Leikkauspäivä

Mun piti tulla kirjoittelemaan mietteitä leikkauksesta ja meidän kuulumisia jo ennen leikkausta, mutta oon ollut kouluhommien kanssa niin kiireinen, että sen tekeminen vaan venyi ja venyi. Etna vain tarhaili viime viikon tiistain klinikkakäynnistä tähän päivään saakka leikkausta odotellessa. Kahdesti kävin ihan pienen lenkin taluttelemassa maastossa kun tamma alkoi vaikuttamaan siltä, että savu nousee pian korvista. Yllättävän lunkisti tamma kuitenkin lomailun otti, mitä nyt pari kertaa päästeli rodeoloikkia tarhaan päästessään.. Kävin joka päivä harjailemassa ja venyttelemässä tammaa, koska ylisosiaalisena tyyppinä se tulee hulluksi, jos se on monta päivää ilman minkäänlaista huomiota. Isoon tarhaan en Etnaa ole haavojen tulon jälkeen vienyt, vaan se on saanut olla tuollaisessa pikkutarhassa Savu-ponin kanssa. Niistä on tullut ihan bestikset ja uskon, että myös tarhakaveri on osittain vaikuttanut siihen, ettei loma ole tuon pahemmin tammalla noussut hattuun.

Eilen eli keskiviikkona meidän kengittäjä kävi ottamassa Etnalta kengät pois, koska ne pyydettiin irroittamaan ennen leikkausta. Eilen pesin myös tamman takajalat ja hännän saippualla puhtaiksi ja pakkasin kaikki tavarat valmiiksi autoon, sillä tänään meillä oli aikainen lähtö klinikalle. Olin aika rennoin mielin leikkauksen suhteen. Toki menin googlailemaan ja löytämään jostain tietoja, että joka sadas hevonen kuolee nukutukseen ja vaikka mitä muuta, fiksua toimintaa.. Googlailusta huolimatta suhtauduin leikkaukseen yllättävänkin rennoin mielin, kaikki muut taisi olla paljon enemmän kauhuissaan kuin minä. :D

Tänään tosiaan kello soi sitten 4.30, heitin vaatteet niskaan ja lähdin ajelemaan tallille. Tallilla nappasin ensimmäisenä kopin kiinni ja sen jälkeen suoritin Etnalle pikaharjauksen ja suojitin sen. Meidän tallilla hevoset saa aamuheinät neljältä, joten olin pyytänyt, että Etna saisi vain pienen määrän heinää. Väkirehuja se ei ollut saanut keskiviikkoaamun jälkeen ollenkaan. Kun kaikki oli valmista, lastattiin Aleksin kanssa Etna koppiin. Tai yritettiin, koska pitkästä aikaa tamma pisti kunnolla stopin päälle. Noin 10-15 minuuttia keskusteltiin että lähdetäänkö vai ei, mutta lopulta sain tahtoni läpi ja lähdettiinhän me. Matkalla heitin Aleksin kotiin, koska sillä oli koulupäivä, jatkoin siis matkaa yksin.

Olin ihan varma ettei olla ikinä perillä. Teistä oli suolattu vain pari pätkää, joten paikoitellen oli ihan superliukasta. Siihen lisättynä vielä pimeys ja kova tuuli, joka nyki yhdistelmää ihan mukavasti. Oikein ihanteellinen keli siis hevosen kanssa matkusteluun.. Epäilyistäni huolimatta päästiin kuitenkin perille, jossa äiti ja iskä oli meitä vastassa. Ne oli tulossa Jyväskylään kaupoille, joten ne tuli moikkaamaan meitä. Etna sai heti klinikalle päästyä rauhoittavan, jalasta ajeltiin karvat  ja se pestiin jollain saippualla. Seuraavaksi sen suu pestiin ja sitten tamma lähti nukutushuoneeseen hoitajien kanssa. Koska nukutuksessa, leikkauksessa ja tokenemisessa arvioitiin kestävän noin kolme tuntia, lähdettiin käymään kahvilla ja parissa kaupassa Palokassa.

