Hevoseni ihanat tavat

Jatkumona postaukseen "Hevoseni ärsyttävät tavat" täytyy tietysti myös niistä hyvistä tavoista kirjoittaa.

Oton ihanat/hyvät tavat

1. Otto tottelee käskyä "seis". Voin siis jättää sen esimerkiksi maneesissa lantoja siivotessa tai tallin käytävällä vapaaksi, eikä se lähde mihinkään. Myöskään karsinasta se ei tule, vaikka ovi olisi auki ja minä tallin toisessa päässä. 

2. Otto nostaa päänsä käskystä ja pitää sen ylhäällä. Ei ehkä niin tarpeellinen taito niille hevosille, joiden tukkaa ei tarvitse letittää (etenkään tuo jälkimmäinen), mutta pitkätukan kanssa helpottaa arkea huomattavasti. Otto siis pitää päänsä ylhäällä kun letitän sitä, vaikka maassa olisi heinäkasa. Kun taputan sitä sään vierestä, se tietää että nyt saa laskea pään.

3. Otto pysyy hoitaessa pää karsinan ovelle päin. Inhoan hoitaa hevosia, jotka mököttävät karsinan peränurkassa, joten olen opettanut Otolle, että hoidettaessa seisotaan naamataulu karsinan ovelle päin ja paikoillaan. Ainoastaan satulavyön kilinän kuullessaan Otto joskus kääntyy takapuoli ovelle, mutta muuten oppi on kyllä mennyt perille. Pitäähän sitä vähän mieltä osoittaa jos ei huvita lähteä töihin ;)

4. Otto nostaa jalkansa käskystä. Tämä tulikin jo edellisessä "osassa" esille, mutta negatiivisemmassa merkityksessä. On se siis hitaudesta huolimatta kiva että kintut nousee ilman, että niitä joutuu kaksin käsin repimään.

5. Otto tietää, ettei herkkuja saa kerjätä. Jos se yrittää tunkea liikaa, sanon sille "odota", jolloin se kääntää päänsä pois niin kauaksi aikaa, että ojennan käteni, jossa herkku on. 

6. Otto käyttäytyy kisapaikoilla kuin kotonaan ja on helppo käsitellä. Tavallaan tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta niin ei kuitenkaan ole, ja se näkyy kyllä kisoissa muiden menoa katsellessa. Otto siis syö ja on ihan yhtä lunkki käsitellä kuin normaalistikin. Tietysti verkkaan päästessä joskus voi kierrokset nousta, mutta sehän kuuluu asiaan.

2012

Hevoseni ärsyttävät tavat

En ole koskaan törmännyt postaukseen, jossa omistaja käsittelisi hevosensa huonoja ja ärsyttäviä puolia tai tapoja. Nyt varmasti kaikki miettii, ettei mun hepassa vaan semmosia oo, mamman mussukka. Noh, niin ajattelin minäkin aluksi, mutta tarkemmin ajateltuna niitä kyllä löytyy. Ei mitään maata mullistavaa, mutta vuosien varrella jotkut asiat alkavat ärsyttämään ihan varmasti.

Oton ärsyttävät tavat 

1. Otto nostaa hitaasti kavion niitä putsatessa. Se kyllä nostaa sen pelkästä sanasta "nosta" ilman että kosken jalkaan, mutta se aika minkä se käyttää painon siirtämiseen toiselle puolelle ja lihassolu kerrallaan se hivuttaa jalkansa ylös... Siinä ajassa juoksisin tallin ympäri viidesti. No vähän ehkä liioittelua, mutta tehokkaana ihmisenä tietysti haluaisin selvitä siitäkin hommasta nopeasti, mutta hevosen toimiessa käskyn mukaisesti täytyy vain niellä kiireensä.

