillä tämä tarkoitti sitä, että päästäisiin starttaamaan kenttäkisoissa!

Elokuu

Elokuu oli ehkä koko vuotemme paras kuukausi. Heti alkukuusta Etna teki kenttäkisadebyyttinsä Alavuden kenttäkisoissa ja nappasi heti valkoisen ruusukkeen mukaan. Huh, on se aikamoinen tyyppi! Sitten vuorossa oli muutaman viikon päästä Keuruun kenttäkisat, joista mukaan lähti sininen ruusuke. Etna oli Keuruun kouluradalla ihan uskomattoman hyvä, vaikka eipä muissakaan osakokeissa moittimista ollut. Pari päivää Keuruun kisojen jälkeen käytiin tamman kanssa ostotarkastuksessa, josta saatiin puhtaat paperit ja se siirtyi omistukseeni 18. elokuuta. Kirsikkana kakun päällä muutimme elokuun 30. päivä Kuopioon asumaan.

Maailman kaunein <3

Syyskuu

Syyskuu kului pitkälti uuteen talliin totutteluun ja tapojen opetteluun. Etna oli alkuun aika hankala ratsastaa, ilmeisesti ympäristönvaihdos stressasi sen verran, että keskittymistä ei oikein löytynyt. Yhdessä estevalmennuksessa kävimme omalla tallillamme, mutta muuten valmentautuminen jäi harmillisen mitättömäksi. Osallistuimme myös Sorsasalon seuraestekisoihin, joissa kävimme hyppäämässä 80cm ja 90cm. Ensimmäisellä radalla kuski oli ihan hukassa, mutta toisella oikea vire löytyi ja olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Reissu oli myös ensimmäinen, jonne ajoin itse.

Lokakuu

Lokakuussa treenailimme alkukuun kotona itsenäisesti ja puolessa kuussa suuntasimme Maaningalle harjoitusestekisoihin, jotka jäivätkin vuoden viimeisiksi kisoiksi. Siellä hyppäsimme ensimmäisen metrin radan ja tulokset olivat tällä kertaa todellisuutta kauniimmat, tamma oli kisapaikalla hyvin jännittynyt ja radat melko epätasaiset. Alkukuusta tammalla oli melko sitkeä imppari, joka vaivasi reilun viikon verran. Sen parannuttua ehdittiin treenailla vajaa viikko ja tamma toimi loistavasti, kunnes Etna oli saanut tarhassa ison haavan takajalkaansa. Aluksi sitä hoidettiin vain impparina ja pintanaarmuna, joten teimme kävelylenkkejä ja kylmäsin jalkaa, joiden avulla turvotus aina laski jonkin verran. Voi kunpa olisin tuolloin jo tiennyt, mikä jalassa oikeasti on vialla.

Maaningan kisat, 90cm.

 Marraskuu

Marraskuun alussa olimme kävelleet jo 1,5 viikkoa, mutta jalka ei ollut vieläkään täysin normaali. Niinpä tallilla kävi eläinlääkäri sitä katsomassa, joka sanoi jalassa vain olevan paljon arpikudosta, jonka vuoksi jalka turvottaa. Hän määräsi normaalia liikuntaa, jotta nesteet lähtevät kiertämään. 1-2 viikkoa ehdin mennä normaalisti ja aluksi meno vaikuttikin lupaavalta. Hankittiin uusi estesatula ja ehdin käymään kolmessa valmennuksessa, jotka sujuivat treenimäärään nähden ihan mielettömän hyvin. Sain paljon uusia ideoita ratsastukseen uusilta valmentajilta. Hiljalleen kuitenkin Etna alkoi vertymään yhä huonommin ja oli kerta toisensa jälkeen vastahakoisempi liikkumaan. Lopulta totesin, että kaikki ei voi olla kunnossa ja varasin ajan klinikalle joulukuun ensimmäiselle päivälle.

