Joulukalenterin 4. luukku: ratsastushistoriani

Kun katsot aamulla peiliin, tarkista samalla onko asenne kohdallaan!

Tässä joulukalenterin neljännessä luukussa kerron teille ratsastusharrastukseni alkuajoista ja kaikesta, mitä mahtuu ensimmäisistä ratsastuskerroista tähän päivään.

Ensimmäisen kerran olin ratsastustunnilla kolmevuotiaana. En tiedä, olinko sitä ennen joskus istunut hevosen selässä. Menimme jollekkin talutustunnille Alavudelle. Iskä käveli koko ajan vierellä, taluttaja oli käskenyt pitää kiinni jos vaikka satun nukahtamaan.

ensimmäinen "ratsastustunti"

Varsinaisesti tunneilla aloin käymään viisivuotiaana. Siskoni oli käynyt jo hetken aikaa heppakerhossa, mutta minä olin ollut sinne liian nuori. Hän kuitenkin päätti aloittaa ratsastustunnit ja minä luonnollisesti seurasin perässä. Alkuaikoina (kuulemma, en vieläkään suostu myöntämään tätä!) minua sai suostutella tallille ja ratsastamaan. Pian kuitenkin innostus hevosia kohtaan kasvoi ja lauantaista tuli viikon kohokohta, koska silloin oli ratsastustunti.

Hisu-shettis

Hisu, siskoni ja minä

Pulli

Ensiksi kävin muutaman vuoden ajan Alavudella eräällä tallilla. Kyseisellä tallilla asui myös tätini hevonen, joten talli oli ennestään jo tuttu. Alkuun ratsastin vain puoli tuntia kerrallaan, sillä olin niin pieni etten olisi jaksanut keskittyä kauempaa. Ja sen huomaa kyllä videoista, joita olen katsellut, kun pää pyörii kuin väkkärä ja keskittyminen on ihan kaikessa muussa kuin omassa ratsussa! :D

Ja jos aina ei päässyt oikean hevosen selkään, niin kotoa onneksi löytyi "varaheppoja". :D Isomman selässä mun serkku, pienemmän selässä minä.

Rambo (tätini hevonen)

 Hiljalleen siirryin koko tunnin pituisille tunneille. En siis ole käynyt mitään alkeiskurssia tai muuta vastaavaa, sillä menin heti hieman kokeneempien ryhmään, koska siskoni ratsasti siinä. Aluksi menin paljon Hisu-nimisellä shetlanninponilla sekä Ippe-ponilla. Ainut muistikuva oikeastaan on se, kun eräällä kerralla yletin harjaamaan (lue: koskemaan) Ipen selkään harjalla! Pidin aivan harjan päästä kiinni ja kun oikein kurkotin, harja saattoi osua selkään! Silloin tunsin olevani todella pitkä. :D

Ippe

Mitähän tähän nyt sitten sanoisi... :'D Joskus myös säkkituolit on kokenut kovia! :D

Tino

Pari vuotta kerkesimme käymään Alavudella, kunnes siirryttiin Mikonmajoille. Aluksi käytiin tunnilla, jossa olimme vain minä ja siskoni, mutta pian siirryimme ryhmätunneille. Seuraavat neljä vuotta menikin lähinnä kahdella pikkuponilla. Lilistä tuli ehdoton suosikkini, vaikka alkutaival ei helppo ollutkaan. Poni kiikutti 6-0 minua ympäri maneesia, mutta jokin ponissa silti ihastutti. Toinen suosikkini oli kimo poniruuna Missu, joka oli oikeastaan Lilin vastakohta: hieman laiska, mutta kuitenkin vireälle päälle sattuessaan hieman hankala tapaus. 

Lili <3

Simo

Simo

Missu

Ensimmäiset kisani ratsastin Missulla vuonna 2004 muistaakseni. Menin jonkun C:n ohjelman, eikä kisat menneet kovinkaan hyvin. Kisat pidettiin nurmella, jolloin en saanut ponia laukkaamaan, koska se olisi ilmeisesti halunnut vain laiskotella ja syödä... Taisin olla sijalla 18/20, mutta sehän ei minua lannistanut!

Bella (vuonna 2005)

Joskus vuonna 2006 (?) aloin myös ratsastamaan muutamia kertoja viikossa Lilin "varsalla" Wilpertillä. Wilpe oli kyllä silloin jo kuusi, mutta jalkojen kasvukipujen vuoksi sen koulutus oli jäänyt nuorempana hieman kesken. Aloitettiin ihan alkeista: selkäännousu, eteenpäinmeno, pysähtyminen. Tuohon aikaan liikutettiin Pauliinan kanssa myös tallin muita shettiksiä useita kertoja viikossa. 

