Kuntoutusviikko 5. ja viikonlopun kuulumiset

Ompas ollut huippukiva ja monipuolinen viikonloppu! Perjantaina kävin vain koulussa tekemässä enkun prelikokeen, jonka jälkeen suuntasin tallille. Ratsastin ensiksi Bella-ponilla, joka toimi paremmin kuin koskaan aiemmin! Tehtiin ympyröillä kokoamisia pääosin ravissa ja laukassa, kyllä oli taas huippua päästä rastastamaan ihan kunnolla. Bellan jälkeen kipusin Oton selkään. Tallilta menin kotiin, jossa hoidin illan 7 ja 8-vuotiaita serkkujani. Sen jälkeen lähdin vielä käymään lukiomme pikkujoulumökillä, jossa olikin melkoinen meno.. Olin kuitenkin autolla liikenteessä, joten pääsin vielä ihan suhteellisen ajoissa nukkumaankin. Lauantai koostui serkkujen kanssa leikkimisestä, talleilusta ja lautapeleistä hyvässä seurassa. Myös tänään olen tehnyt paljon kaikkea mukavaa, mm. ratsastanut Otolla ja Rossolla sekä pelannut kyllästymiseen saakka muuttuvaa labyrinttiä. Voi sitä nostalgian tunnetta! :D

Bella

 Perjantaina ja lauantaina ravailtiin samalla tavalla kuin torstaina, ainoastaan suoralla uralla muutama lyhyt pätkä. Torstain jäykkyys oli hävinnyt ja heppa liikkui jo hyvin! Selkään liike tuntui puhtaalta, ja lauantaina videolta katsottaessa myös näytti. Tietysti tässä itse tulee jo vähän luulosairaaksikin kun jokaisella askeleella miettii oliko askel normaali vai ei. Otto on kuitenkin liikkunut innokkaasti ja mielellään, joten eiköhän tämä tästä pikku hiljaa mene parempaan päin.. :)

Perjantaina sain myös klipattua Oton loppuun, aiempina vuosinahan sillä on ollut kaulan yläosassa ja pepun päällä karvat, tänä syksynä klippasin ensimmäistä kertaa kokonaan (paitsi jalat ja pää sekä satulan kohta). Otto oli jo hyvin rauhallinen, aivan kuin hommassa ei olisi koskan mitään ongelmia ollutkaan. On ollut nyt kyllä niin kiva kun on karvaton hevonen, se on sekä siistimmän näköinen että helpompi hoitaa. Ratsastaessa (kävellessä) oon käyttänyt sillä joko vilttiä pepun päällä tai Horse Comfortin luxus- villaloimea säästä riippuen. Tuo villaloimi on muuten ihan mielettömän hyvä, suosittelen kovasti, mikäli villaloimelle tarvetta on!

Kaula näyttää nyt karvattomana puolet kapeammalta ja vieläkin pidemmältä! :D

Lauantailta

Joululahjalistalla onkin nyt ratsastusloimi, sillä tuo vilttien kanssa pelaaminen on aika ärsyttävää, sekä jossain määrin hankalaakin kovemmassa vauhdissa. Yksi ratsastusloimi mulla on kyllä, mutta siinä kiinnitys tulee satulan eteen. Ongelman tästä tekee se, että mun koulusatulassa on vain yksi siipi, eikä loimea viitsi satulan alta laittaa. Estesatulan kanssa tuo loimi käy hyvin, mutta itse tykkään enemmän mennä koulupenkillä. Meidän meno on kuitenkin sen verran rauhallista tulevat kuukaudet, ettei ravailujenkaan aikana lämmike olisi pahitteeksi.