2. Otto haahuilee oviaukoissa. Ihan sama mihin ovelle pysähtyy, niin liikkeellelähtö on aina yhtä tuskaa. Ei auta vetää, sen olen todennut vuosien varrella. Täytyy vain odottaa, jotta herra saa lihassolut käyntiin. Ei siinä lopulta kovin kauaa (yleensä) mene, puhutaan siis sekunneista, mutta siinä hetkessä kun on itse lähdössä kävelemään muutama sekuntikin tuntuu iäisyydeltä. Myös kääntyminen on oven jälkeen työlästä, mikäli olen sulkemassa ovea heti kun ollaan menty siitä. Muut hevoset kääntyy taluttajan kannoilla ympäri, mutta ehei, ei Otto! Se haahuilee omissa ajatuksissaan ja kääntyy niin, ettei joudu astumaan ristiin, sehän veisi energiaa.

3. Otto inhoaa kun vieras henkilö yrittää koskea sitä päähän. Kaikki tietysti silittävät hevosta päästä, ja kun joku tulee katsomaan Ottoa ja ojentaa kätensä, Otto nostaa pään pilviin ja väistelee kättä parhaansa mukaan. Kaikki tietysti on heti että: "onpas se arka, voi heppaa, hyyyvää, minä tästä vain silittäisin, sooojaaaa.." Ja Otto tapittaa tyytyväisenä pää taivaassa. Todellisuudessa se siis ei ole päästään arka, inhoaa vain kun joku suhauttaa täysillä kätensä pisteeseen, johon se ei edes itse näe. Joskus Otto kylläkin yrittää huijata muakin nostamalla päänsä, mutta multa ei valitettavasti säälipisteitä tule, onhan päästä saatava lika pois.

4. Otto kulkee sateella pää etujalkojen välissä. Mikäli täytyy kävellä sadetta "kohti", se matelee kuin laiskiainen, koska neitiä inhottaa. Kerran vein sitä kaatosateessa laitumelle ja yritin olla mahdollisimman nopea etten kastuisi hirveästi itse. Lopulta kaikki vaatteeni oli läpimärkiä koska en saanut Ottoa kävelemään ripeästi, tai edes tavallista vauhtia sateessa.

Huippufiiliksiä

En tiedä mistä aloittaisin kirjoittamaan, niin innoissani olen tällä hetkellä! Eilen oltiin Oton kanssa Kaisan koulutunnilla ja tänään jatkettiin treenejä ilman satulaa. Pelkäsin hieman etukäteen miten Kaisan tunti sujuu ja huomaako Kaisa Oton liikkeessä sittenkin epäpuhtautta.

Aloitettiin tunti tekemällä päätyihin ympyrät ja vaihtaen aina suuntaa radan poikki. Jo ympyrän jälkeen pitkälle sivulle tullessa täytyi asettaa ulos, kääntää S:stä linjalle edelleen asetus ulospäin, painaen sisäjalkaa alas ja painon menosuuntaan. Sama asetus säilytettiin koko radan poikki, jolloin suunnan vaihtuessa R:ssä asetus oli oikea, eikä ollut ongelmaa saada sisäpohjetta läpi ja näin saatiin myös oikominen estettyä. Sitten taas päätyyn ympyrä ja uudelleen sama homma. Aluksi tehtiin ainoastaan käynnissä, ja mikäli radan poikki-linjalla Otto alkoi oikomaan tulevaan suuntaan, niin pieni väistö sivulle (sitä päätyä kohti mistä oltiin tulossa) auttoi ratkaisemaan ongelmaa.

Kun tehtävä sujui käynnissä, tehtiin ensiksi pääty-ympyrät ravissa ja muuten käynnissä. Kysyin miltä ravi näyttää, ja lievää alkukankeutta oikeaan kierrokseen oli havaittavissa, mutta se on ihan luonnollista tuollaisen vamman jälkeen ja ottaen huomioon Oton iän. Muutaman toiston jälkeen tehtiin koko harjoitus ravissa siten, että ympyröillä mentiin kevyttäravia liikkuen isosti eteen, pitkät sivut ja radan poikki-linja mentiin harjoitusravissa. Otto tulee ympyrällä herkästi etenkin vasempaan kierrokseen sisäpohjetta päin, joten sain käskyn siirtää molemmat kädet kohti ympyrän keskiosaa, ulkokäsikin piti tuoda ihan sään kohdalle. Myös hartioista piti kääntää oma menosuunta selkeästi sisään, jotta oma paino olisi ennemmin hieman sisällä kuin ulkona ja kääntäminen helpottuisi. Sitten ei auttanut kuin ratsastaa napakasti sisäpohkeella. Alkuun tämä tuntui tosi oudolta, sillä siirtäessäni käsiä sisäänpäin Otto punki sisälle entistä enemmän. Kuitenkin saadessani ratsastettua sisäpohkeen läpi, se tapahtui rehellisesti ja meno tuntui huomattavasti paremmalta aiempaan nähden. Normaalisti sitä tuudittautuu vain viemään ulkokättä ulospäin ja "johtamaan" hevosta sinne, jolloin ongelma peittyy, mutta ei ratkea.