Wilpertti

Ferry

 Hiljalleen aloin olla jo liian suuri pikkuponeille ja tunneilla yhä harvemmin menin shettiksillä. Sopeutuminen siihen oli melko vaikeaa, kun olin niin kauan ratsastellut vain shettiksillä. Vuoteen 2009 liikutin wilperttiä, sitten wilpe sai alkaa tehdä ihan tosissaan tuntiponin töitä. :)

Vuonna 2007 aloin vuokraamaan Bimiä kerran viikossa. Bimi asuu siis myöskin Mikonmajoilla, mutta on yksityinen. Hitaasti mutta varmasti opin ratsastamaan myös hieman isommilla kaviokkailla. Bimin kanssa pääsin tutustumaan kisaamisen saloihin, kun kiertelimme lähipaikkakuntien seuraestekisoja. Vuonna 2008 Bimi tuli mulle puoliylläpitoon ja ratsastin sillä 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi ratsastin edelleen tunneilla sekä liikutin wilperttiä.

Bimi

Bimi

Wilpe

Pisara

Bella

Wilpertti

Bimi

Bimiä vuokrasin aina kesään 2010 saakka, jolloin kuvioihin tallusteli Otto. Oton kanssa olemme nyt treenaillut reilut pari vuotta melko aktiivisesti, koulutunneilla käymme viikottain ja estetunneillakin vähintään kerran kuussa. Lisäksi olen muutaman vuoden ratsastellut Arvidia kerran viikossa, joka on ollut erittäin antoisaa ja on ollut mukava seurata sen kehittymistä. 

Arvid

Loppuun laitan vielä pienen koosteen näiden 12 vuoden aikana kertyneistä materiaaleista. Painotin vanhimpia klippejä ja laitoin niitä eniten, koska uusimpia te olette jo nähneet aika paljon. :) Ainakin mä sain illan naurut noista alkuvuosien ratsastuksista. :D Jouduin kuvaamaan osan taas suoraa tv:n näytöltä, siksi osa on tosi huono laatusta...


Onko teillä tallessa vanhoja kuvia tai videoita joissa ratsastatte tai touhuatte heppojen kanssa? :)

Kuopion reissu ja kuulumisia

Perjantaina siis en mennyt ollenkaan kouluun, sillä mun oli liikutettava Otto aamulla ennen junan lähtöä (joka lähti 11.43). Otto oli kerinnyt olemaan vain hetken ulkona, kun kahdeksan jälkeen kirpeessä pakkasessa unisena tallille raahauduin. Hain Oton sisään ja laitoin sen kuntoon, jonka jälkeen mentiin maneesiin. Verkkasin tekemällä sellasta tosi kivaa harjoitusta, jossa tulee lyhyitä väistöjä sekä keskiympyrällä myötä- ja vasta-asetuksia. Otto toimi tosi kivasti, väisti tosi hyvin jopa laukassa.

maaliskuu 2012

Sitten aloin tekemään tehtävä, jossa tuli jälleen väistöä sekä vastalaukkaa melko jyrkällä tiellä. Aluksi vastalaukoissa pientä epätasaisuutta, mutta lopulta oli ihan superhyvä, samoin väistöissä! :) Vajaan tunnin verran ratsastelin ja jäi kyllä älyttömän hyvä mieli kun heppa toimi niin hyvin. :) 

Tässä vielä kuva niistä uusista takasuojista. :)

Lauantain ja sunnuntain Otto sai viettää myöskin "minilomaa", kun mä lomailin Kuopiossa. 

Viikonloppu Kuopiossa sisälti paljon talleilua, ratsastusta, kauhuleffoja, hyvää ruokaa ja toki maailman parasta seuraa! Lauantaina kokeilin Sohvin hevosta Tessaa. Vähän hakemista oli, sillä Tessa on hyvin erilainen kuin Otto. Lopulta kuitenkin löydettiin pätkittäin etenkin ravissa hieman yhteistä säveltä. :)

Tessa

Tänään eli maanantaina menin Otolla maneesissa. Pakkasta oli -15 astetta ja koska Otolla oli alla kaks vaparia, niin varauduin siihen, että allani on melkoinen kenguru. Melko rauhallinen Otto kuitenkin oli muutamia pieniä sivuhyppyjä lukuunottamatta, hyvä hyvä. :) Verkkasin pitkän kaavan kautta ihan rauhassa joka askellajissa, jotta Otto sai kunnolla vertyä. Laukassa menin kevyessä istunnassa ja Otto sai venytellä eteen ja alas.