Tälläistä loimea olen toivonut, mutta sinisenä. Toivottavasti se on ihan kivan näköinen, sillä siitä väristä ei ollut kuvaa, joten en tiedä yhtään millainen sininen se on. :D

Ennen klippausta

Tänään, eli sunnuntaina ravailin hieman enemmän kuin aiempina päivinä. Olen aiemmin ravannut minuutin verran, nyt mentiin ehkä jo huimat kaksi! :D Mentiin aiempaa pidempiä pätkiä ja hieman myös kaarevia uria. Olen edelleen yli-varovainen, mikäli esimerkiksi huomaan että on tulossa vähänkin jyrkempi kaarre niin otan ennemmin käyntiin kuin ravaan siitä. Eihän meillä edes ole mitään kieltoa tehdä jyrkempiä kaarteita, mutta tuon kuukauden kävelyn jälkeen sitä alkaa varovaiseksi kaiken rasituksen suhteen, ainakin näin aluksi. Ensi viikon aikana (kuntoutusviikko 6) ravin määrä olisi tarkoitus nostaa noin viiteen minuuttiin, edelleen ravaillen loivilla teillä pienissä pätkissä. Kiinnostaisiko teitä nähdä kuntoutussuunnitelma, jonka mukaan etenemme? Olen siis itse laatinut sen muutaman ohjeen pohjalta, jotka eläinlääkäri antoi. Näin pääsemme siihen pisteeseen, jossa täytyy helmikuussa olla, kuitenkaan etenemättä liian nopeasti.

Mistä tietää, ettei hevonen ole riehunut? -Sen päällä on lumikerros, vaikkei moneen tuntiin ole satanut lunta. :D

 Tässä loppuun vielä video, jolla on muutamia ravipätkiä. Ekat on torstailta, jolloin ravattiin ensimmäistä kertaa kuukauteen. Otto on selkeesti jäykkä, mutta astuu kuitenkin yhtä pitkälle vatsan alle molemmilla takajaloilla. Lauantain videoissa meno on selkeästi jo vetreämpää ja pirteämpää. Miltä tuo liike teidän mielestä näyttää? Säätäkää mutterista laatua paremmaksi!

Onnellinen vai onneton?

Olen ihminen, joka miettii hyvin paljon onnellisuutta ja omaa elämäänsä. Viime aikoina olen ahdistunut monesti näitä asioita pohtiessani, koska en ole osannut päättää, olenko tällä hetkellä onnellinen vai en. Normaalisti kyllä tiedän kumpaa olen, ja useimmiten se on onnellinen. Yhtenä aurinkoisena päivänä kun lähdin maastoilemaan, tuntui, että elämä hymyilee. Ei sillä niin väliä, vaikka joudun vaan kävelemään, mulla on ihana ja fiksu hevonen alla ja muutenkin asiat hyvin. Seuraavassa hetkessä Otto muuttui ensimmäistä kertaa "saikun" aikana yli-energiseksi pelleksi, joka steppaili ja pörisi ihan kaikelle, eikä millään meinannut rentoutua. Silloin minulle tuli sellainen olo, että hitto vie kun voisi vaan karauttaa laukalla niin kauan että pieninkin pöllö-energia olisi karisteltu kannoilta. Sitä en kuitenkaan tehnyt, vaan yritin rauhoittaa tilanteen ja käveltiin tasaiseen tahtiin rennosti loppulenkki.

vuoden 2012 tonttuiluja

Tuon jälkeen olen nähnyt hurjasti unia, jotka liittyvät hevosiin. Usein olen ollut joko koulukilpailuissa tai estevalmennuksessa, ja kesken kaiken muistanut, ettei Otto olekkaan kunnossa. Unet ovat aina loppuneet siihen, että tajuan pilanneeni Oton, kun en ole muistanut kuntouttaa sitä. Tiedän kyllä (tai ainakin yritän tiedostaa), ettei Oton vamma ole minun vikani, mutta silti ajatukset kiertää kehää. Olisinko voinut tehdä jotakin toisin, mitä jos... Onnekseni olen nyt päässyt ratsastamaan ratsastuskoulun hevosilla paljon, hyppäämäänkin. Muuten olisin varmaan tullut hulluksi.