Ravin jälkeen käveltiin melko kauan, että Otto sai hieman hengähtää. Sen jälkeen otettiin laukkaa, tarkoituksena saada laukka nousemaan pelkällä istunnalla, tai istunnalla ja pienellä sisäpohkeen merkillä. Laukannostoissa meillä on usein ongelmana turhakin lennokkuus, joten yritettiin saada pienin avuin siistejä nostoja ilman, että koko pakka leviää. Tehtiin laukkaakin samalla tiellä kuin käyntiä ja ravia, eli tultiin radan poikki-tielle ravissa asettaen tulevaan suuntaan, i:stä nosto ja tulevaan suuntaan päätyyn ympyrä tai pari laukassa. Päädystä laukan jälkeen siirtyminen raviin, pitkällä sivulla asetus ulos ja radan poikki, jossa jälleen uusi laukannosto toiseen suuntaan. Saatiin mielettömän hyviä nostoja, Otto pysyi pyöreänä ja selkä ylhäällä, jota on harvoin aiemmin tapahtunut. Hieman jouduin käyttämään vielä sisäpohjetta, mutta pelkästään ulkopohkeen "unohtaminen" nostossa sai aikaan suuren muutoksen parempaan.

Loppuun mentiin vielä harjoitusravissa maneesia ympäri uran sisäpuolella, Otto hieman jo väsähti eikä jaksanut kantaa itseään niin hyvin, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Fiilikset oli katossa tunnin jälkeen, koska päästiin tekemään kunnolla hommia valvovan silmän alla ekaa kertaa lähes neljään kuukauteen.

Kaisa kehui Oton olevan nyt sopivassa lihavuuskunnossa, selkeästi vapaasta heinästä on ollut hyötyä sille. Kaisa myös ehdotti, että alkaisin syöttämään Otolle jotain lisäravinnetta, joka auttaisi pitämään nivelet kunnossa ja ehkäisisi kovan rasituksen aiheuttamia ongelmia. Esiin nousi mm. Synequin, onko kellään teillä kokemuksia kyseisestä tuotteesta?

Tänään mentiin ilman satulaa hieman palauttelua eiliseltä, pitäen mielessä uusia oppeja. Tehtiin melko paljon väistöjä, sekä ympyröitä ja loivia kiemuroita. Otto kuuntelikin tosi kivasti sisäpohjetta ja oli ihan innoissaan menossa, oli ihana ratsastaa kun Otto selvästi nautti liikkumisesta!

Tulipas todellinen romaani, mitä pidätte tälläisistä tarkoista treeniselostuksista? Olin nyt niin innoissaan, että oli pakko päästä tyhjentämään kaikki innostus johonkin, ja mikäs sen parempi paikka kuin tämä. Nyt en ehtinyt kysellä ketään kuvailemaan treenejä, joten kuvat on aiheeseen liittymättömiä, mutta seuraavaksi kerraksi yritän saada jonkun kuvailemaan meidän menoa. :)

Ja kuten varmasti huomaatte, blogin tausta on vaihtunut huomattavasti hempeämmäksi. Kuten oletin, edellinen alkoi kyllästyttää tummalla olemuksellaan ja näin keväällä halusin hieman väriä blogiinkin. Mitä tykkäätte tästä?

Penkkarit !

Postailusta tuli hieman taukoa penkkareiden ja abiristeilyn, sekä niiden valmistelun takia. Otto sai viettää pari päivää vapaata kun olin risteilyllä, mutta oli siitä huolimatta (tai siitä johtuen) tänään ihan tosi hyvä! Se oli herkkä pohkeelle, tasainen edestä ja työskenteli hyvällä motivaatiolla! Ei tehty mitään erikoista, ihan vaan perus läpiratsastus.