Joulukuu

1.12 suunnattiin siis klinikalle toivossa, että vika löytyisi. Ja löytyihän se, Etnalla oli puikkoluu poikki juuri siitä kohtaa, johon lokakuun lopussa oli tullut haava. Ihan hullua, että tamma ei ole päivääkään ontunut tuota ja ehdimme treenaamaankin hetken aikaa ihan normaalisti. Välillä tulee sellainen olo, että olisi pitänyt aavistaa jo aiemmin ettei kaikki ole kunnossa. Kuitenkin koska eläinlääkärin terve lausunto jalasta oli jo ja monen muun mielestä huolehdin ihan suotta kun tamma ei alkuun liikkunut mitenkään oudosti, niin uskottelin itselleni että murehdin turhaan. Mutta taas tuli todettua, että aina pitäisi luottaa omaan vaistoon jos tuntuu, ettei kaikki ole kunnossa. Viikko klinikan jälkeen Etna vain tarhaili ja odottelimme leikkaukseen pääsyä. 10.12 jalka leikattiin anestesiassa Laukaan klinikalla. Leikkauksen jälkeen olimme vielä reilun viikon Kuopiossa, jonka jälkeen lähdimme joululoman viettoon Pohjanmaalle. Etna oli kaksi viikkoa karsinalevossa, joka sujui erittäin hyvin. Loppukuukausi tehtiin kävelylenkkejä maastakäsin ja Etna sai olla sairastarhassa. Tamma pysyi yllättävän hyvin nahoissaan ja jalka lähti parantumaan hyvin.

Sellainen oli meidän vuosi 2015: kehitystä, kilpailuja, onnistumisia ja loppuvuodesta vähän sairastelua. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, toivotaan että Etnan jalka paranee odotusten mukaan ja pääsemme jälleen treenien sekä kisojen pariin, sillä motivaatio on suuri!

Haluaisiko joku ostaa kengurun?

Heippa ja oikein hyvää alkanutta vuotta! Me ollaan oltu niin totaalisesti lomalla, että kuulumistenkin kertominen on ihan unohtunut. Ähtäriin tultuamme Etna siis vietti karsinalevossa viikon verran, joka sujui muutamia aamun pukkikiukkukohtauksia lukuunottamatta oikein mainiosti. Aattona olisi saanut ottaa tikit pois, mutta siirsin homman suosiolla seuraavaan päivään. Sain poistettua tikit tosi hyvin ja Etna seisoi koko homman ajan kiltisti paikoillaan. Ohjeena oli pitää jalkaa paketissa vielä pari päivää tikkien poiston jälkeen, joten käärin jalan vielä viimeisen kerran punaiseen joulupakettiin.

Koska tikkien poistamisen jälkeen oli lupa kävellä, laitoin tammalle suitset päähän ja suunnattiin maneesiin. Kaikkien kauhukuvien vastaisesti Etna tallusti puolisen tuntia mun perässä kuin vanha koira: luottavaisesti löntystäen. En ihan heti olisi uskonut tammalta tälläistä reaktiota "vieraassa" maneesissa kolmen viikon liikkumattomuuden jälkeen. Pari päivää tamma sai vielä hengailla tallissa ja käytiin tekemässä muutamat kävelylenkit. Luottavaisesti ajattelin, että voitaisiin lähteä maastoon kävelemään, kun tamma suhtautui maneesikävelyihin jopa vähän tylsistyneesti. No eipä päästy ekalla kerralla kuin 100m tallista poispäin, kun Etna esitti ensimmäiset sätkyilyt ja 180 astetta ympäri- loikat. Siispä meidän maastoreissu vaihtui tallitien edestakaiseen kävelyyn.

Olin kyhännyt Etnalle sairastarhan pihalle, johon tamma pääsi viikko sitten sunnuntaina, kolme kaksi päivää tikkien poiston jälkeen. Siellä olemisen tamma on onneksi ottanut (koputtaa puuta) rauhallisesti. Ainoastaan kerran olen kuullut, että tamma on aamulla vähän loikkinut tarhassa.

Hyvältä näyttää!

Muutaman kerran olen tainnut todeta, että milloinkahan tamma hermostuu tähän lomailuun, kun kaikki sujui aluksi jopa vähän pelottavan hyvin. Vajaa viikko saatiin kävellä tallin ympäristössä suht rauhallisissa merkeissä, vain pientä virittyneisyyttä oli hetkittäin havaittavissa. Mutta nyt täytyy kyllä todeta, että ilmeisesti kuukausi liikkumattomuutta oli tammalle riittävästi ja ehkä nämä pakkasetkin on ollut osasyynä viimepäivien käytökseen. Parit viimeiset kävelylenkit olen saanut ihan tosissaan pitää tammasta kiinni, että se ei lennähdä taivaan tuuliin. Onneksi haava on sentäs parantunut jo niin hyvin, että sen ei pitäisi enää parista loikasta aueta (koputan taas puuta..). Olen pari kertaa ohjasajanut Etnaa käyttäen piuhoja apuohjina ja silloin tamma onkin keskittynyt hyvin, mutta auta armias kun lopetan ajamisen ja siirryn taluttamaan.. Onneksi tamma "vain" loikkii mun ympärillä eikä ainakaan tähän mennessä ole yrittänyt poistua paikalta. Pari kertaa on kyllä käynyt mielessä, että turvakengät olisi ihan mukava omistaa.