Klinikalla, hetkeä aiemmin Etnalle oltiin pistetty rauhoitus.

Lähdettiin klinikalta yhdeksältä ja tultiin takaisin puoli kaksitoista. Siinä vaiheessa Etna oli karsinassa tokenemassa ja näytti ihan hyvältä jo. Sain kuulla, että leikkaus oli sujunut oikein hyvin ja tamma olisi ihan pian kuljetuskunnossa. Olin etukäteen pohtinut kuinka hyvin Etna leikkauksen jälkeen jalalla kävelee, mutta kävely näytti lähes normaalilta, varmasti toki vahvojen lääkkeidenkin ansioista. Eläinlääkäri kertoi kotiutusohjeet ja antoi lääkkeet meille matkaan, jonka jälkeen suojitin Etnan ja heitin loimet niskaan matkaa varten. Tulomatkalla sillä oli fullneck fleeceloimi ja BOTin selänlämmitin, mutta koska nukutus ja rauhoitus aiheuttaa yleensä hikoilua, laitoin kotimatkalle fullneck fleeceloimen ja sen päälle vielä tavallisen fleeceloimen kosteutta siirtämään ja lämmittämään. 

Valmiina kotimatkalle :)

Herätessään Etna oli kolhaissut ihan vähän toista takastaan johonkin, joten siihen oli tullut pieni naarmu, mutta muuten tamma oli selvinnyt nukutuksesta kolhuitta.

Kotimatka sujui huomattavasti mukavammin kuin menomatka, tiet oli sulat ja oli valoisaa. Saavuttiin tallille joskus vähän ennen puolta kolmea. Olin ensimmäistä kertaa ilman apukäsiä purkaessa Etnaa ulos traikusta, mutta oikein hyvin me selvittiin siitä Etnan kanssa kahdestaankin. Helppoahan se on sieltä ulos saada, vielä kun menisi sisäänkin yhtä helposti. :D Kotona vaihdoin tammalle kuivan loimen päälle ja putsasin toiseen takaseen tulleen pienen haavan. Pohdin myös jätänkö Etnalta nyt kokonaan väkirehut pois vai laskenko vaan sen annokset hyvin pieniksi. Päädyin ainakin aluksi siihen, että se saa nyt aamuin illoin 2-3dl progressia ja desin kivennäistä. Illalla lisäksi se saa pellavapuuron kuten normaalistikin. Tuosta määrästä sen ei virtaa pitäsi saada, mutta kivennäiset menee paremmin alas kun on jotain kyytipoikana. Eikä tule reppanalle paha mieli jos ei mitään saa. 

Kyllä näillä eväillä pitäisi selvitä hetken aikaa. :D

Lähtiessäni juotin vielä tamman ja annoin sille pienen tukon heinää. Etna oli nyt jo aika rauhaton, kun oli yksin sisällä, saa nähdä miten me tulevat viikot pärjätään. Määräyksenä oli siis nyt kaksi viikkoa pelkkää karsinalepoa, jonka jälkeen voi alkaa talutella ja laittaa sairastarhaan mikäli ei riehu siellä. Jalkaan täytyy vaihtaa käärettä 2-3 päivän välein ja tikit saa poistaa 14vrk kuluttua. Sen jälkeen pidetään vielä muutama päivä sidettä, mutta sitten kun tikkien "reiät" on umpeutunut niin kääreen saa jätttää pois. 5vrk täytyy pistää lihakseen penisilliiniä ja lisäksi tamma syö metacamia. Tuon kahden viikon seisotuksen jälkeen kävellään 4 viikkoa, jonka jälkeen käydään kontrollissa. Sen jälkeen aloitetaan varovasti lisäämään liikuntaa, mikäli kaikki on kunnossa. Liikuntaa lisäillään rauhassa noin 4viikkoa, jonka jälkeen saadaan palata normaaliin treeniin.

Sellainen lääkäripäivä meillä. Nyt toivotaan tammalle vain pitkää pinnaa (ja mulle vähän kanssa :D) ja jalan normaalia parantumista.