Mitä uutta tallin vaihdosta on seurannut?

Syyskuun alussa, tai tarkalleen ottaen elokuun 30. päivä, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja muutimme 272 kilometriä itään päin, Pohjois-Savoon. Ajattelinkin nyt listata mikä kaikki arjessamme on muuttunut tai aiheuttanut ihmetystä, sillä uusi talli eroaa melko paljon edellisestä, eikä paikkakunnistakaan löydy paljoa samankaltaisuutta. 

1. Murre

Varmaan ensimmäinen, josta tajuaa paikkakunnan muuttuneen on murre. Kun sangosta tulee sankko, kärryistä kärrit, ja viitsiminen muuttuu kehtaamiseksi, täytyy ikänsä Pohjanmaalla asuneen tyttösen hieman sulatella kuulemaansa.

2. Pesupaikka

Ai että, mä niin nautin! Syksyn tullen päivittäiseen käyttöön päässyt pesupaikka (tai totta puhuakseni kaksi) on kyllä niin arjen luksusta. Edellisellä tallilla moista hienoutta ei siis ollut, joten jollekin niin arkipäiväinen asia on mulle juhlaa.

Kaikki kuvat on otettu tiistaina, kun menin rennon maastolenkin jälkeen hetken koulua. (c)Pauliina Nikkilä, kiitos!

3.Ponilauma ja piehtarointi

Etnan egoa kolhittiin ekoina päivinä oikein kunnolla, kun tyyppi pistettiin ponien kanssa samaan laumaan. Hänen korkeutensa niin kovasti koittaa aina olla iso heppanen, ja sitten hänet mennään laittamaan ponien keskuuteen. Pah! Noh, aika äkkiä tamma hoksasi, että ponit on oikeastaan aika kivoja kamuja, ja lopulta soluttautui joukkoon vähän turhankin hyvin. Etnasta nimittäin tuli oikea piehtaroinnin mestari. Hevonen, joka oli koko kesänä piehtaroinut pihalla ehkä kolmesti, piehtaroi nykyään päivittäin. Puolelta toiselle. Kurakossa. Tämän osuuden olisi kyllä saanut mun puolesta jättää oppimatta poniksi soluttautumisessa!

4. Moottoritie

Kun vanhalla tallimatkalla ei vättämättä tullut auton autoa hiljaisina aikoina vastaan, on melkoinen tottuminen siihen, että nykyään tallille huristellaan moottoritietä. Niin hiukeaa, kun ei tarvi junnailla kenenkään maajussin traktorin perässä!

5. Autottomat maastot

Mikään ei ole inhottavampaa maastossa kuin epätietoisuus siitä, kaahaako seuraavan mutkan takaa joku kiiltävällä koslallaan ohi valonnopeudella. Vaikka täälläkin osa maastoreiteistä on tietysti liikennöityjä, löytyy myös paljon reittejä, joissa ei tarvi kesken laukkapätkän murehtia tuleeko auto vastaan. Tykkään!

6. Lyhyt matka hevostarvikeliikkeisiin

Niin hyvässä kuin pahassa, hevostarvikkeita myyviä liikkeitä löytyy 15km säteellä ehkä viisi? Ennen täytyi rehutkin hakea 40 kilometrin päästä. Nyt Agrimarket löytyy tallimatkan varrelta. Niin helppoa kun säkin voi hakea aina silloin kun edellinen on loppumassa, eikä säkkejä tarvitse hamstrata kerralla viittä mukaan. Tietysti myös kiusaus uusiin varustehankintoihin on suuri, kun kaikkea ihanaa löytyy niin läheltä, mutta ainakin tähän saakka olen saanut pidettyä lompakon nyörit tiukasti kiinni.

7.Kuivaushuoneet

Jälleen asia, joka helpottaa arkea niin paljon. Kaksin kappalein kuivaushuoneita, niin ihanaa kun märätkin suojat ehtivät kuivumaan seuraavaksi päiväksi taas käyttökuntoisiksi.

8. Jättimäinen kenttä

Uuden tallin kenttä on ihan valtava. Vanhallakin tallilla oli suuri kenttä, mutta uusi on kuin se kertaa kolme. Hyppääminen on huippua, kouluratsastus sitten taas ehkä hieman kärsii.. Alkuun nimittäin Etna oli aika villi uudella kentällä ja halusi vain porskuttaa täysiä, kun tilaa kerran oli. Myös itse sorrun helposti vain ajelehtimaan kentän päästä toiseen, jolloin Etnakin jää helposti vähän pois avuilta. Onneksi hiljalleen isoon tilaan alkaa tottua ja koulutreeneihinkin on alkanut löytyä vähän ideaa. Ehkä jo ensi kesänä osataan treenata täysillä myös isolla kentällä. :D

Oletteko te joutuneet/saaneet joskus vaihtaa tallia, ja millaisia muutoksia se toi vastaan?