"Minäkö muka kuriton?"

Tyyppi oli ihan superonnellisen näköinen päästessään ensimmäistä kertaa pihalle!

Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin: jalka näyttää päivä päivältä paremmalta! Mua varoitettiin, että siteen poistamisen jälkeen jalka saattaa turvota hetkeksi aika rajustikin. Ja niinhän siinä kävi, että pari päivää jalka oli hyvin turvonnut. Lääkäri suositteli käyttämään öisin jalassa jotain tallipinteliä tai vastaavaa hieman vähentämässä nesteen kertymistä. Olenkin pitänyt Etnalla lähes joka yö Botin tallisuojia ja en tiedä onko se ollut niistä johtuvaa vai mistä, mutta turvotus on lähtenyt erittäin hyvin. Jalka on puikkoluun poistamisesta aiheutuneen ontelon kohdalta vielä paksumpi, mutta muuten näyttää melko normaalilta.

Täytyy toivoa että ainakaan homma ei tästä pahemmaksi muutu, sillä kaksi ja puoli viikkoa olisi vielä kävelyä ja sairastarhaelämää selätettävänä. Tiistaina pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme kohti Kuopiota, arki kutsuu. On ollut kyllä ihan huikean mukava loma, vaikka en ratsastelemaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olekaan päässyt. Kova hinku takaisin treenaamaan on kyllä joten täytyy toivoa, että tamma kuntoutuisi mahdollisimman hyvin. Nyt taidan lähteä moikkaamaan sitä pähkähullua ja katsomaan kumpi tänään on taluttaja ja kumpi roikkuu perässä.

Joululomailua ja toiselle tallille muutto

Heippa! Ollaan nyt siis Etnan kanssa Ähtärissä lomailemassa ja joulua viettämässä. Perjantaina pakkasin Etnan kimpsut ja kampsut autoon, että ne olisi lauantaita varten valmiina. Perjantaina Kuopioon iski hirveä lumisade ja toivoin vain, että yön aikana ei sada ja tiet ehditään auraamaan ennen meidän lähtöä. Lauantaina motari oli ihan sula, mutta tallin tiellä n. 5-10cm sellaista vesiloskaa, jonka päällä auto vain luisteli. Tallille suorin reitti on tosi mäkinen, joten totesin heti, etten tule pääsemään/uskaltamaan ajamaan siitä kopin kanssa. Onneksi tallilta pääsee myös vähän pidempää reittiä pois ja siellä ei ole mäkiä. Laitoin Etnan valmiiksi ja suoritin viimehetken pakkailut, jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan. Ja eipä se pidempikään reitti sen paremmassa kunnossa ollut, muutaman kilometrin matkaan meni noin 10minuuttia, nopeus 20km/h.. Jos yhtään lujempaa koitti ajaa, nousi renkaat sohjon päälle ja ohjattavuus katosi täysin. Onneksi ei ollut mikään kiire, joten ihan rauhassa sain junnata. Loppumatkan tiet olikin onneksi ihan hyvässä kunnossa. Ajettiin Ähtäriin suoraa ilman pysähdyksiä, matkaan meni neljä tuntia. Tallilla Etna pääsi "omaan" karsinaansa, eli samaan, jossa se oli ollut koko viime talven ja kesän. Se alkoi heti syömään ihan rennosti joten uskon, että se taisi tunnistaa paikan. 

