Hyppäämistä kuuden kuukauden tauon jälkeen

Reilu viikko sitten kävimme klinikalla kontrollissa, jossa Oton jalka taivutettiin ja ultrattiin. Jalka oli hyvin parantunut, arpikudosta oli edelleen, eikä se sieltä enää mihinkään katoa, mutta turvotus ja lämpö oli poissa. Lääkärin mukaan jalka on nyt niin hyvä kuin siitä voi tulla, ei se "normaaliksi" tule koskaan, mutta pienen varovaisuuden kanssa täysin käyttökelpoinen. Jatkossa saamme siis alkaa hyppäämään hevosen jaksamisen mukaan. Kisaamaankin näillä näkymin pääsemme, mutta hieman enemmän harrastelijoina, sillä vamman uusiutumisriski tietysti kasvaa esimerkiksi jos Otto liukastuu tiukassa kurvissa. Myös pohjien kuntoa täytyy tarkkailla melko kriittisesti kisoja valittaessa. Tasoa tulemme hieman laskemaan, sillä silloin käyttöiän pituus luultavasti kasvaa. Eläinlääkärin mukaan jo 90-100cm tasolle paluu vähentää uusiutumisen riskiä, joten 110cm luokkia tuskin enää hyppäämme, ainakaan aikaa ei sillä tasolla voida enää ratsastaa.

Jostain tämä saattaa kuulostaa kamalalta, mutta itse olen lähinnä onnellinen, sillä kuusi kuukautta sitten ei ollut edes varmaa, voiko Otolla koskaan enää hypätä. Tietysti vaatii hieman totuttautua ajatukseen, kilpailuhenkinen kun olen, mutta pääosin fiilikset on kuitenkin positiiviset. Saavutimme viimekaudella niin paljon, ja Oton iän vuoksi tason lasku tälle tai ensikaudelle olisi joka tapauksessa ollut ajankohtaista, joten suuria suunnitelmien muutoksia tämä ei aiheuttanut. :)

jotain mielenkiintoista sieltä niskasta löytyi...

Sunnuntaina pääsimmekin sitten pomppimaan, olin edellisellä viikolla ylittänyt pari kertaa kavalettia, mutta mitään hyppäämiseksi kutsuttavaa ei oltu 6kk sisällä tehty. Verkassa tein kahdella laukkapuomilla (innariväli) laukanvaihtoja, aina vaihdellen tuleeko laukanvaihto ensimmäisellä vai toisella puomilla. Otto otti hieman kierroksia jo tästä tehtävästä, ja puomit ylittyikin melko lennokkaasti.

Verkkahyppyjä otin ristikolle, joka sujui melko hyvin. Sitten tulin kahta estettä ympyrällä, jonka piti olla "helppo nakki". Innostuksesta johtuen näin ei kuitenkaan ollut, vaan vauhdin säätämisessä ja kääntymisessä meinasi hieman olla hakemista.. Lopuksi tultiin vielä kahta kavalettia innarivälillä sekä pari pystyä hieman isompana (55-65cm :D). Otto oli ihan superinnokas ja melko vahvakin, mutta en voinut kuin nauraa kyydissä, oli ihana huomata kuinka Otto nautti hyppäämisestä. Pauliinalle kiitos materiaaleista, joista varmasti välittyy ilo myös ruudun toiselle puolelle.