Haluaisiko joku ostaa kengurun?

Heippa ja oikein hyvää alkanutta vuotta! Me ollaan oltu niin totaalisesti lomalla, että kuulumistenkin kertominen on ihan unohtunut. Ähtäriin tultuamme Etna siis vietti karsinalevossa viikon verran, joka sujui muutamia aamun pukkikiukkukohtauksia lukuunottamatta oikein mainiosti. Aattona olisi saanut ottaa tikit pois, mutta siirsin homman suosiolla seuraavaan päivään. Sain poistettua tikit tosi hyvin ja Etna seisoi koko homman ajan kiltisti paikoillaan. Ohjeena oli pitää jalkaa paketissa vielä pari päivää tikkien poiston jälkeen, joten käärin jalan vielä viimeisen kerran punaiseen joulupakettiin.

Koska tikkien poistamisen jälkeen oli lupa kävellä, laitoin tammalle suitset päähän ja suunnattiin maneesiin. Kaikkien kauhukuvien vastaisesti Etna tallusti puolisen tuntia mun perässä kuin vanha koira: luottavaisesti löntystäen. En ihan heti olisi uskonut tammalta tälläistä reaktiota "vieraassa" maneesissa kolmen viikon liikkumattomuuden jälkeen. Pari päivää tamma sai vielä hengailla tallissa ja käytiin tekemässä muutamat kävelylenkit. Luottavaisesti ajattelin, että voitaisiin lähteä maastoon kävelemään, kun tamma suhtautui maneesikävelyihin jopa vähän tylsistyneesti. No eipä päästy ekalla kerralla kuin 100m tallista poispäin, kun Etna esitti ensimmäiset sätkyilyt ja 180 astetta ympäri- loikat. Siispä meidän maastoreissu vaihtui tallitien edestakaiseen kävelyyn.

Olin kyhännyt Etnalle sairastarhan pihalle, johon tamma pääsi viikko sitten sunnuntaina, kolme kaksi päivää tikkien poiston jälkeen. Siellä olemisen tamma on onneksi ottanut (koputtaa puuta) rauhallisesti. Ainoastaan kerran olen kuullut, että tamma on aamulla vähän loikkinut tarhassa.

Hyvältä näyttää!

Muutaman kerran olen tainnut todeta, että milloinkahan tamma hermostuu tähän lomailuun, kun kaikki sujui aluksi jopa vähän pelottavan hyvin. Vajaa viikko saatiin kävellä tallin ympäristössä suht rauhallisissa merkeissä, vain pientä virittyneisyyttä oli hetkittäin havaittavissa. Mutta nyt täytyy kyllä todeta, että ilmeisesti kuukausi liikkumattomuutta oli tammalle riittävästi ja ehkä nämä pakkasetkin on ollut osasyynä viimepäivien käytökseen. Parit viimeiset kävelylenkit olen saanut ihan tosissaan pitää tammasta kiinni, että se ei lennähdä taivaan tuuliin. Onneksi haava on sentäs parantunut jo niin hyvin, että sen ei pitäisi enää parista loikasta aueta (koputan taas puuta..). Olen pari kertaa ohjasajanut Etnaa käyttäen piuhoja apuohjina ja silloin tamma onkin keskittynyt hyvin, mutta auta armias kun lopetan ajamisen ja siirryn taluttamaan.. Onneksi tamma "vain" loikkii mun ympärillä eikä ainakaan tähän mennessä ole yrittänyt poistua paikalta. Pari kertaa on kyllä käynyt mielessä, että turvakengät olisi ihan mukava omistaa.

"Minäkö muka kuriton?"

Tyyppi oli ihan superonnellisen näköinen päästessään ensimmäistä kertaa pihalle!

Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin: jalka näyttää päivä päivältä paremmalta! Mua varoitettiin, että siteen poistamisen jälkeen jalka saattaa turvota hetkeksi aika rajustikin. Ja niinhän siinä kävi, että pari päivää jalka oli hyvin turvonnut. Lääkäri suositteli käyttämään öisin jalassa jotain tallipinteliä tai vastaavaa hieman vähentämässä nesteen kertymistä. Olenkin pitänyt Etnalla lähes joka yö Botin tallisuojia ja en tiedä onko se ollut niistä johtuvaa vai mistä, mutta turvotus on lähtenyt erittäin hyvin. Jalka on puikkoluun poistamisesta aiheutuneen ontelon kohdalta vielä paksumpi, mutta muuten näyttää melko normaalilta.

Täytyy toivoa että ainakaan homma ei tästä pahemmaksi muutu, sillä kaksi ja puoli viikkoa olisi vielä kävelyä ja sairastarhaelämää selätettävänä. Tiistaina pakkaamme kimpsut ja kampsut ja suuntaamme kohti Kuopiota, arki kutsuu. On ollut kyllä ihan huikean mukava loma, vaikka en ratsastelemaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olekaan päässyt. Kova hinku takaisin treenaamaan on kyllä joten täytyy toivoa, että tamma kuntoutuisi mahdollisimman hyvin. Nyt taidan lähteä moikkaamaan sitä pähkähullua ja katsomaan kumpi tänään on taluttaja ja kumpi roikkuu perässä.