Hevoseni ihanat tavat

Jatkumona postaukseen "Hevoseni ärsyttävät tavat" täytyy tietysti myös niistä hyvistä tavoista kirjoittaa.

Oton ihanat/hyvät tavat

1. Otto tottelee käskyä "seis". Voin siis jättää sen esimerkiksi maneesissa lantoja siivotessa tai tallin käytävällä vapaaksi, eikä se lähde mihinkään. Myöskään karsinasta se ei tule, vaikka ovi olisi auki ja minä tallin toisessa päässä. 

2. Otto nostaa päänsä käskystä ja pitää sen ylhäällä. Ei ehkä niin tarpeellinen taito niille hevosille, joiden tukkaa ei tarvitse letittää (etenkään tuo jälkimmäinen), mutta pitkätukan kanssa helpottaa arkea huomattavasti. Otto siis pitää päänsä ylhäällä kun letitän sitä, vaikka maassa olisi heinäkasa. Kun taputan sitä sään vierestä, se tietää että nyt saa laskea pään.

3. Otto pysyy hoitaessa pää karsinan ovelle päin. Inhoan hoitaa hevosia, jotka mököttävät karsinan peränurkassa, joten olen opettanut Otolle, että hoidettaessa seisotaan naamataulu karsinan ovelle päin ja paikoillaan. Ainoastaan satulavyön kilinän kuullessaan Otto joskus kääntyy takapuoli ovelle, mutta muuten oppi on kyllä mennyt perille. Pitäähän sitä vähän mieltä osoittaa jos ei huvita lähteä töihin ;)

4. Otto nostaa jalkansa käskystä. Tämä tulikin jo edellisessä "osassa" esille, mutta negatiivisemmassa merkityksessä. On se siis hitaudesta huolimatta kiva että kintut nousee ilman, että niitä joutuu kaksin käsin repimään.

5. Otto tietää, ettei herkkuja saa kerjätä. Jos se yrittää tunkea liikaa, sanon sille "odota", jolloin se kääntää päänsä pois niin kauaksi aikaa, että ojennan käteni, jossa herkku on. 

6. Otto käyttäytyy kisapaikoilla kuin kotonaan ja on helppo käsitellä. Tavallaan tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta niin ei kuitenkaan ole, ja se näkyy kyllä kisoissa muiden menoa katsellessa. Otto siis syö ja on ihan yhtä lunkki käsitellä kuin normaalistikin. Tietysti verkkaan päästessä joskus voi kierrokset nousta, mutta sehän kuuluu asiaan.

2012