Maailman paras keksintö!

Ottohan alkoi tiputtamaan talvikarvaansa jo joulukuun puolivälissä, ja silloin hihkuin innosta, että kohta se ei oo enää karvamammutti. Noh, nyt alkaa hiljalleen olemaan toinen ääni kellossa, sillä vaikka oon viime viikkoina harjannut Ottoa vähintään puoli tuntia, joskus jopa tunnin päivässä, ei karvoista tunnu tulevan loppua. Eilenkin karsinassa näytti 45 minuutin harjaussession jälkeen, että olisin voiton puolella ja karva tuntui sileältä eikä irtokarvoja näkynyt. Noh, ratsastamasta tullessa Oton takapuolen päällä oli kasa karvoja, jotka oli siis irronnut sen liikkuessa. Toivotonta!

Muutama vuosi sitten harjasin Ottoa karvanlähtöaikana kumisualla sekä piikkisualla ja homma oli aivan toivotonta. Pari vetoa ja kappas, piikkisuan piikkejä ei enää näkynyt. Viime talvena keksin (okei, varmasti on moni muukin keksinyt, mutta mä en ollut aiemmin hoksannut) harjata Ottoa metallisella hikiviilalla. Ja johan alkoi lyyti kirjoittamaan! Ihan huippu juttu, toki hevonen ei saa olla kovin herkkänahkainen kun tuollasella harjailee. Otto ainakin nauttii silminnähden kun kaikin voimin raaputan sitä kaulan alta tuolla. Ellet siis ole aiemmin kokeillut kyseistä vekotinta tuohon hommaan, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla! :)

Huhtikuu 2012 ja täplikäs Otto :D

Onko sinulla joku muu keino välttää hermoromahdus karvanlähtöaikana? 

Millä sinä irrotat hevosesi turkin keväällä mahdollisimman helposti?