Pienen piristysruiskeen sain siitä, kun pääsin ravailemaan hieman Otolla, ja kuntoutus lähtee konkreettisesti etenemään, kun liikuntaa saa alkaa lisäämään. Silti miettiessäni, että kahteen kuukauteen en saa treenata Otolla kunnolla, tuntuu masentavalta. Aluksi yritin olla positiivinen ja minusta varmaan saikin vaikutelman, että ei tässä mitään. Hiljalleen kuitenkin todellisuus ryömii esiin. Ennen minusta ei ikinä tuntunut, etten jaksaisi lähteä tallille, sillä ratsastus piristi aina. Nyt kun ei voi suunnitella treenejä ja talleilun kohokohta on hevosen harjaaminen, voitte varmasti kuvitella, että pimeinä sadeiltoina ei aina true heppatyttökään innostu tallille lähdöstä. Tietysti Oton kanssa on aina kiva touhuta, mutta olen kuitenkin suurimman positiivisen energian aina saanut hyvin sujuneesta treenistä.

Edellä mainittujen asioiden vuoksi tulee välillä hieman onneton olo. Muut treenaavat ja hyppäävät hevosillaan ja minä kävelen, kävelen ja kävelen. Tietysti läheiset ihmiset ja ystävät auttavat jaksamaan, mutta toivon todella, että helmikuuhun asti kuntoutus sujuu suunnitelmien mukaan ja sitten pääsemme treeniin mukaan.

Tämä oli hyvin erilainen postaus kuin yleensä, mutta oli pakko päästä hieman purkamaan ajatuksia. Jaksoitteko lukea tälläisen pääntyhjennyksen?

Vihdoin ravia!

Kuten otsikostakin pystyy jo päätellä, tänään oli neljä pitkää viikkoa kulunut kävellessä ja vihdoin sain ottaa ravia. En tietenkään paljoa, mutta hieman. Käveltiin Oton kanssa alkuun aika pitkään ja pyörin vaan ympyröillä ilman sen suurempaa tehtävää. Ravattiin suoralla uralla, neljä pitkää sivua molempiin suuntiin. Aluksi Otto oli hieman jäykkä, otti edelleen oikealla takasella lyhyempää askelta. Viimeiset ravipätkät oli jo vetreämpiä, mutta liike ei kuitenkaan ihan puhdasta ollut. En tiedä johtuuko se jäykkyydestä, kivusta vai "kipumuistista" (Otto on tottunut jalan olevan kipeä ja automaattisesti varoo sitä). Nyt ajattelin muutaman päivän ajan katsoa ja ravailla saman verran kuin tänään, eli noin minuutin (kuten ohjeistettiin), ja mikäli Otto edelleen on jäykkä tai epäpuhdas niin soittelen lääkärille, että kuinka jatketaan. Pauliina oli videoimassa meitä, joten varmaan seuraavaan postaukseen saatte pienen videon tämän päivän menosta. Ravailujen jälkeen tehtiin hetki väistöjä sekä avotaivutuksia, joissa Otto toimi ihan kivasti.

En ole tainnutkaan teille mainita Oton klipperiin totuttamis-projektista. Syksyllähän minulla oli tarkoitus, ettei Ottoa tarvisi ollenkaan rauhoittaa, vaan totuttaisin sen klipperiin niin, että voisin klipata ilman piikkiä. Salon alueiden väliset mestaruudet kuitenkin tulivat hieman yllättäen ja niitä ennen piti karvakasa saada siistittyä, joten suosiolla pyysin eläinlääkärin rauhoittamaan Oton, jotta saatiin klippaus hoidettua.