Olen käynyt Etnan luona nyt ihan normaalisti joka päivä, haava näyttää hyvältä ja turvotuskin on mielestäni vähän laskenut. Jouluaattona tikit saisi ottaa pois ja Etnaa saisi alkaa kävelyttämään, mutta taidan tehdä sen homman vasta perjantaina ja keskittyä torstaina joulun viettoon ja Etnalle porkkanoiden syöttämiseen. Etna on ollut kyllä tosi kiltisti myös "uudella" tallilla, vaikka vähän mietin mitä se tuumaa tallin vaihdosta ja edelleen jatkuvasta karsinalevosta. Viikonloppuna tiedossa olisi sairastarhan kyhäämistä, että Etna pääsisi vihdoin nauttimaan ulkoilusta. Palaillaan viikon loppupuolella toivottavasti ulkoilukuulumisten kera, hyvää joulua kaikille! :)

Piikittelyä ja sairaslomalaisen elämää

Etnan sairasloma on sujunut oikein mallikkaasti, jos nyt niin voi edes sairaslomasta sanoa. Pari ekaa päivää karsinalevossa oli vähän hankalia, Etna oli selvästi stressaantunut ja rauhaton. Sen jälkeen tamma jotenkin hyväksyi tilanteen ja on ollut oikein rennosti tallissa. Lauantaina vaihdoin ensimmäisen kerran siteen jalkaan. Samalla haavan ontelosta (joka siis tuli, kun luu poistettiin) piti vetää sorbact-naru pois, se oli ollut siellä estämässä kudosnesteen kertymistä onteloon. Siinä vaiheessa Etna vähän ilmaisi, että ei tuntunut kovin kivalta, mutta muuten tamma on ollut oikein mallipotilas ja leikkaushaava on näyttänyt hyvältä.

Vähän tekemistä lomalaiselle :)

Tänään Etnalta loppui lääkekuurit. Se sai siis metacamia, jolle jouduin tehdä aikamoiset herkkuateriat, että se meni alas. Penisilliiniä piti pistää suoraan lihakseen. Pari ekaa päivää ihana tallityöntekijä pisti ja mä sain katsoa vierestä kuinka homma tapahtuu. Sen jälkeen pistin loppukuurin itse ja hyi että, kuinka ensimmäinen pistokerta oli pelottava! Penisilliinin kanssa täytyy siis olla tosi tarkkana, koska sitä ei saa missään nimessä pistää verisuoneen. Verenkiertoon pistettäessä se aiheuttaa penisilliinishokin, joka voi pahimmassa tapauksessa olla hengenvaarallinen. Onneksi Etna on maailman helpoin pistettävä, joten sen puolesta ei aiheutunut jännitystä pistämiseen. Nyt onneksi pistäminen on ohi, sillä vaikka se alkoikin sujumaan jo hyvin oli siinä aina pieni jännitys mukana, mikäli joku olisikin mennyt pieleen. 

Herkkupuuroa maustettuna Metacamilla.

Aluksi ajattelin, että nythän mun tallireissut on nopeita, kun ei tarvii muuta kun antaa lääkkeet ja tehdä ruoat valmiiksi. Todellisuudessa tallilla hurahtaa silti yleensä vähintään tunti tai pari vaikka en ratsastakaan. Päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin on kuulunut nyt sairaslomalla mm.:

-Lääkkeiden antaminen

-Kuumeen mittaaminen. Nyt mittailu on varmaan jo vähän turhaa, mutta etenkin leikkauksen jälkeen oli hyvä tarkastella lämpöä, nukutus on kuitenkin hevosen elimistölle aika iso juttu. 

-Juottaminen. Juotan joka päivä etnalle sangollisen mellavettä, koska liikunnan puuttuessa juominen saattaa vähentyä rajusti. Lisäksi juominen ehkäisee mm. ähkyltä, jota myöskin liikkumattomuus saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa. 

-Harjaus. Harjaan tamman lomailusta huolimatta päivittäin, sillä se nauttii huomiosta ja samalla tulee käytyä koko hevonen tarkasti läpi mahdollisten haavojen ym varalta. 

-Kääreen vaihtaminen (ei ihan joka päivä, 2-3pv välein). Kääreeseen tulee reilusti haavataitoksia, ideaaliside, vanupatja ja liimapinteli, joten siinä on aina aikamoinen taiteilu. Samalla huuhtelen tarvittaessa haavan betadineliuoksella. 

-Ruokien tekeminen. Koska Etnan väkirehut on tällähetkellä aika minimissä, niin tähän ei kovin kauaa aikaa kulu.
-Karsinan siivous. Koska Etna on 24/7 karsinassaan, niin siivoan yleensä karsinan tallilla käydessäni. Se siis siivotaan tallin puolesta aamuisin, mutta koitan helpottaa tallityöntekijöiden hommaa siivoamalla päivällä/illalla karsinan uudelleen. 