Verkan jälkeen tein vielä hetken käynnissä avoja sekä pohkeenväistöjä, joissa Otto toimi superhyvin. En kerinnyt ratsastelemaan kuin jonkun 40 minuuttia, sillä Oton harjan ja hännän selvittelyyn meni niiiiin kauan aikaa, kun en ollut kahteen päivään niitä selvittänyt. 

Olisipa jo kunnon hanget! (helmikuu 2012)

Loppuun laitan vielä hieman tämän viikon viikko-suunnitelmaa:

Maanantai - rennosti eteen alas + hieman koulua

Tiistai - juoksutus

Keskiviikko - koulua

Torstai - esteitä tai puomeja

Perjantai - rennosti kaikki askellajit läpi

Lauantai - Maasto?

Sunnuntai - koulua

Joulukalenterin 3. luukku: Joululahjatoiveeni

Jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan asioihin, yritä nukkua huoneessa, jossa on moskiitto.

Tässä joulukalenterin kolmannessa luukussa ajattelin esitellä joululahjaTOIVEENI. Eli ei, en tule luultavasti saamaan näitä kaikkia, mutta ainahan toivoa saa, ja pitääkin! :) Rakastan "joulupukin kirjeiden" kirjoittamista, olen pienestä lähtien ollut innoissani pohtimassa mitä toivoisin. Joskus pienenä saatoin tehdä ensimmäisen listan jo lokakuussa, kun en millään malttanut odottaa oikeaa ajankohtaa!

Yhden joululahjan olenkin jo saanut, nimittäin tietokoneen. Joka tapauksessa uusi olisi ollut hankintalistalla, mutta kun vanha alkoi vahvasti näyttää posahtamisen merkkejä, täytyi hankintaan laittaa hieman vauhtia. En tiedä mitään muuta kuin että joku Samsungin kone tää on. :D Mulle piisaa se, että sinne mahtuu kaikki mun kuvat ja että se toimii! En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten mitään suuria erikoisuuksia on turha mulle hankkia. :)

Sitten niihin toiveisiin: (nää ei oo missään sen kummemmassa järjestyksessä)

-Kankisuitset + kuolaimet
Olen siis nyt treenaillut lainakangilla, mutta ne ovat millin liian pienet Otolle. En kuitenkaan tarvitse mitään huippukalliita merkkisuitsia, vaan pääasia olisi, että ne olisivat sopivan kokoiset ja ehjät. Olen katsellut myös käytettyjä suitsia, mutta mistään ei meinaa löytyä mieleisiä ja oikean kokoisia. Mikäli siis joku sattuu tietämään jonkun, jolla olisi myynnissä koon full tai x-full kankisuitset (mustat) niin saa ilmoitella! :) Muutamia vaihtoehtoja olen myös netistä katsellut, tälläiset esimerkiksi tuli vastaan. Mustat suitset joissa turparemmissä ja otsapannassa "kultaa". Hintaa näillä olisi vain 69€, yhdet halvimmista kankisuitsista mitä olen löytänyt. :)

-chapsit
Nämä ei ole niin pakolliset, mutta olis kiva omistaa jotkut ehjät ja suht siistit chapsit. Tällä hetkellä mulla on ne ruskeat mokkaset, jotka on tosi kuluneet ja suoraan sanottuna aika kamalan näköiset. :D Yksin ratsastellessa ne vielä menee, mutta en mä niitä kyllä mielellään mihinkään valmennukseen laita. Toiset chapsit on periaatteessa ihan ehjät mustat (jotain tekonahkaa, sillä maksoivat hööksillä 20€), mutta niissä aukeaa ratsastaessa vetoketjut puoleen väliin saakka ja näin ollen ne on aika käyttökelvottomat. En haluaisi mitään kalliita merkkichapseja tai saappaanvarsia, vaan jotkut ihan tavalliset mutta kuitenkin kestävät.

Tässä esim olis ihan kivan näköiset Lami-Cellin chapsit, näyttää hyvän laatusilta ja siltä, että myös istuisivat hyvin. Mutta mitä mieltä ootte tuosta kiiltävästä osasta...?