Klippaus tapahtui siis joskus lokakuun alussa, joten nyt Oton karva on ollut jo varsin pörröinen. Viimeiseen kuukauteen karvasta ei kuitenkaan ole ollut haittaa. Nyt klippaus kuitenkin tuli ajankohtaiseksi monestakin syystä: a) liikutus muuttuu raskaammaksi hiljalleen b) Otto on alkanut hikoilla jo tunnin käyntilenkeilläkin hieman c) klipperi ei pian olisi mennyt turkista läpi. Näiden kolmen syyn saattelemana siis kaivoin klipperin kaapista ja marssin Oton luokse. käynnistäessä klipperin Otto ryntäsi pöristen karsinan takanurkkaan. Yllättävän nopeasti kuitenkin pääsin kosketusetäisyydelle ja sain hevosen hieman rentoutumaan, aiemmin siinä vaiheessa olisi luultavasti tullut kenkää (Ottohan ei ole ikinä potkaissut minua, mutta klippauksen se on aina kokenut "uhkaavaksi" ja alkanut puolustaa itseään). Viitisen minuuttia totutin ja palkitsin aina paineen poistamisella, kun sain toivottua käytöstä ja lopulta pääsin leikkaamaan karvaa. Eilen siis aloitin tämän "projektin", kyljestä ja mahasta Otto antoi erittäin hyvin klipata, mutta lavasta eteenpäin yrittäessä aina hermostui. Päätin klipata vain kyljen ja jatkaa seuraavana päivänä.

Tänään urakka jatkui. Aluksi oli jännittyneisyyttä ilmassa, mutta hyvin homma lähti sujumaan. Sain jopa kaulan klipattua ongelmitta ihan niskaan saakka! Kaulasta ottaessa Otto oli hieman hermostuneempi, mutta antoi klipata, muualta klipattaessa se oli jo ihan rentona. En kerinnyt kuitenkaan ihan kokonaan klipata, huomiselle jäi vielä toiselta puolelta osa kyljestä ja peppu, muuten on kana jälleen kynittynä! :)

Oli kyllä ihan huippua kun pystyin klippaamaan ilman rauhotusta, sen on aina niin hankalaa kun kiireellä pitää klipata että koni ei kerkiä herätä. Otosta tuli erittäin vaalean harmaa, paljon vaaleampi kuin ennen. Alkuun se näytti ihan hirveen väriseltä, mutta silmä tottui ja lopulta se oli ihan kivan värinen jo :D Yritän joku päivä saada teillekkin kuvaa kaljusta Otto-parasta.

Toivottavasti jaksoitte lukea tuon pitkän selostuksen asiasta, kovin montaa teistä se ei ehkä kiinnostanut, mutta mulle se oli melko iso juttu, koska pari vuotta ollaan tuon asian kanssa väännetty ja vihdoin se onnistui. Olkaa siis ihmiset iloisia, mikäli teillä on hevonen, jolle klippaus on nautinto! Tekstistä ei myöskään ehkä tule ilmi, kuinka hankalaa tuohon pisteeseen pääseminen on ollut, mutta jos kaiken olisin selittänyt niin yksikään ei olisi jaksanut sitä lukea, joten tuo riittäkööt.

Postauksen kuvat ovat ensimmäistä lukuun ottamatta viime kesältä ja (c) Pauliina. :)

Toivekuvapostaus, osa 1

Heippa pitkästä aikaa! Toteutan tämän toivekuvapostauksen nyt kahdessa osassa, ensimmäiseen tulee ne, joihin löydän tietokoneelta kuvat ja toiseen ne kuvat, jotka joudun ottamaan. Mulla ei ole tällä hetkellä kameraa käytössä, jonka takia myös postailu on ollut melko hankalaa. Jouluna tähän kuitenkin on tulossa muutos, sitten ei pitäisi enää olla kamerasta pulaa! :) Toinen osa tätä postausta tulee siis joulun jälkeen.

Kuvassa edesmenneen kanini hauta

Kuvassa entinen ylläpitohevoseni Bimi

Tähän olisin voinut laittaa vaikka 20 kuvaa, mutta tästä tulee ehkä eniten ihanat ja lämpimät päivät mieleen

Chicago 2010

Nousuokseri

Kuvassa siis Tuuri-ohjelmasta tuttu Catmandoo Ähtärin yökerhossa.. Älkää kysykö miten olen kyseiseen kuvaan päätynyt! :'D

Jouluaatto 2012

Pohjanmaan junioreiden aluemestaruushopea

Jyväskylän Killeri

Kuvassa näkyvä satulahuopa taitaa olla ensimmäinen hankinta

Jo edesmennyt Rolle-pupu

Wanhat 2013

Haaste !