-Rapsuttelu, herkkujen syöttäminen ja paijaus. Sitä tamma saa päivittäin roppakaupalla!

Tästä näkee vähän jalassa olevaa turvotusta. Leikkauksesta kulunut 5vrk.

Sellaista meidän elämä on tällä hetkellä, ruiskuja ja siteitä. Saa nähdä vaikuttaako kipulääkekuurin loppuminen tamman jotenkin, vai onko jalka jo kivuton. Torstaina Etna saa kengät takaisin jalkaan ja lauantaina lähdemme joululoman viettoon Ähtäriin. Etna menee asustamaan vanhalle kotitallilleen, joten paikat on tutut. 

Loppuun laitan vielä videon penisilliinin pistämisestä. Videossa ei näy verta tai muutakaan sellaista, joten herkemmätkin mielestäni uskaltavat sen katsoa. ;)

Videolla siis ensiksi taputtelen lihasta, jotta se on varmasti rento. Sitten pistän neulan ja varmistan, ettei verta tule. Sen jälkeen asetan ruiskun paikoilleen ja vedän vielä vähän männästä taaksepäin, ikäänkuin tuplavarmistuksena, että verta ei näy. Sitten ruiskutan molemmat ruiskut tyhjäksi ja lopuksi poistan neulan lihaksesta. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta neulan iskeminen rakkaaseen hevoseen on aluksi hyvinkin kamalaa. :D

Leikkauspäivä

Mun piti tulla kirjoittelemaan mietteitä leikkauksesta ja meidän kuulumisia jo ennen leikkausta, mutta oon ollut kouluhommien kanssa niin kiireinen, että sen tekeminen vaan venyi ja venyi. Etna vain tarhaili viime viikon tiistain klinikkakäynnistä tähän päivään saakka leikkausta odotellessa. Kahdesti kävin ihan pienen lenkin taluttelemassa maastossa kun tamma alkoi vaikuttamaan siltä, että savu nousee pian korvista. Yllättävän lunkisti tamma kuitenkin lomailun otti, mitä nyt pari kertaa päästeli rodeoloikkia tarhaan päästessään.. Kävin joka päivä harjailemassa ja venyttelemässä tammaa, koska ylisosiaalisena tyyppinä se tulee hulluksi, jos se on monta päivää ilman minkäänlaista huomiota. Isoon tarhaan en Etnaa ole haavojen tulon jälkeen vienyt, vaan se on saanut olla tuollaisessa pikkutarhassa Savu-ponin kanssa. Niistä on tullut ihan bestikset ja uskon, että myös tarhakaveri on osittain vaikuttanut siihen, ettei loma ole tuon pahemmin tammalla noussut hattuun.

Eilen eli keskiviikkona meidän kengittäjä kävi ottamassa Etnalta kengät pois, koska ne pyydettiin irroittamaan ennen leikkausta. Eilen pesin myös tamman takajalat ja hännän saippualla puhtaiksi ja pakkasin kaikki tavarat valmiiksi autoon, sillä tänään meillä oli aikainen lähtö klinikalle. Olin aika rennoin mielin leikkauksen suhteen. Toki menin googlailemaan ja löytämään jostain tietoja, että joka sadas hevonen kuolee nukutukseen ja vaikka mitä muuta, fiksua toimintaa.. Googlailusta huolimatta suhtauduin leikkaukseen yllättävänkin rennoin mielin, kaikki muut taisi olla paljon enemmän kauhuissaan kuin minä. :D

Tänään tosiaan kello soi sitten 4.30, heitin vaatteet niskaan ja lähdin ajelemaan tallille. Tallilla nappasin ensimmäisenä kopin kiinni ja sen jälkeen suoritin Etnalle pikaharjauksen ja suojitin sen. Meidän tallilla hevoset saa aamuheinät neljältä, joten olin pyytänyt, että Etna saisi vain pienen määrän heinää. Väkirehuja se ei ollut saanut keskiviikkoaamun jälkeen ollenkaan. Kun kaikki oli valmista, lastattiin Aleksin kanssa Etna koppiin. Tai yritettiin, koska pitkästä aikaa tamma pisti kunnolla stopin päälle. Noin 10-15 minuuttia keskusteltiin että lähdetäänkö vai ei, mutta lopulta sain tahtoni läpi ja lähdettiinhän me. Matkalla heitin Aleksin kotiin, koska sillä oli koulupäivä, jatkoin siis matkaa yksin.