Meillä oli siis penkkareiden teemana Englanti, koristeltiin koulu katosta lattiaan ja pukeuduttiin englantilaisiksi julkkiksiksi, elokuva-hahmoiksi, kuninkaallisiksi ja moniksi muiksi! Itse olin bond-tyttö kaverini kanssa ja Aleksi oli Bond. Tukka vaihtui ruskeaksi, silmät sinisiksi ja päälle hankittiin Lauran kanssa järkyttävät tiukat kultaiset kokoasut. Oltiin siis kuin suoraa Goldfinger-leffasta, tai ainakin yritettiin olla! Rekka-ajelullakin käytiin ja siitä innoissaan mutta kiireellä suunnattiin bussiin ja nokat käännettiin kohti Helsinkiä.

"Mä en voi sulle älläks muuttua"

Oltiin siis Silja Europalla, meininkiä ja porukkaa riitti! Mieletön ilta, käytiin katsomassa esiintyjiä, tanssittiin, tanssittiin ja tanssittiin päämme pyörryksiin (saatto siihen jollain muullakin asiaa olla kuin tanssilla..) Aika meni hurjan nopeasti, matkasta tuli ikimuistoinen ja otettiin siitä kyllä kaikki ilo porukalla irti! Perjantaina sitten kotimatkalla vietettiin mun synttäreitä hieman hiljaisemmissa tunnelmissa, mutta eipä vanhenemisessa mitään juhlittavaa enää olekaan, 19-vuotta kuulostaa jo ikälopulta! :D

Suuri materiaalipläjäys ja uusi ulkoasu

Eilen käytiin Oton kanssa maastoilemassa, toista kertaa sen jälkeen kun ollaan saatu alkaa laukkailemaan. Noh, edellisestä kerrasta viisastuneena laitoin Otolle suuhun kuparirollerin sijaan omppuolympiat kaksilla ohjilla ja tukiremmillä höystettynä. Kierrettiin vajaan tunnin kestävä lenkki, käveltiin suht paljon, mutta päästiin me ravailemaan ja laukkailemaankin. Ravissa Otto toimi tuolla kuolainsysteemillä tosi hyvin, alemmassa renkaassa oleva ohja lähinnä roikkui löysänä, ja ratsastin vain isossa renkaassa olevalla ohjalla. Laukassa tarvittiin välillä myös "hätäjarrua", eli siis toista ohjaa, mutta yllättävän hyvin heppa oli hallinnassa. Kun tultiin tallin pihaan Otto olikin ihan puhki, ei vissiin tajunnut himmata hömpötystä matkalla ja perille päästyä totuus huonontuneesta kunnosta iski toden teolla.

Tänään menin maneesissa vaan kaikki askellajit läpi ja hetki työskenneltiin ympyrällä hieman lyhyempänä, tarkotuksena siis vaan availla hieman lihaksia, jotka taisi olla eiliseltä hieman jumissa. Otto oli kiva, aluks vähän pohkeen takana, mutta tuli loppua kohden huomattavasti paremmaksi sekä tasaiseksi. Edelleen esimerkiksi laukannostoissa muoto ei säily ja Otto väsyy melko nopeasti, mutta jatkuvasti ollaan parempaan suuntaan menossa, nyt vaan hiljalleen kuntoa kohotellaan. Kuvista ja videosta näette paremmin millaista meno tällä hetkellä on. Kuvista ja videoista kiitos Pauliinalle. :)

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

Mitkä kuvat oli suosikkejasi?

Blogi on saanut myös uuden ulkoasun, bannerista kiitos Jonnalle! Mitä mieltä olette uudesta ilmeestä, onko tausta mielestänne liian räväkkä? :)

Epäonnistuneet kuvat Oton näkökulmasta

Paljon kuvia kuulumisten kera

Sunnuntaina otin kameran tallille matkaan, kuten lupailin. Tietenkään sää ei meitä suosinut, ja suurimman osan ajasta Otto oli turpa rullalla pää etujalkojen välissä yrittäen väistellä tuulta sekä lumisadetta. Noh, eipä kuvista kovin kummosia tullut, mutta oli siellä seassa muutama jossa hevonen on pää suorassa ja korvat hörössä.