Haasteen tarkoituksena on haastaa alle 150 lukijan blogeja ja antaa blogeille näkyvyyttä.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään. 

2. Heidän täytyy myös vastata 11 kysymykseen. 

3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.

4. Pitää haastaa ainakin 5 eri bloggaajaa jolla on alle 150 lukijaa. 

5. Haasteessa tule lukea kenet on haastanut ja kuka on hänet haastanut linkeillä. 

6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudelleen. 

7. Ei saa laittaa " Kaikki saavat tehdä haasteen "! 

Sain tämän haasteen Pauliinalta, kiitos!

11 faktaa minusta

1. olen ratsastanut 13 vuotta

2. inhoan parsakaalta, popcorneja ja kokista

3. olen syntynyt ystävänpäivänä

4. olen silittänyt delfiiniä

5. syntyessäni minulla oli pikimustat hiukset

6. juon paljon kahvia ja limsaa

7. olen asunut koko ikäni samassa talossa

8. minulla ei ole mitään hajua mihin kouluun haluaisin lukion jälkeen

9. olen tällähetkellä erittäin onnellinen. Saattaa kuullostaa jostakin hyvin ristiriitaiselta, koska Otto on kipeänä, mutta luotan vahvasti sen parantumiseen ja yritän etsiä positiivisia asioita.

10. odotan joulua erittäin paljon

11. ala-asteella luokallani oli minun lisäksi 3 lasta

1. Mitä pelkäät?

Minulle tärkeiden ihmisten menettämistä ja sitä ettei Otto kuntoutuisikaan. Lisäksi maastoillessa pelkään, että vastaan tulee jälleen karhu tai susilauma. 

2. Mitä tavoitteita sinulla on ratsastuksessa?

Haluaisin, että ratsastus säilyisi minulla ainakin harrastuksena vanhaksi saakka. Jatkossakin haluaisin kilpailla aluetasolla, ehkä myös kansallisella joskus. Mitään suuria tavoitteita ei ole, katsotaan mihin elämä vie.

3. Rakkain hevonen?

Tähän ei kahta sanaa tarvita: Otto <3

4. Missä haluaisit olla 10 vuoden päästä?

Haluaisin olla valmistunut ammattiin ja tehdä töitä valitsemallani alalla. Haluaisin olla parisuhteessa ja olla onnellinen, kaikki muu on vain plussaa.

5. Koulu vai esteet?

Esteet. Tykkään treenata kouluakin, mutta vauhti ja jopa vaaralliset tilanteet vetävät puoleensa.

6. Ketä ihailet?

Päämäärätietoisia ihmisiä, jotka tekevät töitä unelmiensa eteen.

7. Parasta ratsastuksessa?

Ystävyys hevosen kanssa. Tietysti kilpailuissa pärjääminen ja onnistunut treeni tuovat innostusta lajiin, mutta kaikkein parasta on yhdessäoleminen hevosen kanssa, josta välittää. Kun hevonen tunnistaa sinut ja toimii lähes ajatuksella, jää onnistunutkin treeni kakkoseksi.

8. Miksi aloitit harrastamaan ratsastusta?

Siskoni ratsasti, joten oli luonnollista, että minäkin aloitin tunneilla käymisen. Aluksi olin kuulemma ollut hieman vastentahtoinen, mutta ajan kuluessa ratsastuksesta on tullut osa elämää.

9. Mikä on bloggaamisessa parasta?

Se, kun asiat jäävät jonnekkin "muistiin" ja niitä voi sieltä jälkikäteen lueskella. Tietysti myös positiiviset kommentit kannustavat kirjoittamaan.

10. Mitä harrastat?

Ratsastusta.

11. Oletko koskaan meinannut lopettaa ratsastusta?

En, ellei lasketa sitä, kun pienenä en ollut kovin innokas (joskus 5-vuotiaana). Silloin olisin varmasti lopettanut jos olisin saanut päättää, mutta siitä lähtien kun olen jotain tästä harrastuksesta tajunnut, ei lopettaminen ole käynyt mielessäkään.

