Totta tuossa ylläolevassa tekstissä on ainoastaan se, että olimme Kaisan koulutunnilla. Kaiken muun sitten voikin sulloa roskakoriin. Tarkoituksena oli siis mennä valvovan silmän alla laukkaa ja muutenkin palautella käynnissä ja ravissa perusasioita mieleen, nyt kun se on jo mahdollista. Tai piti olla.
| Ensimmäinen päivä kotona, 2010 |
Tunnin alussa Kaisa kyseli tavalliseen tapaan kuulumiset, ja sen lisäksi kysäisi olenko miettinyt yhtään tulevaa kisakautta. Vastasin kieltävästi. Ei, en ole uskaltanut suunnitella mikäli kaikki romuttuukin. Aloitimme käynnissä pääty-ympyrällä venytellen eteen-alas, keskittyen siihen, että Otto kävelee tarmokkaasti, oma jalka on pitkä ja rento ja Otto pyöristäisi hyvin ylälinjaa ja selkää. Tämä onnistui erittäin hyvin molempiin suuntiin, eihän me paljoo muuta olla pystytty harjoittelemaankaan viimeaikoina.
Sitten otimme ravia, ja pala nousi kurkkuun jo ekoissa askelissa. Tunsin, että liiike on tahditonta, eikä oikea takanen astu tarpeeksi pitkälle vatsan alle. Kaisa huomasi saman, ravasin muutaman kierroksen ympyrällä ja liike hieman vetreytyi, mutta oli edelleen epämääräistä. Käveltiin hetki, jonka jälkeen ravattiin vasempaan kierrokseen. Otto liikkui paremmin, kun kipeä takajalka oli ulkopuolella, mutta silti meno oli hieman kankeaa. Ravailtiin muutamia pätkiä ja välissä aseteltiin sekä taivuteltiin molempiin suuntiin käynnissä.
| 2010 |
| 2013 |
Käveltiin välikäynnit, jotka tuntuivat pidemmiltä kuin aikoihin. Tai ainakin mielessä kerkesi käymään tuhat ja yksi ajatusta. Otin ohjat ja siirryttiin keski-ympyrälle. Hetki ravia oikeaan kierrokseen vielä varmistukseksi, että hyvä se ei ole. Jatkettiin käynnissä, tehden ympyrän avoimille sivuille pohkeenväistöä väistättäen takaosaa ulos. Tällä tehtävällä saatiin jumpattua takaosaa vetreämmäksi ja varmistettua, ettei epäpuhtaus johdu kireistä lihaksista. Hyviä pätkiä saatiin, mutta myös paljon vastustelua, lomalainen ei olisi halunnut joutua töihin.
Väistöjen jälkeen vielä pätkä ravia molempiin suuntiin keventäen, antaen Oton venyttää ylälinjaa ja selkää. Hevonen oli vireä, kun oli varmaan saanut paikat auki, mutta muutaman muistutuksen jälkeen malttoi ravata rauhallisesti venytellen. Lyhyempänä ja "kontrolloidumpana" Oton liike oli puhtaampaa, mutta antaessa pidempää ohjaa liike muuttui epätahdikkaaksi ja huonommaksi. Vasempaan kierrokseen liikkui huomattavasti paremmin.
| Tästä lähdettiin... |
| ...Ja tähän on tultu. |
Kaisa kehui meidän tehneen hyvin kotiläksyt, siirtymisissä Otto säilyy huomattavasti pyöreämpänä ja paremmin ohjan ja pohkeen välissä kuin ennen. Hiukan apein tunnelmin kuitenkin hyppäsin satulasta tietäen, että vaikka olen tehnyt kaiken ohjeiden mukaan ja antanut kaikkeni, ei Otto ole vieläkään terve.
Huomenna on tarkoitus ottaa eläinlääkäriin yhteyttä, että kuinka tästä eteenpäin jatketaan. Toisaalta mieleni tekisi hurjasti viedä nyt jo Otto klinikalle ja ottaa selvää jalan tilanteesta, mutta toisaalta haluaisin vielä hetken elää Oton kanssa tiedottomana todellisesta tilanteesta. Sitä kun ei voi koskaan tietää mikä tuomio on.