Meidän tallilla on hevoset siirtyneet vapaaseen heinään. Tässä taidonnäyte Oton syömisestä, en tajua miksei se syö tuosta päältä. Siellä se on päivät pitkät paalin sisässä, eipähän tuule turvalle. Tuo kolo on siis älyttömän syvä, vaikkei ehkä siltä näytä :D

Kun olin saanut sormet jäädytettyä, käytiin tallissa heittämässä varusteet niskaan ja suunnattiin maneesiin.  Ajattelin mennä ilman satulaa, sillä oltiin menty pari päivää jo melko raskaasti, joten oli kevyemmän päivän vuoro. Innostuin myös laittamaan tavallisten kuolaimien sijasta hackamoret, joita lainasin yhdeltä tallilaiselta. Vähän epäilevin mielin lähdin maneesille, sillä oon kerran aiemmin mennyt Otolla hackamoreilla ja silloin se painoi kädelle tosi paljon. Lisäksi toivoin myös, ettei sillä olisi ylimääräistä energiaa kauheesti, sillä satulattomuus ja kuolaimettomuus ei välttämättä olisi paras yhdistelmä energiapommille.

Yllätyksekseni Otto toimikin superhyvin, aluksi vähän ihmetteli eikä uskaltanut tulla kunnolla tuntumalle, mutta muuttui erittäin miellyttäväksi ratsastaa! Tein ihan vaan perus taivutteluita ym. Lopuksi otin kännykällä pienen videopätkän meidän menosta, kun pitkään aikaan ei oo ollut mitään ratsastusmateriaalia. Yhden "pyrähdyksen" Otto teki laukassa (näkyy videolla) ja kerran pukitti, muuten oli aivan kiltisti ja laukassakaan ei kerännyt kierroksia. Pikku hiljaa huomaa Oton tulevan aina paremmin ja paremmin apujen väliin, loman jäljiltä kyseinen taito oli melko ruosteessa.

Vaihtakaa videon laatu HD:ksi! :)

Maanantaina ja tiistaina mulla alko koulu vasta 12, joten ehdin käymään molempina päivinä tallilla heti aamusta. Tiistaina oli aivan ihana auringonnousu!

 Torsaina Otolla oli hieronta ja lihakset olikin erittäin vetreässä kunnossa. Vain takana lautasilla oli pientä kireyttä, mutta etenkin etuosa ja kaula oli tosi hyvät.

Tänään laitoin piiitkästä aikaa kanget Otolle suuhun. Tarkoituksena ei siis ollut millään tavalla koota Ottoa, mutta niiden kanssa Otto on aina huomattavasti tasaisempi, ja koska en ole saanut harjoitusravissa Ottoa kunnolla avuille lomailun jälkeen kunnolla, ajattelin vähän helpottaa hommaa näin alkuun. Kankiohja ei siis ollut tuntumalla, mutta pelkkä kangen oma paino vaikuttaa Oton ratsastettavuteen suuresti.

Aloitin lihaksia avaavilla taivutuksilla ja väistöillä käynnissä ja jatkoin taivuttelua ravissa kolmikaarisella. Välillä Otto tuli vahvasti vasenta pohjetta päin kaarteissa, mutta parani muutamien toistojen jälkeen. Välikäyntien jälkeen tehtiin hetki harjoturavia ympyrällä tuntumaa hakien. Sen jälkeen otin pienet pätkät laukkaa, myöskin ympyröillä. Otto oli tosi hyvin kuulolla ja apujen välissä, joten en viitsinyt laukata pitkään. Otto laukkasi myös huomattavasti ilmavampaa laukkaa, joten täytyy aloitella melko varovasti, ettei lihakset kipeydy. Jäi kyllä älyttömän hyvä mieli ratsastuksesta, Otto toimi superhyvin ja ensimmäistä kertaa lomailujen jälkeen tuntui siltä, ettei kaikkea vanhaa olekaan unohdettu.