-pipo tallille
Tällä hetkellä mun kaikissa tallipipoissa on jossain kohtaa reikä, joten haluaisin tallille uuden pipon. Joku ihanan iso tupsupipo olisi superihana, sillä osa tän hetkisistä pipoista ei meinaa edes yhtää kunnolla korville, eikä niistä silloin ole hirveästi hyötyä. Kingslandin tupsupipot on aivan ihania, mutta niiiin kalliita! :D

Tä olis ihan täydellinen sen mun ruskeen kingslandin untuvatakin kanssa... <3

-Otolle talliloimi
Ihastuin kaverini hevosen bucasin talliloimeen, ja haluaisin ehdottomasti sellaisen myös Otolle. Tarpeeksi ohut, liukaspintainen ja edessä oleva "pehmuste" estää hankaamisen. Täydellistä! :)

-marimekon penaali
Haluaisin sellaisen marimekon penaalin, jossa ei ole vetoketjua vaan sellainen klipsi. :)

Väriä en vielä tiedä, mutta tän mallinen penaali. :)

-kalenteri Otolle
Haluaisin sellasen kalenterin, jossa olis vaikka viikko aina yhdellä sivulla ja paljon kirjoitustilaa. Nyt blogin myötä en jaksa niin pitkästi selostaa noihin mun vihkoihin kaikkia tekemisiämme, mutta haluan kuitenkin pitää jonkinlaista kirjaa meidän touhuista, jolloin tälläinen kalenteri olisi aika ihanteellinen. Kerran mulla onkin ollut sellainen hevosen ja ratsastajan vuosi-muistio, joka oli ihan huippuhyvä, en vain tiedä onko näitä tulossa enää ensivuodelle.

-suklaata
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä tietenkin suklaata! Meille ei oikeestaan osteta suklaata edes jouluna, koska kukaan muu ei sitä syö kuin minä. Täytyy siis pitää huoli siitä etten jää ilman, joten se kuuluu ehdottomasti toivelistalle! :)


Minkälaisia toiveita teillä on joululahjojen suhteen? Tykkäättekö tehdä listoja ja pohdiskella toivomuksia jo etukäteen? Onko täällä joku joka vihaa kaikenlaista jouluhömpötystä? :)

P.s. Laitan jatkossa aina tuollaisen aforismin tai mietelauseen näihin joulukalenteripostausten alkuun. Mun piti laittaa myös niihin kahteen ekaan tollanen, mutta unohdin aivan täysin. Tulossa on mm. Nalle Puhin sekä  Pikkumyyn mietteitä! ;)

Joulukalenterin 2. luukku: Elämäni aakkoset

Aurinko - ilman aurinkoisia päiviä tuskin kukaan jaksaisi kovin kauaa!
Blogi
Chicago - paikka, jonne haluaisin uudelleen.

Chicago 2010

Dance - tv-ohjelma jota seurasin
Eevi-kani - rakas helikopterikorva <3
Foursquare - erittäin koukuttava sovellus puhelimeen
Guess - ihania koruja <3
Hevoset - mun elämä. Kuullostaa kovin kliseeltä, mutta en vaan tiiä mitä tekisin jos jostakin syystä en voisi enää käydä tallilla.
Iloiset ihmiset, jotka tartuttavat ilon kaikkiin läsnäolijoihin
Joulu - en malta odottaa, että saa taas availla paketteja ja fiilistellä ihanaa tunnelmaa. :)
Kynttilät
Leevi-kani <3

Maneesi - mitä tekisinkään ilman tätä rakennusta läpi pimeän ja lumisen talven?
Nukkuminen
Otto <3
Perhe - tätäkään tuskin kauheesti tarvii selitellä?
Q - ?
Ratsastus
Susu-palat <3
Tyyny - onko mitään ihanampaa kuin oma tyyny? Ei ole, sillä kaikki muut tyynyt on kelvottoman suuria!
Unelmat - auttavat jaksamaan
Vapaus
Wilma - nettisivu, josta kauhulla katselen tulevien jaksojen lukujärjestyksiä ja saatuja arvosanoja
X - ?
Ystävät, kultaakin kalliimpaa <3
Z - ?
Å - ?
Ähtäri - asuinpaikka. Välillä ahistavan pieni, mutta useimmiten ihan kelpo paikka. :)
Öinen tähtitaivas

Muutamiin kirjaimiin en keksinyt mitään, ja muutenkin tuntui että joihinkin kirjaimiin olis keksinyt kymmeniä asioita ja joihinkin teki tuo yksikin jo tiukkaa.. :D Keksitkö sinä jokaiselle aakkoselle jonkin elämäsi tärkeän asian?