Olin ihan varma ettei olla ikinä perillä. Teistä oli suolattu vain pari pätkää, joten paikoitellen oli ihan superliukasta. Siihen lisättynä vielä pimeys ja kova tuuli, joka nyki yhdistelmää ihan mukavasti. Oikein ihanteellinen keli siis hevosen kanssa matkusteluun.. Epäilyistäni huolimatta päästiin kuitenkin perille, jossa äiti ja iskä oli meitä vastassa. Ne oli tulossa Jyväskylään kaupoille, joten ne tuli moikkaamaan meitä. Etna sai heti klinikalle päästyä rauhoittavan, jalasta ajeltiin karvat  ja se pestiin jollain saippualla. Seuraavaksi sen suu pestiin ja sitten tamma lähti nukutushuoneeseen hoitajien kanssa. Koska nukutuksessa, leikkauksessa ja tokenemisessa arvioitiin kestävän noin kolme tuntia, lähdettiin käymään kahvilla ja parissa kaupassa Palokassa.

Klinikalla, hetkeä aiemmin Etnalle oltiin pistetty rauhoitus.

Lähdettiin klinikalta yhdeksältä ja tultiin takaisin puoli kaksitoista. Siinä vaiheessa Etna oli karsinassa tokenemassa ja näytti ihan hyvältä jo. Sain kuulla, että leikkaus oli sujunut oikein hyvin ja tamma olisi ihan pian kuljetuskunnossa. Olin etukäteen pohtinut kuinka hyvin Etna leikkauksen jälkeen jalalla kävelee, mutta kävely näytti lähes normaalilta, varmasti toki vahvojen lääkkeidenkin ansioista. Eläinlääkäri kertoi kotiutusohjeet ja antoi lääkkeet meille matkaan, jonka jälkeen suojitin Etnan ja heitin loimet niskaan matkaa varten. Tulomatkalla sillä oli fullneck fleeceloimi ja BOTin selänlämmitin, mutta koska nukutus ja rauhoitus aiheuttaa yleensä hikoilua, laitoin kotimatkalle fullneck fleeceloimen ja sen päälle vielä tavallisen fleeceloimen kosteutta siirtämään ja lämmittämään. 

Valmiina kotimatkalle :)

Herätessään Etna oli kolhaissut ihan vähän toista takastaan johonkin, joten siihen oli tullut pieni naarmu, mutta muuten tamma oli selvinnyt nukutuksesta kolhuitta.

Kotimatka sujui huomattavasti mukavammin kuin menomatka, tiet oli sulat ja oli valoisaa. Saavuttiin tallille joskus vähän ennen puolta kolmea. Olin ensimmäistä kertaa ilman apukäsiä purkaessa Etnaa ulos traikusta, mutta oikein hyvin me selvittiin siitä Etnan kanssa kahdestaankin. Helppoahan se on sieltä ulos saada, vielä kun menisi sisäänkin yhtä helposti. :D Kotona vaihdoin tammalle kuivan loimen päälle ja putsasin toiseen takaseen tulleen pienen haavan. Pohdin myös jätänkö Etnalta nyt kokonaan väkirehut pois vai laskenko vaan sen annokset hyvin pieniksi. Päädyin ainakin aluksi siihen, että se saa nyt aamuin illoin 2-3dl progressia ja desin kivennäistä. Illalla lisäksi se saa pellavapuuron kuten normaalistikin. Tuosta määrästä sen ei virtaa pitäsi saada, mutta kivennäiset menee paremmin alas kun on jotain kyytipoikana. Eikä tule reppanalle paha mieli jos ei mitään saa. 

