Puikkoluun kontrolli: check

Huh, klinikkareissusta selvitty, vaikka pakkasukko yrittikin meidän reissua hankaloittaa. Aamulla siis lähdettiin ennen seitsämää kotoa tallille, pakkasta 27 astetta. Kuten aiemminkin jo olen maininnut, onneksi klinikka on noin lähellä, olisi saattanut jäädä reissu tekemättä jos olisi ollut pidempi matka. Olin jo eilen kaivanut kopin esiin hangesta, joten sen kanssa ei kauaa kestänyt. Etna odotti tallissa, heitin sille vain suoraan loimet päälle ja suojat jalkaan. Lisäksi puin jo valmiiksi riimun alle suitset, että klinikalla päästäisiin heti juoksemaan. 

Klinikalla olimme vähän etuajassa, joten odoteltiin hetki autossa. Kun eläinlääkäri saapui, otettiin Etna sisälle riisuttavaksi. Lääkäri oli siis sama joka leikkasi Etnan jalan, joten tapaus oli hänelle tuttu ja hän muistikin meidät heti. Hän kyseli kuulumiset, kehui jalan näyttävän tosi hyvältä ja tuumasi, että Etnakin on pysynyt aika hyvässä kunnossa, ei ole edes pahasti lihonnut. Noh, on se todellisuudessa melko pyöreähkössä kunnossa ja etenkin takaa on lihakset vähän tippunut, mutta ei nyt mitään katastrofaalista. Kuulumisten jälkeen jälkeen tehtiin ulkona ehkä nopein juoksutus ikinä, koska kukaan meistä ei halunnut paleltua kauaa pihalla. Kerran edestakaisin ja molempiin suuntiin yhdet ympyränpuolikkaat, jotta nähtiin liikettä myös kaarteessa. Etna liikkui kuulemma täysin puhtaasti, itse en kauheasti nähnyt kun koitin lyllertää toppavarustuksissani eteenpäin.

Sisällä suunnattiin röntgeniin ja puikkoluun tyngästä otettiin kuva. Kaikki oli kunnossa ja luun pää hyvin siisti. Poistettu pala oli ollut 3-4cm pitkä ja jäljellejääneestä päästäkin oli poistettu pätkä, jotta pieni luuliika saatiin pois. Röntgenin jälkeen jalka vielä ultrattiin jotta saatiin varmuus, että jänteet ja hankkari on edelleen kunnossa. Pari ylimääräistä sydämentykytystä taas kun yritin epätoivoisesti tulkita ultraääntä, niin monesti olen saanut kuulla huonoja uutisia ultrassa. Tykytykset olivat kuitenkin turhia, sillä kaikki rakenteet oli oikein siistejä, ainoastaan pientä ihonalaisturvotusta oli havaittavissa, mutta se on tässä vaiheessa toipumista vielä normaalia. 

Kun jalka oli saanut hyvän tuomionsa, Etnalla raspattiin vielä hampaat ja se sai rokotuksen. Hampaissa oli aika isot koukut etummaisissa poskihampaissa, samoin taaempana oli piikkiä, mutta pureta oli kuulemma kuitenkin hyvä. Koska löydökset oli kuitenkin melko suuret, tarkastetaan suu seuraavaksi puolen vuoden päästä ja katsotaan, onko tälläinen tiheämpi raspausväli parempi. 

Kun kaikki toimenpiteet oli suoritettu, lähdettiin kotia kohti. Tallilla Etna pääsi heti tarhaan ja jäi kahlailemaan lumeen oikein tyytyväisenä. Tästä edespäin saan siis alkaa kävelyttämään sitä selästä käsin ja ottamaan pieniä ravipätkiä, ensin kaksi viikkoa vain suoralla ravia ja sen jälkeen saa alkaa tekemään loivia kaarteita ja ympyröitä. Kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että ravaillaan normaalisti, lisätään ohjelmaan laukkaa hiljalleen. 1,5-2kk päästä pitäisi Etnan olla normaalissa rasituksessa. Mikäli kaikki sujuu hyvin niin tuolloin saa sitten alkaa ottamaan myös pieniä esteitä mukaan kuvioihin, puomeja saa käyttää apuna jo aiemmin. Luultavasti siis seuraavat pari viikkoa tamman päänupin ja pohjien salliessa mennään pitkälti maastossa, koska meidän maneesi on sen verran lyhyt, että ravaaminen suoraan sielä on hieman haastavaa. 

Kriittisimmät ajat jalan suhteen on siis nyt takana päin ja toivotaan, että tästä on suunta vain ylöspäin eikä tamma nyt teloisi itseään mistään muualtakaan. Ai että miten voi ihminen olla iloinen muutamasta ravipätkästä ja käyntityöskentelystä! Oon ollut tamman selässä viimeksi 28. marraskuuta, joten melkoinen ikävä onkin jo katselemaan maisemia tuttujen korvien välistä.