Joulukalenterin 1. luukku: Muut karvaiset kaverini

Nyt se joulukuu alkoi vihdoin ja saa ihan luvallisesti availla joulukalenterin luukkuja ja kuunnella joululauluja! Tässä joulukalenterin ensimmäisessä luukussa esittelen teille tämänhetkiset ja edesmenneet lemmikkini, sillä ne ovat Oton lisäksi erittäin suuri osa elämääni.

Eevi ja Leevi

Nämä toverukset on pakko esitellä samassa kohdassa, sillä ne ovat kuin paita ja peppu. Välillä sisarrakkaus rakoilee, mutta useimmiten elämä on sopuisaa. Oikeilta nimiltään pupuset on Santaharjun Pilvi ja Santaharjun Palle. Ne on syntynyt 21.3.2009. Ostettiin ne suoraa kasvattajalta, ja kotiin pupuset saapuivat 15.5.2009. Kanit ovat rodultaan kääpiöluppia, mutta Eevi muistuttaa lähinnä helikopteria korvinensa... Kasvattaja sanoi silloin pari vuotta sitten, että sille voi teipata euron kolikon korvaan painoksi, jotta se asettuu aloillensa. Ja pah, meidän neiti saa olla juuri sellainen kuin haluaa, jos tykkää helikopterikorvista niin olkoon. Kukin on yksilö. :D Leevi on kuuro, mutta oikea rämäpää. Välillä vähän kolisee, kun se keksii jotain hulvatonta, mutta kaikesta ollaan tähän asti selvitty säikähdyksellä. :D Eevi on arempi, mutta kun se oppii luottamaan, niin antaa hyvin käsitellä ja nauttii silminnähden rapsutuksista.

Olen "harrastanut" kanien kanssa kaniagilityä. Nykyään hypyttäminen on jäänyt vähemmälle, mutta aina kun on sopivasti aikaa niin sitä mielellään teen. Eevi on tässäkin asiassa hieman arempi, mutta Leevi hyppää lähes kaiken mitä eteen tulee ja siitä kyllä huomaa kuinka se rakastaa hyppäämistä. Kanit ovat siis pihalla läpi vuoden. Ne ovat tottuneet siihen pennusta asti, ja niillä on hyvin vuorattu pesämökki sekä tuulelta ja sateelta eristetty häkki. Nykyään kaneja ei varmaan pystyisi sisäkaneiksi enää edes ottamaan, sillä ne kasvattavat järkyttävän paksut turkit talveksi. :D

3 viikon ikäisinä

Eevi

Leevi talvikarvassaan (vertaa seuraavaan kuvaan :'D)

Leevi kesäkarvassaan

Leevi

Eevi

Kaivamisen maailmanmestari...

Ystävänpäivä 2010

"koitappas pysyä perässä!"

Ystävänpäivä 2010

Leevi on omasta mielestään automekaanikko.. Aina jos on autoja pihassa, täytyy päästä käymään jokaisen nokan alla! :D

Rolle

Rolle oli ensimmäinen lemmikkimme. Sen piti tulla vain kesäkaniksi, mutta kiinnyttiin siihen niin kovasti kesän aikana, ettei enää raaskittu luopua siitä. Se on todennäköisesti syntynyt vuonna 2000 ja rotuja siinä oli varmasti useita. Alkuajat Rolle oli kuin villikani: hyvä jos sen ruokkiessa saattoi vilaukselta nähdä. Hiljalleen se tottui ihmisiin ja sitä pystyi hieman käsitellä. Vuosien mittaan opetettiin Rollellekin agilityn saloihin, vaikka aluksi se ei suostunut menemään edes kepin yli. Vanhempana Rollella alkoi kasvamaan ylähampaat suusta ulos ja eläinlääkäri totesi, ettei sillä ole ollenkaan alahampaita. Ihmekkään kun ei porkkanat maistunut ja kurkutkin piti kuoria! Loppuun asti Rolle oli oikea teräsvaari, erittäin hyvä kuntoinen ja pirteä. Eräänä syksyisenä iltana mennessäni ruokkimaan sitä löysin sen pesästään, se oli nukkunut rauhallisesti pois. Haudattiin se vielä samana iltana meidän takapihalle. Olin onneksi siinä tilanteessa vahva, ja laskin sen itse haudan lepoon. Nykyään muistelen haikeasti tuota hetkeä, mutta tuntuu että olin sen sille velkaa. Kyyneleet silmissä kirjoitan tätä tekstiä, Rolle kuoli 8.10.2008. <3

Joku jouluaatto vuonna kivi ja kirves. :D

Näiden omien otusten lisäksi on paljon muita elämääni vaikuttaneita karvakorvia, jotka varmasti säilyvät mielessäni aina. <3