Kyllä näillä eväillä pitäisi selvitä hetken aikaa. :D

Lähtiessäni juotin vielä tamman ja annoin sille pienen tukon heinää. Etna oli nyt jo aika rauhaton, kun oli yksin sisällä, saa nähdä miten me tulevat viikot pärjätään. Määräyksenä oli siis nyt kaksi viikkoa pelkkää karsinalepoa, jonka jälkeen voi alkaa talutella ja laittaa sairastarhaan mikäli ei riehu siellä. Jalkaan täytyy vaihtaa käärettä 2-3 päivän välein ja tikit saa poistaa 14vrk kuluttua. Sen jälkeen pidetään vielä muutama päivä sidettä, mutta sitten kun tikkien "reiät" on umpeutunut niin kääreen saa jätttää pois. 5vrk täytyy pistää lihakseen penisilliiniä ja lisäksi tamma syö metacamia. Tuon kahden viikon seisotuksen jälkeen kävellään 4 viikkoa, jonka jälkeen käydään kontrollissa. Sen jälkeen aloitetaan varovasti lisäämään liikuntaa, mikäli kaikki on kunnossa. Liikuntaa lisäillään rauhassa noin 4viikkoa, jonka jälkeen saadaan palata normaaliin treeniin.

Sellainen lääkäripäivä meillä. Nyt toivotaan tammalle vain pitkää pinnaa (ja mulle vähän kanssa :D) ja jalan normaalia parantumista. 

Puikkoluu sanoi riks ja räks

Tänään aamulla käytiin Etnan kanssa Kuopion Animagissa, kyllä on luksusta kun klinikalle ajaa 10 minuuttia! Oltiin hyvissä ajoin perillä ja odoteltiin hetki lääkärin saapumista. Tutkimus aloitettiin juoksutuksella, jossa oikea takanen oli vähän jäykkä (eli siis se haavajalka) ja vasen etunen ontui hieman sisäjalkana. Taivutuksessa etujalat oli ok, oikea takajalka reagoi 2/5. Siirryttiin sisätiloihin ja Etna sai vähän rauhoittavaa, koska seuraavaksi suunnattiin röntgeniin. Eläinlääkäri epäili taivutusten perusteella puikkoluussa olevan ongelmaa. Heti kun kuvat saatiin näkyviin lääkäri totesi puikkoluun olevan poikki. Siis katkipoikki. Siinä vaiheessa oli vähän järkyttynyt olo, lääkäri alkoi puhumaan leikkaamisesta ja kaikki tuntui aika epätodelliselta.

Tympääntyneenä klinikalla..

Koska katkennut puikkoluu olisi saattanut vaurioittaa myös hankosidettä, otettiin lopuksi vielä ultra. Kun lääkäri sanoi hankkarin olevan kunnossa, tuli melkoinen helpotus. Jos mulla olis mennyt jo toiselta hevoselta oikean takajalan hankkari niin olisin ehkä alkanut harrastamaan vaikka postimerkkien keräilyä. Puikkoluun päät eivät siis ole kunnolla kohdakkain, joten jalka täytyy leikata ja puikkoluusta poistetaan koko alaosa aina katkeamiskohtaan saakka. Luun päät koskettivat ihan vähän toisiaan ja ne olivat alkaneet vähän jo luutua, mutta siihen luultavasti tulisi suuri luuliika ellei sitä leikattaisi. Luuliika taas hankaisi hankosidettä ja varaana olisi  hankkarivamma. Puikkoluu on siis vain jäännös hevosella eli sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, joten sen poistamisesta ei aiheudu ongelmia.

Onni onnettomuudessa siis että lähdettiin tutkimaan jalka kunnolla vaikka oireet olikin joidenkin mielestä aika mitättömät, sillä lääkäri sanoi, että jos vielä pari viikkoa oltaisiin katseltu ja liikutettu normaalisti niin hankkari olisi saattanut olla jo vaurioitunut. 

Leikkausaika varattiin Etnalle ensiviikon torstaille ja leikkaus tehdään Laukaassa. Ilmeisesti leikkaus on aika simppeli ja on hyvin epätodennäköistä että mikään menisi vikaan, vaikka ainahan leikkaus on iso juttu. Saadaan kuitenkin tulla vielä samana päivänä kotiin ja toipumisaikakaan ei ole kovin pitkä, Etna saattaa olla kunnossa jo parin kuukauden päästä leikkauksesta. Mikäli luutuminen tapahtuu normaalisti, niin jatkossa tämän ei pitäisi vaikuttaa käyttöön mitenkään. Yllättävän positiivisin mielin siis, oon joutunut niin paljon viime vuosina kuntouttamaan hevosia, että pari kuukautta ei tunnu missään kunhan vammasta ei jää mitään pysyvää haittaa.