Haastan Lauran, Eveliinan, Saran, Petran ja Monan

Kysymykset haastetuille:

1. Jos nyt saisit valita, millaisen hevosen haluaisit?

2. Ostatko useammin merkkivarusteita kuin "merkittömiä"? Miksi?

3. Mikä haluaisit olla ammatiltasi?

4.Kuinka monta lukijaa haluaisit blogillesi?

5. Mihin tavoittelet ratsasstuksessa?

6. Millainen olisi unelmiesi päivä?

7. Paljonko haluaisit voittaa lotossa?

8. Kaksi tavaraa tai tuotetta jotka ostaisit nyt?

9. Mitä jouluaattoosi sisältyy?

10. Elokuva, jota suosittelisit?

11. Lempitehtävä kouluratsastuksessa?

 

Maastoilua, maastoilua, puomeja, maastoilua...

Otsikko kuvaa melko loistavasti meidän nykyistä arkea. Aina sään salliessa käymme tunnin maastokävelyllä, muussa tapauksessa ollaan menty maneesissa puomeja tai ihan perus venyttelyä ja taivuttelua. Tykkään käydä paljon enemmän maastossa kuin kävellä maneesissa, sillä tunnin maneesikävely on sekä hevoselle että kuskille melkoisen puuduttavaa.. Tässä postauksessa kerron viimeaikojen kuulumisia sekä tyhjentelen hieman puhelimelle kertyneitä kuvia. :)

Ollaan saatu nauttia ihanista aurinkoisista pakkaspäivistä, pakkasta on ollut parhaimillaan -11 astetta. Silloin kyllä joudun pukemaan tunnin maastokävelylle vaatetta kuin olisi -20 astetta, sillä pelkästään kyydissä istuessa ei kovin lämmin tule.. Tiistaina menimme kuitenkin maneesissa puomeja, koska niitä oli siellä valmiina. Laitoin viuhkapuomit, 4 käyntipuomia pidemmillä väleillä ja 3 lyhyillä väleillä sekä yhden puomin korotin n. 15cm maasta. 50min menimme niitä, aluksi Otto ei oikein kunnioittanut puomeja, mutta aikansa kolisteltua tajusi alkaa nostelemaan jalkojaan.

kiinnostus 10+ tiistaina tarhasta haettaessa... :D

Otto tietää ettei karsinasta saa tulla tiettyä pidemmälle, yhtenä päivänä tallissa tapahtui sen mielestä jotain näkemisen arvoista niin varmaan 1/3 hevosta oli karsinan ulkopuolella sen kurotellessa, mutta kaviot pysyi nätisti oikealla puolella.. :D

Otto ilmaisee tyytyväisyyttään uuteen loimeen :D

 Ostin Otolle uuden toppaloimen talliin.. Tai oikeastaan tämä oli jo toinen toppaloimi tälle syksylle, mutta ensimmäinen jonka ostin Hööksiltä hajosi täysin saumoistaan heti viikon käytön jälkeen, joten sain palautettua sen ja rahat takaisin. Tämä uusi on Equilinen 200 gramman kevyehkö tallitoppis, alkuperäishinta olisi ollut jotain 130€, mutta tämä oli tarjouksessa 89,90€. Laadukas loimi joka istuu tosi hyvin, vähän se on liian pitkä Otolle, mutta siitä ei ole käytännön haittaa. :)

Lauantaina oli seuramme pikkujoulut, jossa söimme ensiksi vatsat jouluruokaa täyteen, sitten oli monenlaista toimintaa ja palkitsemista jonka jälkeen suuntasimme pienemmällä porukalla jatkoille.

1. Totuus :) // 2. Biljardin pelaamista pikkujoulujen jatkoilla // 3. Ihana kiireetön aamu // 4. poseerausta pikkujoulujen jatkoilla




Ja ajattelin tehdä sellasen toivekuvapostauksen, joita on ollut varmaan lähes joka blogissa jo, mutta itse olen ainakin tykännyt niitä lukea. Eli siis kertokaapas mitä haluatte minun kuvaavan, niin toteutan niitä sitten kun ideoita on riittävästi! :)